Niin vanha, mutta ah, edelleen niin mielenkiintoinen aihe. Foxilta on tullut joskus aiemmin ''Natsien jättimäiset rakennusurakat'' -sarja jota katselin huvikseen digiboksin tallenteiden syövereistä. Natsien suuruudenhulluus, halu hallita maailmaa, heijastui aivan kaikkeen, myös aseteollisuuteen niin hyvässä kuin pahassa.
Schwerer Gustav rautatietykki. Painoa vaatimattomat 1350 tonnia, vertailuna, Saksan raskas panssarivaunu Tiger painoi vähän vajaa 60 tonnia. Rautatietykki jolle piti rakentaa oma rautatie, tarvittiin 25 junaa tuomaan kaikki Gustav -tykin osat perille. Aseen toimintakuntoon laittaminen matkoineen vei lopulta 2-3 kuukautta ja koko projekti saada ase rintamalle ampumakuntoon vaati 2500 henkilön työpanoksen. Rautatietykki ei kääntynyt, joten sen suuntaamiseksi piti rakentaa uudet kiskot. Kun tykki oli lopulta saatu rintamalle, kesti noin 90 päivää saada tykki ampumavalmiiksi. Käytännöllistä. Tykillä ammuttiin koko sodan aikana lopulta yksi ammus, vaikka tykillä olisi ehditty ampumaan enemmänkin, 48 laukauksen jälkeen koko tykin putki olisi pitänyt vaihtaa eli putki kärsi aika massiivisesti 5000 kilon kranaatteja ammuttaessa.
Olisiko kannattanut laittaa nämä resurssit ennemmin Tiger-tankin valmistukseen, tankki joka oli toimintakunnossa taistelukentällä varmaan WW2:n paras tankki, tosin näidenkin tankkien toimintakyky oli moottoriongelmista ja vaikeasta huollosta johtuen heikkoa. Silti tankin maine oli itärintamalla sellainen ettei neuvostoliittolaiset pahemmin yrittäneet lähteä suoraan tulitaisteluun näitä tankkeja vastaan, etupanssari oli niin vahva ettei yksikään Operaatio Barbarossan aikaisen Neukkulan tuotannossa olevan tankin ammus kyennyt sitä panssaria läpäisemään. Tiger -panssarivaunusta oli jossain netin syövereissä dokumentoitu tapaus, rintamalla yhtä Tigeria oli ammuttu Shermaneiden kanuunan (liittoutuneiden panssarivaunu) toimesta yli 100 kertaa, ja Tigerilla oli silti kyetty ajamaan huoltoon asti. Ääritapaus, mutta kertoo aika hyvin Tigerin panssaroinnista ja aika paljon myös M4 Shermanin alkuperäisversion kanuunasta.
Entä Natsien yritykset hallita merenkulkua mm. Norjan edustalla. Taistelulaiva Tirpitz ''uppoamaton alus'', tuplapanssarointi joka takasi sen ettei yksikään Brittien laivaston tykinammus pystynyt sitä läpäisempään, raskaassa tulituksessakin jos panssarointi pettäisi niin vesitiiviit osastot takasivat sen ettei laiva uppoa isommistakaan osumista. Taistelulaivan aseistuksena ilmantorjuntatykit mukaanlukien noin 80 tykkiä. Tykkien kaliiberi ja tehokkuus oli sitä luokkaa että alus pystyi avata tulen kilometrejä ennen kuin Brittien alukset pystyivät vastata tuleen pienemmillä putkillaan.
Britit käsittivät varsin nopeasti mistä on kyse, ja ottivat nämä Natsien suuret taistelulaivat (Tirpitz ja Bismarck) nopeasti pääkohteeksi ja alkoivat jahdata näitä aluksia. Suoraan tulitaisteluun vesillä ei tietenkään kannattanut lähteä tuon koko- ja aseluokan alusta vastaan, joten Tirpitzin ollessa Norjan vuonoilla ''parkissa'' (käsittääkseni polttoaineen säästöksi), Brittien lentokoneet pommittivat Tirpitzin upoksiin. Ilmapuolustus ei yllättäen ollutkaan sen taistelulaivan vahvuus, ja huolimatta ilmapuolustuksesta, lentokoneet pystyivät tiputtamaan riittävästi pommeja (Tallboy) joista yksi osui ja upotti lopulta Tirpitzin. Sinne meni ''uppoamaton laiva'', pelkkä aluksen oma ilmapuolustus ja pari ilmantorjunta keskusta vuorilla eivät millään riittäneet ja ilmasta käsin alus oli lopulta helppo tuhota, olkoonkin että Brittien käyttämä pommi ''Tallboy'' (5400kg) oli sitä kokoluokkaa ettei yksikään alus tai rakennus olisi jäänyt pystyyn tuon pommin osuessa.
Natsit keksivät paljon täysin uusia aseita, mm. maailman ensimmäisen ballistisen ohjuksen, rynnäkkökiväärin, suihkumoottorin jne, silti resursseja tuhlattiin todella turhiinkin projekteihin (tuossa vasta yksi esimerkki), nuo taistelulaivat ei sinänsä olleet turhia, mutta niissäkin luotiin järkyttävän suurilla resursseilla suuria ja mahtavia aluksia, jotka eivät lopulta saavuttaneet mitään merisodankäynnille merkittävää. Oma lukunsa olivat Hitlerin kerrostalon kokoiset jättitankit, jotka varusteluministeri Albert Speer fiksuna miehenä jo kertaalleen hylkäsi, koska ei (yllättäen) nähnyt niitä tarpeeksi käytännöllisiksi, Hitler halusi viedä projektin väkisin loppuun ja osallistui jopa itse tankin suunnitteluun, itse tankki jäi lopulta prototyypiksi. Taas kerran tulee väkisinkin mieleen olisiko nuo resurssit kannattanut suunnata johonkin järkevämpään. Kai se oli sitä kun Saksa oli lopulta altavastaajana liittoutuneita vastaan, ja etenkin Neuvostoliitolla oli moninkertainen panssarivaunu ylivoima. No historia on opettanut että ahneella on paskainen loppu, niin tässäkin tapauksessa. E: Pari lisäystä.