Itse en usko siihen, että miehillä olisi mitään geneeristä itsetunto-ongelmaa pidempien naisien kanssa. Tietysti sitä voi itse puhua ainoastaan oman kokemuksen pohjalta, mutta väittäisin kyseen olevan ennemmin tottumuksesta - siis siitä, että me olemme yleensä tottuneet lyhyempään naiseen ja pidemmän kanssa ei tunnu ihan niin tunnu luistavan. Toisena voi toki tulla ne ulkoiset tekijät jotka puoltavat keskipituista ihmistä, sekä miehissä että naisissa. Lopulta omat havainnot puoltavat sitä, että vanhempien ikäluokkien pitkillä naisilla tuo oma pituus on ollut ongelma eikä sen kanssa ole päästy ihan sinuiksi. Tässä menee melko selkeä jako, jossa 1994 syntyneet ja nuoremmat naiset osaavat kantaa pituutensa ja ovat kauniita naisia rokaten naisellisuutensa kanssa menemään ja oma luonto kestää korkokengistä alkaen sen meiningin, kun vanhemmat taas laahustaa ylisuurissa vaatteissa lättäpohjalenkkareissa.
Omalla kohdalla pituus ei ole ollut koskaan mikään asia, ja kun vahat laittaa tukkaan niin hiuksenhaituvat heiluu siellä kahdessa niin pidempiä naisia ei ole oikeastaan vastaan tullut. Nykyisen kanssa paikasta auringossa tavoitteli eräs 180 senttinen daami joka oli kyllä jumalallisen kaunis ja myös runko todella hyvässä kunnossa. Jollain tavalla vaan se fysiikka ei tuntunut ihan onnistuvan ja väitän tämän johtuvan ihan siitä, että itse vaan on tottunut niihin keskimittaisiin naisiin ja kyse puhtaasti tottumuksesta. Noh, kerran hellyin yhden kääpiön matkaan, mutta se oli sitten asia erikseen.
Vihervassareissa, feministeissä ja vegaaneissa taas sitten on se, että he tykkäävät asiasta kertoa. Tuskin he sen yleisempiä ovat, mitä ehkä heidän pariutuminen on hankalaa. Ajattelisin kuitenkin, että heidän maailmassa on tavanomaista omasta suuntautumisestaan kertoa - yhteisöllisyys heidän aatteilleen on kuitenkin myös tärkeämpiä kuin esimerkiksi meille liberaaleille. Isoissa kaupungeissa tässä tulee myös se tekijä huomioon, että ihmisen tarve erottua on suurempi kun pienessä kaupungissa taas ei haluta erottautua. Samalla isossa kaupungissa ihmisellä jolla on tarve erottautua se erottautuminen menee melko äärimeininkiin kun massaa on enemmän ja erottautuakseen on oltava raflaavampi. Pienemmässä kaupungissa sinusta taas tulee helpommin se kylähullu, ja ehkä myös muuten ei haluta olla se silmäänpistävä tapaus kun sitten se silmänpistävyys on pistävämpää.
Omalla kohdalla pituus ei ole ollut koskaan mikään asia, ja kun vahat laittaa tukkaan niin hiuksenhaituvat heiluu siellä kahdessa niin pidempiä naisia ei ole oikeastaan vastaan tullut. Nykyisen kanssa paikasta auringossa tavoitteli eräs 180 senttinen daami joka oli kyllä jumalallisen kaunis ja myös runko todella hyvässä kunnossa. Jollain tavalla vaan se fysiikka ei tuntunut ihan onnistuvan ja väitän tämän johtuvan ihan siitä, että itse vaan on tottunut niihin keskimittaisiin naisiin ja kyse puhtaasti tottumuksesta. Noh, kerran hellyin yhden kääpiön matkaan, mutta se oli sitten asia erikseen.
Vihervassareissa, feministeissä ja vegaaneissa taas sitten on se, että he tykkäävät asiasta kertoa. Tuskin he sen yleisempiä ovat, mitä ehkä heidän pariutuminen on hankalaa. Ajattelisin kuitenkin, että heidän maailmassa on tavanomaista omasta suuntautumisestaan kertoa - yhteisöllisyys heidän aatteilleen on kuitenkin myös tärkeämpiä kuin esimerkiksi meille liberaaleille. Isoissa kaupungeissa tässä tulee myös se tekijä huomioon, että ihmisen tarve erottua on suurempi kun pienessä kaupungissa taas ei haluta erottautua. Samalla isossa kaupungissa ihmisellä jolla on tarve erottautua se erottautuminen menee melko äärimeininkiin kun massaa on enemmän ja erottautuakseen on oltava raflaavampi. Pienemmässä kaupungissa sinusta taas tulee helpommin se kylähullu, ja ehkä myös muuten ei haluta olla se silmäänpistävä tapaus kun sitten se silmänpistävyys on pistävämpää.
/img-s3.ilcdn.fi/0599003b198c6df0a4d4e24338d6046028a5248b8068bcdeef1af7fb28bb82f2.jpg)
