Kaverikortti vilahti eilen eli suomeksi ei kiitos. Tapaaminen sinänsä meni tosi hyvin ja juttua riitti. Aistin silti kaikesta huolimatta, että tuskin tulee jatkoa. En kyllä ole koskaan ollut treffeillä näin tasokkaan naisen kanssa. Kovin kaverit koittavat piristää, että suurin osa ei pääse edes tällaisten kanssa treffeille. Paha sanoa kuinka paljon lämmittää. Onneksi tapaaminen oli nopeasti eikä viestittelyä jatkunut montaa päivää. Hämmentävä tapaus ja koskaan törmännyt vastaavalla pirteydellä viestivään tyyppii ja kaiken maailman "jes me tavataan" huomenna settiä tuli koko ajan. Siksi oli kohtalaiset odotukset sen suhteen, että voisi johtaa johonkin. Itse ei onneksi tarvinnut panostaa tapaamisen sopimiseen niin sillä lailla vaivaton kokemus.
Saa nähdä mitä tässä seuraavaksi ajattelee tästä touhusta. Olen alkanut kokemaan vähän tätä treffailua kuluttavaksi, kun tavalla tai toisella tuosta ottaa itseensä vähän hittiä. Eilinen toki oli sauma joka tuli ilman omaa sen kummempaa aktiivisuutta niin tyhmää jättää käyttämättä. Olen jollain lailla alkanut tulemaan siihen johtopäätökseen, että kirjoittelulla ei ole mitään merkitystä. Suoraan sanottuna jättäisin koko osa-alueen välistä ja suurimmalta osin sen, että mitä toisesta täytyy tietää etukäteen. Parin tapauksen kanssa henkinen puoli ja kiinnostukset ovat kohdanneet, mutta kun niitä tunteita (eli sitä kipinää) ei sieltä naisen puolelta tule niin ei noilla asioilla ole mitään väliä. En tiedä onko miehen ajatusmaailma erilainen, mutta ei minullakaan satanolla kolise heti, mutta olisin valmis tutustumaan enemmän. Tämä eilinen tapaus ollut vasta hetken deittiapeissa ja on varaa valita niin luulen, että saa olla aika täydellinen match hänelle, että juttu etenee. Sosiaalisesti niin taitava ja ihastuttava tapaus, että vaikea sanoa mikä kirjoittelussakaan oli aitoa kiinnostusta vai normaalia settiä kaikille. Mielikuva jäi, että odotuksiin nähden osoittauduin jossain määrin pettymykseksi vaikka hiljaista hetkeä ja vaivaantumista ei treffeillä ollut hetkeäkään. Ei jaksaisi noita samoja löpinöitä, kun saa sitten jossain vaiheessa kuulla ne samat lätinät tunteista.
Edelliseen, että olen siinä mielessä vanhanaikainen ja pohtinut jo kauan sitten, että vanha "tavataan kännissä baarissa ja jotain tapahtuu" on parempi tapa. Ensikosketus saatu ja sitten katsotaan toimiiko juttu henkisesti ja onko enemmän kiinnostusta. Sen sijaan, että mennään näillä työhaastattelu-metodeilla eteenpäin ja käydään saman raskas ruljanssi aina läpi.