Pavlovin Koira
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Paikalliset, nykyinen ja entinen
Sain toisen kerran loppuun Anthony Beevorin kirjan Taistelu Berliinistä ja kyllä pisti ajattelemaan tällä kertaa tuo sodan loppuselvittely puna-armeijan puolelta. Miten paljon dokumentteja ja kirjoja onkaan kirjoitettu Saksan juutalaisvainoista ja muista julmuuksista (aiheesta toki, ei mitään puolusteltavaa) ja siihen nähden miten olemattoman vähän on käsitelty Neuvostoliiton harjoittamaa terroria miehittämillään alueilla. Esimerkiksi saksalaisnaisten raiskaaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja barbaarinen hävitysvimma jota harjoitettiin erityisesti Itä-Preussin ja Pommerin alueilla oli jotain täysin käsittämätöntä.
Nykyinen Kaliningradin kaupunki tunnettiin aiemmin Könibsberginä ja sitä ympäröivä alue Itä-Preussina. NL oli päättänyt - ilman muiden liittoutuneiden antamaa mandaattia - liittää itseensä itäisen osan Puolasta ja siitä hyvitykseksi Puolan rajaa siirrettiin länteen. Nämä Itä-Preussin, Pommerin ja Sleesian vanhat saksalaisalueet ovat nykyään täysin venäläisiä ja puolalaisia sillä ne käytännössä pyyhkäistiin kartalta 1944/45. Talot, tehtaat, maatilat hävitettiin maan tasalle. Suurin osa väestöstä pakeni henkensä edestä länteen, ne jotka jäivät joko tapettiin tai vietiin pakkotyöhön Venäjälle jossa suuri osa heistä kuoli nälkään ja tauteihin. Noin puolet pakkotyöhön viedyistä tytöistä ja naisista raiskattiin.
Pelkästään kostona puna-armeijan barbaarisuutta ei voi nähdä sillä heidän raiskausvimmansa ei säästänyt saksalaisten vankileireiltä vapautettuja omankaan maan kansalaisia. Eikä vapautetuille puna-armeijan sotilaillekaan armoa annettu sillä suuri osa heistä päätyi "maanpettureina" omiensa ylläpitämille vankileireille. Neuvostoliitto myös peitteli holokaustiin liityviä dokumentteja sillä se halusi korostaa vain neuvostokansan kärsimyksiä ja uhria sodassa.
Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.
Nykyinen Kaliningradin kaupunki tunnettiin aiemmin Könibsberginä ja sitä ympäröivä alue Itä-Preussina. NL oli päättänyt - ilman muiden liittoutuneiden antamaa mandaattia - liittää itseensä itäisen osan Puolasta ja siitä hyvitykseksi Puolan rajaa siirrettiin länteen. Nämä Itä-Preussin, Pommerin ja Sleesian vanhat saksalaisalueet ovat nykyään täysin venäläisiä ja puolalaisia sillä ne käytännössä pyyhkäistiin kartalta 1944/45. Talot, tehtaat, maatilat hävitettiin maan tasalle. Suurin osa väestöstä pakeni henkensä edestä länteen, ne jotka jäivät joko tapettiin tai vietiin pakkotyöhön Venäjälle jossa suuri osa heistä kuoli nälkään ja tauteihin. Noin puolet pakkotyöhön viedyistä tytöistä ja naisista raiskattiin.
Pelkästään kostona puna-armeijan barbaarisuutta ei voi nähdä sillä heidän raiskausvimmansa ei säästänyt saksalaisten vankileireiltä vapautettuja omankaan maan kansalaisia. Eikä vapautetuille puna-armeijan sotilaillekaan armoa annettu sillä suuri osa heistä päätyi "maanpettureina" omiensa ylläpitämille vankileireille. Neuvostoliitto myös peitteli holokaustiin liityviä dokumentteja sillä se halusi korostaa vain neuvostokansan kärsimyksiä ja uhria sodassa.
Kaiken kaikkiaan hämmentävää tuo voiton kääntöpuoli.