Edelleen haluaisin kyllä nähdä kyseenalaistettavan myös Hazardin yliminää, muita arvoja ja ylipäätään käsityksiä ihmisyydestä, eikä vain siltä osin kun hän fanittaa joukkomurhaajia ja vaatii näiden patsaiden pystyttämistä esimerkiksi Helsinkiin. Mahdollisiin vasta-argumentteihin, joissa yritetään väittää, ettei Hazard oikeasti fanita Leniniä, vaan kunnioittaa historiaa, voinee kuitata Niklas Herlinin tapaan toteamalla, että näillä Laura Kolben argumenteilla Helsingissä pitäisi olla myös Hitlerin patsas. Eikä Hazardia oikeasti kiinnosta Suomen valtion syntymisen kansainvälisoikeudelliset kiemurat, eikä hän paljoa painoa niille laske, hänen kiinnostuksensa kohteet ovat ihan muualla. Jos "luonnonkansoissa" yms. ei ole juuri sellaisia positiivisia kvaliteetteja, joita älymystön edustaja on heihin mielessään liimannut, niin tuskin se on todellisuuden vika.
Median ongelma ei ole Halme tai halmelaisuus, se on stalinismin suuri vaikutusvalta ja asiaan yhä tänä päivänä liittyvät tuplastandardit.
Muualla maailmassa osattiin hakea huippukokemuksia muun muassa maolaisuudesta ja kulttuurivallankumouksesta (noin 65 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, Courtois 1997), suomalainen lehdistön ja älymystön edustajien versio samasta uskonnollisuuden korvikkeesta oli uskoa systeemitotalitarismiin.
Ulkomailla marxistiproffat ja muut älymystön edustajat ovat yleensä sentään erittäin älykkäitä ja kykenevät siten ideologiastaan huolimatta esittämään valideja, taustastaan erotettavia kysymyksiä, Suomessa "alan luonnonvalinta" yhdistettynä jälkimodernismiin on ohjannut siihen, että uskollisuus näyttää olevan edelleen se kaikkein suurin arvo, ja loppujen lopuksi juuri älyllisyydestä on voitu tinkiä virantäytössä ja asiaan vihkiytyneiden muissa runkkausringeissä.