Toinen maailmansota

  • 292 182
  • 1 844

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestissäsi on ihan hyviä pointteja, mutta lähtökohta on vähän väärä. Kyse ei ole siitä mitä me tiedämme asioista nyt, vaan siitä mitä NL tiesi, luuli tietävänsä tai kaikessa harhaisuudessaan kuvitteli about vuosina 1937-1939.

NL ei ollut valmiina sotaan Saksan kanssa syksyllä 1939 (ja vice versa) ja siksi Molotov-Ribbentrop sopimuskin tehtiin. Puolan jakaminen oli kompromissi, joka ei kai oikeasti ollut kummankaan osapuolen mieleen.
Venäjällä oli maailman suurin armeija ja sillä ajanmukainen kalusto, esim tankkeja 20.000 v 1939. Toki kalusto vanheni etenkin tankkien osalta salamavauhtia, mutta luulivat olevansa kaikkein vahvin tuolloin.

Stalinin suunnitelma ei ollut sotia tasa-päisesti Saksan kanssa vaan vallata Eurooppa. Sitä varten sopivat Ribbentrop-Molotov sopimuksen. Tuo esittämäsi teoria on virheellinen.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Sopiiko tässä kaiken mielenkiintoisen keskustelun lomassa hypätä joitain vuosia eteenpäin ja Lapinsotaan? En ole itse perehtynyt tuohon aikakauteen juuri ollenkaan, mutta minulla olisi aiheesta kysyttävää.

Alustuksena varsinaiselle kysymykselle ensin jokunen rivi. Suomihan selvisi toisesta maailmansodasta loppujen lopuksi pelkällä suomettumisella. Toisin kävi kaikille muille maille, joiden kanssa NL soti tai joita se miehitti. Ne joko liitettiin Neuvostoliittoon (Baltian maat) tai alistettiin sen vasallivaltioiksi (Itä-Saksa, Puola, Tsekkoslovakia, Unkari).

Aloin vaan miettimään, että miten Suomi säilyi kokematta samaa kohtaloa. Churchill ja Roosevelt antoivat Stalinille melko vapaat kädet Suomen suhteen, eli muu maailma ei pelastanut Suomea.

Eroja NL:n jyräämäksi jääneisiin maihin on ainakin se, että Suomi ei tosiaankaan koskaan joutunut kenenkään miehittämäksi. Ei NL:n, mutta ei myöskään natsien. Muut maat olivat pahasti runneltuja ja natsienkin kaltoinkohtelemia, joten ainakin jonkinmoinen kansanosa on varmasti toivonut NL:n tuovan niille vakautta ja turvaa.

Suomessa kommunisteja ja NL:n ystäviä ylipäätään oli sodan päättyessä sen verran marginaalinen määrä, että mikään rauhanomainen toiminta Suomen eduskunnan/hallituksen korvaamisesta Kremlille uskollisilla miehillä ei varmasti olisi mennyt läpi.

Ehkäpä Saksan lyöminen maanrakoon vaikutti myös siihen, että Suomen asema maantieteellisesti ei ollut enää NL:n kannalta niin strateginen ja heille riitti, että Suomi pidetään jatkossa löysässä, mutta hallitussa talutusnarussa?

Mutta sitten siihen varsinaiseen kysymykseen. Onko kuitenkin mahdollista, että NL:ssa suunniteltiin tai edes haaveiltiin Suomen miehittämisestä Lapinsodan yhteydessä?

Vaatimus saksalaissotilaiden ajamisesta ulos Suomesta on sinällään ihan perusteltu, koska NL ja Saksa kävivät vielä tuolloin sotaa. Sen sijaan edellytykset Suomen armeijan toiminnalle oli tehty mahdollisimman vaikeiksi, kun taas vaatimukset olivat puolestaan käsittääkseni melko kovat.

Suomen armeijaa riisuttiin samaan aikaan aseista ja reserviläiset kotiutettiin. Jäljelle jääneiden piti siirtyä Lappiin Karjalasta ja esimerkiksi lentokuljetukset olivat rauhanehtojen mukaan kokonaan kielletty. Aluksi saksalaisten annettiin vetäytyi sopimusten mukaan ja kaikessa rauhassa, mutta pian NL alkoi vaatia aktiivisempia toimia.

Puna-armeijahan tuli ainakin Ivaloon ja Kuusamoon asti ja ymmärtääkseni Moskovasta ilmoitettiin, että jos suomalaiset eivät pysty suorittamaan sovittua tehtävää, niin he kyllä hoitaisivat homman.

Oliko tässä operaatiossa yhtenä ajatuksena sellainen takaportti, että NL voisi vyöryttää armeijansa Suomeen hyvällä syyllä natseja vastaan taistellessaan ja miehittää samalla koko Pohjois-Suomen esimerkiksi Oulun kohdalta ylöspäin?

Tämä miehitys olisi voinut olla jopa jollain tapaa pysyvä: jos Lappiin olisi nyt vaan sattunut jäämään 100.000 neuvostosotilasta "turvaamaan rauhaa", niin ei niitä sieltä olisi varmaan millään konstilla saatu poiskaan. Tämä olisi myös ollut perinteistä venäläistä maskirovkaa.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Listaile aika pieniä asioita siihen verrattuna, että saksalaisuuntaus ei missään vaiheessa kohonnut kovin merkittäväksi kansan keskuudessa. Ja sitä valtiojohdon toimetkin heijasti.
En näkisi ihan pienenä asiana Neuvostoliitolle edullisemman yhteiskuntajärjestelmän torppaamista Saksan avustuksella. Kuten en sitäkään, että kulttuurillisista yhtäläisyyksistä johtuen saksalaissuuntaus olisi voinut kasvaa merkittäväksi linjaksi Suomessa. Neuvostoliitto teki riskiarvion ja mielestäni ihan relevantein perustein heidän kannaltaan.

Sopiiko tässä kaiken mielenkiintoisen keskustelun lomassa hypätä joitain vuosia eteenpäin ja Lapinsotaan?
Tottakai. Tämähän se sotahistorian eräänlainen musta aukko kansan keskuudessa tuntuu olevan, kun Lapin tapahtumat mainitaan korkeintaan sivulauseena ryssiä vastaan sotimisen ohessa.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Neuvostoliitto teki riskiarvion ja mielestäni ihan relevantein perustein heidän kannaltaan.
Höpö höpö. Tuo kaikki on viikunanlehden etsimistä imperialismin suojaksi.

Meillä kävi tuuri valintojen kanssa, Itä-Eurooppa nautti seuraavan ½ vuosisataa venäläistä vapautta. Natseihin verrattuna merkittävin ero oli kokardi.
 

Fordél

Jäsen
Mannerheimin ja Paasikiven kanta oli se, että kannaksella raja voidaan siirtää Inon taakse. Tähän myös hallitus olisi ollut sitten suostuvainen. Tämä tarkoittaa siis esim. tuohon Wikipedian kuvaan piirrettyä linjaa, jossa Terijoen alue luovutettaisiin NL:lle.

Itse en ainakaan ole lukenut siitä, että kumpikaan heistäkään olisi ollut valmis neuvottelemaan rajan siirtämisestä sen etäämmälle. Ehdotukset kannaksen osalta olivat siis vielä neuvottelujen viimeisessä vaiheessa hyvin kaukana toisistaan, eli NL:n vaatimusta Kivennavasta, Kanneljärvestä, Uudestakirkosta ja suurimmasta osasta Koivistoa ja Kuolemanjärveä ei tainnut kannattaa kukaan suomalainen.

Tärkeää on ottaa huomioon myös mitä asiasta ajatteli Väinö Tanner. Kansallisarkiston tutkija Kauko Rumpunen on todennut, että "Paasikivi ja Väinö Tanner olisivat ostanut rauhan myönnytyksillä, mutta rauhaneuvotteluja sitoivat tiukat ohjeet, jotka oli saatu Helsingistä". Molempien myöntyvyydellä oli toki rajansa, mutta he olisivat tehneet hallitusta suuremmat myönnytykset.

Stalinin puheesta -39 käy selville, että tämä kaikki oli johdonmukaista strategiaa. M-R sopimuksella saivat aikaan sodan lännen ja Saksan välille. Ideana oli odotella, että nuo sotivat itsensä henkihieveriin ja sen välkeen puna-armeija levittää sosialismin ihanuuden koko Eurooppaan. Se, mitä isä aurinkoinen ei huomioinut, oli Ranskan nopea romahdus. Venäjä tuli maksamaan aika kovan hinnan 2MS aloittamisesta, samoin kuin Saksa.

Itse asiassa NL neuvotteli kesällä 1939 pitkään myös Ranskan ja Britannian kanssa. Sopimuskin oli jo valmis, mutta se jäi lopulta toteutumatta, koska ei sisältänyt NL:lle mahdollisuutta lähteä puolustautumaan rajojensa yli. Ranska oli tähän kaiketi valmis, mutta Britit eivät. Stalin teki johtopäätöksen, että näistä neuvotteluista ei tule mitään ja aloitti neuvottelut Natsi-Saksan kanssa.

Mitä tulee toisen maailmansodan aloittajaan niin yleinen konsensus laittaa sen kyllä pitkälti Hitlerin syyksi.

Listaile aika pieniä asioita siihen verrattuna, että saksalaisuuntaus ei missään vaiheessa kohonnut kovin merkittäväksi kansan keskuudessa. Ja sitä valtiojohdon toimetkin heijasti.

Tämä on totta ja hyvä huomioida. Saksalaismielisyyttä löytyy mm. kulttuurin, koulutuksen/tieteen ja poliitikkojenkin osalta, mutta ei se kansan enemmistössä noussut suureen suosioon. Myös moni johtava poliitikko ja vaikuttaja tähyili muualle kuin Saksaan. Esim. Ryti ja Mannerheim olivat anglofiileja.
 
Meillä kävi tuuri valintojen kanssa, Itä-Eurooppa nautti seuraavan ½ vuosisataa venäläistä vapautta. Natseihin verrattuna merkittävin ero oli kokardi.

Ero olisi ollut Suomen kohdalla merkittävä. Baltian maiden kohdalla 15-20% väestöstä.

Unkarin,Bulgarian,Romanian ja Slovakian kohdalla ero olisi ollut ääretön, olisivat väittäneet miehityksen.

Tsekin ja Puolan kohdalla tosiaan taisi olla samantekevää.
 

Katsonvaan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit LFC
Kiitos Evertonille avartavista viesteistä
Oman käsitykseni mukaan Talvisota olisi voitu välttää, mutta sota olisi vain siirtynyt 1940 kesään ja olisi Suomen kannalta päättynyt huomattavasti ikävämmin. Tietyllä tavalla voisi irvokkaasti sanoa, että Talvisota oli jopa onnenpotku Suomelle. Itselleni ainakin tulee mieleen vain huonompia skenaarioita.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Toisin kävi kaikille muille maille, joiden kanssa NL soti tai joita se miehitti. Ne joko liitettiin Neuvostoliittoon (Baltian maat) tai alistettiin sen vasallivaltioiksi (Itä-Saksa, Puola, Tsekkoslovakia, Unkari).
Itävalta tuon kohtalon onnekseen vältti. Siitä en tiedä, oliko Neuvostoliitolla joitain ajatuksia tehdä Saksan tapaan omasta miehitysvyöhykkeestään "Itä-Itävalta" vasallikseen, mutta tosiaan Itävallan onneksi niin ei käynyt.
Unkarin,Bulgarian,Romanian ja Slovakian kohdalla ero olisi ollut ääretön, olisivat väittäneet miehityksen.
Onko tosiaan paras arviosi, että jos natsit olisivat voittaneet sodan, nuo maat olisi jätetty elelemään omassa rauhassaan?
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Itävalta tuon kohtalon onnekseen vältti. Siitä en tiedä, oliko Neuvostoliitolla joitain ajatuksia tehdä Saksan tapaan omasta miehitysvyöhykkeestään "Itä-Itävalta" vasallikseen, mutta tosiaan Itävallan onneksi niin ei käynyt.

Unohdin tosiaan, että neukut marssivat Itävallan puolellekin. Historiallisessa mielessä voisi tosin sanoa, että Unkari ehkä oli se "Itä-Itävalta", jonka NL nappasi samalla omaan vaikutuspiiriinsä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
No kaiken järjen mukaan ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyllä olisi.
Olisi jätetty rauhaan, kunhan juutalaiset oltaisiin laitettu kompostiksi. Ja kunhan hallitukset olisivat olleet innokkaasti Saksan ystäviä. Silleen ei varmaan olisi ollut hankalaa yllyttää Itä-Eurooppalaisia uunittamaan juutalaisia kun pogromit olivat perinne ja yleinen harrastus sielläpäin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Olisi jätetty rauhaan, kunhan juutalaiset oltaisiin laitettu kompostiksi. Ja kunhan hallitukset olisivat olleet innokkaasti Saksan ystäviä. Silleen ei varmaan olisi ollut hankalaa yllyttää Itä-Eurooppalaisia uunittamaan juutalaisia kun pogromit olivat perinne ja yleinen harrastus sielläpäin.
Ainakin ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset perustivat Baltiaan oman armeijan alaisen, mutta kovasti keskiaikaisia suurherttuakuntia muistuttavan entiteetin mistä piti luoda eräänlainen ihanteellinen feudaaliyhteiskunta (ihanteellinen toki lähinnä valtaapitäville, paikallisilla oli sitten se maaorjan rooli). Toki hankkeella pitkät perinteet kun Saksasta katsottuna Baltia oli heidän omaa leikkikenttää mihin köyhempien ritarien oli mukava käydä suorittamassa Sommerreise ja Winterreise -nimisiä pyhiinvaellusmatkoja joissa tappaa pakanoita edullisesti verrattuna Jerusalemiin asti matkustamiseen. Luonnollisesti saksalaisritarikunnan vallattua alue, se kuului ihan faktisestikin vuosisatoja saksalaisten vaikutuspiiriin.

Piti ihan wikipedioida Baltian maiden rooli toisessa maailmansodassa ja näköjään oli siinäkin alistettu Reichskomissariat Ostlandin alle (Valko-Venäjän kanssa). Pitkän aikavälin strategia alueella juutalaisten täydellinen tuhoaminen, lebensraumin jakaminen (eli saksalaisille "uudisasukkaille" tiloja paikallisten kustannuksella) ja alueen germanisaatio. Ei tuo hirveästi eroa siitä mitä N-liitto tuolla toteutti vaikken tiedäkään missä määrin venäläisiä muutti pakkosiirrettyjen balttien tilalle.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Itse asiassa NL neuvotteli kesällä 1939 pitkään myös Ranskan ja Britannian kanssa. Sopimuskin oli jo valmis, mutta se jäi lopulta toteutumatta, koska ei sisältänyt NL:lle mahdollisuutta lähteä puolustautumaan rajojensa yli. Ranska oli tähän kaiketi valmis, mutta Britit eivät. Stalin teki johtopäätöksen, että näistä neuvotteluista ei tule mitään ja aloitti neuvottelut Natsi-Saksan kanssa.
Britanian ja Ranskan lupaukset olivat niin naurettavia ettei niihin kukaan oikeasti voinut luottaa. Stalin kysyi esim. enkuilta montako divaria olisi laittaa Saksaa vastaan ja vastaus taisi olla "kaksi ja ihan kohta pari lisää" ja johon Stalin totesi että meillä sellaiset muutaman sataa.

Puola ja tsekki kokivat karmeimmin brittien ja patonkien lupaukset. Molemmat lupasivat suvereniteettia, toinen toiselle ja toinen toiselle. Kumpainenkin ihan täyttä sanahölinää . Stalin tiesi ettei lännestä oikeaa apua olisi tiedossa jos Saksa hyökkäisi.

Stalinille jätetty tuossa vaiheessa muuta korttia kuin olla Saksan liittolainen.

ps. Niin, enkut ja patongit lähettivät neuvotteluihin vähäpätöisiä tyyppejä ja Saksa taasen vaikutusvaltaisen ukkelin. Arvostus hommat :)
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mutta sitten siihen varsinaiseen kysymykseen. Onko kuitenkin mahdollista, että NL:ssa suunniteltiin tai edes haaveiltiin Suomen miehittämisestä Lapinsodan yhteydessä?

Normaaliin sodankäyntiin liittyen ainakin alustavat ellei tarkat suunnitelmat olivat oletettavasti olemassa. Suomen miehittäminen vuosina 1944-45 olisi ollut suhteellisen helppoa. Tuossa vaiheessa sodankäyntiä Neuvostoliitto oli jo kyennyt selviämään johtavien punaupseerien joukkopoistoista, joihin Stalin viehättyi ennen sotaa. Resursseja oli strategioiden laatimiseen ja niitä laadittiin myös onnistuneesti. Stalin ei kuitenkaan valinnut tätä tietä. Syiksi on esitetty mm. brittitutkimuksessa Suomen halu nöyrtyä, rangaista sotasyyllisiä ja valita ns. yya-tie suomettumisineen.

Omana kommenttina voisi sanoa, että Suomi teki itse Stalininkin odotusten mukaisesti osin sen, mitä miehitys olisi tehnyt, mutta se ei taloudellisesti maksanut Neuvostoliitolle mitään. Päinvastoin. Ja itsesensuuri kesti vuosikymmeniä ja oli varsinkin loppupuolella osin tiukempaa kuin osassa Neuvostoliiton rautasaappaan alla olevissa maissa tiettyinä hetkinä ja tietyissä asioissa.
 

Fordél

Jäsen
Britanian ja Ranskan lupaukset olivat niin naurettavia ettei niihin kukaan oikeasti voinut luottaa. Stalin kysyi esim. enkuilta montako divaria olisi laittaa Saksaa vastaan ja vastaus taisi olla "kaksi ja ihan kohta pari lisää" ja johon Stalin totesi että meillä sellaiset muutaman sataa.

Puola ja tsekki kokivat karmeimmin brittien ja patonkien lupaukset. Molemmat lupasivat suvereniteettia, toinen toiselle ja toinen toiselle. Kumpainenkin ihan täyttä sanahölinää . Stalin tiesi ettei lännestä oikeaa apua olisi tiedossa jos Saksa hyökkäisi.

Stalinille jätetty tuossa vaiheessa muuta korttia kuin olla Saksan liittolainen.

ps. Niin, enkut ja patongit lähettivät neuvotteluihin vähäpätöisiä tyyppejä ja Saksa taasen vaikutusvaltaisen ukkelin. Arvostus hommat :)

Eiköhän se yksi ratkaiseva tekijä ollut se, että Saksa antoi NL:lle sen haluamat etupiirit, mihin Britannia ei suostunut (Ranska olisi ilmeisesti suostunut). NL haki turvaa lännestä tulevalle hyökkäykselle, ja yhteistyö Saksan kanssa tarjosi lopulta Stalinin näkökulmasta parhaan paketin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Sorry myöhäinen huomio - kiirettä pitää ja aikaa vain rajallisesti.

Olisiko ensimmäisiä signaaleja tullut Natsi-Saksan puolelta jo helmikuussa 1940, kun Göring viestitti Kivimäelle, että tehkää rauha ja saatte kaiken takaisin korkoineen.

Eli silloin kun talvisota oli käynnissä, mutta jos asetelma olisi ollut se, ettei talvisotaa olisi sodittu vaan NL olisi hyökännyt Suomeen vasta keväällä 1940 natsi-Saksan Tanskan ja Norjan offensiivin alettua, niin mikäpä olisi ollut tilanne... Tarkoita, natsi-Saksa Göringin suulla ei olisi helmikuussa 1940 laittanut mitään signaalia Suomen suuntaan jos talvisota ei olisi ollut käynnissä.

* * *

Ja sitten hiukan muuta aiheeseen nivoutuvaa pohdintaa.

Niissä pohdiskeluissa ja vakuutteluissa, että Neuvostoliiton oli perusteltua vaatia suojaa länsirajalle häiritsee eräs, varsin harvoin esille nostettu asia, eli se, että samalla tavalla kuin Neuvostoliitto sen edeltäjä Venäjän keisarikunta esitti vastaavia vaatimuksia (milloin onnistuneesti ja milloin vähemmän onnisttuneesti) - niihin suostuminen osoittautui usein tuhoisaksi, koska niitä seurasi usein uusi vuo vaatimuksia, joka perustui ajatukseen siitä, että Venäjän ydin (olipa kyse Moskovasta tai Pietarista) tarvitsi maata suojakseen, jotta vihollinen (joka usein oli tullut lännestä) ei marssissi hetkessä Venäjän ytimeen.

Neuvostoliitto, vaikka se yrittikin vakuutella muuta, imi historiasta venäläisen imperialismin, jossa maan rajoja oli tarve venyttää ja toisen maailmansodan jälkeen "turvavyöhyke" ulotettiin lännessä pitkälle maan rajojen ulkopuolelle ja samalla osa miehitetyistä maista pakkoliitettiin neuvostojen maahan.

Tätä samaa nähdään Venäjällä tänään, ja taiten maan johto pyrkii juuri vetoamaan historiaan ja ammentamaan sieltä oikeutuksia teoilleen. Venäjän on perusteltua (näin he asian esittävät, asian, jota en allekirjoita) vaatia lännestä turva-alueita laajan maansa suojaksi, koska blaa-blaa-blaa. Tänään nämä perustelut ovat vielä absurdimpia kuin viime vuosisadalla, puhumattakaan vuosisadoista sitä ennen, mutta edelleen niitä esitetään ja niillä perustellaan omia toimia. Ja lännestä löytyy näitä Venäjän vaatimusten ymmärtäjiä, joita Moskova kyllä aina onnistuu kaivamaan esiin. (Huom. en nyt tarkoita tätä keskustelua, vaan henkilöitä ja organisaatioita, joiden sanoilla on aivan toinen painoarvo).

Ajatukseni on se, että vaikka historiallisten skenaarioiden pohdinta onkin kannatettavaa, tuoden samalla esiin erilaisia näkökulmia sekä kehittäen argumentointitaitoa jne. on myös hyvä muistaa, että kritisoidessamme aiempia päättäjiämme ja heidän päätöksiä, saatamme olla arvostelussamme kohtuuttoman ankaria - meillä on käytössä tietoa, jota heillä ei välttämättä ole. Toisaalta, meidät voi harhauttaa näkemään asioita toisella tapaa, koska ajattelemme asioista eritavalla kuin 30-luvun päättäjämme - puhumattakaan isä aurinkoisesta. Mitä Merkel sanoikaan Putinista ja tämän ajattelutavasta 2014.

Venäjän keisarikunnan tapa, mutta etenkin neuvostovaltion kuten nyky-Venäjänkin tapa on yleisesti asettaa vaatimukset neuvotteluissa hyvin korkealle (tasolle, jota ei välttämättä edes kuvitella saavutettavan kerralla) ja kun neuvotteluissa Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjä tekee myönnytyksen, luopuessaan aavistuksen verran esittämästään tavoitteesta/ vaatimuksesta, lännessä kiitellään neuvottelutulosta ja ollaan hyvillään, kun samalla Moskovassa neuvottelukumppani nähdään heikkona, joka käytännössä antoi signaalin, joka johtaa uuteen vaatimuskierrokseen. Moskova (NL/Venäjä) ei hae, eikä hakenut, win-win-tilannetta, koska heidän logiikan mukaan sellainen ei ole mahdollista. Toki on hetkiä, jolloin Moskova on joutunut tyytymään tällaiseen, tai vieläkin heikompaan tulokseen, mutta "ne pannaan muistiin".

Sotaa Neuvostoliiton kanssa Suomi ei nähdäkseni olisi kyennyt välttämään kuin yhdellä tavalla - täydellisellä luovuttamisella. Jos Suomi olisi antanut periksi '39 ja myöntynyt uuteen rajalinjaan, edessä olisi ollut uudet vaatimukset 1940 puolella, jolloin Suomi olisi ollut entistä enemmän yksin. Ja Helsingin ohella Moskovassa tämä olisi tiedetty - mihin rajalinja olisi esitetty? Kymijoelleko, vai Tornionjoelle?
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ja Helsingin ohella Moskovassa tämä olisi tiedetty - mihin rajalinja olisi esitetty? Kymijoelleko, vai Tornionjoelle?
Tällä suunnalla Atlanttin ja Jäämenren ranta on se päämäärä, milloin vaatimukset olisi loppuneet. Sama näkyy edelleen esim Duginin kartoissa. Se puten geopoliittinen neuvonantaja.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Niissä pohdiskeluissa ja vakuutteluissa, että Neuvostoliiton oli perusteltua vaatia suojaa länsirajalle häiritsee eräs, varsin harvoin esille nostettu asia, eli se, että samalla tavalla kuin Neuvostoliitto sen edeltäjä Venäjän keisarikunta esitti vastaavia vaatimuksia (milloin onnistuneesti ja milloin vähemmän onnisttuneesti) - niihin suostuminen osoittautui usein tuhoisaksi, koska niitä seurasi usein uusi vuo vaatimuksia, joka perustui ajatukseen siitä, että Venäjän ydin (olipa kyse Moskovasta tai Pietarista) tarvitsi maata suojakseen, jotta vihollinen (joka usein oli tullut lännestä) ei marssissi hetkessä Venäjän ytimeen.

Neuvostoliitto, vaikka se yrittikin vakuutella muuta, imi historiasta venäläisen imperialismin, jossa maan rajoja oli tarve venyttää ja toisen maailmansodan jälkeen "turvavyöhyke" ulotettiin lännessä pitkälle maan rajojen ulkopuolelle ja samalla osa miehitetyistä maista pakkoliitettiin neuvostojen maahan.

Tätä samaa nähdään Venäjällä tänään, ja taiten maan johto pyrkii juuri vetoamaan historiaan ja ammentamaan sieltä oikeutuksia teoilleen. Venäjän on perusteltua (näin he asian esittävät, asian, jota en allekirjoita) vaatia lännestä turva-alueita laajan maansa suojaksi, koska blaa-blaa-blaa. Tänään nämä perustelut ovat vielä absurdimpia kuin viime vuosisadalla, puhumattakaan vuosisadoista sitä ennen, mutta edelleen niitä esitetään ja niillä perustellaan omia toimia. Ja lännestä löytyy näitä Venäjän vaatimusten ymmärtäjiä, joita Moskova kyllä aina onnistuu kaivamaan esiin. (Huom. en nyt tarkoita tätä keskustelua, vaan henkilöitä ja organisaatioita, joiden sanoilla on aivan toinen painoarvo).
Tuli tästä pohdinnasta mieleen, että olen itse usein ihmetellyt, että mitä sellaista varastettavaa tai valloitettavaa venäläiset (muka) luulevat maassaan olevan, jota "länsimaissa" himoittaisiin. Vaikka raaka-aineita ja museoesineitä olisikin, niin kaupan päälle tulevat parisataa miljoonaa asukasta olisivat valloittajille alituinen ja ikuinen riesa.
Todellinen syy Venäjän vaatimille turvavyöhykkeille ei siis olekaan ollut halu "suojella" omaa maata vaan päinvastoin mahdollistaa niiden avulla muiden kansojen ja valtioiden maa-alueiden ja omaisuuden siirtyminen venäläisten haltuun. Kyseessä siis pitkän tähtäimen suunnitelma, vuosikymmenten ja -satojen päähän ulottuva master plan.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...
Todellinen syy Venäjän vaatimille turvavyöhykkeille ei siis olekaan ollut halu "suojella" omaa maata vaan päinvastoin mahdollistaa niiden avulla muiden kansojen ja valtioiden maa-alueiden ja omaisuuden siirtyminen venäläisten haltuun. Kyseessä siis pitkän tähtäimen suunnitelma, vuosikymmenten ja -satojen päähän ulottuva master plan.
Niin, toinen mielenkiintoinen piirre suurvenäjästrategeissa on, että mikä tahansa maankolkka missä venäläisiä on koskaan ollut, on jotenkin ikiaikaista venäläistä pyhää maata. Esimerkiksi kotoinen desantti bäckmanimme on tuota toitottanut miten Suomen oleminen mitään muuta kuin osa Venäjää on itse asiassa jopa laitonta separatismia tjsp.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Kyllä ne julistivat sodan Saksalle.
Niin ja sillä jotain merkitystä?!? Patongit leikkivät hetken "piilosotaa" ja heti kohta enkut juoksivat takaisin saareensa.

Historian ehkä hölmöimmät lupaukset ranskalta ja englannilta.. Puola ja Tsekki eivät ehkä just arvosta .. mutta kysehän oli miksi Saksa ja venäjä solmivat liiton, ja se on juurikin noin ´yksinkertainen ettei stalin voinut luottaa että lännestä olisi apua tullut.... 3 divaria :D :D .. se on oikeastaan ääli että enkut pääsi suht kuivin jaloin... hirveitä lupauksia ja vähän tekoja... suomen suhteen ei viitti ees ajatella .. surkein suorittaja englanti !!!
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Eivät britit tai ranskalaiset luvanneet puolustaa Puolaa, vaan takasivat heidän itsenäisyytensä. Kun Puolaan hyökättiin, liittoutuneet julistivat sodan Saksalle.

Puolalaiset arvostivat kuitenkin niin paljon, että Englantiin karkuun päässeet taistelivat liittoutuneiden mukana esimerkiksi operaatio Market Gardenissa.
 

Fordél

Jäsen
Tuli tästä pohdinnasta mieleen, että olen itse usein ihmetellyt, että mitä sellaista varastettavaa tai valloitettavaa venäläiset (muka) luulevat maassaan olevan, jota "länsimaissa" himoittaisiin. Vaikka raaka-aineita ja museoesineitä olisikin, niin kaupan päälle tulevat parisataa miljoonaa asukasta olisivat valloittajille alituinen ja ikuinen riesa.
Todellinen syy Venäjän vaatimille turvavyöhykkeille ei siis olekaan ollut halu "suojella" omaa maata vaan päinvastoin mahdollistaa niiden avulla muiden kansojen ja valtioiden maa-alueiden ja omaisuuden siirtyminen venäläisten haltuun. Kyseessä siis pitkän tähtäimen suunnitelma, vuosikymmenten ja -satojen päähän ulottuva master plan.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että lännestä on hyökäytty Neuvosto-Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan erinäisistä syistä 1900-luvulla. Britit hyökkäsivät loppukesän ja syksyn 1919 ajan Neuvosto-Venäjälle tukeakseen valkokenraaleja ja estääkseen bolshevismin leviämisen länteen. Natsi-Saksalla oli reilut 20 vuotta tämän jälkeen tavoitteena niin ikään iskeä bolshevismia vastaan ja lisäksi haluttiin elintilaa.

Se, onko Venäjällä nykyisin mitään järkevää perustetta pelätä lännen sotilaallista hyökkäystä, on toki eri kysymys, mutta aiemmin huoli on ollut ihan perusteltu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös