Toinen maailmansota

[Pavlovin Koira]

Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta. Miten paljon dokumentteja ja kirjoja onkaan kirjoitettu Saksan juutalaisvainoista ja muista julmuuksista (aiheesta toki, ei mitään puolusteltavaa) ja siihen nähden miten olemattoman vähän on käsitelty Neuvostoliiton harjoittamaa terroria miehittämillään alueilla. Esimerkiksi saksalaisnaisten raiskaaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja barbaarinen hävitysvimma jota harjoitettiin erityisesti Itä-Preussin ja Pommerin alueilla oli jotain täysin käsittämätöntä.

Nykyinen Kaliningradin kaupunki tunnettiin aiemmin Könibsberginä ja sitä ympäröivä alue Itä-Preussina. NL oli päättänyt - ilman muiden liittoutuneiden antamaa mandaattia - liittää itseensä itäisen osan Puolasta ja siitä hyvitykseksi Puolan rajaa siirrettiin länteen. Nämä Itä-Preussin, Pommerin ja Sleesian vanhat saksalaisalueet ovat nykyään täysin venäläisiä ja puolalaisia sillä ne käytännössä pyyhkäistiin kartalta 1944/45. Talot, tehtaat, maatilat hävitettiin maan tasalle. Suurin osa väestöstä pakeni henkensä edestä länteen, ne jotka jäivät joko tapettiin tai vietiin pakkotyöhön Venäjälle jossa suuri osa heistä kuoli nälkään ja tauteihin. Noin puolet pakkotyöhön viedyistä tytöistä ja naisista raiskattiin.

Pelkästään kostona puna-armeijan barbaarisuutta ei voi nähdä sillä heidän raiskausvimmansa ei säästänyt saksalaisten vankileireiltä vapautettuja omankaan maan kansalaisia. Eikä vapautetuille puna-armeijan sotilaillekaan armoa annettu sillä suuri osa heistä päätyi "maanpettureina" omiensa ylläpitämille vankileireille. Neuvostoliitto myös peitteli holokaustiin liityviä dokumentteja sillä se halusi korostaa vain neuvostokansan kärsimyksiä ja uhria sodassa.

Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.

 

[Sako]

Eikös tuosta jäänyt puuttumaan se, että voittoisat puna-armeijalaiset, jotka näkivät ulkomaita, joutuivat myös vainon kohteeksi?

 

[Pavlovin Koira]

Eikös tuosta jäänyt puuttumaan se, että voittoisat puna-armeijalaiset, jotka näkivät ulkomaita, joutuivat myös vainon kohteeksi?

Ainakin ne jotka ääneen olivat hämmästelleet Saksassa havaitsemaansa korkeampaa elintasoa. Käsittämättömintähän on se, että jopa Saksassa orjatyöleireillä pidettyjen katsottiin joutuneen "fasismin saastuttamiksi".

 

[LuKi]

Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta. Miten paljon dokumentteja ja kirjoja onkaan kirjoitettu Saksan juutalaisvainoista ja muista julmuuksista (aiheesta toki, ei mitään puolusteltavaa) ja siihen nähden miten olemattoman vähän on käsitelty Neuvostoliiton harjoittamaa terroria miehittämillään alueilla. Esimerkiksi saksalaisnaisten raiskaaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja barbaarinen hävitysvimma jota harjoitettiin erityisesti Itä-Preussin ja Pommerin alueilla oli jotain täysin käsittämätöntä.

Nykyinen Kaliningradin kaupunki tunnettiin aiemmin Könibsberginä ja sitä ympäröivä alue Itä-Preussina. NL oli päättänyt - ilman muiden liittoutuneiden antamaa mandaattia - liittää itseensä itäisen osan Puolasta ja siitä hyvitykseksi Puolan rajaa siirrettiin länteen. Nämä Itä-Preussin, Pommerin ja Sleesian vanhat saksalaisalueet ovat nykyään täysin venäläisiä ja puolalaisia sillä ne käytännössä pyyhkäistiin kartalta 1944/45.

Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.

Kirja on loistava, olen itsekin lukenut sen pari kertaa. Se esittelee natsijohdon järjettömyyden lopun edessä, mutta tuo esiin myös puna-armeijan järkyttävän brutaalisuuden. Asia on jäänyt pitkälti hyvin pienelle huomiolle. Muutama asia jäi pyörimään mielessä:

- Miksi amerikkalaiset olivat vielä 1945 niin naiveja? Churchill ajatteli toisin, mutta Roosevelt esikuntineen piti Stalinia leppoisana setä Joena. Neuvostoliitto miehitti Itä-Eurooppaa 45 vuotta. Pattonia olisi pitänyt kuunnella.
- Wehrmachtin olisi pitänyt laittaa Hitlerin roskasakki pois päiviltä kaikin keinoin. Miksi se heinäkuun salaliitto epäonnistui?
- Historiallisten Pommerin, Sleesian ja Itä- Preussin katoaminen kartalta. Suuremmassa mittakaavassa sama kuin Viipurin, Laatokan Karjalan ja karjalaisuuden kohtalo. Kokonaisia maailmoja rikkaine kulttuureineen menetetään ikuisesti. Malja Breslaun ja Könisbergin muistolle.

Kannattaa lukea myös Nainen Berliinissä, joka on oma kohtainen, päiväkirjamainen kuvaus Berliinistä huhti- toukokuulta 1945. Erinomainen on myös saksalaisesta pastorista kertova kirja; Bonhoeffer - Pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Kuvaa hienosti saksalaisen älymystön taistelua isänmaallisen lojaalisuuden ja itsensä paljastavan natsihallinnoin puristuksessa.

 

[Major Julli]

Churchillin suuhun on laitettua tämäkin letkaus, sanottuna toisen maailmansodan loppumisen jälkeen:

"Taisimme teurastaa väärän sian."

Itärintama oli kuvottava sota puolin ja toisin. Se oli satojen miljoonien ihmisten kärsimys kahden paranoidin diktaattorin välienselvittelyssä. Jotenkin kornia että itävaltalainen taidemaalari johdatti Saksan tuhoon ja vastapuolella georgialainen pappisopiskelija teki saman venäläisille ja heidän alistamilleen slaaveille ja balteille. Ihmiskunnan paralta parempi vaihto olisi ollut Venäjän kukistuminen ensin ja Natsi-Saksan sitten. Sitä kautta venäläiset olisivat joutuneet tekemään tiliä barbaarisen neuvostovaiheensa rikoksista. Vielä tänäkin päivänä tuo Stalinin haamu kummitelee Euroopassa Putinin muodossa.

Toki täytyy rehellisyyden nimissä todeta että ei Stalin yksin kaikkea saanut aikaan, panslavismi oli ja on Venäjällä vahva aate. Aika ajoin siihen palataan ja silloin on sivistys vaarassa.

 

[Pavlovin Koira]

Tosiaan, länsiliittoutuneet - ainakin Yhdysvallat - olivat uskomattoman naiiveja Neuvostoliittoa kohtaan. Surkuhupaisaa on, että Puola jonka puolesta Britannia ja Ranska koko sodan päättivät aloittaa, päätyi toisen diktatuurivaltion miehittämäksi. Stalinin joukot eivät tehneet mitään auttaakseen Varsovassa kapinoivaa vastarintaliikettä vaikka olivat edenneet aivan kaupungin laidalle. Myöhemmin puna-armeijan joukot vangitsivat kaikki tavoittamansa puolalaiset partisaanit. Sodan jälkeen Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa järjestettiin näytösoikeudenkäntejä joissa jaeltiin kuolemantuomioita ei-kommunistisille henkilöille jotka olivat sodan aikana toimineet natsi-Saksan vastaisessa vastarintaliikkeessä!

Toisaalta on huomattava, että Stalin kunnioitti omalta osaltaan liittoutuneiden sopimaa etupiirijakoa, eikä esim. auttanut sisällissodassa Kreikan kommunisteja. Myös Ranskassa ja Italiassa oli erittäin vahva kommunistinen puolue ja vastarintaliike jotka Neuvostoliiton tuella olisivat voineet olla hyvinkin valmiita vallankaappaukseen. Tämä varmasti oli yksi iso tekijä siihen, että USA ja Britannia tyytyivät vain hiljaa protestoimaan Neuvostoliiton toimia itäisessä Keski-Euroopassa ja Baltian maissa.

Beevorin kirjassa on muuten yksi mielenkiintoinen sivujuonne: Huomatessaan kuinka pitkälle olivat Oderilta päässeet etenemään, venäläiset suunnittelivat jatkavansa etenemistä aina Tanskaan asti. Se pisti lännessä muuten hidastelleihin brittijoukkoihinkin vipinää.

Churcill oli epäilemättä oikeassa venäläisten suhteen. Toisaalta hänen ja brittien uskottavuutta vähentää oleellisesti se että he olisivat halunneet istua toisten housuilla tuleen, eli hyökätä agressiivisemmin ja edetä pidemmälle mutta käyttää siihen amerikkalaisia voimia.

 

[Kisapuisto]

Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta. Miten paljon dokumentteja ja kirjoja onkaan kirjoitettu Saksan juutalaisvainoista ja muista julmuuksista (aiheesta toki, ei mitään puolusteltavaa) ja siihen nähden miten olemattoman vähän on käsitelty Neuvostoliiton harjoittamaa terroria miehittämillään alueilla.

Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.

Sotien voittajat kirjoittavat historian. Se mitä sodissa tapahtui ja mitä ei, on pekästään voittajien kertomaa. Häviäjiltä ei hirveästi kysytä, joka tarkoittaa että eipä niistä voittajien julmuuksista kerrota. Se on ihan yleistä olkoon konfliktin laajuus mikä tahansa, ja kun ottaa huomioon että toisesta maailmansodasta on vielä kuitenkin aika lyhyt aika (esim. sotaan osallistia on elossa sankoin joukoin) niin aikakaan ei ole vielä kypsä täysin puolueettomaan selontekoon. Ei aika ole välttämättä kypsä vielä 40 vuoden päästäkään, kun viimeinenkin osallistuja on kuollut, saa nähdä onko koskaan.

 

[Kulttimörkö]

- Miksi amerikkalaiset olivat vielä 1945 niin naiveja? Churchill ajatteli toisin, mutta Roosevelt esikuntineen piti Stalinia leppoisana setä Joena. Neuvostoliitto miehitti Itä-Eurooppaa 45 vuotta. Pattonia olisi pitänyt kuunnella.
- Wehrmachtin olisi pitänyt laittaa Hitlerin roskasakki pois päiviltä kaikin keinoin. Miksi se heinäkuun salaliitto epäonnistui?
- Historiallisten Pommerin, Sleesian ja Itä- Preussin katoaminen kartalta. Suuremmassa mittakaavassa sama kuin Viipurin, Laatokan Karjalan ja karjalaisuuden kohtalo. Kokonaisia maailmoja rikkaine kulttuureineen menetetään ikuisesti. Malja Breslaun ja Könisbergin muistolle.

Arvailen sillä en tiedä varmasti totuutta mutta nämä lienevät kuitenkin valistuneita arvauksia:

- Neuvostoliiton propagandakoneisto kävi kovalla teholla jo ennen Neuvostoliiton liittymistä toiseen maailmansotaan. Stalinin alaisuudessa Neuvostoliitto teki samanlaisia ellei jopa kamalampia hirmutekoja omalle kansalleen kuin Hitler teki Saksassa. Neuvostoliitossa ei vain kohdennettu noita yhteen kansanryhmään vaan kehen tahansa Stalin käski. Siellä saattoi mennä jopa kokonainen kansakunta orjatyöhön jotta Neuvostoliiton tehtaat pyörivät riittävän tehokkaasti. Samalla maatiloilta vietiin ne vähän ruokavarastot valtion omaan varastoon. Ulkopuolelle esiteltiin vain sankaritekoja jotka nekin olivat 99% valetta. Kun otetaan huomioon poliittinen ilmapiiri, Yhdysvalloilla ei ollut paljon syytä tutkia tarkemmin Neuvostoliiton toimia vaan siellä käytettiin ajattelutapaa "Viholliseni vihollinen on ystäväni". Myös Britit ajattelivat samalla tavalla vielä sodan ollessa käynnissä.

- Heinäkuun salaliiton epäonnistuminen oli varmasti monen asian summa. Sitähän siirrettiin moneen kertaan koska samalla iskulla haluttiin poistaa myös Himmler ja Göring. Vitkuttelu vei lopulta maltin ja isku toteutettiin vaikka kyseinen kaksikko ei ollutkaan paikalla. Lopulta tuo kiire oli yksi suurimmista syistä miksi Hitleriä ei saatu päiviltä. Kahden pommin sijasta vain yksi oli viritettynä koska von Stauffenbergia häirittiin pommien virityspuuhissa. Lisäksi pommi oli sijoitettu tammipöudän vahvan tukijalan viereen joka vaimensi pommin tehoa Hitleriä kohti. No miksei sitten Wehrmacht lähtenyt vallankumoukseen tuon tapahtuman seurauksena? Gestapo oli tuolloin niin pelottava ettei kukaan oikein uskaltanut nousta sitä vastaan. Koska Gestapo oli koulutettu olemaan täysin uskollinen Hitlerille, se vaikutus oli laajentunut myös wehrmachtin piiriin ainakin jossain määrin. Kun ei ollut varmaa tietoa Hitlerin kohtalosta, epätietoisuus kallistui kuitenkin hieman enemmän varovaisuuden puolelle. Jos Hitler olisikin hengissä olisi heidän oman henkensä kannalta parempi että ei tekisi mitään Hitleriä vastaan.

Palataan vähän tuohon ensimmäiseen kohtaan. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi lopulta Saksan valtaamille alueille, kaikinpuolin niukkuuteen pakotetut sotilaat pääsivät rellestämään. Ruokaa varastettiin ja mässäiltiin. Naisia ja lapsiakin raiskattiin. Miehille kostettiin kaikki paska mitä sotilaat olivat joutuneet käymään läpi. Kokonaisia kyliä poltettiin ja selvinneet laitettiin orjatyöhön. Neuvostoliitto valtasi alueita omiin nimiinsä. Samalla Neuvostoliiton tapa hallita alueitaan alkoi siellä. Tuloksen me kaikki tiedämme. Silloin tieto siitä miten Neuvostoliitossa asiat oikeasti ovat alkoi avautua länsimaiden johtajille. Ja myös tällöin alkoi suhtautuminen muuttua.

 

[Pavlovin Koira]

Sotien voittajat kirjoittavat historian. Se mitä sodissa tapahtui ja mitä ei, on pekästään voittajien kertomaa. Häviäjiltä ei hirveästi kysytä, joka tarkoittaa että eipä niistä voittajien julmuuksista kerrota.

Tämä totta. Ei Suomessakaan ole juuri puhuttu esim. tästä http://fi.wikipedia.org/wiki/Elisenvaaran_pommitus

Saksalaiset ovat harrastaneet näännyksiin asti syyllisyyden potemista ja esim. juutalaismuistomerkkejä on siellä täällä. Milloinkahan heillä on kanttia pystyttää Berliiniin muistomerkki neuvostomiehittäjien julmuuksien uhreille?

 

[Kisapuisto]

Saksalaiset ovat harrastaneet näännyksiin asti syyllisyyden potemista ja esim. juutalaismuistomerkkejä on siellä täällä. Milloinkahan heillä on kanttia pystyttää Berliiniin muistomerkki neuvostomiehittäjien julmuuksien uhreille?

Toi on aika helppo: ei koskaan. Saksalaisille toinen maailmansota on niin kova paikka, että he eivät pääse siitä yli ja vielä nykyäänkin siellä on lakeja, jotka juontavat juurensa toisen maailmansodan tapahtumiin ilman, että niillä olisi nykyaikana välttämätä mitään merkitystä muuten. Omasta mielestäni saksalaiset ovat pyytäneet jo ihan tarpeeksi anteeksi ja käsittääkseni kaikki vastuussa olleet natsit on joko tuomittu, kuolleet tai kadonneet ja nuo kadonneetkin ovat jo niin vanhoja että jos eivät ole kuolleet vanhuuteen jos Argentiinassa tai Egyptissä, niin ainakin ovat jo niin seniilejä, ettei heillä ole enää mitään merkitystä.

Kunhan kolmas maailmasota joskus syttyy (ja aivan varmasti se joskus syttyy, siitä ei ole epäilystä, kyse on vaan siitä että milloin ja minkä takia) niin ehkäpä sen jälkeen saksalaiset pääsevät vanhoista yli. Elleivät sitten ole aloittajina myös siinä kolmannessakin.

 

[Jusu7]

Tuo Beevorin Berliini 1945 on todellakin ehkä se merkittävin teos tuolta aikakaudelta monessakin mielessä. Siihen on tehty huima määrä taustatyötä ja puhutaan asioista joista ei käsittääkseni ole juuri puhuttu aiemmin, ei ainakaan tässä mittakaavassa. Lisänä varmaan näihin Sleesian ja Itä-Preussin verilöylyihin voisi lisätä sen mitä tapahtui jäätä pitkin talvella -44-45 paenneille siviileille ja vaikkapa Wilhelm Gustloffille tai sairaalalaiva General von Steubenille. Suosittelen kyllä kaikkia aiheesta kiinnostuneita lukemaan kirjan, toki Beevorilta löytyy paljon muutakin lukemisen arvoista.

Näin toisen maailmanpalon yhtenä syntymäpäivänä(meidän osalta) on ollut ihan mielenkiintoista käydä mm Facebookin sotahistoriaryhmässä keskustelua sotarikoksista ja partisaanien aikaansaannoksista. Olen mielenkiinnolla huomannut, että meiltä löytyy jonkin verran väkeä joilta löytyy jopa sympatiaa ja ymmärrystä partisaaneja kohtaan. Itse luin hiljattain Veikko Erkkilän kirjan "Viimeinen aamu". Se kertoo muun muassa Lokan ja Seitajärven kylien hävityksistä ja joukkomurhista. No, nämä mainitaan naapurissa vahvoina varuskuntina jotka tuhottiin kera ison kasan kalustoa ja toki tekijät palkittiin.Erkkilä on kirjassaan haastatellut joitain vielä elossa olleita partisaaneja ja Murmanskissa paikallinen historioitsija oli pyytänyt, että heidän sankareittensa mainetta ei pilattaisi(totuudella). Ei sitä ole pilattukaan vaikka totuus tiedossa onkin.

 

[Mauri-Antero]

Toi on aika helppo: ei koskaan. Saksalaisille toinen maailmansota on niin kova paikka, että he eivät pääse siitä yli ja vielä nykyäänkin siellä on lakeja, jotka juontavat juurensa toisen maailmansodan tapahtumiin ilman, että niillä olisi nykyaikana välttämätä mitään merkitystä muuten. Omasta mielestäni saksalaiset ovat pyytäneet jo ihan tarpeeksi anteeksi ja käsittääkseni kaikki vastuussa olleet natsit on joko tuomittu, kuolleet tai kadonneet ja nuo kadonneetkin ovat jo niin vanhoja että jos eivät ole kuolleet vanhuuteen jos Argentiinassa tai Egyptissä, niin ainakin ovat jo niin seniilejä, ettei heillä ole enää mitään merkitystä.

Kunhan kolmas maailmasota joskus syttyy (ja aivan varmasti se joskus syttyy, siitä ei ole epäilystä, kyse on vaan siitä että milloin ja minkä takia) niin ehkäpä sen jälkeen saksalaiset pääsevät vanhoista yli. Elleivät sitten ole aloittajina myös siinä kolmannessakin.

Tulipa tässä jokunen aika sitten juteltua aiheesta erään saksalaisen nuorenparin kanssa, jotka olivat opiskelemassa paikallisessa ammattikorkea- koulussa. Pariskunta oli naapuri seurueessa, ja enkös mennyt muutaman oluen jälkeen harjoittelemaan ralli- saksaani. Muutamien tuoppien jälkeen aseveli- henki alkoi olla hyvässä mallissa, ja enkös tietysti alkanut viemään puhetta hiljalleen sota juttuihin. Sellaisen käsityksen sain, että ainakin nuoret saksalaiset eivät enää niin häpeile menneisyydestä, kuin vanhemmat. Sanoinpa, että teidän on turha olla pahoillanne mistään, asiat olisivat voineet mennä paremminkin, kuin tappio sodan päätteeksi.

Sivullisen korvaan keskustelu kuulosti varmaan siltä, että viittasimme kintaalla kaikelle holokaustille ja kärsimyksille, ja olisimme toivoneet parempaa onnea Suomelle ja Saksalle. Kukaties sellainen sävy olikin tarkoituksen mukaista? Kuitenkin, ehkä asenteet ovat vihdoin pikkuhiljaa muuttumassa.

 

[Pipolätkä]

Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta. Miten paljon dokumentteja ja kirjoja onkaan kirjoitettu Saksan juutalaisvainoista ja muista julmuuksista (aiheesta toki, ei mitään puolusteltavaa) ja siihen nähden miten olemattoman vähän on käsitelty Neuvostoliiton harjoittamaa terroria miehittämillään alueilla. Esimerkiksi saksalaisnaisten raiskaaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja barbaarinen hävitysvimma jota harjoitettiin erityisesti Itä-Preussin ja Pommerin alueilla oli jotain täysin käsittämätöntä.

Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.

Tässä täytyy muistaa tosiaan se tosiasia että Itärintaman-sota oli raakuudessa omaa luokkkaansa molemmin puolin. Venäläisten kohtelu Saksan miehityksen aikaan oli ... no saksalaisen ajattelumallin mukaan epäinhimillistä ja ihmisiä kohdeltiin ja lahdattiin kuin eläimiä. En halua puollustella NL:n joukkojen tekoja sodan aikana ja jälkeen Saksassa, mutta itse uskon että kun venäläiset näkivät takaisin vallatut maat, keskitysleirit ja kuulivat oman kansalaistensa kohtalot, jokaikinen venäläinen sotilas on puhkunut todella pyhää vihaa saksalaisia kohtaa ja halua kostaa tämä jotenkin.Tähän päälle vielä NL oma propaganda saksalaisia kohtaan.

Vielä vähemmän taitaa olla kirjoitettu ja puhuttu japanilaisten tekemistä hirmuteoista Kiinassa ja muissa valtaamillaan alueilla. Esim. Oliko Nankingin kaupungissa tapettiin ja haudattiin elävältä lähemmäs 300 000 kiinalaista.

 

[sampio]

Tuo LuKin mainitsema Bonhoefferin elämäkerta on kyllä todella hyvä opus myös toiseen maailmansotaan erilaisia näkökulmia hakevilta. Ymmärrän, että teoksen kristillinen lähtökohta saattaa herättää ennakkoluuloja, mutta ainakin itse olen lukenut tuota ennen kaikkea aikalaiskuvaksena siitä, miten pikkuhiljaa natsit saivat Saksan otteeseensa kirkkoa myöten ja kuinka inhimillistä se lopulta on, että ihmiset taipuvat painostuksessa. Sitten sodan alettua puntarointi isänmaan ja inhoamiensa natsien välillä, vangitseminen ja lopulta kuolema. Myös Hitleriä vastaan suunnatuista salaliitoista tulee hyvää taustatietoa. Käsittämätön tuuri Adolfilla kieltämättä on ollut.

Kun tuota Bonhoefferin touhua luki, oli pakko nostella virtuaalihattua tuon tuosta. Ehkä parhaiten hänen asennettaa kuvaa oma lausahduksensa "Rohkeus ei ole sitä, että pitää periaatteistaan kiinni vastustaessaan pahaa, vaan sitä, että kykenee luopumaan niistä vastustaessaan pahaa." Toki hiukan kiilloteltu kuva paikoin hänen luonteestaan tulee, mutta kiistatta äärettömän älykäs pohdiskelija on kyseessä ollut joka tapauksessa.

 

[Hereworth]

Sivullisen korvaan keskustelu kuulosti varmaan siltä, että viittasimme kintaalla kaikelle holokaustille ja kärsimyksille, ja olisimme toivoneet parempaa onnea Suomelle ja Saksalle. Kukaties sellainen sävy olikin tarkoituksen mukaista? Kuitenkin, ehkä asenteet ovat vihdoin pikkuhiljaa muuttumassa.

Samansuuntaisia havaintoja tein itse vaihto-opiskelujaksoni aikana omanikäisten samassa huoneistossa asuneiden saksalaisten kanssa. Eivät olleet enää niin häpeissään kuin mitä kuvittelin. Aiheeseen pääsy tosiaan pitää ilmeisen hienovaraisesti tehdä itsekin, mutta loppujen lopuksi kämppisteni kanssa pystyi jo käymään hyvinkin antoisan keskustelun sodasta ja sen aiheuttamista ilmiöistä, turinoimaan omien sukulaisten palvelushistorian yms. Minunkin mielestäni saksalaiset ovat rypeneet historiassaan aivan tarpeeksi, sillä muidenkin vaatekaapeista löytyy omat luurankonsa, Suomenkin, mistä olimme kämppisten kanssa samaa mieltä. Tosin muutama saman tuttavaseurueen vihervasemmistolaisuuteen kallellaan ollut teutoni oli asiasta hyvinkin eri mieltä, ja katsoivat holokaustissa rypemisen olevan tarpeen tulevaisuudessakin. Kyllä ne ajatukset ovat nuorten keskuudessa ovat muuttumassa, ja ehkäpä joskus saamme nauttia sodan puolueettomasta tulkinnasta ja kaikki voivat vaikka pahoitella omia hirmutekojaan. Mutta ei se tapahdu ainakaan niin kauan, kuin sodan kokeneita on hengissä.

 

[Pavlovin Koira]

Vielä vähemmän taitaa olla kirjoitettu ja puhuttu japanilaisten tekemistä hirmuteoista Kiinassa ja muissa valtaamillaan alueilla. Esim. Oliko Nankingin kaupungissa tapettiin ja haudattiin elävältä lähemmäs 300 000 kiinalaista.

Toisin kuin Saksassa ei Japanissa ole kuitenkaan harrastettu juuri minkäänlaista historian käsittelyä noista tapahtumista. Senhän takia maalla on kireät suhteet muun muassa Korean ja Kiinan kanssa koska virallinen Japani on joko kiistänyt kokonaan tai vähätellyt Japanilaisten terroritekoja esim. juurikin tuon Nankingin verilöylyn osalta.

En tiedä miksi Japanissa on noin. Ehkä se tulee heidän omanlaatuisesta kunniakäsityksestään.

 

[Barnes]

Vielä vähemmän taitaa olla kirjoitettu ja puhuttu japanilaisten tekemistä hirmuteoista Kiinassa ja muissa valtaamillaan alueilla. Esim. Oliko Nankingin kaupungissa tapettiin ja haudattiin elävältä lähemmäs 300 000 kiinalaista.

Suunnilleen tuo mainitsemasi määrä kiinalaisia menetti henkensä japanilaisten otettua kovat keinot käyttöön saadakseen Nankingin antautumaan. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että Japani luuli Kiinan olevan täysi vastaantulija maiden välisessä sodassa, mutta Kiina osoittautuikin kovaksi vastustajaksi. Koska Japanissa oli arvioitu Kiinan puolustuskyky väärin, päättivät japskit kostaa tavalla, joka on yksi hirveimmistä koko sotahistoriassa. Yli 300 000 ihmistä kuoli, tuhansia raiskattiin ja pahoinpideltiin mitä julmemmilla tavoilla. Yksityiskohtaiset kuvaukset saavat lähinnä voimaan pahoin, siksi en niitä tänne kirjoita.

Japanilla on todella ikävä historia liittyen noihin raiskauksiin toisen maailmansodan aikana. E-Korea ja Kiina ovat vieläkin vihaisia Japanille ns.lohtunaisten kohtalosta. He siis olivat ihan tavallisia, osa teini-ikäisiä naisia joita pidettiin sotilasbordelleissa jotka antoivat japanilaissotilaille naisia raiskattavaksi, "tuomaan lohtua" sotiville japanilaisille. Ja jokainenhan varmasti ymmärtää, että nuo naiset eivät toimineet seksinukkeina omasta halustaan.

 

[Pipolätkä]

Toisin kuin Saksassa ei Japanissa ole kuitenkaan harrastettu juuri minkäänlaista historian käsittelyä noista tapahtumista. Senhän takia maalla on kireät suhteet muun muassa Korean ja Kiinan kanssa koska virallinen Japani on joko kiistänyt kokonaan tai vähätellyt Japanilaisten terroritekoja esim. juurikin tuon Nankingin verilöylyn osalta.

En tiedä miksi Japanissa on noin. Ehkä se tulee heidän omanlaatuisesta kunniakäsityksestään.

Voi olla. En ikinä ole asiaan perehtynyt. Voisiko myös olla että kun kyseessä ovat olleet "vain" Kiinalaiset, joita on miljardi muutenkin ja Aasian maa, joten asia ei niin ole Eurooppalaisia tai Amerikkalaisia kiinnostanut kun on ollut mielessä muut asiat.

En kyllä yhtään ihmettele Esim. Kiinan kireää suhtautumista kun mietitään että tuollaiset asiat ovat miltei kokonaan unohdettu ja sivuutettu. Kuitenkin Hiroshiman ja Nagasakin on hyvin muistissa tietysti ydinpommien takia mutta muutenkin.

 

[Chilango]

Kysymys WWII asiantuntijoille.
Olisko jenkeilla & co ollut papua jatkaa NL vastaan sotaa jos niin olisivat paattaneet?

 

[Pavlovin Koira]

Toisin kuin NL oli USA selvinnyt melko pienillä kalusto- ja miehistötappioilla joten teoriassa kyllä. Poliittisesti se olisi ollut tietysti mahdotonta paitsi jos NL olisi aloittanut.

 

[Pipolätkä]

Toisaalta NL:lla oli sodan loppuhetkillä aseissa maailman suurin armeija, harjaantunut miehistö, panssareita, tykkejä ja sun muita saman verran kuin muilla yhteensä. Tämä varmasti oli Länsiliittoutuneilla myös mielessä kun tunnelma alkoi kiristyä.

Joukkoja ja kalustoa olisi varmasti ollut molemmilla tasavertaiseen yhteenottoon, mutta olisivatko ihmiset niin lännessä kuin idässä jaksaneet enää uutta sotaa heti perään kun suuri voitto on saavutettu ja kaikilla mielessä että nyt kaikki on ohi. Epäilen vahvasti etenkin lännen halua aloittaa kamppailua.

 

[Mauri-Antero]

Kysymys WWII asiantuntijoille.
Olisko jenkeilla & co ollut papua jatkaa NL vastaan sotaa jos niin olisivat paattaneet?

Itse asiassa Simon Dunstanin ja Gerrard Williamsin kirjassa Hitlerin pako käy ilmi, että Kenraali Patton oli todennut, että Yhdysvaltojen ja Saksan pitäisi liittoutua ja kääntää aseet Neuvostoliittoa vastaan. Tämä lausunto siis vähän jälkeen Normandian maihinnousun. Sitä ei historia kerro, minkälaisia vastakaikuja Pattonin mietteet sai. Materiaalin ja miesvoiman puolesta ehkä olisi onnistunutkin, mutta melko yksin olisi Yhdysvallat joutunut olemaan, huomioon ottaen sen, että Saksan reservit ja sotamateriaali oli jo lähes loppuun käytetyt. Hyökkäys olisi myös maksanut pirusti sotilaita, niinkuin se oli jo nyt tehnyt Tyynellämerellä ja Euroopassa. Suunnittelihan Usa:n sotilasjohto aluksi maihinnousua Japanin pääsaarillekin, mutta se oli jo liian uhkarohkeata, siksi turvautuivat atomipommeihin.

 

[Kisapuisto]

Kysymys WWII asiantuntijoille.
Olisko jenkeilla & co ollut papua jatkaa NL vastaan sotaa jos niin olisivat paattaneet?

En ole asiantuntija, mutta täytyy esittää vastakysymys, että mikä tarve tuollaiseen olisi jenkeillä edes ollut? Siis silloin, kun toinen maailmansota oli käytännössä ohi kun Saksa oli lyöty, niin mikä olisi ollut se syy, että jenkkien olisi pitänyt edes harkita jatkavansa sotaa ja hyökätä NL:a vastaan?

 

[Pavlovin Koira]

Kommunistien keskuudessakin esiintyi näkemyksiä ettei puna-armeijan pidä pysähtyä Saksaan vaan jatkaa Atlantille saakka. Maailmanvallankumous näet. Esim. Mao piti suurena virheenä etteivät tehneet sitä.

 

[ms.qvist]

Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta.

Beevorin kirja Taistelu Berliinistä on kohtalaisen hyvä kirjaksi, mutta minusta se paikoin jättää olennaisia seikkoja liian niukalle käsittelylle ja muutoinkin sitä on arvosteltu olennaisesti tiukemmin mitä Beevorin Stalingradia - joka teoksena on (minusta) selkeästi yhtenäisempi ja toimivampi kokonaisuus ja historiallisesti tietyllä tapaa täsmällisempi - nimittäin sitä kirjoittaessaan Beevor vielä pääsi osaan neuvostoarkistoista suhteellisen vapaasti, tilanne ei ollut enää sama Taistelu Berliinistä kirjan kirjoittamisen aikaan. Ja nyt Venäjällä ainakin osassa arkistoja Beevoriin suhtautuminen on hyvin nuivaa ja jopa vihamielistä - hän on osaan niistä ei toivottu henkilö eivätkä ovet täten enää avaudu hänelle (niin kauan kuin valta Venäjällä on nykyisissä käsissä).

Kenties Taistelu Berliinistä olisi kaivannut kaksi kokonaista kirjaa, jotta kokonaisuus olisi kyetty käsittelemään riittävällä tarkkuudella ja sivujuonteillekin olisi jäänyt riittävästi tilaa. Mutta tietty tämä(kin) Beevorin kirja antaa harrastelijalle oivallisen ja kaunistelemattoman kuvan sodankäynnistä itärintamalla - jossa se oli totaalista ja armotonta sotaa, jossa vihollisia kohdeltiin mitä julmimmalla tapaa ja vihollisiksi leimattiin puolin ja toisin kokonaisia kansoja ja kansakuntia.

vlad.