Vuosaareenhan tehtiin mm. kokkojen avulla valekaupunki, joilla Helsingin keskusta "siirrettiin" idemmäksi pommikoneiden hämäämiseksi, Kotka ja Porvoo saivat varmasti myös osan pommeista. Eräs puolustuksemme käyttämä erikoisuus oli voimakkaasti leimahtava magnesium, jota lisättiin it-kranaatteihin ja joka varmasti myös sokaisi Neuvosto-lentäjiä ainakin hetkellisesti.
Helsingin ilmatorjunta oli suunniteltu sen periaatteen mukaan, että estetään koneiden pääsy kaupungin ylle. Tätä varten oli em valekeskusta ja ilmatorjunta tykistö ampui sulkuja koneiden eteen. Siis ei tähdätty koneita. Silloin pelotevaikutuksen lisäämiseksi Mg tuntuu oivalta lisäaineelta. Tuohon sokaisuun en oikein jaksa uskoa. Tosin varmaa tietoa asiasta ei ole.
Tuosta "valekeskustasta" muuten sen verran, että vaikkakin kyseessä oli tietysti oivallinen juoni periaatteessa, on myöhempien vuosikymmenten aikana koko stoori ruvennut elämään aika paljon omaa elämäänsä:
niin ovelasti niitä neukkuja juksattiin jne.
Aiheesta kirjoitetaan hieman mm. Martti Helmisen ja Aslak Lukanderin teoksessa
Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944, sekä erityisesti lämpimästi suosittelemassani Antero Raevuoren teoksessa
Hävittäkää Helsinki! Oli näet niin, että neukkujen lentäjät eivät varsinaisesti menneet hämäykseen, sillä keskusta loisti kuin joulukuusi pudotettujen pommien jäljiltä. Syyt, miksi pommit sitten putosivat minne sattuu, ne ovat moninaisia ja tietysti tärkeimpänä tekijänä jo mainittu sulkutuli ja sen suunnittelu. Kaiken kaikkiaan näiden "valekeskusten" rakentamisella ei itse asiassa ihan saavutettu sitä hyötyä, mitä optimistisimmissa arvioissa oli ajateltu.
Toki tulee muistaa, ettei kaikilla it-osastoilla ollut yhteyttä it-keskukseen, vaan osa oli sitten laitettu ampumaan seurantaa kohti niitä koneita, jotka rohkeasti lensivät sulkutulen läpi. Näin oli asian laita mm. Suomenlinnassa.