Totta kyllä ettei liittoutuneilla ollut sodan aikana suoranaisesti mitään millä liikkuva teräslinnoitus olisi saatu tuhottua, mutta täysin varmaa on ettei sopivaa purkinavaajaa olisi tuollekin keksitty jos olisi kenttätesteihin asti saatu. Vaikka sitten ne pommit joilla ihan merellä olevia taistelulaivoja puhkoivat, resursseista ei olisi jäänyt tuhoaminen kiinni.
Tämäpä juuri, sellainen maataistelualus joka oli linnakkeen kokoinen, olisi varmasti toiminut enimmäkseen ''henkisenä uhkana'', sellaisen jyrääminen rintamalla olisi mahtanut olla järkyttävä näky viholliselle, mutta todellisuudessa myös sellainen olisi kyetty tuhoamaan ennemmin tai myöhemmin, esim. noilla Brittien raskaiden lentueiden Tallboy-pommeilla jotka oli suunniteltu tuhoamaan tärkeitä rakennuksia ja mm. maahan kaivettuja bunkkereita, ja tuollaisella Tallboy-pommilla Britit tuhosivat mm. aiemmin mainitsemani Tirpitz -taistelulaivan jossa oli merisodankäyntiin nähden poikkeuksellisen hyvä panssarointi niin kyljissä kuin kannella.
Nuo suunnitelman tai prototyypin tasolle jääneet maataistelulaivat olisi varmaan myös raskaalla tykistätulella ollut lopulta mahdollista tuhota, ne olisivat liikkuneet niin hitaasti (2-10kmh?) että raskas tykistökeskitys olisi joko tuhansien tai kymmenien tuhansien kranaattien jälkeen tehneet siitä vähintäänkin toimintakyvyttömän, panssareita voi rakentaa vaikka kuinka paksuksi, mutta jokainen ammus sitä panssaria pikkuhiljaa syö. Lisäksi on hankala rakentaa mitään suurta ja liikkuvaa, ilman että siinä olisi mitään heikkoa kohtaa (tankeissa usein ammusvaraston ja konetilan vieressä jne.), en tiedä sitten, ehkä noissa linnakkeissa se osumille heikko kohta olisi ollut lähes olematon.
Ajattelisin, että aluksi natseilla oli noiden jättitykkien ja jättitankkien kanssa ajatuksena vain "huvikseen" rakennella tuollaisia ja varmaankin propagandana näyttää, että "katsokaa mitä meillä on". Nämä siis kun kaikki oli hyvin ja koko Eurooppa polvillaan edessä. Sitä mukaa kun sotaonni kääntyikin ja homma alkoi kusemaan kintuille. Tajuttiin, että omat voimavarat eivät riitä NL ja USA:ta vastaan, joten tarvitaan jotain mullistavaa jolla tasoittaa tilannetta. Siitä sitten lähtivät kehittämään näitä vähän "järkevämpiä" projekteja kuten suihkukoneita ja raketteja.
Hyvin muotoiltu, joo juuri tältä se kaikinpuolin vaikutti. Moni noista alkuaikojen jättimäisistä keksinnöistä toimi nimenomaan ''kolmannen valtakunnan keulakuvana'', kuten mm. nuo suuret taistelulaivat Tirpitz ja Bismack. Yhdysvaltojen liityttyä sotaan, sekä epäonnistuneen itäretken jälkeen, Natsit alkoivat varmasti tajuamaan että resurssit eivät tule millään riittämään kahta suurvaltaa (USA, NL) ja myös sotilaallisesti erittäin vahvoja Brittejä vastaan. Natsien propaganda jauhoi mitä jauhoi, mutta kyllä korkeimmat johtajat ja varsinkin pitkään Saksan armeijassa toimineet viisaat johtajat tajusivat jo 1943 että sota on mitä luultavimmin hävitty. Ongelma oli tietenkin ettei Hitler kuunnellut juuri ketään pitkän linjan armeijan johtajia, ja Hitler syytti omista virheistäänkin muita johtajia, ei ihme että sodan lopulla moni johtaja ''kuittasi käskyt, mutta ei noudattanut'', ja sitten oli niitä vahvojakin sotilaallisia johtajia kuten yksi salamasodan luojista Heinz Guderian joka sai Hitlerin määräämän komissaarikäskyn esikunnasta, Guderian lähetti kirjeen vihaisena takaisin ja kielsi lähettämästä vastaavia käskyjä hänen joukoilleen. Rommel oli toinen joka ei suostunut noudattamaan esim. Kommando-käskyä (antautuvatkin kommandot pitää teloittaa välittömästi).
V-projekti oli kuitenkin lähimpänä sellainen joka onnistuessaan olisi vaikuttanut sodan lopputulokseen, onneksi resurssien allokointi tapahtui toisin.
Joo tämä V-projekti oli ehkä niitä harvoja järkeviä projekteja, mutta sekin toteutettiin aivan liian myöhään (ja hyvä niin). Käsittääkseni V-projektin tarkoitus oli kostaa Saksaan kohdistuneet pommitukset, pommittamalla Lontoota, ja olisiko siinä ollut myös toiveena pommittaa Lontoo niin paskaksi että liittoutuneet olisivat jopa suostuneet neuvottelemaan Saksan kanssa. Nuo V1-ohjukset olivat enemmänkin itse lentäviä lennokkeja, ja navigoinniltaan täysin alkeellisia, käsittääkseni ne pitkälti suunnattiin kohti lontoota, asetettiin trippimittari, ja sen täytyttyä kone katkaisi oman polttoaineletkunsa joka sai pommin syöksymään nopeasti alaspäin. En ole varma oliko niissä joku varmempi keino saada se lentämään edes suurinpiirtein oikeaan paikkaan, mutta täysin epätarkkoja ne olivat eli lähinnä kaupunkia saattoi pommittaa, ei kohteita.
Näillä V1-lennokit vielä tuskin olisi saatu Britanniaa sekaisin, koska ne olivat epäluotettavia ja epätarkkoja, mutta nuo V2-ohjukset (maailman ensimmäinen ballistinen ohjus) olivat tarkempia, ja ennenkaikkea täysin mahdottomia torjua, epäilen ettei mikään edes 3-5 vuoden päästä keksitty ilmantorjunta-ase olisi kyennyt noita torjumaan, tulivat ~100km korkeudesta ääntä nopeammalla vauhdilla kohtisuoraan alas. Nuo V2-ohjukset olivat kalliita, mutta polttoaineena kyettiin käyttämään alkoholin ja veden sekoitusta, joten valmistuttuaan noita ohjuksia olisi voinut käyttää puoli ilmaiseksi. Voidaan todeta että nuo V2-ohjusten valmistuminen noin myöhään oli erittäin hyvä ja kenties koko sodan lopputuloksen kannalta erittäin tärkeä asia, pari vuotta aiemmin tuotantoon ja tuhannet ohjukset olisivat kyenneet pommittamaan niin Brittejä kuin Neukkuja, ohjuksen taistelukärkenä oli 1000kg räjähdettä joten jokainen voi kuvitella minkälaista tuhoa tuhannet tuollaiset olisivat tehneet suuressa kaupungissa.
