Toinen maailmansota

[TomiP]

Suurimmalla osalla suomalaisista historioitsijoista on halu tuottaa jotain raflaavaa, isänmurhalla saa turhempikin tutkija työlleen mediahuomiota-> vakiinnuttaa asemansa -> fyffee ja akateemisen tilan puuhastella mieleistensä "tutkimus"aiheiden parissa.
Ja luonnollisesti tutkijat löytävät omaa vakaumustaan lähinnä olevan tulkinnan tai sitten vain rikotaan vastapuolen peliä.
Ulkomaiset itsenäisen Suomen historian tutkijat voi jättää yleensä huomioimatta. Nyanssien taju on olematon.

@TomiP, sain viesteistäsi Suomi-kuvan: aggressiivinen, anti-bolsevistinen, lähes täysin natsi-idealogian hapattama valloittajakansa.

Revanssihenkeä 1940 kesästä alkaen ymmärrettävästi varmaan olikin, mutta miksi tämä valloittava hyökkäyssoturien joukko ei sitten kuitenkaan lähtenyt katkaisemaan Muurmannin rataa, puhumattakaan viimeisten naulojen lyömisestä piiritettyjen leningradilaisten lasten arkkuihin?
Miksi inha lahtarijoukkio toimi vastoin bestiksensä Natsi-Saksan toiveita? Miksi yritettiin miellyttää brittejä ja jenkkejä?
Ei kovin hyvä hyökkääjä ollut Suomi.
Ajopuu se oli.

Suurin syy tälle oli se, että Saksan voimia epäiltiin. Suomi oli täysin riippuvainen Saksasta, siksi oli selvää, että jos Saksa häviää, niin Suomikin häviää. Siispä omaa tilannetta ei tahdottu ehdoin tahdoin heikentää mahdollisen häviön varalle. Suomen johto ei koskaan vajonnut vastaavaan suuruuden hulluuteen kuin natsit tekivät. Sodan alussa toki oli Suomessa suurta revanssihenkeä ja puhuttiin koko Itä-Karjalan ottamisesta, mutta kun Saksan eteneminen Moskovan rintamalla pysähtyi, niin alkoi Suomen sodanjohto epäilemään.

 

[MustatKortit]

Täällä käytyyn keskusteluun Suomen sotimisesta Saksan rinnalla, ajopuuteoriasta, erillissodasta jne.

Mitä joitakin mielipiteitä olen lukenut puolin ja toisin, niin vaikea uskoa, että jengi olisi oikeasti noin kärjistetysti jotain mieltä, missä on kiihkoton suhtautuminen tapahtumiin?


Asian ensimmäinen puoli

Ajopuuteoria itsessään on huono, eikä pidä paikkaansa: Suomi ei ollut täysin tahdoton osapuoli, joka lopulta ajautui kohtalon oikusta Saksan puolelle. Täällä moni on riidellyt siitä, miten teknisesti ottaen Jatkosodan alku meni, kyllä mielestäni voidaan huoletta sanoa, että Suomi olisi hyökännyt joka tapauksessa hetkellä millä hyvänsä, neukkujen suorittamat pommitukset antoivat oivan sysäyksen tapahtumille. Mielestäni parhaat käytännön argumentit ovat kuultavissa veteraaneilta itseltään, he ovat avoimesti kertoneet, miten "puoli miljoonaa ukkoa" odotti rajan läheisyydessä metsissä lähtökäskyä.

Talvelahan olisi halunnut hyökätä omalla lohkollaan jo huomattavasti aikaisemmin, tämäkin nykyään yleisesti tiedossa.

Asian toinen puoli

Ajopuuteoria sisältää kuitenkin totuuden siemenen siltä osin, että Suomen oli pakko valita puolensa, irrottautuminen toisen maailmansodan tapahtumista ei olisi ollut Suomelle mahdollista. Toisin sanoen ajopuuteoria liioittelee suomalaisten sinisilmäisyyttä, mutta ei suinkaan tehtyjen valintojen välttämättömyyttä, liitto Saksan kanssa kuulosti erittäin järkevältä vuonna 1941 tai no oikeastaan jo vuonna 1940, jolloin neuvottelut aloitettiin. Ajopuuteorian vastaisesti Suomen johto toimi erittäin laskelmoidusti, mutta tuon hetken kokonaistilanteen huomioonottaen ei mitenkään Suomen etujen vastaisesti.

Tavallaan onkin aika semantiikkaa pohtia sitä, missä määrin Suomi oli valmistautunut hyökkäämään N-liittoon, ei ole pienintäkään epäilystä siitä, jotteiko Suomi olisi joutunut mukaan vedetyksi joka tapauksessa, puolelle tai toiselle.

 

[LuKi]

Täällä käytyyn keskusteluun Suomen sotimisesta Saksan rinnalla, ajopuuteoriasta, erillissodasta jne.

Tavallaan onkin aika semantiikkaa pohtia sitä, missä määrin Suomi oli valmistautunut hyökkäämään N-liittoon, ei ole pienintäkään epäilystä siitä, jotteiko Suomi olisi joutunut mukaan vedetyksi joka tapauksessa, puolelle tai toiselle.

Tähän voisi lisätä kysymyksen Suomen valintojen arvostelijoille, mitä vaihtoehtoja Suomella oli 1940/41? Talvisodan jälkeen Suomi oli N-liiton jatkuvan painostuksen kohteena, sekaantuminen presidentinvaaliin, Petsamon nikkelikaivosten haltunottopyrkimykset, joukkojen siirtely rajalla, kommunistisen kuohunnan tukeminen ja lopulta tietoon tullut Molotovin Saksassa esittämä vaatimus etupiirijaon loppuun saattamisesta Suomen kohdalla. Suomi pyrki keväällä/kesllä 1940 muodostamaan puolustus, jopa valtioliiton Ruotsin kanssa, jonka hankkeen N-liitto torppasi. Mitä pelikortteja jäi Suomelle jäljelle? Ranska oli Saksan miehittämä, Britannia henkitoreissaan pyrki estämään Saksan invaasiota saarelleen. Yhdysvalloissa oli voimassa vahva isolationismin henki, joten USA:n johdon mahdollisuus ja halu auttaa Suomea tai muuta vapaata Eurooppaa oli hyvin pieni. Suomi oli yksin, kuten talvisodassa. Sitten tuli Saksa, joka tarjosi köyden päätä hukkuvalle. Aika teoreettista jälkiviisautta pohtia tarttuako vai ei.

Toki voidaan tutkia missä vaiheessa apuköyttä tarjottiin, talvisodan lopussa (Göring) vai vasta loppukesästä 1940. Varmaa on vain se, että valveutunut valtiojohto yrittää pitää mahdollisimman monia vaihtoehtoja esillä. Suomen kohdalla ne vain supistuivat syksyyn 1940 tultaessa minimiin, Saksa tai housut kinttuihin. Mitä muita vaihtoehtoja Suomella arvon palstaveljien mielestä oli?

 

[olkikuukkeli]

Mitä muita vaihtoehtoja Suomella arvon palstaveljien mielestä oli?

Minusta Suomella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin liittoutua Saksan kanssa tai luottaa siihen, ettei Neuvostoliitolla riitä energiaa/halukkuutta yrittää aikaisemmin epäonnistunutta valloitusretkeä Suomeen. Ja koska jälkimmäinen vaihtoehto vaikutti epätodennäköiseltä tuossa tilanteessa, liittouduttiin Saksan kanssa. Joskaan ei ihan niin vastenmielisesti kuin mitä joskus esitetään.

Komppausta muuten nimimerkille @MustatKortit . On se ihmeellistä miten tunnelatautunut tämä nimenomainen tapahtuma on vieläkin.

 

[Barnes]

Tavallaan onkin aika semantiikkaa pohtia sitä, missä määrin Suomi oli valmistautunut hyökkäämään N-liittoon, ei ole pienintäkään epäilystä siitä, jotteiko Suomi olisi joutunut mukaan vedetyksi joka tapauksessa, puolelle tai toiselle.

Näinhän se on. Suomella oli kireä tilanne etenkin Tanskan ja Norjan invaasion jälkeen, ja Norjahan tunnetusti on Suomen rajanaapuri, joten olisi ollut mahdollista, että saksalaiset olisivatkin vyöryneet Suomeen valloittajina, ja toinen ongelma oli Neuvostoliiton läheisyys sekä sen valmistautuminen uuteen sotaan rajalla.

Olen sataprosenttisen varma siitä, että Suomi olisi sotaan joutunut joko neukkujen tai natsien kanssa. Natsit halusivat finskit kaveriksi, ja suomalaiset suostuivat pakkoraossa, kieltäytyminen olisi voinut tarkoittaa Norjan ja Tanskan kohtaloa, tai sitten mahdollisen Neuvostoliiton aikana yksinjäämistä. Muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut, Suomelle myötämielinen Iso-Britannia halusi pitää neukut liittolaisinaan, Ranska oli alistettu Petainin valtaan, Italialla meni surkeasti omissa sodissaan enkä usko lainkaan, että sillä olisi ollut intresseissä Suomen puolustaminen, koska heidän tavoitteensa oli kaapata valtaansa E-Eurooppa ja Afrikan pohjoisosat.

Winston Churchill muuten pyrki pitkään olemaan julistamatta sotaa Suomelle lähettäen Mannerheimille oikein kirjeenkin, jossa hän pahoitteli tulevaa sodanjulistusta. Julistus jäi kuitenkin lähinnä nimelliselle tasolle, mitä nyt jotain kalustoapua NL briteiltä sai.

 

[MustatKortit]

Näinhän se on. Suomella oli kireä tilanne etenkin Tanskan ja Norjan invaasion jälkeen, ja Norjahan tunnetusti on Suomen rajanaapuri, joten olisi ollut mahdollista, että saksalaiset olisivatkin vyöryneet Suomeen valloittajina, ja toinen ongelma oli Neuvostoliiton läheisyys sekä sen valmistautuminen uuteen sotaan rajalla..

(boldaus oma)

Aasinsiltana tästä. Yle Teema esittää parhaillaan historia-dokumenttia Tanskan miehittämisestä saksalaisten toimesta. Käytännössähän homma meni niin, että saksalaiset miehittivät maan yöllä, aamulla moni tanskalainen oli ihmeissään. Vanha tarina kuuluukin, että moni luki asiasta lehdestä.

En ole vielä itsekään ehtinyt dokkaria katsastamaan, mutta varmasti löytyy Areenasta. Sinällään tanskalaisilta ainoa oikea järkiliike, heillä ei ollut puolellaan edes sitä maantieteen tuomaa turvaa, kuin Suomella (mm. Kannaksen pullonkaula, jonka tärkeys tiedettiin myös venäläisten puolella).

Norjan kohdalla spekuloimista on hivenen enemmän, kuten historiansa lukeneet tietävät.

 

[Ahar]

Ei pidä paikkaansa. Suomalaiset sukellusveneet olivat tunkeutuneet Neuvostoliiton aluevesille jo muutamaa tuntia ennen jatkosodan alkua. Suomen merivoimien esikunta oli näet antanut jo 21.6.1941 suomalaisille sukellusveneille käskyn suorittaa miinoitusta NL:n aluevesillä.

Että se siitä puolueettomuudesta.

Ja venäläiset desantit ja suomalaiset reppumiehet olivat seikkailleet toistensa alueilla jo kuukausia ennen sotaa.

 

[Hereworth]

Ei Suomi ollut jatkosodassa mikään ajopuu. Tuo teoria on huono ja aikansa elänyt, vaikka erillissotamouhojat pitävät tästä kynsin hampain kiinni. Historioitsijat puhuvat nykyään yhä enenevissä määrin ns. koskiveneteoriasta, jossa siis Suomea luovittiin taitavasti ohi karikoiden läpi maailmansodan kuohujen.

Ensin lähdettiin saksalaisten liittolaisena perimään talvisodassa vääryydellä vietyjä alueita hakemaan takaisin, joissain piireissä jopa korkojen kera hakemaan lisälääniä itä-Karjalan puolelta. Viisaasti sotilasjohto katsoi kuitenkin saksalaisten menestyksen loppuun saakka. Kun tilanne vuoden -41 lopulla alkoi näyttää huonommalta, joukot pysäytettiin eikä näin nimellisesti osallistuttu Leningradin piiritykseen tai tunkeuduttu syvemmälle itä-Karjalaan, vaan pidettiin nuo valloitetut alueet ikään kuin panttina mahdollisten rauhanneuvottelujen varalta. Viimeistään Stalingradin käännekohdan jälkeen alettiin aktiivisesti etsiä poispääsyä sodasta.

Vuoden 1944 suurhyökkäys onnistuttiin pysäyttämään vain ja ainoastaan saksalaisilta saadun ase- ja muun avun turvin eikä lento-osasto Kuhlmeyn rooliakaan voi korostaa etenkään Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluissa yhtään liikaa. Tämän ovat myös veteraanimme myöntäneet, ei vanjaa olisi saatu pysäytettyä ilman saksalaisia. Kuitenkin rauhan tultua Suomi ei epäröinyt kääntyä karkottamaan Lapista entistä aseveljeä, Neuvostoliiton sitä vaatiessa ja uhatessa jopa ryhtyä toimiin itse. Vaikka Lapin sota pitkälti olikin valesotaa jossa aseellisia yhteenottoja Wehrmachtin kanssa pyrittiin välttämään niin pitkään kuin mahdollista, kuvastaa tämä omalta osaltaan koskiveneteorian paikkansapitävyyttä, kun jälleen uusi karikko eli NL:n miehitys vältettiin kääntymällä entistä aseveljeä vastaan.

Suomi toimi sodassa todella oppoturnistisesti, tehden lähinnä vain itseään parhaiten hyödyttäviä päätöksiä ja hypäten aina mahdollisuuden tullen ns. voittajan bandwagoniin. Tavoitteena tietenkin maan itsenäisyyden turvaaminen, ja tässähän onnistuttiin tunnetusti erittäin hyvin. Eli unohtakaa tuo ajopuu-höpötys ja tunnustakaa tosiasiat, ei se historiaa pahenna vaan osoittaa mielestäni vain erittäin taitavaa maan johtamista aikana, jolloin tulevaisuudesta ei ollut minkäänlaista varmuutta.

 

[Ahar]

NL:n suurhyökkäyksestä -44 ei Suomi olisi selvinnyt ilman Saksan apua, mutta vain ja ainoastaan on hieman liioittelua. Voidaan tietysti myös spekuloida sillä, olisiko puna-armeijasta ollut edes suurhyökkäyksen järjestäjäksi, ilman koko sodan ajan jatkuneita USA:n lend lease -avustuksia, kun meinasivat olla polvillaan jo vuonna -42?

Edit: Erittäin suuri merkitys, saksalaisten avun lisäksi -44 suurhyökkäyksen torjunnassa oli myös majuri Petäjän kenttätykistön tulenjohdolle kehittämällä korjausmuuntimella, joka aikanaan mullisti tykistön käytön hyökkäävän vihollisen torjunnassa.

 

[Hereworth]

NL:n suurhyökkäyksestä -44 ei Suomi olisi selvinnyt ilman Saksan apua, mutta vain ja ainoastaan on hieman liioittelua. Voidaan tietysti myös spekuloida sillä, olisiko puna-armeijasta ollut edes suurhyökkäyksen järjestäjäksi, ilman koko sodan ajan jatkuneita USA:n lend lease -avustuksia, kun meinasivat olla polvillaan jo vuonna -42?

Perustan väitteeni sille, mitä olen veteraaneilta itseltään kuullut myös henkilökohtaisesti. Upseeristoon kuuluneet ovat näin sanoneet, joten miksi emme uskoisi. He kuitenkin varmaan tilanteesta parhaiten kartalla olivat ja osa on edelleen. Mitään ottamatta pois tietenkään esim. kenraali Nenosen huippuunsa virittämältä tykistöaseelta. Lend Lease-avun merkityksestä puna-armeijalle kirjoittelin jo pari sivua taakse päin oman mielipiteeni, joka tietenkin on ehdottoman oikea.

 

[Sako]

Jatkosodan alkamisesta: Venäjä oli ollut koko välirauhan ajan huono naapuri uhkavaatimukseen asti. Meille jäi päätttäväksi, että olisimmeko Stalinin tai Hitlerin liittolainen. 3. vaihtoehto oli jäädä yksin ja tulla sotketuksi maahan saksalaisten ja venäläisten taistellessa keskenään Suomen maaperällä. Jäbät valitsi hyvin ja sen seurauksena Helsinki oli yksi niistä 3 sotaan osallistuneen maan pääkaupungista, jota EI vallattu. Ne kaksi muuta on Moskova ja Lontoo. Tämän torjuntavoiton sitten Kekkonen aikanaan pilasi.

-44 suurhyökkäyksestä: Nyrkit ja kauhut oli tärkein osa saksalaista apua. Tärkeämpiä paljon kuin em lento-osasto. Suomi olisi ollut ilman käyttökelpoisia pst-aseita ilman niitä. Suomalainen tykistö oli tuolloin maailman paras, kiitos Nenosen käyttöönottaman ampumajärjestelmän, jossa yksi tulenjohtaja voi johtaa x määrää patteristoja. Tulen keskittäminen on avainsana. Siinä kaksi tärkeää elementtiä, jotka mahdollistivat hyökkäyksen torjunnan.

Lend and leasesta NL sai merkittävää apua ja tärkein osa oli kuorma-autot. Neukkulalla oli itsellään tuotanto kunnossa tankkien ja lentokoneiden suhteen, mutta huolto olisi sakannut ja siten eteneminen ollut paljon hitaanpaa (Saksan rintamalla) ilman jenkkien kuormureita.

edit
Kaupunkien pommituksista: Onko unohdettu 1939 Helsingin pommittaminen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset_Helsingissä

 

[Hereworth]

Kiitokset @Sako vielä tarkennuksesta. Merkittävintä apua neuvostopanssarien vyöryn pysäyttämiseksi Saksalta olivat tietenkin Panzerfaustit ja Panzerschreckit. Ei pidä kuitenkaan unohtaa esim. viljatoimitusten tärkeyttä taistelukyvyn ylläpitämiseksi, ja Kuhlmeyn osuutta puna-armeijan huollon ja ryhmittäytymisen häirinnässä. Myös Wehrmachtin 122. divisioona oli Viipurinlahden taisteluissa merkittävä apu Suomen armeijalle, mutta kyllä moderni pst-aseistus oli juuri se päätekijä mihin aiemmin viittasin.

 

[Zalmonella]

Jatkosodan alkamisesta: Venäjä oli ollut koko välirauhan ajan huono naapuri uhkavaatimukseen asti. Meille jäi päätttäväksi, että olisimmeko Stalinin tai Hitlerin liittolainen. 3. vaihtoehto oli jäädä yksin ja tulla sotketuksi maahan saksalaisten ja venäläisten taistellessa keskenään Suomen maaperällä. Jäbät valitsi hyvin ja sen seurauksena Helsinki oli yksi niistä 3 sotaan osallistuneen maan pääkaupungista, jota EI vallattu. Ne kaksi muuta on Moskova ja Lontoo. Tämän torjuntavoiton sitten Kekkonen aikanaan pilasi.

Mannerheim kävi Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa, että mikäli Suomi torjuisi Saksan tulon Suomeen, saisi se menetetyt alueet takaisin. Suomihan varautui jo torjumaan Saksan ihan sotilaallisin menoin mutta Mannerheim halusi Stalinilta pitävän sopimuksen asiasta. Stalinilta ei kuitenkaan koskaan tullut tätä lappua ja aikaa oli vähän koska wehrmacht kolisteli jo lapin ovia. Ikinä ei Stalinin lupausta allekirjoituksella tullut onneksi ja SUomi teki mitä pitikin.

Lend and leasesta NL sai merkittävää apua ja tärkein osa oli kuorma-autot. Neukkulalla oli itsellään tuotanto kunnossa tankkien ja lentokoneiden suhteen, mutta huolto olisi sakannut ja siten eteneminen ollut paljon hitaanpaa (Saksan rintamalla) ilman jenkkien kuormureita.

Varmasti näin. Kuitenkin ilman tuota Lend and lease-apua ei Venäjä olisi ikinä saanut keskitettyä ase-tehtaitaan kaukausukselle koska Saksan salama-sota tuhosi Venäjältä lähes kaiken elollisen toiminnan joten vain lend and lease apu pelasti Venäjän eikä mikään muu.

 

[Sako]

Varmasti näin. Kuitenkin ilman tuota Lend and lease-apua ei Venäjä olisi ikinä saanut keskitettyä ase-tehtaitaan kaukausukselle koska Saksan salama-sota tuhosi Venäjältä lähes kaiken elollisen toiminnan joten vain lend and lease apu pelasti Venäjän eikä mikään muu.

Apu alkoi neukkulalle -42 alusta. Eikös nuo tehtaat olleet silloin jo siirettyjä?
Lend-Lease – Wikipedia

 

[Zalmonella]

Apu alkoi neukkulalle -42 alusta. Eikös nuo tehtaat olleet silloin jo siirettyjä?
Lend-Lease – Wikipedia

Ei olleet. Vasta kun luftwaffe moukaroi uralin läntistä osaa sekä Saksan pohjoinen rintama painoi pohjoisesta niin Stalin siirsi tankki- ja asetehtaat uralin taakse, kaukasukselle. Saksahan meni kuitenkin perässä sillä tuolla oli myös öljy-kenttiä joita Saksa hamusi. Tehtaat siirrettiin käytännössä silloin kun Venäjälle tuli hätä käteen.

 

[Thusberg]

Niin ja sinällään täysin varmasti Stalin uskalsi siirtää armeijansa ja varusteensa itään kunnolla kun selvisi, että Japani ei enää sitä tulisi uhkaamaan. Japaniahan yritettiin saada avaamaan omanlaisensa rintama ja saamaan aikanaan havittelemiaan itäalueita itselleen. Ikävä kyllä Tenno Showa eli Hirohito näin selvennykseksi ei halunnut liittyä sellaiseen siinä vaiheessa kun sitä yritettiin.

 

[Sako]

Ei olleet. Vasta kun luftwaffe moukaroi uralin läntistä osaa sekä Saksan pohjoinen rintama painoi pohjoisesta niin Stalin siirsi tankki- ja asetehtaat uralin taakse, kaukasukselle. Saksahan meni kuitenkin perässä sillä tuolla oli myös öljy-kenttiä joita Saksa hamusi. Tehtaat siirrettiin käytännössä silloin kun Venäjälle tuli hätä käteen.

Lännestä tehtaa siirettiin natsien teiltä hyvinkin lyhyillä varoitusajoilla ennen syksyä -41, koska saksalaiset valtasivat paljon alueita Moskovasta länteen. Ne oli käynnissä ainakin osittain jo 1942 uudelleen sijoitettuna. Siellähän ei siiretty pelkkää aseteollisuutta, vaan kaikkea.

A quote from "The Soviet economy and the Red Army, 1930-1945" by Walter S Dunn:

On June 24, 1941, the Council for Evacuation was appointed. On July 4, 1941, the Council ordered Voznesenskii, director of five-year planning, to organise the movement of industry and workers to the east. Local committees used the five-year plan structure with 3,000 agents controlling the movement. Evacuation of industrial plants began in August 1941 and continued until the end of the year. But evidence shows evacuation began much earlier, or at least the transfer of machine tools and skilled workers to "shadow factories" in the east. The US military attache reported significant transfers of machines and men from the Moscow area to the east in late 1940 and early 1941. The rapid growth in production in early 1942 suggested that the evacuation had started in 1940. The tempo increased in August 1941.

Evacuation began with a recommendation from a local agency to the commissariat of the appropriate industry. After investigation, the recommendation was approved by the Evacuation Council and placed on a schedule giving the date, method of transport, and relocation site. In addition, unapproved evacuations took place on the initiative of local authorities.

Evacuation was well under way in the first week of August 1941. Sacrificing immediate production, many factories closed in August, packed up, and moved to the Ural Mountains. But because their products were needed, some plants remained in production until too late to be moved. Only 17 of the 64 iron and steel plants in the Donbas were evacuated between October and December 1941. The Kharkov tank factory was being dismantled when the Germans arrived.

The railroad made evacuation possible. As the railroads moved 2.5 million men to the front in June, July and August, they moved industrial machinery on their return. For example, on 7 August 1941, 3,000 rail cars per day evacuated iron and steel manufacturing equipment from the Dnieper area - 1,000 cars per day for the electrical industry, 400 cars per day for the chemical industry, and others. From August 8 to August 15, 1941, 26,000 rail cars evacuated industries in the Ukraine. In Moscow, 80,000 cars transported 498 factories, including 75,000 lathes, leaving only 21,000. Production by many factories resumed by December.......The operation was not always orderly. Other indications that planning was not complete and that turnaround time was longer than average were anecdotes of equipment having been dumped beside the tracks to empty the cars for a return journey. Of the 700 plants evacuated in the first months, only 270 arrived at planned destinations fully equipped, and 110 arrived with only part of their equipment....At times, inadequate planning resulted in trains having been loaded with materials and despatched with no destination to prevent capture by the Germans. These orphan trains moved around the country for long periods because there were no plans to use the equipment and no one knew what to do with them.....The evacuation of the factories was an immense undertaking. In the last three months of 1941, GOSPLAN moved 1,360 factories: 455 to the Urals, 210 to Western Siberia, and 250 to Central Asia and Kazahkstan. By the end of 1941, 1,523 large factories were moved. A few went to the Far East. The total was only a small proportion of the 32,000 factories captured by the Germans, but arms-related factories, representing 12% of the industrial potential in the occupied zone, were evacuated.
The relocation of soviet factories 1941 - Axis History Forum

Niin ja sinällään täysin varmasti Stalin uskalsi siirtää armeijansa ja varusteensa itään kunnolla kun selvisi, että Japani ei enää sitä tulisi uhkaamaan. Japaniahan yritettiin saada avaamaan omanlaisensa rintama ja saamaan aikanaan havittelemiaan itäalueita itselleen. Ikävä kyllä Tenno Showa eli Hirohito näin selvennykseksi ei halunnut liittyä sellaiseen siinä vaiheessa kun sitä yritettiin.

Japani sai palkkionsa tasta pidättyvyydestä sodan lopulla ja Stalin valtasi Kuriilit. Niistä on kiistaa edelleen.

 

[Ahar]

Kiitokset @Sako vielä tarkennuksesta. Merkittävintä apua neuvostopanssarien vyöryn pysäyttämiseksi Saksalta olivat tietenkin Panzerfaustit ja Panzerschreckit. Ei pidä kuitenkaan unohtaa esim. viljatoimitusten tärkeyttä taistelukyvyn ylläpitämiseksi, ja Kuhlmeyn osuutta puna-armeijan huollon ja ryhmittäytymisen häirinnässä. Myös Wehrmachtin 122. divisioona oli Viipurinlahden taisteluissa merkittävä apu Suomen armeijalle, mutta kyllä moderni pst-aseistus oli juuri se päätekijä mihin aiemmin viittasin.

Näkemyserojahan nämä, mutta kyllä mielestäni tärkein yksittäinen tekijä jalkaväen toiminnan lisäksi oli tykistön uudistettu toiminta, jonka avulla saatiin vihollisen hyökkäysryhmitykset sekaisin ja joskus jopa tuhottua. Ja mikäli jalkaväkeä ei olisi ollut, niin eipä panssarikauhuiilla ja Kuhlmeyn -osaston toiminnalla olisi ollut mitään merkitystä. Tosin ilman Kuhlmeyn -osastoa ja panssarikauhuja vihollisen tehtävä olisi helpottunut huomattavasti, mutta eihän jalkaväen osuuttakaan voida noin vain sivuuttaa ratkaisutaisteluissa.

 

[Sako]

Ne kauhujen ja nyrkkien käyttäjät olivat nimenomaan jalkaväkeä.

 

[Hereworth]

Tosin ilman Kuhlmeyn -osastoa ja panssarikauhuja vihollisen tehtävä olisi helpottunut huomattavasti, mutta eihän jalkaväen osuuttakaan voida noin vain sivuuttaa ratkaisutaisteluissa.

Pahoittelut jos viesteistäni sai sellaisen kuvan, että suomalaisella jalkaväellä ei olisi ollut mitään merkitystä. Asiahan siis ei todellakaan näin ole, vaan nimenomaan näissä osaavissa käsissä saatiin kauhuista ja nyrkeistä mitattua ulos niiden koko potentiaali, ja toisinpäin kääntäen suomalaiset joukot saivat käsiinsä parhaan mahdollisen aseistuksen vihollisen torjumiseksi. Onnistunut torjuntavoitto oli näiden kaikkien osien summa. Jalkaväki uusine saksalaisine pst-aseineen, Kuhlmeyllä täydennetyt Suomen ilmavoimat Blenheim-pommikoneineen, Nenosen tykistö. Ei pidä unohtaa Panssaridivisioonaakaan, jonka osittain vanhentuneiden sotasaalisvaunujen ja Vickersien tilalle oli edeltävänä keväänä hankittu edelleen saksalaisia Sturmgeschütz-rynnäkkötykkejä sen iskukyvyn parantamiseksi. Suomalaiset vaunumiehet muuten tuhosivat suhteutettuna noilla huomattavasti enemmän vihollisvaunuja kuin saksalaiset virkaveljensä.

 

[Rommeli]

Jatkosodan lopussa Suomen ilmavoimien tärkein pommikone oli Junkers JU-88. Blenheim oli käytännössä vanhentunut kone jo jatkosodan alussa, vaikka noita koko sodan läpi käytettiinkin.

Sekä Suomen ilma- että panssarivoimien pudotustilastot suhteutettuna omiin tappioihin olivat täysin omaa luokkaansa. Saksankin luvun olivat selvästi liittoutuneita paremmat. Tämä johtui osittain kaluston paremmuudesta, mutta vielä enemmän koulutuksen ja taktiikoiden ylivertaisuudesta. Niin ja saksalainen kalusto ei siis ollut jatkuvasti läpi sodan vihollista parempaa.

Se mikä ainakin osittain yhdisti suomalaista ja saksalaista hävittäjätaktiikkaa oli perinteisten "koiratappeluiden" välttely.

 

[Ollakseni]

No ei välttämättä ole niin kaukaa haettua kuin kouluissa opetettu historiankirjoitus antaa ensin ymmärtää.

Itä-Karjalan keskitysleirit – Wikipedia





Suur-Suomi-aate – Wikipedia

Finnlands Lebensraum – Wikipedia

Tismalleen samaa fasismipaskaa kuin nyky-Venäjän touhut, by Mannerheim & Ryti.

Ja kaikki tämä samalta valtiolta joka antoi juutalaisten sotilaiden pitää kenttä synagogaa ja viettää omia juhlapyhiään ja niihin liittyviä riittejä asemasodan aikana. Taisipa jollekin juutalaiselle mennä Mannerheiminkin risti.

Toki liiemmin puolusteltavaa noissa leireissä ja muussa ei ole, mutta Suomi ei kuitenkaan erityisen rikollisesti toiminut tuossa sodassa millään tasolla.

 

[sampio]

No ei välttämättä ole niin kaukaa haettua kuin kouluissa opetettu historiankirjoitus antaa ensin ymmärtää.

Milloinka viimeksi olet peruskoulun tai lukion historiantunneilla ollut mukana tai tutustunut oppikirjoihin? Meidän jo vanhentuneessa kirjassakin on puhetta sekä Suur-Suomi-aatteesta että Karjalan siviilileireistä, lisäksi opettajat nuo asiat osaavat tuoda halutessaan ilmi, vaikkei kirjat niistä puhuisikaan.

Nuo iskussa kärsineet eivät niinkään syyttäneet venäläisiä vaan Suomen sodan johtoa. Monet väittivät, että Suomen armeija tiesi partisaaneista, mutta ei tehnyt mitään, koska kylät olivat kommunistienemmistöisiä.

Suomen valtionjohto vaikeni iskuista eikä uhrit omaisineen juuri tukea saaneet sodan jälkeenkään. Edellinen sotamoraalin ylläpitämisen vuoksi ja jälkimmäinen idän suhteiden vuoksi. Mutta partisaanijahtiin määrättiin erillisiä yksiköitä ja niiden toimet olivat varsin tehokkaita, joten tuo väittämäsi on aika käsittämätön. Lisäksi paikoitellen kylissä oli pieniä vartio-osastoja, toki nämä jäivät varsin nimellisiksi, kun partisaaniosastojen paskasakki liikkui jopa komppanian vahvuisina osastoina.

Aika karua, että viitsin kääntää pointin pois noin äärimmäisen selkeästä sotarikoksesta kuin partisaani-iskut olivat. Surullista jopa. Suomikaan ei ollut puhtoinen sodassa, mutta siviilejä kohtaan ei kuitenkaan suoraa terroria harjoitettu, kuten neukuilla oli tapana niin Pohjois-Suomessa kuin myöhemmin itäisen Saksan alueella. Suuri ja mahtava...

 

[MustatKortit]

Voin vahvistaa omalta osaltani @sampio :n sanomaa tuossa yllä: kyllä kouluissa nykyään puhutaan myös Suur-Suomen haaveiluista jne. Oppikirjoissa samaten asiaa käsitellään. Kasiluokkalaisille en itse hirveästi alkanut tuota läpikäymään, silloin kun opetin opiskeluaikana hissaa, mutta lukiotasolla otettiin luokan kanssa hyvinkin kriittistä otetta ajopuuteoriaan ja sota-ajan eri kiemuroihin.

 

[TomiP]

Voin vahvistaa omalta osaltani @sampio :n sanomaa tuossa yllä: kyllä kouluissa nykyään puhutaan myös Suur-Suomen haaveiluista jne. Oppikirjoissa samaten asiaa käsitellään. Kasiluokkalaisille en itse hirveästi alkanut tuota läpikäymään, silloin kun opetin opiskeluaikana hissaa, mutta lukiotasolla otettiin luokan kanssa hyvinkin kriittistä otetta ajopuuteoriaan ja sota-ajan eri kiemuroihin.

Miksi et opettanut? Suur-Suomi-ajattelu oli leimallista 20-luvulla ja 30-luvulla Suomen älymystölle. Suur-Suomi-haaveet nousivat välirauhan aikana ja jatkosodan alussa taas uusiin sfääreihin. Akateeminen Karjala seura oli hyvin tärkeä Suur-Suomi-opeissa. Monet merkkihenkilöt olivat seuran jäseniä.

Myös suoranainen natsi-ihailu oli ominaista osalle älymystöä. Paras esimerkki on Rolf Nevanlinna.