Learn from history, that is the only true philosophy. Kaikki IFK-mestaruudet on voitettu, kyllä myös armon vuonna 2011, joukkueella, joka on ollut sekoitus todella taitavia pelaajia, peräänantamattomuutta ja rymistelijöitä. Mennyt kausi osoitti sen, että kädellisiä pelaajia oli kaksi-kolme, peräänantamattomia Zaborsky (ja olikohan joku muukin), mutta ainoat taklaajat olivat hajalla lähes koko kauden. Eli trollauksesta huolimatta kiitos viestistä, joka pakotti muistelemaan aikoja, jolloin IFK-maalivahteja eivät kaikkien tuppuraisten tai tappuraisten pelaajat lananneet ilman, että teki todella kipeää. Mutta myös aikoja, jolloin parhaissa ketjuissa (Carey Wilson-Tuohimaa-Jokinen tai Peltonen-Hagman-Salmelainen tai Ruutu-Davidsson-Caloun) oli yksi, joka hallitsi kenttää käsillään ja aivoillaan, yksi joka teki maalit ja yksi, joka teki maskia ja ajoi kaikkea mikä liikkui.
Ei kaikki eriävät mielipiteet ole trollausta. Pyydän myös muistelemaan, sattuuko historian välilehdiltä löytymään kausia, jolloin tytistiin ja tötistiin, mutta menestys jäi kauas. Kyllä niitä on, enemmän kuin mestaruuksia. Joten mitä historia opettaa meille?
Voidaan myös toki palata tuohon alkuvuoteen 2011, kun tammi-helmikuussa Kalsarille huudettiin kilvan kenkää, kun jengi hiihteli kananmunat kainaloissa kentällä. Edes pudotuspelien alkaessa, etenkään narrisarjassa 0-2 -tappioasemassa, kovin moni ei uskonut menestykseen eikä kiitellyt pelityyliä. Loppu on historiaa, kun jengi rupesi pelaamaan kunnolla. Pointti kuitenkin on, että tuo kausi oli palstalla vallitsevan konsensuksen mukaan kaikkea muuta kuin hienoa kiekkoa ennen narrisarjan G3:a.
On luuserin puhetta väittää, että hyvä tappio on parempi kuin huono voitto. Se on sellaisen henkilön puhetta, joka on tottunut häviämään ja yrittää selittää itselleen, kuinka se on ihan ok, pääasia että yritettiin. Tulosurheilussa ei anneta lisäpisteitä hyvästä yrityksestä ja mun mielestä yhdenkään fanin ei tarvitse kiitellä joukkuetta, joka hävisi 12-1, mutta taklasi kolme kertaa vastustajaa enemmän.
Mulle voitto menee urheilussa kaiken edelle, tuli se millä tyylillä hyvänsä. En mä mene hallille tsiigaamaan taklauksia, vaan maaleja. Jos saadaan samassa paketissa molemmat, niin aina parempi, mutta voitto on voitto.
Ja ei, ei tää oikein liity Nybondakseen mitenkään, vaan lähinnä siihen katteettomaksi osoitettuun kitinään kaikesta, mitä officella tehdään. Kun omassa säälittävydessään halutaan rypeä eikä ajatella loogisesti. Ei nähdä eikä haluta nähdä syy-seuraussuhteita asioissa eikä kyetä hahmottamaan mitään muita "värejä" kuin musta ja valkoinen.
