Naisjuttuja, osa X.
Tapailin tuossa syksyllä yhtä naista, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan seurustellut. Ikää päälle neljäkymmentä. Tämä oli vähän yllätys, koska minusta nainen oli ihan kivan näköinen, minä olisin ainakin tykännyt. Oli myös ihan hyvä työ ja oma asunto, joka ei ole edes halpa. Perusjutut siis kunnossa.
Yritin vähän vihjata kiinnostuksestani, mutta hivenen nihkeää oli, vaikka nainen kyllä viestitteli ja suostui näkemään useampaan kertaan. Kävimme jokuset kerrat iltalenkillä, kun samoilla nurkilla asumme. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska vanhana kettuna osaan kyllä lukea tilannetta ja pakottaa ei voi. Lopulta luovutin.
Mitä tuollaisessa voisi olla taustalla? Tietysti voisi yksioikoisesti sanoa, ettei nainen vain ollut kiinnostunut minusta, mutta seurustelemattomuus voisi kertoa muustakin. Tuskin minä olin ensimmäinen mies, joka häntä kohtaan hieman kiinnostusta osoitti. Miessuhteiden puutteen lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että naisella ei ollut juurikaan kavereita. Hän vietti aikaa lähinnä siskonsa kanssa.
Tosin siskostaankin hän oli viime aikoina hivenen etääntynyt, kun sisko oli nyttemmin parisuhteessa. Kerrottakoon se, että naisen kanssa. Yleensä en tuollaiseen kiinnittäisi huomiota, eikä se olisi mainitsemisen arvoista, mutta tässä sekin voi merkitä jotain. Sisko oli myös kuulemma suhtautunut erittäin kielteisesti siihen, jos tämä nainen alkaisi seurustella - vaikka itse omalla tahollaan seurusteli. Tätä en käsitä. Sisko oli kuulemma vetänyt raivarit siitä, että tämä nainen oli Tinderissä. Siitä oli tullut kuulemma lähes välirikko.
Tämä nainen oli minusta aikamoinen mysteeri. Selvästi hänellä oli todella pienet piirit ja kuviot. Kun hän kertoi arjestaan, niin sekin kuulosti todella urautuneelta. Tietysti kaikilla on arjessa omat rutiininsa, mutta tuli sellainen tunne, että hänelle rutiinien rikkoutuminen olisi katastrofi. Hän kävi esimerkiksi ruokakaupassa paljon kotinurkkiaan kauempana, koska oli siellä jo parikymmentä vuotta käynyt. Ja turha kai sanoakaan, että kauppoja olisi lähempänäkin.
Kuviot olivat siis todella ahtaat ja pienet, mutta toisaalta tämä nainen yritti sentään laajentaa niitä treffailemalla. Sosiaalisissa taidoissa oli varmaan jotain puutteita, mutta toisaalta hän kyllä jutteli mielestäni ihan luontevasti kanssani. Ei jäänyt sanattomaksi, vaikka vähän ujo olikin. Ja mielestäni osasin kyllä suhtautua hyvin hienotunteisesti kaikkeen, mitä hän kertoi. Olin mielestäni hyvin vastaanottavainen hänelle.
Olenhan minäkin aika pinttynyt poikamies. Mutta toisaalta olen kuitenkin ollut parikin kertaa avoliitossa ja on ollut muitakin pitkiä suhteita. Silti tämän naisen maailmaan ja pään sisälle en päässyt.