Taudinkuvana depressio

[kantriantero]

Laitetaan tännekin linkki Teemalta tulleeseen Mielen salattu voima -dokkariin.

Mielenkiintoista tarinaa masennuslääkityksestäkin ja sen sivuvaikutuksista plasebotutkimuksen näkökulmasta. Miksi jopa lääkärintakin ja pillereiden värillä on väliä. Äärimmäisenä nocebo-casena heppu, joka yritti tapaa itsensä plaseboilla, melkein onnistuen siinä.

Korvavalot, poppamiehet ja vaikka kallonporaajatkin voivat siis parantaa, kun on uskossaan riittävän vilpitön.

Linkki Yle Areenaan, missä ohjelma katsottavissa 27.1.2012 saakka.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Osaisiko joku täällä kertoa kuinka vahva lääke on Triptyl 25mg?

Minulle on harvakseltaan iskeviin selkävaivoihin määrätty yleensä tulehduskipulääkettä plus lihasrelaksanttia, tavallisesti Sirdaludia. Tuo Sirdalud auttaa nukkumaan yön rauhassa noin 2 tai max 3 x 2mg tabletin annoksena. Syksyllä lääkäri ehdotti kokeilemaan Triptyliä, kun se on kuulemma tehokasta. Suostuin. Vasta reseptiä tulostaessaan lääkäri kertoi että kyseessä on itse asiassa alunperin masennuslääkkseeksi suunniteltu valmiste, jota on viime vuosina määrätty enimmäkseen lihaskipuihin ja selkävaivoihin. Määrätty nimen omaan siinä tarkoituksessa, että nukkuminen sujuisi kivuista huolimatta.

Kokeilin sitten Triptyliä. Nappasin yhden tabletin ennen nukkumaanmenoa. Jumaliste, en meinannut saada itseäni aamulla jalkeille. Täysin vintti pimeänä, ja iho turtana. Ajatus kulki nyrkin kokoisina kappaleina. Raahauduin jotenkin duuniin jossa synkkä tokkura jatkui varhaiseen iltapäivään saakka. Vasta joskus 14 maissa saatoin todeta että nyt ei olla enää yhtään pöllyssä. Uskaltauduin kokeilemaan Triptyliä vielä toisen kerran 2kk myöhemmin ja ihan samoin tuloksin. Näin siitä huolimatta että otin lääkkeen todella aikaisin, ajatuksella että vaikutuskin menisi nopeammin pois. Ei toiminut, taas oltiin yli puolet päivästä pahvinaamana.

Onko Triptyl noin yleisesti ottaen raju lääke, vai olenko vielä tekemisissä aivan välipalasnacksien kanssa?

 

[Tinke-80]

Laitetaan tännekin linkki Teemalta tulleeseen Mielen salattu voima -dokkariin.

Mielenkiintoista tarinaa masennuslääkityksestäkin ja sen sivuvaikutuksista plasebotutkimuksen näkökulmasta. Miksi jopa lääkärintakin ja pillereiden värillä on väliä. Äärimmäisenä nocebo-casena heppu, joka yritti tapaa itsensä plaseboilla, melkein onnistuen siinä.

Korvavalot, poppamiehet ja vaikka kallonporaajatkin voivat siis parantaa, kun on uskossaan riittävän vilpitön.

Linkki Yle Areenaan, missä ohjelma katsottavissa 27.1.2012 saakka.

Miksi muuten masennus on melkein ainoa sairaus jossa lääkkeiden tehoa epäillään ihan järkevienkin ihmisten toimesta? Tai masennuslääkkeitä kuvaillaan joiksikin epämääräisiksi onnellisuuspillereiksi joita ei saisi syödä (joo, tiedän että syömäni masennuslääkkeet eivät ole onnellisuuspillereitä...).

-Tinke-80

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Onko Triptyl noin yleisesti ottaen raju lääke, vai olenko vielä tekemisissä aivan välipalasnacksien kanssa?

Joskus tuli noita popsittua selkävaivoihin, muttei pahempaa pöhnää tullut. Nukutti normaalisti ja kivutkin pysyivät pääosin poissa.

Eiköhän se vain ole niin, että lääkkeet vaikuttavat yksilöllisesti. Esimerkiksi Panacod kipulääkkeenä ei minulla eroa tavallisesta parasetamolista lainkaan, mutta esim. tätini oli ihan täysin pilvessä siitä. Sirdalud taasen sai minulla aikaan hallusinaatioita kerran, joten niiden syöminen jäi siihen.

Ei muuta kuin reseptiä vaihtamaan.

 

[Ted Raikas]

Miksi muuten masennus on melkein ainoa sairaus jossa lääkkeiden tehoa epäillään ihan järkevienkin ihmisten toimesta?

Koska monet ei pidä masennusta sairautena, vaan asennevammana ja tapana asennoitua elämään. Sen lisäksi muotisairautena, jolla voi kerätä säälipisteitä.

En tosin sitä kiistä, etteikö masennukseen voisi liittyä tiettyjä negatiivisia asennoitumisia, mutta ei kai terve ihminen asennoidu niin? Luultavasti asenteen muuttaminen tulee helpommaksi, kun sen pohjalla olevaa sairaus saadaan kuriin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei muuta kuin reseptiä vaihtamaan.

Näin se on tehtävä. Kiitoksia kommentoinnista. Triptyliä en uskalla enää ottaa, ellei sitten ole tarkoitus ottaa univelkoja takaisin korkojen kanssa. Yleensäkin koetan välttää kaikenlaisten lääkkeiden käyttöä niin pitkälle kuin on mahdollista.

 

[Uleåborgir]

Miksi muuten masennus on melkein ainoa sairaus jossa lääkkeiden tehoa epäillään ihan järkevienkin ihmisten toimesta? Tai masennuslääkkeitä kuvaillaan joiksikin epämääräisiksi onnellisuuspillereiksi joita ei saisi syödä (joo, tiedän että syömäni masennuslääkkeet eivät ole onnellisuuspillereitä...).

-Tinke-80

Koska monet ei pidä masennusta sairautena, vaan asennevammana ja tapana asennoitua elämään. Sen lisäksi muotisairautena, jolla voi kerätä säälipisteitä.

En tosin sitä kiistä, etteikö masennukseen voisi liittyä tiettyjä negatiivisia asennoitumisia, mutta ei kai terve ihminen asennoidu niin? Luultavasti asenteen muuttaminen tulee helpommaksi, kun sen pohjalla olevaa sairaus saadaan kuriin.

Hyvinkin järkeville ihmisille voi olla vaikea käsittää masennusta sairautena. Joskus olen niin sanotusti yrittänyt selittää sokealle värejä ottamalla apuun eri kielten erot. Jo suomen masennus ja englannin depression eroavat melkoisesti. Depression tarkoittaa muun muassa lamaa ja maantieteellistä painumaa masennuksen lisäksi. Masennusta kuvaisikin huomattavasti paremmin henkinen tai psyykkinen lamautuminen. Ainakin se olisi huomattavasti kuvaavampi masennuksen kokonaisluonnetta ajatellen. Osa ihmisistä onkin tajunnut psyykkisen lamautumisen paremmin kuin viime aikoina ränsistyneen masennuksen.

Mielestäni näinä aikoina lääkehoito on ottanut liian suuren roolin masennuksen hoidossa. Ihminen on kuitenkin muutakin kuin hermopäätteiden reseptorit ja välittäjäaineet. Toki lääkehoidolla on perustelunsa, mutta siihen nojataan mielestäni liiaksi. Lääkehoito asettaa liian suuret toiveet potilaalle, joka monesti saattaa jäädä vaille muita tukitoimenpiteitä. Kaikki masennus ei suinkaan johdu pelkästään välittäjäaineista, ei helvetissä. Aiempien elämysten ja ajatusmallien rooli on valtava. Myös kehon yleisellä kunnolla on suuri merkitys. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja ihmistä pitäisikin hoitaa sellaisena, ei vain aivoja, yhtä elintä. Yhtä pientä osaa siellä aivoissa. Pelkkää kemiaa. Nesteitä. Vähäisiä määriä nesteitä ja niiden suhteita ja nesteiden läpäisymääriä.

Olisi oltava saatavissa varsinkin puheterapiaa, mutta ehdottomasti myös liikunnallista kuntoutusta ja muita terapiamuotoja kuten taideterapioita eri muodoissaan. Tietenkään avohoitoyhteiskunnassa ei näitä ole tarjolla kuin muutamille. Loppu väestä syö kiltisti nappinsa, ja miettii sitten, että eivät auta. Ja kroppa on klesana, unta on liikaa tai liian vähän, lihoo tai sitten laihtuu. Ja syyttävä sormi osoittaa pilleriä, vaikka todellisuudessa voikin olla niin, että henkisen toiminnan lamautuminen aiheuttaa aivan väärät päivittäiset toimintatavat, jos ajatellaan ruumiin hyvinvointia. On aiheuttanut jo kauan sitten. Tätä nyt ei välttämättä pitkällä jänteellä edes huomaa, mutta missä ovat ne lujasti liikkuvat ja normaalisti ruokailevat masentuneet ja missä ovat ne masentuneet, jotka ovat liikkuneet pitkään hyvin ja ruokailevat normaalisti? Kyllä heitäkin varmasti löytyy, mutta ei heitä tungokseen asti tähänkään ketjuun kirjoittele.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tätä nyt ei välttämättä pitkällä jänteellä edes huomaa, mutta missä ovat ne lujasti liikkuvat ja normaalisti ruokailevat masentuneet ja missä ovat ne masentuneet, jotka ovat liikkuneet pitkään hyvin ja ruokailevat normaalisti? Kyllä heitäkin varmasti löytyy, mutta ei heitä tungokseen asti tähänkään ketjuun kirjoittele.

Uskallan ilmoittautua.

Tästä uudesta lääkityksestä huolimatta tuntuu mielialat seilaavan ylös ja alas. Pari viikkoa jaksoi olemattomien yöunien kanssa, mutta nyt alkaa bensa loppua nukkumattomuuden kanssa. Bentsot (vittu mikä unilääke Tenox muka on?) vein takaisin apteekkiin tovi sitten, eikä pariin viikkoon ole mennyt tippaakaan A-huumetta. Ei mikään paha ränni edes takana, mutta kokeilen nyt tällaistakin muutosta tässä kaiken muun muassa.

Unien jäädessä keskimäärin neljään tuntiin yössä näyttää mieliala laskevan tasaisesti mitä pidempään tätä vain jatkuu. Ahdistukset tekivät nyt uuden tulemisensa, joten auvoisaa tämä ei ole tämänkään lääkkeen kera. Toisaalta ilmeisestihän tämä koko hoito on nyt aluksi oikean lääkityksen hakemista ja sen jälkeen vasta aletaan keskustelemaan eri terapiavaihtoehdoista. Kärsivällisyys, motivaatio ja sitoutuminen tähän sivun kääntämiseen elämässä vain on koetuksella näiden pilsujen kanssa vatvoessa.

Liikunta on parasta terapiaa sinänsä, sillä sitä hyvänolontunnetta riittää yleensä suoritteen jälkeen jopa muutaman tunnin. Onpahan sentään jotain mitä odottaa.

 

[Aatos]

Mielestäni näinä aikoina lääkehoito on ottanut liian suuren roolin masennuksen hoidossa. Ihminen on kuitenkin muutakin kuin hermopäätteiden reseptorit ja välittäjäaineet. Toki lääkehoidolla on perustelunsa, mutta siihen nojataan mielestäni liiaksi. Lääkehoito asettaa liian suuret toiveet potilaalle, joka monesti saattaa jäädä vaille muita tukitoimenpiteitä. Kaikki masennus ei suinkaan johdu pelkästään välittäjäaineista, ei helvetissä. Aiempien elämysten ja ajatusmallien rooli on valtava. Myös kehon yleisellä kunnolla on suuri merkitys. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja ihmistä pitäisikin hoitaa sellaisena, ei vain aivoja, yhtä elintä. Yhtä pientä osaa siellä aivoissa. Pelkkää kemiaa. Nesteitä. Vähäisiä määriä nesteitä ja niiden suhteita ja nesteiden läpäisymääriä.

Olisi oltava saatavissa varsinkin puheterapiaa, mutta ehdottomasti myös liikunnallista kuntoutusta ja muita terapiamuotoja kuten taideterapioita eri muodoissaan. Tietenkään avohoitoyhteiskunnassa ei näitä ole tarjolla kuin muutamille. .

Hyvää settiä.

Ihmetykseni on suuri psykoterapin suhteen, sillä useinmiten esimerkiksi työterveys tarjoaa vain lääkkeitä sekä sairauslomaa. Vanhakantainen ja jämähtänyt ajatusmalli joka olisi aika murtaa.

Parin kuukauden intensiivinen psykoterapia on usein varsin tehokasta. Parilla tuhannella eurolla saadaan paljon aikaan.

Jos tyydytään kirjoittamaan sairauslomaa, työantajalle koituvat kustannukset ovat helposti 1000 €/viikkoa. Tietysti vähän alasta riippuen.

Psykoterapialla saadaan usein pysyviä tuloksía. Tähän vielä kun yhdistetään lääkehoito, tulokset paranee.

 

[Derby]

Nyt sitten on aloitettu tuo ketipinor hoito ja voin sanoa että elämäni hirvein yö takana. Luin pakkausselosteen josta selvisi että ketipinoria käyttäessä tulee olla erityisen varovainen jos suvussa on esiintynyt veritulppaa. Koko päivän oli tuntunut "puristusta" käsivarressa joten tuo teksti vain vahvisti pelon tunnetta. Menin netistä lukemaan lisää aiheesta ja kysyin samalla enoltani facebookissa asiasta ja hän kertoi että papalla meinasi lähtö olla lähellä pari vuotta sitten nimenomaan veritulpan takia ja mummolleni on tehty pallolaajennus vuosi sitten. Hirvitti maata sängyssä mutta pikkuhiljaa väsy alkoi painaa päälle ja lopulta uni alkoi viedä voiton. Sitten säpsähdin aivan hirvittävässä paniikissa ylös ja sinkosin makuuhuoneesta suoraan olohuoneeseen. En enää uskalla mennä nukkumaan ja tuohon lääkkeeseen en uskalla enää koskea. Tunnen tulevani hulluksi tämän luulosairauden kanssa. Nyt odottelen lähinnä kello kahdeksaa että pääsisi soittamaan lääkärille.

Anteeksi sekava teksti mutta olo on vielä paljon sekavampi mitä näppikselle suoltamani ajatuksenvirta.

 

[Uleåborgir]

Nyt sitten on aloitettu tuo ketipinor hoito ja voin sanoa että elämäni hirvein yö takana. Luin pakkausselosteen josta selvisi että ketipinoria käyttäessä tulee olla erityisen varovainen jos suvussa on esiintynyt veritulppaa. Koko päivän oli tuntunut "puristusta" käsivarressa joten tuo teksti vain vahvisti pelon tunnetta.

Aika lailla klassiset paniikkikohtauksen oireet. Huomaamattaan ihminen voi hyperventiloida, jolloin alkaa tuntua esimerkiksi puutumista kätösessä. Tämä taas tuntuu potilaasta sydänkohtauksen merkiltä. Pakokauhu valtaa, "kuolema tulee". Ollut siellä, tehnyt sen, on t-paita. Toisaalta myös pelkällä ketiapiinilla voi saada paniikkikohtauksen. Veritulppa yhdessä yössä pelkällä pienellä ketiapiiniannoksella on käytännössä saavuttamattomissa.

 

[Worrell]

Kirjoitetaas tänne vähän omastakin tilanteesta, kun edellisestä päivityksestä on jo aikaa...

Ketipinoria tosiaan minulle määrättiin, niin kuin joskus about pari kuukautta sitten kirjoittelinkin ja sittemmin olen saanut lääkkeen ansiosta paremmin nukuttua. Mielilalaan tuo ei ole vaikuttanut mielestäni lainkaan, kun on niin pieni annostus vielä. Mutta jonkin verran tilannetta on auttanut jo lääkkeiden sekä psyken lisäksi se, kun saa nukuttua tasaisemmin kuin ennen lääkitystä. Fyysisesti en ole enää lähellekkään niin väsynyt. Fyysinen pirteys on hieman parantanut tilannetta, vaikka henkisesti on ollut ajoittain helvetin raskasta.

Nyt sitten hain psykoterapiaan lääkärin suosittelemana. Sen verran pahat arvet lapsuudesta on jäänyt, että ihan aiheellista se kyllä onkin. Sitä en sitten tiedä, että kuinka hyvin tuo minun tilannettani parantaa. Toivottavasti auttaisi edes hiukan pääsemään elämässä eteenpäin ja irti noista asioista, jotka ovat erittäin paljon osana siihen, että kuuppa aikanaan meni niin sekaisin.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Luovuttaa en aio vaikka ajoittain on todella synkkää edelleen. Apua on kuitenkin saatavilla ja sitä saan, joten miksipä heittää sitä hukkaan.

 

[Derby]

Veritulppa yhdessä yössä pelkällä pienellä ketiapiiniannoksella on käytännössä saavuttamattomissa.

Hyvä tietää, tai tiesinhän minä tuon jo mutta pää ei suostu uskomaan. Soitin lääkärille joka kirjoitti Opamoxit väliaikaisratkaisuksi kunnes Citalopram-hoito pääsee alkuvaiheesta pois. Lääkäri ei myöskään ostanut luuloani että pelkotilat aiheuttaisi Ketipinor vaan epäili Citalopramin haittavaikutukseksi. Itse en tuota osannut edes ajatella koska olin muutama vuosi sitten Sepramilla puolisen vuotta eikä se aiheuttanut tuollaisia oireita. Soitin myös äidilleni jolla on ollut samoja oireita vuosia sitten ja hän kertoi että Sepram aiheutti alkuvaiheessa samoja oireita kuin minulla nyt. Edelleen syö kuulemma säännöllisesti lääkettä ja on päässyt tuosta hypokondriasta(?) eroon täysin. En edes tiennyt äidin historiasta koska meidän perheessä ei ole ikinä puhuttu mielenterveyteen liittyvistä jutuista. Aamulla oli tuon paniikkikohtauksen jälkeen pakko kuitenkin kerätä itseni ja soittaa sille ainoalle ihmiselle jolle oikeassa elämässä uskallan näistä jutuista kertoa. Helpotti hetkeksi mutta nyt tuleva yö jo hirvittää.

EDIT: Opamoxia en tänään vielä hakenut, en jaksanut liikkua kotoa nukkumattoman yön jälkeen.

 

[Uleåborgir]

- - Helpotti hetkeksi mutta nyt tuleva yö jo hirvittää.

Jos on liian pahat olot, niin voi soittaa ainakin evankelis-luterilaisen liiton Palvelevaan puhelimeen yöyhteen saakka. Minäkin olen soittanut kerran päivystävälle papille, kun oli aivan eeppiset ahdistukset päällä. Enkä ole uskovainen. Yhteydenotto muuten auttoi asiaani melko lailla silloin, kun hukkuvana tartuin oljenkorteen.

Tsemppiä myös Worrellille ja kaikille muille mt-ongelmista kärsiville, niillekin jotka eivät tänne kirjoita. Jokainen avautuminen - tänne myös - toimii ainakin minulla sellaisena henkisen veritulpan liuottamisena.

Keskusteluapua | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

linkissä yhteystiedot Evl:n Palvelevaan puhelimeen.

eikä tietysti ole väärin soittaa 112:nkaan

 

[Lunatico]

Hyvä tietää, tai tiesinhän minä tuon jo mutta pää ei suostu uskomaan. Soitin lääkärille joka kirjoitti Opamoxit väliaikaisratkaisuksi kunnes Citalopram-hoito pääsee alkuvaiheesta pois. Lääkäri ei myöskään ostanut luuloani että pelkotilat aiheuttaisi Ketipinor vaan epäili Citalopramin haittavaikutukseksi. Itse en tuota osannut edes ajatella koska olin muutama vuosi sitten Sepramilla puolisen vuotta eikä se aiheuttanut tuollaisia oireita.

(Boldaus oma)
Itsellä on tuo Citalopram lääkkeenä paniikkioireisiin. Noin vuoden olen sitä syönyt. Alkuvaiheessa ekan viikon söin yhden tabletin, sitten se nostettiin kahteen (10mg X 2 annos). Voin sanoa, että eka viikko oli yhtä helvettiä, teki mieli tappaa itsensä ja masennus korostui entisestään, mikään ei huvittanut jne. Sitten kun aloin syömään kahta tablettia herättyäni, niin sama rumba pään sisällä alkoi. Taas viikko yhtä helvettiä kunnes se loppui viikon kuluttua ja olo tasani huomattavasti. Eli kaksi viikkoa oli todella vaikeaa, sitten helpotti.

Nyt vuoden tuota syöneenä voin sanoa, että lääke ei enää auta vittuakaan, ihan turha lääke mulle. Ens viikolla on sairaanhoitajalla aika (sellainen juttutuokia 45min, parin viikon välein), niin aijon sanoa tuosta Citalopramista, että ihan hukkaan syön sitä. Jos sen saisi vaihdettua johonkin rauhoittavaan (se auttaa, mutta taustani on mitä on) jos tsägällä jotkut pamit saisi. Tuskin saan, mutta aijon kysyä asiasta. Samalla voisi varata aika oikealle lääkärille, jos se voisi vaihtaa tuon lääkkeen johonkin muuhun.

 

[Trenchtown]

aijon sanoa tuosta Citalopramista, että ihan hukkaan syön sitä. Jos sen saisi vaihdettua johonkin rauhoittavaan (se auttaa, mutta taustani on mitä on) jos tsägällä jotkut pamit saisi.

Sitalopraami (tai siis essitalopraami) oli mulle ekat puoli vuotta hyvä lääke, sen jälkeen kaikki alkoi maistua puulta, eikä mikään tuntunut miltään, joten lopetin sen. Ei niistä bentsoistakaan paniikkihäiriöön ole juuri hyötyä, jos ajatellaan sitä, että niitä otetaan tarvittaessa, ei ennaltaehkäisevästi. Xanoria tai Rivatrilia ei edes kannata lähteä syömään. Vasteaika on nopea, mutta riippuvuuspotentiaali on bentsojen kärkipäässä, joten niitä tuskin kirjoitetaan. Veikkaukseni on, että ssri -lääkitys ehdotetaan vaihdettavaksi trisykliseen masennuslääkkeeseen ja jos ei muuhun trisykliseen kehity vastetta, ehdotetaan klomipramiinia, lääkenimi muistaakseni Anafranil.

 

[Aatos]

Kirjoitetaas tänne vähän omastakin tilanteesta, kun edellisestä päivityksestä on jo aikaa...


Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Luovuttaa en aio vaikka ajoittain on todella synkkää edelleen. Apua on kuitenkin saatavilla ja sitä saan, joten miksipä heittää sitä hukkaan.

Viisasta ottaa apua vastaan, kun - tosiaan - apua on saatavilla.

Tuo terapiakuvio on kyllä oikeasti hyvä juttu. Vaikka välillä puuduttaisi, se kannattaa viedä loppuun.

Oma paraneminen liityi terapiaan vahvasti. Ja jotenkin niitä hedelmiä korjattiin vasta sen jälkeen kun se oli jo loppu.

Luota terapeuttiin, hän opastaa maaliin saakka.

 

[Aatos]

Nyt sitten on aloitettu tuo ketipinor hoito ja voin sanoa että elämäni hirvein yö takana. Luin pakkausselosteen josta selvisi että ketipinoria käyttäessä tulee olla erityisen varovainen jos suvussa on esiintynyt veritulppaa. Koko päivän oli tuntunut "puristusta" käsivarressa joten tuo teksti vain vahvisti pelon tunnetta. .

Veritulppien riski on aika mitätön Ketipinorissa eli luokassa hyvin harvinainen. Tuoteselosteissa varoitellaan kaikenlaisista asioista, ja musta tuntuu monesti että kyse on lähinnä vastuusta vetäytymistä.

Jos vaikka perus-Buranaa katsellaan, löytyy seuraavanlaista :

Tinnitus, Sydämen vajaatoiminnan paheneminen, angioödeema, Munuaisten vajaatoiminta, munuaistoksisuus (esim. tubulaarinen tai papillaarinen nekroosi), nefroottinen oireyhtymä, akuutti interstitiaalinefriitti, proteinuria, glomerulonefriitti, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi, meningiitti, Hemolyyttinen anemia, Pelger–Hüet -anomalia, trombosytopenia, trombosytopeeninen purppura, lymfopenia, agranulosytoosi, pansytopenia, aplastinen anemia,Delirium, Ruoansulatuskanavan perforaatiot, verioksennukset, haavaisen paksu- tai peräsuolentulehduksen paheneminen, muut paksusuolentulehdukset, sylkirauhastulehdus, haimatulehdus jne...


Melkoinen myrkky.

Mielenterveyteen liittyy usein passiivuus, itsestähuolehtimisen vähyys, liikunnan vähyys jolloin riskit kasvavat esim. verenpaineen, diabeteksen sekä tukoksien suhteen. Ja monen muun.

Vaikea siitä on erotella mikä johtuu mistäkin, jos vaikka trombi iskee.


Ketipinoria käytetään jopa lapsilla joten kaikesta huolimatta se on melko turvallinen lääke.

 

[Lunatico]

Ketipinoria käytetään jopa lapsilla joten kaikesta huolimatta se on melko turvallinen lääke.

Kyllä vain. Siskollani joka on 17v on tuo kyseinen lääke ja tietääkseni hyvin on toiminut.

Kaikissa lääkkeissähän on nuo sivuvaikutukset olemassa, mikään ei ole ns. 100% riskitön, vaan niinkuin tuosta Buranastakin voi päätellä, kaikissa lääkkeissä on tosiaan sivuvaikutuksia jotka sitten ilmenevät eri ihmisillä eri tavalla. Joillekin ei tule ollenkaan sivuvaikutuksia, joillekin tulee paljon. Ihan fifty sixty koko homma.

 

[Vuokralainen]

Tänään tuli taas käytyä psykiatrilla ja lääkitys menee vaihtoon. Venlafaxin 225mg aamuisin vaihtuu Voxraan 150mg.
Kenelläkään pidempiaikaista kokemusta Voxrasta?
Minulla tämä nyt on jo ties kuinka mones lääke. Venlafaxinia tuli syötyä noin vuosi. Venlafaxin luonnollisesti lopetan asteittain ja sainkin mukaani reseptin pienemmälle annokselle. Reseptissä tosin lukee: Lopetusannos. Saa nähdä päättivätkö nyt sitten kuitenkin lopettaa mut.
Lisäksi syön tuota Ketipinoria iltaisin 25-50mg nukkumiseen.

Tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten olo voisi olla mukavampi, mutta mitään en saa tehdyksi. Suunnitelmia on kovasti, mutta toteutuksia ei.

Päivät ovat pitkiä, mutta viikot, kuukaudet, vuodet jne. lyhyitä.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kenelläkään pidempiaikaista kokemusta Voxrasta?

Hep. Kuukauden olen tätä napostellut ja joitain kokemuksia siis jo on. Viretila ja aktiivisuus nousee, joka johtunee noradrenaliinin määrän noususta. Vitutus ja lamaantuneisuus vähentyneet, jotka saattavat toki dopamiininkin lisäyksestä johtua. Pohjalla vellova ahdistus ja muut ihanaiset tuttavat ovat ikään kuin välillä kadoksissa tuon nousseen aktiivisuuden vuoksi, mutta muistuttelevat itsestään tuon tuosta.

Alkoholin kanssa kuulemma melkoista myrkkyä, sillä maksa joutuu todella ylitöihin tämän kanssa. En ole edes kokeillut miten tämän kanssa voisi törpötellä, sillä tämän tropin kanssa katosi sopivasti pahimmat poltot vetää tunteet turraksi.

Ketipinoria joudun napsimaan monen muun ketjulaisen tavoin nykyisin, sillä Voxra pätki yöunet todella kevyisiin ja lyhykäisiin pätkiin. Minulla meni ensimmäiset 3 viikkoa Voxran kanssa keskimäärin 4h unilla, jolloin 2h yhtäjaksoinen uni oli juhlaa. Nythän lääkitys on nukkkumisen osalta kondiksessa, sillä illalla Ketipinorilla valot pois ja aamulla Voxralla takaisin päälle. Toistaiseksi ei mitään haittavaikutuksia.

Oikeastaan melkoisen hyvä lääke. Minulle.

 

[Vuokralainen]

Tänään tuli taas käytyä psykiatrilla ja lääkitys menee vaihtoon. Venlafaxin 225mg aamuisin vaihtuu Voxraan 150mg.

Itse itseäni lainaten.

Viime perjantaina aloin syömään tuota uutta lääkettä. Vanhaa lääkettä menee vielä sivussa hyvin pienenä annoksena.
On tämä lääkkeen vaihto vaan niin perseestä. Siis niin syvältä suolesta ettei sinne pääse lapamatokaan.
Vierotusoireita vanhasta eli ihme sätkyjä ja uusi aiheuttaa hiukan pahoinvointia, todennäköisesti vaan muutaman päivän. Tehoja uudelta lääkkeeltä on turha odottaa ihan hetkeen.

Huomenna olen menossa sopimaan mahdollisesta työkokeilusta. Vähän huonoon saumaan tämän olotilan kanssa, mutta skarpattavahan tuo on.
Jos en tohon firmaan työkokeiluun pääse, niin sitten on taas henkisesti helvetti irti. Ei tietoa ensi kuukauden tuloista. Vakuutusyhtiö voi katsoa minut täysin työkykyiseksi, vaikka työkokeilua ollaan vasta hiljalleen suunnittelemassa ja voi evätä kuntoutustuen. Enempää en viitsi ajatellakaan.

Töihin olisi jo kamala into, mutta pelko siitä jaksaako, on kova.

Ennenkuin joku tulee sosiaalipummiksi haukkumaan, niin olen minä veroja ja työeläkemaksujani maksellut pitkästi yli 20 vuotta, perkele.

Edit: Mainittakoon vielä, että psykiatrini mukaan en ole työkykyinen, mutta vakuutusyhtiö edellyttää työkokeilua. Ymmärrän tuon vakuutusyhtiön kannan ja olen ehdottomasti valmis ja jopa innokas työkokeiluun. Vakuutusyhtiö vaan todennäköisesti evää kuntoutustuen, koska katsovat minun olevan työkykyinen, koska olen menossa työkokeiluun.

Onneks noissa mun keittämissä makarooneissa on rusetti.

 

[Aatos]

Itse itseäni lainaten.
Edit: Mainittakoon vielä, että psykiatrini mukaan en ole työkykyinen, mutta vakuutusyhtiö edellyttää työkokeilua. Ymmärrän tuon vakuutusyhtiön kannan ja olen ehdottomasti valmis ja jopa innokas työkokeiluun. Vakuutusyhtiö vaan todennäköisesti evää kuntoutustuen, koska katsovat minun olevan työkykyinen, koska olen menossa työkokeiluun.

Onneks noissa mun keittämissä makarooneissa on rusetti.

Itsellä jonkun sortin alavireisyys menossa. Hallitseva väri lienee harmaa.

Kun tuota työsysteemiäsi miettii, ei kyllä täälläkään yhtään helpota.

Ei irtoa enempää, pakko oli jotain kuitenkin laittaa. Toivottavasti sinulla onnistuu...

 

[Trenchtown]

Huomenna olen menossa sopimaan mahdollisesta työkokeilusta. Vähän huonoon saumaan tämän olotilan kanssa, mutta skarpattavahan tuo on.
Jos en tohon firmaan työkokeiluun pääse, niin sitten on taas henkisesti helvetti irti. Ei tietoa ensi kuukauden tuloista. Vakuutusyhtiö voi katsoa minut täysin työkykyiseksi, vaikka työkokeilua ollaan vasta hiljalleen suunnittelemassa ja voi evätä kuntoutustuen. Enempää en viitsi ajatellakaan.

Miksi et hae Kelan kautta työkokeiluun, josta sitten yleensä jatketaan työelämävalmennukseen, eli siis juuri sitä työpaikalla tapahtuvaa kokeilua. Lisäksi Kelan työkokeilusta annetaan helvetin hyvät eväät tulevaisuuteen. Tiedän tämän, koska juuri tällä hetkellä olen kuntoutuskeskus Petreassa Kelan kautta työkokeilussa.

 

[Vuokralainen]

Miksi et hae Kelan kautta työkokeiluun, josta sitten yleensä jatketaan työelämävalmennukseen, eli siis juuri sitä työpaikalla tapahtuvaa kokeilua. Lisäksi Kelan työkokeilusta annetaan helvetin hyvät eväät tulevaisuuteen. Tiedän tämän, koska juuri tällä hetkellä olen kuntoutuskeskus Petreassa Kelan kautta työkokeilussa.

Koska en tiedä näistä asioista yhtään mitään.
Olen paikallisen kuntoutuskeskuksen kanssa suunnitellut tätä työkokeilua ja nyt siis tänään menossa mahdolliseen työkokeilupaikkaan haastatteluun työhönvalmentajani kanssa, joka on mukana siksi, että hoitaa tulevan paperisodan ja osaa kertoa työnantajalle työkokeilun yksityiskohdista. Työkokeilun kestoksi on suunniteltu kolmea kuukautta ja tietysti tarkoituksena olisi työllistyä tuon jakson jälkeen, mikäli työkokeilu menee yhtään putkeen. Jotain muitakin vaihtoehtoja on ja yksi on oppisopimus ja olisiko toinen sitten tuo työelämävalmennus, en tiedä. Kolmas on ainakin työttömyys.
Käsittääkseni työkokeiluun päästessäni Kela tuon kuntoutusrahan maksaa.
Luettuani vitutusketjun viestisi olen kyllä entistä enemmän ulalla kaikesta ja tulevaisuus pelottaa. On kyllä aivan perseestä, kun ei ole aavistustakaan koska saa seuraavan kerran rahaa ja mistä.
Kuntoutustuen saisin normaalisti kuukauden eka päivä, mutta nyt ei ole aavistustakaan saanko sitä. Siihen olisi kaksi viikkoa aikaa, joten kiire tulee. Kuntoutusrahan saaminen on sitten viestisi perusteella Kelan hallussa eli voi vittu.
Tulevaisuus kunnossa, perkele.

Edittiä: Työkokeilupaikka taskussa ja kuntoutusrahan maksaa vakuutusyhtiö, mutta koska niin siitä ei vielä tietoa.