Kekäläinen ollut toimessaan vuodesta 2010, Nybondas vuodesta 2008. Pystyit arvioimaan Kekäläisen suoritusta, pystyt varmasti vielä paremmin arvioimaan Nybondaksen tekemisiä tällä saralla. Eli mikä on hänen arvosansa?
Mä olen samaa mieltä Bismarckin kanssa siitä, että yhtenäinen pelitapa A-C junnujen ja liigajoukkueen välillä ainoastaan jonkun pelillisen identiteetin takia on pelkkää modernia hölynpölyä. Sitä ei tarvi HIFK sen paremmin kuin Jokeritkaan. Olen kuitenkin Fordelin kanssa samaa mieltä siitä, että yhtenäinen pelitapa helpottaa junnujen sisäänajoa ja mahdollistaa loukkaantumisien paikkaamisen junnuilla paljon tehokkaammin. Riippumatta siitä onko ko junnut omia vai EVUn kasvatteja ;)
"Ehkä Kekäläinen on onnistunut paremmin juniorityön linkkaamisessa hyödyntämään liigajoukkuetta kuin HIFK ja Nybondas, mutta onko se joku mittari oikealle onnistumiselle."
Nybarin arvosana on vähän huonompi kuin Kekäläisen, kuten jo kirjoitin. Luetaan viestit, kiitos. Olisi kohtuullista lukea vanhat viestit, eikä tingata toistoa uudestaan. Perustele nyt miksi Kekäläisen työtä ei voi vielä yhtään arvostella ja kerro mielipiteesi Nybondasin onnistumisesta.
Valmennuksella on pelitapa kunnossa
se on junnuille jo tuttu ja valmennuksessä häärii esimerkiksi Valtonen, joka tuntee junnuja.
Paketti on sellainen, että kun yksilöitä on kehitetty hyvin junnupuolella, on hyvin organisoituu edustukseenkin helppo päästä sisään ja onnistua.
Täällä on nyt puhuttu paljon Jokereiden tekemisistä, mutta kertokaa te HIFK:n toimia puolustelevat, miten teillä on hommaa kehitetty viime vuosina?
Tämä on mielestäni tärkein, ei se, että se on yhtenäinen junnupelitavan kanssa. Hyvänä esimerkkinä esim. Kojon aikakausi, jolloin junnut onnistuivat meillä, vaikka pelitapa ei organisaation sisällä ehkä ollutkaan yhtenäinen. Tärkeintä oli se, että peli oli kunnossa liigatasolla, jolloin junnujen sisääntulo oli helpompaa.
Tämä varmasti osaltaan helpottaa, mutta toisaalta tätä voisi lähestyä pidemmän aikavälin suhteen henkilötaidon kannalta. Eli onko hyvä kaavamaisesti opetella vain se yksi tapa, esim. kiekko ristikulmaan, ja sitten rajoittaa uramahdollisuudet vain yhteen rooliin, ja vain jopa tiettyihin joukkueisiin/liigoihin. Tästähän suomalaiset kiekkoilijat ovat tunnettuja, eli näitä puukäsikoohottajia meiltä löytyy, kun eivät ole voineet testata taidollisia rajojaan junnuaikoina, vaan aina pitänyt se kiekko heittää ränniin. Eli pelaajan kehitykselle se voi pitemmällä tähtäimellä olla parempi, että joutuu pelaamaan vähän erilaisissa pelisysteemeissä. Tämä ei tietenkään helpota onnistumista ensi yrittämällä, mutta voi kehittää pelaajaa kun aikajänteeksi otetaan muu kuin ensimmäiset 5 liigamatsia.
Juuri tätä hain jo edellisessä kappaleessa takaa. Tärkeintä siis kehittää yksilöiden ominaisuuksia niin pitkälle, että ne pärjäävät pelitavoista huolimatta. Jos koko junnu-uran pelaa jengissä, joka maksimoi tulosta vaikka sumputtaen, on ehkä turha odottaa sieltä nousevan mitään taitavia ja loistavan peliälyn pelaajia. Poikkeusyksilöt, kuten Mikael Granlund, sieltä vielä nousevat, mutta muuten sieltä tulee vain yksipuolisia puukäsiä mallia liivik-pöysti etc.
Olen jo aiemmissa viesteissäni tuonut tätä ilmi, mutta vastataan abstraktiin "koska Keklu" -tyyliin. Nybondas pitkäaikaisena junioripuolen päällikkönä on UTJ:n aikana luonut suuntaviivoja ja strategioita, jossa junioripuoli saa tukea liigaryhmältä ja liigaryhmä junioripuolelta. Osaamista on tuotu eri ikäryhmien valmennustasolle (esimerkiksi Kaj Linna G05-ryhmän valmentajaksi) ja junioripuolen vastaavien osaamistasosta on pidetty hyvää huolta näiden huikeiden strategioiden ja suuntaviivojen avulla.
Erinomainen osoitus oli mm. Suomenmestarijoukkueen 2011 4. ketju, jossa kaikki olivat omia junioreita tärkeässä osassa aina päätyyn asti ja varsinkin pudotuspeleissä. Kaudella 2011/2012 edustusjoukkueeseen tuotiin erittäin rohkeasti omia junioreita suunniteltujen suuntaviivojen mukaan ja kaikille tosissaan kiekkoa seuraaville oli viimeistään tässä vaiheessa selvää, että Nybondaksen ajan HIFK:n edustusjoukkueeseen on nuoriennkin mahdollista murtautua.
Missä näihin pääsee tutustumaan? Onko edes jotain haastatteluja, joissa Nybondas valottaa näitä asioita?
Pilke silmäkulmassa kirjoitettu varmasti tämäkin, mutta kysytääs nyt kuitenkin, että miten tämä erittäin rohkea junnujen sisäänmarssi näkyy? Juurihan itse heittelit lukuja, jotka kertoi ihan toista.
Tom Nybondasin pelinavaus - SM-LIIGA - 16.04.2008 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
Siinä on yksi. Kiinnitä huomio kivijalkoihin.
Selkeästi sinä et saa minua millään vakuutetuksi koskien väitettäsi Jokereiden Kekäläisen ajan juniorityön selkeästä laadullisesta paremmuudesta ja taas minun rautalankani paksuus on loppunut jo aikoja sitten. Tehdään asiasta analyysi vaikka kauden 2014/2015 jälkeen.
Kiinnitin, mutta en kyllä löytänyt erityistä linjaa ja tai strategiaa HIFK:n junnutyön kehittämiseksi. Ei näyttänyt olevan kivijalkana oma juniorityö vaan Joukkueen rakentaminen isolla J:llä ja se toinen kivijalka jäi vähän epäselväksi. Se, että pelaaja on oma kasvatti oli Nybondakselle vain plussaa.
No, tähän mennessä olen saanut nolla kappaletta esimerkkejä Jarmon strategioista - ainoastaan epämääräisiä lausuntoja kuin jostain kulahtaneen konsultin suusta suuntaviivoista ja strategioista.Tosin yleisimmät Kekäläisen korulauseet minulla on tiedossa. Ja lopulta teot pitkällä aikavälillä näyttävät totuuden, jos asiaa analysoi kunnolla.
Nybondasin haastattelusta:
- Jos se on jonkun mielestä hyvä tapa, niin sitten hän rakentaa joukkuetta eri tyylillä kuin minä. Joukkueen avainpaikoille oikeat pelaajat on yksi kivijalka. Toinen kivijalka on meidän oman, laadukkaan juniorityön tukeminen. HIFK on kasvattanut liigjäille paljon pelaajia ja läheskään kaikkien kanssa ei koskaan natsannut HIFK:ssa vaihtelevista syistä.
- Uskon edelleen siihen, että nuoriin pitää uskaltaa satsata ja heitä pitää kehittää. IFK:n ja suomalaisen jääkiekon tulevaisuus riippuu siitä, miten onnistumme juniorityössä.
Sen mitä olen törmännyt toteutukseen, niin jo mainitsemani esimerkit liigajoukkueen suhteen ja viimeisin summa johon törmäsin mitä liigajoukkue käyttää junioritoimintaan A:n ja B:n osalta suoraan oli 300000€ vuosittain (HIFK:lla ja Ilveksellä tuotteliaimmat juniorimyllyt | Yle Urheilu | yle.fi). Suuntaviivat siitä varmastikin saat. Ja toki nuokin ovat ainoastaan korulauseita yksittäisessä kontekstissa, mutta toinhan ainakin esimerkin sinun nollaa vastaan.
Kyllä, ihan hyvää tietoa HIFK:n tekemisistä ja kiitos siitä. Ongelma on vain se, että tossa on käyty läpi kaikki pelaajat tolta kaudelta ja mahdotonta sanoa kuinka moni noista on kasvanut liigapelaajaksi Nybondaksen alaisuudessa.
Mun väite koski sitä, että tulevina vuosina Jokerien panostukset tulevat tuottamaan junnutoiminnassa parempaa tulosta ajatellen liigapelaajien määrää kuin HIFK:lla.
Veikkaanpa silti, että seuraavina vuosina Jokerit tuottaa selkeesti enemmän hyviä liigatason pelaajia junnuistaan kuin HIFK. Suurin tekijä tässä on laadukas junnutyö ja ylipäänsä panostaminen junnuihin. Yhtenä osana on yhtenäinen peli-identiteetti, joka helpottaa junnujen sisäänajoa. Ja tässäkin tärkeintä on ylipäänsä halu sisäänajaa todenteolla edustukseen junnuja.
Eli kyllä toi jengin rakennuksessakin on selkeästi menty välikausi-asenteella.
Niin, kauteenhan lähdettiin niin, että joukkueesta puuttuivat ykkössentteri, ykköslaituri ja varauksin ykköspakki. Mikä perkele se sellainen UTJ on, joka jättää hankkimatta pelaajat tärkeimmille paikoille? Ei kesken kauden tehdä tuollaisia hankintoja. Kesken kauden tehtävät hankinnat kuuluvat olla joukkuetta täydentäviä, jos ei mitään isoja saikkuja tule. Tomppa, lähe menee.
Niin, kauteenhan lähdettiin niin, että joukkueesta puuttuivat ykkössentteri, ykköslaituri ja varauksin ykköspakki. Mikä perkele se sellainen UTJ on, joka jättää hankkimatta pelaajat tärkeimmille paikoille?
Kaikkein tärkeimpänä joukkueesta puuttui ja puuttuu edelleen päävalmentaja!
Serkkusi sanoja lainatakseni " Tom Nybondas on ylimielinen kusipää".