Kerrotko, että millä ihmeen ilveellä se on merkityksetöntä? Kun Suomi teki kauttakulkusopimuksen Saksan kanssa, oli se johdonmukainen askel kohti hyökkäystä Neuvostoliittoon. Sekä Saksan ilma- että maavoimia siirrettiin suomalaisten tietäen maahan odottamaan hyökkäystä. Suomen ilmavoimien koneet jopa maalattiin saksalaisväreihin. Se, että Suomi sisäpoliittisista (ja osin ulkopoliittisistakin) syistä järjesti asian niin, että Neuvostoliiton vastaus Saksan sotatoimiin Suomen alueelle odotettiin ennen oman hyökkäyksen aloittamista, ei poista sitä tosiasiaa, että Suomi oli sodassa hyökkääjä.
Missä harhassa täytyy elää, jos tällaisia tosiasioita ei voi tunnustaa? Eikö Suomi muka tiennyt, että hyökkäys sen alueelta Neuvostoliittoon aiheuttaa vastatoimia? Muuten vain oltiin tehty hyökkäyssuunnitelmat ja väännetty niistä kättä Saksan kanssa? Samat tyypit sitten kritisoivat Neuvostoliittoa siitä, ettei se voinut tunnustaa hyökkäyssodan aloittamista. Eihän tuo tilanne Suomelle mikään (suuri) moraalinen ongelma ollut muutenkaan - sota olisi todennäköisesti syttynyt joka tapauksessa ja Suomi ei halunnut jäädä jyrän alle erittäin epäedullisia rajoja puoluestaessaan. Tilannehan oli muutenkin olemassa vain ja ainoastaan siitä syystä, että Neuvostoliitto oli aiemmin yrittänyt valloittaa Suomen.
"Oikeat" kipukohdat liittyvät minun mielestäni ihan muuhun kuin siihen, että Suomi käytännössä aloitti jatkosodan (vaikka teknisesti voidaan väittää toisin). Esimerkiksi Silvennoisen tutkimus Salaiset aseveljet, jossa osoitetaan Suomen valtiollisen poliisin yhteistyö Einsatzkommando Finnlandin kanssa, on enemmän ruotimisen arvoinen asia kuin tämä. Tai se, että suomalaiset SS-miehet taistelivat Saksan itärintamalla todistaen siviilien joukkoteloituksia...