Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Mistä sen tietää, että näillä lääkkeillä ei joudu enää kärsimään? Onko se sinun vai lääkärin oletus tai toive? Eli mikä näiden lääkkeiden teho on, antibiootit esimerkiksi huitelee siellä erittäin lähellä 100%.
Ei sitä tiedäkään, joutuuko enää kärsimään. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä joudutaan lääkitystä fiksailemaan hyvinkin paljon ja tietyt lääkkeet vaikuttavat henkilöön A eri tavalla kuin henkilöön B.
Itselläni on nyt rukattu lääkitystä vähän yli vuosi, ja nyt näyttää, että ainakin syvin masennus alkaa olla takana. Päivittäin on tuskatiloja ja aamuisin ahdistaa helvetisti. Heräänkin monesti aamuyöllä kolmen maissa, koska silloin ei ahdista eikä vituta. Tästä tulee reboundina järkyttävä väsymys keskipäivän aikoihin.
Ei näitä eri oireita saa pois kuten antibiootilla infektiota.
Neuroleptit "kompressoivat" mielialaa - kuvittele siniaalto, josta huiput ja pohjat tasataan. Näin toimii neurolepti.
SSRI eli Selective serotonin reuptake inhibitor, selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä taas vaikuttaa masennukseen.
Ne vaikuttavat aivoihin lisäämällä käytettävissä olevan serotoniinin määrää, estämällä lähettävien neuronien synapsirakoon erittämän serotoniinin takaisinimeytymisen. -Wikipedia.
Sitten on rauhoittavat, muut mielialantasaajat, nukahtamis- ja unilääkkeet, joiden kombinaatiolla yritetään kemiallisesti vaikuttaa ihmisen oloon ja tuomaan se mahdollisimman lähelle ns. normaalia oloa.
Pelkkä lääkehoito ei riitä, vaan terapia ja sairaalahoito on lääkityksen ohella tärkeää etenkin akuuttivaiheessa.
Voi käydä niin, että yksi mania ja yksi syvä depressio jää kertaluontoiseksi. Itse olen toipunut masennuksestani nyt 10 kuukautta, että olen päässyt takaisin työkuntoon. Tosin minulla on pohjalla kauan sitten diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus.
Kiikkuun en ole itseäni aikonut koskaan vetää, enkä aio vastaisuudessakaan näin tehdä, mutta elämänhalu on ollut joskus täysin kateissa.
On ollut fiiliksiä, että ihan sama jos tulisi syöpä tai sitten sellaisia ajatuksia, että syttyisipä sota niin pääsisi eturintamalle saamaan kunniallisen kuoleman.
Vaan eipä tässä, näillä mennään! Perjantai ja kaikkea!
EDIT: kiitos tsemppauksesta kaikille, se on kuin auringonpaistetta risukasaan!