Missä tahansa säännöissä on aina se ongelma, etteivät ne edes lähtökohtaisesti pysty täydellisesti ennalta kattamaan kaikkia tilanteita, joita kyseisten sääntöjen hallinnoimassa toiminnassa vastaan tulee. Tulkintaa tullaan tarvitsemaan aina, ja jääkiekossa tulkinnan rooli on mielestäni hieman eri riippuen siitä, puhutaanko rangaistus- vai maalitilanteista. Rikkeet ovat lähtökohtaisesti tulkinnanvaraisempia kuin maalit, ja rangaistusten suhteen linjan tulisi olla mahdollisimman ennakoitava ja sääntöjä seurata mahdollisimman tarkasti, jotta pelaajat tietävät, mikä on sallittua ja mikä ei ja osaisivat toimia sen mukaan. Maalin määritelmä taas on selvä: kiekon on ylitettävä maaliviiva. Mielestäni on pelin oikeudenmukaisuuden kannalta tärkeämpää, että erotetaan ne tilanteet, joissa maali syntyy niistä, joissa maalia ei synny, kuin että tämä tehdään juuri oikean sääntöjen kirjaaman prosessin mukaisesti.
Edellä mainittua seuraten, jos tuomari sattuu levittämään kätensä tilanteessa, jossa kiekko on maalissa ja videokuvasta ei voida kiekon asemaa tarkasti nähdä mutta se voidaan varmasti päätellä, on maali parempi hyväksyä kuin hylätä. Toisin toimiessa maalin syntymisen kannalta tärkeämpänä pidettäisiin tuomarin käsien levittelyä kuin sitä, ylittääkö kiekko maaliviivan.
Mitä itse tilanteeseen tulee, etuvasemmalta kuvatulta videolta voi katsoa kiekon kimpoavan Dostalin suojasta tolpan taakse. Myöhemmin Dostal vieläpä kaivaa kiekon räpylällään maalista tolpan juuresta.