Vaatimukset kiristyivät. Lähde: YLE
Puolta vuotta myöhemmin lokakuussa 1939 – siis maailmasodan jo sytyttyä – Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat uudelleen Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä". Juho Kusti Paasikiven johtama Suomen valtuuskunta sai vastaansa Neuvostoliiton kiristyneet aluevaatimukset. Listalla oli, että Suomenlahden ulkosaarten lisäksi Suomi luovuttaisi alueita rajan pinnasta Karjalankannakselta ja Petsamosta Suomen osuuden Kalastajasaarennosta. Lisäksi Hanko ja Lappohjan alue oli vuokrattava Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
En ymmärrä, miksi näin ilmeisiä asioita pitää kyseenalaistaa, kun ne on niin helppo tarkistaa ja todistaa.
Kirjoitin, että neuvotteluiden aikana Neuvostoliitonkin vaatimukset lieventyivät merkittävästi. Sinä viittaat tässä edelleen vaatimuksiin ennen kuin neuvottelut olivat päässeet kunnolla käynnistymään. Neuvotteluissa NL tinki jonkin verran rajan siirrosta Kannaksella ja ihan neuvotteluiden lopulla Stalin tiedusteli Jussarön saaren saamista Hankoniemen sijaan. Esimerkiksi Jussarösta puhuminen on jo ihan eri asia kuin Hankoniemestä puhuminen.
Samassa lähteessä taustoitetaan vielä aiempaa:
Vuonna 1938 NKVD-agentti
Boris Jartsev esitti konkreettiset vaatimukset Suomelle vedoten Saksan uhkaan: Suomen olisi pitänyt solmia puolustusliitto Neuvostoliiton kanssa. Suomi torjui vaatimukset eikä Suomen hallitus tajunnut Jartsevin toimineen Neuvostoliiton ylimmän johdon valtuuttamana.
Alun epäselvyyksien jälkeenhän Jartsev otettiin tosissaan. Käsittääkseni ainakin keskeiset hahmot Suomen johdossa ymmärsivät hänen toimivan Stalinin valtuuttamana, koska hän toi asian esille ja vaati samalla, ettei esim. NL-suurlähetystöä sotketa näihin neuvotteluihin.