Mitään tarkkaa estimaattia sille, mikä tekijä vaakakupissa painoi minkäkin verran, on varmasti mahdoton sanoa, mutta se on mielestäni selvää, että kaiken laittaminen ydinpommien ansioksi on varsin sinisilmäistä ja palvelee lähinnä "voittajien historiankirjoitusta" valkopesemällä ratkaisu käyttää ydinaseita ensinkään. Pommien psykologisen vaikutuksen voi katsoa olleen suunnattu Japanin lisäksi myös hieman siitä länteen; Neuvostoliitto sai ensikäden tietoa siitä, miten uusi maailmanjärjestys makaa.
Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta uskon ydinpommien olleen sen verran merkittävä yksittäinen tekijä, että niiden piikkiin voidaan pistää ainakin sodan loppumisen selvä nopeutuminen. Jossain vaiheessa Japani olisi lyöty lyttyyn ilman niitäkin, mutta uskon yksittäisten pommien tuhovoiman ja ennennäkemättömän kertalaaki-iskun olleen erittäin ratkaiseva tekijä. Palopommituksia oli toki ollut muutenkin, mutta kyllähän esim. keisarin esikuntineen oli pakko sitäkin miettiä, että mitäs jos keisarin ja hallituksen tyyssijaan rätkäistään vielä kolmas ydinpommi (jota ei ollut valmiina, mutta eivät japanilaiset sitä tietenkään tienneet), siitä ei niin vain selvitä palohälytyksellä tai suojaan menolla.
Se on toki myös huomioitava, että ydinpommit olivat signaali myös neukuille. Yhtä kaikki sillä säästettiin myös omien joukkojen henkiä kun vältyttiin raskaalta maihinnousulta Japanin pääsaarelle, ja kun miettii millä mentaliteetilla japanilaiset taistelivat esim. jossain Iwo Jimassa vaikka taistelu oli täysin toivotonta heille, niin harva yhdysvaltalaiskenraali olisi ollut halukas uhraamaan kymmeniä tuhansia, kenties jopa satoja tuhansia sotilaiden henkiä siihen, että Japanin pääsaarta vyörytetään pala kerrallaan ja taistellaan joka tuumasta pahemmallakin tavalla kuin mitä Saksassa taisteltiin kilpajuoksussa kohti Berliiniä. Ihan hyvin Hirohito olisi voinut tehdä ns. Hitlerit eli jäädä jäkittämään marttyyrihenkisesti keskelle Tokiota ja vaatinut kansaansa kuolemaan hänen puolestaan. Ja kansa olisi sitten kuollut, runsain mitoin.
Onneksi ydinpommit laittoivat sen verran järkeä tähän touhuun, että ns. "kunniallinen antautuminen" lähes taivaalliselta tuntuvan tuhovoiman edessä oli helpompi tehdä kuin antautuminen häpeällisesti perinteisessä taistelussa.
Ovathan ydinaseet potentiaaliltaan kauhea ase, mutta kun on kyse näistä 10 kilotonnin yms. kokoluokan latauksista, niin en näe niillä olevan erityistä moraalista eroa verrattuna "tavallisiin" palo- ja tuhopommituksiin. Eivät ihmiset jossain Dresdenissäkään varmasti välittäneet millä keinoin heidät tapettiin, palopommeilla sai ihan yhtä hirveää jälkeä ja enemmänkin vainajia. Ainoa ero ydinpommissa oli lähinnä hetkellinen kova säteily ja taustasäteilyn kasvu alueella, eikä tätäkään ihan varmasti tiedetty ennakkoon koska ydinaseita ei oltu ennen käytetty sodassa. Se oli ennen käyttöään vain "iso pommi" siinä missä muutkin isot pommit.
Sodan jälkeen ja ydinaseiden tehon kasvaessa tilanne on totta kai täysin eri, eli vain täydellinen mielipuoli laittaisi liikkeelle jonkun Tsar Bomban täydessä mitassaan (100 megatonnia).
Pienempiä ydinlatauksia voisi sinänsä kyllä edelleenkin käyttää minun mielestäni jos kyse olisi taktisista ydiniskuista mahdollisimman rajatuin kohtein. Jos olisi joku ISIS-porukan päämaja sopivasti hollilla, niin huis vaan sopiva nuketus niskaan. Näin muuten ydinaseiden ensisijainen tehtävä on rauhanturvaus eli jos kinastelevilla osapuolilla on ydinasevalmius, niin vastapuolet eivät niin herkästi lähde konventionaaliseenkaan sotaan. Saisi Suomikin hankkia muutaman taktisen ydinpommin, jonka voisi pistää itärajalle valmiuteen ihan vain sillä periaatteella, että jos paska osuu tarpeeksi tuulettimeen, niin siinä saattaa sitten esim. Pietarissa jysähtää.
Ukrainanhan suurin ja pahin virhe Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen oli luopua maassa olleista omista ydinaseista ja luottaa Venäjän suojeluun tällä saralla. Hyvin suojelivatkin.