Taudinkuvana depressio

  • 559 763
  • 2 094

Morgoth

Jäsen
25 milligramman annostus on kyseessä.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ketiapiinia 25mg/vrk? Onko tuo ainoa lääke sulla bipoon? Esim. käypähoito sivustolla suositeltava annos on 300-600mg/vrk masennus, ylläpito- sekä maniavaiheessa. Toki lääkärit tietävät paremmin, mutta kuulostaa vähän omituiselta silti. Jos suositeltava annos on yli kymmenkertainen annoskokoosi niin maalaisjärjellä tuntuisi että ei lääkkeen hoitovaikutuskaan ole järin suuri sinulla tai oireet todella lieviä?
 
Viimeksi muokattu:

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Lääkärin mukaan lääkemäärää pitää pikku hiljaa nostaa 3-4:ään tablettiin, joten ei kuitenkaan ihan pienestä annostuksesta ole kyse. Senpä takia tuota joutuukin uudestaan kyselemään, kun pelko sydäninfarktiin ym. oireisiin on ihan aiheellinen, kun aine lukemani mukaan saattaa aiheuttaa ko. oireita. Suvussani verenpainetaudit yms. ovat hyvin yleisiä, joten tuota on hyvä kysyä lääkäriltä uudestaan. Outoa sinänsä, että missään vaiheessa minulta ei ole kysytty, että kuulunko mahdollisesti ns. riskiryhmään. Enkä sanalla sanoen tiennyt ennen tätä päivää lääkkeestä mitään, niin en osannut itse noista mahdollisista riskeistä mainita.

En kovin mielelläni tuota määrää ketipinoria söisi, sattuneesta syystä. Mutta katotaan nyt, että mitä se lääkäri tuosta sanoo.
 
Viimeksi muokattu:

Morgoth

Jäsen
Lääkärin mukaan lääkemäärää pitää pikku hiljaa nostaa 3-4:ään tablettiin, joten ei kuitenkaan ihan pienestä annostuksesta ole kyse.

No sittenhän tuossa on järkeä. Tosiaan vaikka sivuvaikutukset on ikäviä niin onhan se toinen puoli kolikossa että ilman mitään hoitoa tämä on turhankin tappava sairaus ja vammauttava sairaus.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
25 milligramman annostus on kyseessä. Pitänee jättää alkoholin käyttö pois ensimmäisinä viikkoina ja jos alkoholia joskus tulee käytettyä, niin varmaan turvallisinta on, että ei sen päivän lääkitystä ota? Näin maalaisjärjellä ajatellen.

Ketipinoria minulle ei ole käytössä mutta alkoholin ja lääkkeiden suhteen pidän hyvin tiukkaa linjaa. Silloin kun otan hiukan enemmän alkoholia eli esim. jos nautin illalla pullon viiniä (harvoin tämän enempää), jätän iltalääkkeeni ottamatta minimoidakseni lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutukset. Suosittelen tätä muillekin, koska seuraavana päivänä olo ei ole tokkurainen eivätkä lääkkeet hidasta oloa entisestään. Tietty runsas alkoholinnauttiminen illalla/yöllä vaikuttaa oloon seuraavanakin päivänä, mutta lääke ei ainakaan ole tuomassa lisää haittavaikutuksia jos iltalääkkeen/-t jäättää pois.

vlad.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Minulla on ollut I-tyypin bipoon pahimmillaan 1200 milligramman annos ketiapiinia vuorokaudessa Seroquel-nimikkeellä. Eli 50-kertainen verrattuna Worrellin annokseen. Tuollainen annos oli siitä hyvin ikävä, että se aiheutti minulle hirveää paniikkia ja uskomattomat sydämentykytykset. Pulssi huiteli 140:ssä ja oheen jouduinkin sitten syömään beetasalpaajaa. Tuolloin söin myös pameja. En syö enää. Tuska on kärsittävä au naturel. Ketiapiini ei muuten ole ns. mömmö. Se ei aiheuta psyykkistä riippuvuutta, eikä se vie sfääreihin. Se, että se helpottaa nukahtamista perustuu pelkästään fysiologisiin reaktioihin. Ei psyykkisiin kuten pamit ja muut sellaiset mömmöt.

Vihaan jokaista nappia, jonka nieluuni heitän. Minusta on tullut äärimmäisen lääkevastainen. Toki joka ilta - hammasta purren tosin - otan sen puolikkaan Seroquelin, jossa on 150 mg ketiapiinia sekä beetasalpaajat. En uskalla olla ottamatta. Fiiliksiä se ei tuota, mutta ehkä pitää minut henkisesti kaidalla polulla. En tahdo joutua siihen pelottavaan tilaan, jota maniaksi kutsutaan. En halua olla kiihkomieli sellaisessa tilassa, jota ei jälkeenpäin muista. Ehkä siksi että ei haluakaan muistaa.
 

Morgoth

Jäsen
En tahdo joutua siihen pelottavaan tilaan, jota maniaksi kutsutaan. En halua olla kiihkomieli sellaisessa tilassa, jota ei jälkeenpäin muista. Ehkä siksi että ei haluakaan muistaa.

Masennuksessa sentään tuntee olevan oma itsensä, vaikka kaikki onkin pelkkää mustaa. Hypomaniassa tuntuu jotenkin muuttuvan aivan toiseksi ihmiseksi (olen vain II-bipon joten kaikki on lievempää). 'Tulenko oikeasti hulluksi" olo. Pahin pelkoni, että minulle puhkeaisikin oikea mania.

Viime aikoina taas ollut ongelmaa, että mopo tahtonut lähteä käsistä. Jos ei aivan kiihkomielinin niin kaikkea mahdollista tehdään mutta mistään ei mitään oikeasti tule. Lääkekaapista ei tuohon suuntaan löydy mitään, niin olen epätoivoisesti koittanut benzoja, jos edes hetkeksi ehtisi nukkumaan niiden avulla. Helvettiin nopeasti päätyy kuin noita vetää useamman päivässä pidemmän ajan, varsinkin kun ko. benzo sattuu olemaan Temesta. Kuun lopussa on aika psykiatrille, joten katsotaan missä vaiheessa silloin mennään ja täytyykö tässä ruveta jotain 'hidastaviakin' syömään.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Masennuksessa sentään tuntee olevan oma itsensä, vaikka kaikki onkin pelkkää mustaa. Hypomaniassa tuntuu jotenkin muuttuvan aivan toiseksi ihmiseksi (olen vain II-bipon joten kaikki on lievempää). 'Tulenko oikeasti hulluksi" olo. Pahin pelkoni, että minulle puhkeaisikin oikea mania.

Kärjistin edellisessä viestissäni maniaa siten, että se olisi rinnasteinen psykoosiin. Ihan näin ei kuitenkaan ole. Tietysti maniaa sairastavalla on tietyllä tavalla vääristynyt maailmankuva, mutta ei sitä voi verrata esimerkiksi paranoidiin psykoosiin, joka on tyypillistä skitsofrenialle. Maniassa on itse asiassa aivan älyttömän kivaa, ja siksi se onkin sairasta. Maniassa kaikki masennuksen aikana mietityt haitat muuttuvat täysin niiden peilikuviksi. Huono itsetunto muuttuu äärimmäiseksi ekstroverttiydeksi, "ruma" naama muuttuu komeudeksi, jolle ei helposti löydy vertaa. Sulkeutuneisuus on maniassa puheliaisuutta, jolle ei loppua ole. Suu käy kuin moottori johon on livahtanut vähän liikaa bensiiniä. Mutta ei mania ainakaan minulla täydellistä kontrollin menettämistä ole. Tai mistäpä minä tiedän...


Viime aikoina taas ollut ongelmaa, että mopo tahtonut lähteä käsistä. Jos ei aivan kiihkomielinin niin kaikkea mahdollista tehdään mutta mistään ei mitään oikeasti tule. Lääkekaapista ei tuohon suuntaan löydy mitään, niin olen epätoivoisesti koittanut benzoja, jos edes hetkeksi ehtisi nukkumaan niiden avulla. Helvettiin nopeasti päätyy kuin noita vetää useamman päivässä pidemmän ajan, varsinkin kun ko. benzo sattuu olemaan Temesta. Kuun lopussa on aika psykiatrille, joten katsotaan missä vaiheessa silloin mennään ja täytyykö tässä ruveta jotain 'hidastaviakin' syömään.


Bentsot ovat niin kovasti mitalin kumpaakin puolta. Lyhyenä kuurina niistä ei ole varmaankaan sanottavaa haittaa, mutta jos niitä alkaa syödä niin sanotusti elämäntapana, niin kuurin loppuminen on aina ikävää. Kuuri päättyy joko kuolemaan tai katkaisuhoitoon. Tai katkaisuhoitoon ja kuolemaan. Katkaisu ei välttämättä tapahdu sairaalassa. Sen voi hoitaa myös kotona, mutta silloin on varauduttava esimerkiksi sydänkohtaukseen ja siihen psykoosiin. Oma kantani onkin, että ei kannata. Minä hakkaan päätäni seinään, jos tarpeeksi ahdistaa.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Ketipinorissa mulla lukee kyllä ´unta syventävä´. Lääkärin mukaan aika rauhassa saa popsia sen 25-100 mg iltaisin.
Mulla on käytössä 6 lääkettä. Niistä Lyrica pistää nupin sekaisin alkoholin kanssa oikein kunnolla, kuulemma.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämän päivän Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli -http://www.hs.fi/ulkomaat/Masennus+elintapoja+suurempi+syd%C3%A4nriski+alle+nelikymppisille/a1305549581438

Samaa asiaa sivusi maanantain Prisma (YLE1), jonka esitysaikaa on jäljellä näköjään vain 4 päivää. Uusintana se tulee kuitenkin sunnuntaina klo 12.35 -
Prisma: Sydämen salaisuudet | YLE TV1 | yle.fi

'Sydämen ja mielen yhteys
Ihmisen tärkein lihas on yleisin kuolinsyy maailmassa, mutta nyt asetelma käännetään erilaiseksi: mitä yhteyksiä sydämellä ja mielellä on?'
 

Morgoth

Jäsen
Bentsot ovat niin kovasti mitalin kumpaakin puolta. Lyhyenä kuurina niistä ei ole varmaankaan sanottavaa haittaa, mutta jos niitä alkaa syödä niin sanotusti elämäntapana...

Voivat pelastaa hengen tai viedä sen, kärjistetysti. Lääkepalettia rukattiin uuden psykiatrian myötä ja siihen lisättiin Ketipinor. Lamictalin kanssa, jonka annostusta nostettiin ja Temesta tarvittaessa. Ketipinor ei hirveästi innosta, mutta onhan se kai parempi kuin Deprakhine tai Lito, jotka ilmeisesti vaativat jatkuvaa veriarvojen sun muiden seurantaa. Kokeillaan miten sopii ja jos ei niin heitetään mäkeen. Oikeastaan tekisi mieli heittää kaikki pois. Bipo tuntuu olevan sellainen taikasana jolloin lääkärit ottavat lähes kaikki mahdolliset napit puheeksi.
 
Viimeksi muokattu:

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Jos olisi se off-nappula niin nyt olisi helppo sitä painaa. On-nappulakin olisi vallan mainio. Nyt mennään jossain välitilassa.

Paska elämä on paskaa elämää, eikä se muuksi helpolla muutu.

Viikottainen terapia tuo omat juttunsa, mutta tie on turhan pitkä. Lääkkeen vaihto taitaa olla taas edessä, mutta se selviää vasta reilun kuukauden päästä lääkärikäynnillä.
Jostain pitäis saada virtaa.
Työkokeilukin on suunnittelussa, saas nähdä.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Dodih. Vakavaan masennukseen syöttivät tuossa pari kuukautta tuota Excitalopram Actavista (10mg), jolla oli ihan kelpo vaste, vaikkei viretilassa mitään muutosta ollutkaan. Vittumainen lääke, sillä pakki oli jokaisen napin syömisen päälle 6h tai enemmänkin ihan sekaisin. Nyt siirryttiin sitten vallan uudenmoisen lääkkeen pariin, sillä tänään tuli kopattua apteekista reseptin mukaisesti 30 nappulan annos Voxra (150mg) -nimistä troppia.

Yllättävän vähän löytyy kokemuksia tämän lääkkeen käyttäjiltä, joten liekö täälläkään kenellekään tuttu myrkky?

Nimimerkillä edellisen lääkityksen jälkeen löysin aivan uuden pohjan. En olisi uskonut, että joskus voi niinkin syvälle vielä vaipua.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Varsin mielenkiintoinen valmiste. Reilun viikon napsimisen jälkeen on unentarve pienentynyt. En edes noilla bentsoilla (Tenox 20mg) saa nukuttua yli neljää tuntia putkeen. Outoa tässä on se, että herään parinkin tunnin unien jälkeen virkeänä! Koko päivän jaksaa touhuta ja vireystila ei tunnu laskevan, vaikkei voimia muuten tuntuisikaan olevan.

Ehken parasta tässä on se, ettei ihan niin helvetisti jaksa kaikki asiat vituttaa ja lyödä maihin. Toki tipattoman puolivuotisen aloitus on osaltaan tässä sopassa mukana.

Saattaa muuten olla, että tämä nykymeininki alkaa viitata jo jonkin sorttisen manian puoleen. Nimimerkillä aamuseitsemältä jo siivousta suunnittelemassa. Edellisen kerran siivosin kunnolla elokuussa...
 

Morgoth

Jäsen
Saattaa muuten olla, että tämä nykymeininki alkaa viitata jo jonkin sorttisen manian puoleen. Nimimerkillä aamuseitsemältä jo siivousta suunnittelemassa. Edellisen kerran siivosin kunnolla elokuussa...

Googletin Voxra ja lääkeinfossa lukee "onko sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö (voimakkaita mielialan vaihteluita), sillä Voxra voi saada aikaan tämän taudin häiriöjakson ilmaantumisen". Kannattaa varmaan lopettaa heti ja mennä uudestaan lääkäriin hakemaan jotain muuta.

Itsellä tuli SSRI-lääkkeistä ihan samanlaista. 1-2 tuntia unta ja täynä energiaa.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Toissa yö meni ahdistavia unia katsellessa ja tänä yönä ei ole vielä tullut nukuttua hetkeäkään.
Perseen perse.
 

Morgoth

Jäsen
Toissa yö meni ahdistavia unia katsellessa ja tänä yönä ei ole vielä tullut nukuttua hetkeäkään.
Perseen perse.

Itse en saa enää nukuttua käytännössä ilman ketiapiiniä (100-200 mg). En ole maaninen, mutta unet jää 4-5 tuntiin ilman mitään apuja. Lisäksi nukahtamiseen menee n. 1-2 tuntia. Päänsärky, tietynlainen uneliaisuus ja huimaus ovat kuitenkin vieläkin aika yleisiä oireita. Tosin ei se olo paljon parempi ilman mitään ole. Tuntuu vain, että yhä enemmän tarvitsee erilaisia lääkkeitä, joka on alkanut myös ahdistaa mieltä. Eiköhän sitä ole zombie kymmenen vuoden kuluttua ja lääketeollisuus kiittää.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Itse en saa enää nukuttua käytännössä ilman ketiapiiniä (100-200 mg).

Tästä minunkin viime yön täydellinen unettomuus johtui. Pääsivät kyseiset lääkkeet loppumaan. Nyt tuli heti aamusta käytyä apteekista hakemassa lisää.
Mulla noi määrät on pienempiä 25-50mg ja alkuun nukuinkin sillä määrällä suht hyvin, mutta pikkuhiljaa unet on käyneet lyhyemmiksi ja katkonaisiksi ja kaiken lisäksi päivät olen todella väsynyt.
Miten helvetissä tuosta lääkkeestä pääsee ikinä eroon, jos ilman sitä ei saa nukutuksi silmällistäkään?
 

Aatos

Jäsen
Itse en saa enää nukuttua käytännössä ilman ketiapiiniä (100-200 mg). En ole maaninen, mutta unet jää 4-5 tuntiin ilman mitään apuja. Lisäksi nukahtamiseen menee n. 1-2 tuntia. Päänsärky, tietynlainen uneliaisuus ja huimaus ovat kuitenkin vieläkin aika yleisiä oireita. Tosin ei se olo paljon parempi ilman mitään ole. Tuntuu vain, että yhä enemmän tarvitsee erilaisia lääkkeitä, joka on alkanut myös ahdistaa mieltä. Eiköhän sitä ole zombie kymmenen vuoden kuluttua ja lääketeollisuus kiittää.

Taitava psykiatri kierrättää lääkkeitä jolloin määrät ei kasva ja haittavaikutukset pysyy minimissä.

Ota asia puheeksi lääkärin kanssa, ja näin vältetään "Zombiutuminen"..
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Olen saavuttanut bipolaarihäiriöni kanssa toivottavasti pysyvän aselevon. Aiemmasta mahdottomasta kasasta nappeja on jäljellä mielialatasaajatabletin puolikas, ja sekin lääke on epätyypillinen neurolepti, eikä mikään varsinainen mömmö. Viimeisestä bentsovalmisteesta onkin yhtä monta päivää, kuin on Suomi-Venäjä-välierästä viime vuoden keväältä. Nyt - yli puolen vuoden jälkeen - alkaa unikin olla hyvää ja luonnollista.

Muutamia ajatuksia näin masennuksenjälkeiseltä ajalta, kun omaa depressiotaan voi tarkastella ikään kuin ulkopuolisena.

Masentuneen päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Tämä johtuu siitä, että päivät ovat kiintopisteettömiä, niihin ei haluta herätä, niissä ei ole mitään odottamisen arvoista, mitään kokemisen arvoista. Herättyään toivoo vain, että olisi jo yö, jolloin voisi taas nukkua. Heräämisen ja nukahtamisen välinen aika on vain tapettavaa aikaa.

Vuodet ovat lyhyitä samasta syystä. Jälkeenpäin mietittynä vuosi kulahtaa nopeasti, koska ei ole kiintopisteitä. Ei ole mukavia juhlia, joissa on ollut mukana, ei ole matkoja mihinkään, ei ole tullut viettäneeksi synttäreitään, ystävien kanssa puuhailu on minimissä. Mitään kun ei tapahdu, niin ei ole mitään muisteltavaakaan, eikä mitään muistettavaa, on vain tyhjää mennyttä aikaa.

Talous on sitä, että saa juuri sen verran rahaa, että vuokra ja perustarpeet saa täytettyä. Niin, kyllähän kuntoutustuellakin pärjää, sillä pystyy elämään, mutta sillä pärjää vain suhteellisesti. Kuntoutustuella ei voi elää kuten työhön kykenevät ikätoverit, sillä ei voi tehdä piristäviä reissuja, sillä ei voi ylläpitää autoa, sillä ei voi ostaa uusia huonekaluja ja niin edelleen. Ja kun tietää, että ikätoverit elävät aivan eri tavalla kuin mihin itse kykenee, masentaa lisää. Sosiaalinen media tuo pimeään kämppään tiedon, kuinka se ja se on nyt kuuntelemassa Metallicaa tai Sir McCartneytä. Niin, siellä olisin minäkin, jos olisi parempi tuuri käynyt. Kolmas kaveri on eukkonsa ja lastensa kanssa kohteessa. Neljäs mökillä. Heidän ilonsa ei ole tietenkään masentuneelta pois, mutta kun tällä ei ole pääsyä - väliaikaisesti tai pysyvästi - siihen hyvävointisten yhteiskuntaan, asian tiedostaminen käy kipeästi sieluun. Köyhällä ei ole Suomessa oikeutta nauttia elämästään ainakaan taloudellisen panoksen kautta. Ei edes sellaisella köyhällä, jonka omaa syytä köyhyys ei ole. Ei varsinkaan sellaisella köyhällä.

Kuntoutustuki ei riitä yksityiseen terveydenhoitoon ja julkisen terveydenhoidon piiriin pääseminen on tuskallisen hidasta, jos kyseessä on niin sanotusti kiireetön tapaus. Masentuneen hampaat voivat olla surkeassa jamassa, toinen voi kärsiä vaikkapa jännetupen tulehduksesta, eikä siksi käy edes kävelylenkeillä. Yhteiskunnan kelkassa olevat pääsevät työterveyslääkärille nopeasti ja monesti ilmaiseksi. Ja palvelu on heille parempaa kuin viimein siellä terveyskeskuksessa. Inhottava paradoksi, jota ei pitäisi olla nyky-Suomessa, mutta näyttää siltä, että kuilu vain syvenee.

Masentunut syrjäytyy kovin helposti. Onneksi olen itse päässyt takaisin. Pystyn myös taas käsittämään omat vahvuuteni, ja kyllä ne ihan riittäviltä tuntuvat moneenkin asiaan. Kouluun ja töihin meneminen tuntuvat korkeintaan "haastavilta" asioilta, eivät suinkaan mahdottomilta. Päiväkin pitenee ja on talvi. Metsässä on mänty ja männyssä lumiset oksat.
 

Derby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NJ Devils
Oikeastaan pennusta asti ollut unettomuutta sekä masennusta. Söin vuosikausia Imovanea 7,5 mg 1-2 illassa kunnes nyt asuinalueen ja tk:n vaihduttua vaihtui myös lääkäri joka ensin tiputti Imovanet max. yhteen illassa ja lopulta lopetti kokonaan. Tästä aikaa noin kolme viikkoa. Bentsoviekkarit olleet aika vahvat. Nyt sitten eilen menin uudestaan lääkärille joka määräsi Ketipinor 25 mg 1-2 kappaletta illassa unihäiriön korjaamiseen sekä Citalopram 20 mg 1 kpl vuorokaudessa mielialoihin. Kokemuksia näistä lääkkeistä kenelläkään? Ketipinorista kuullut tarinat ovat kyllä olleet lähes poikkeuksetta positiivisia. Mielenkiinnolla lähdetään katsomaan miten tuo aina niin mielenkiintoinen ihmisen psyyke reagoi näihin.

Olin palkkatukityöllistettynä 10 kuukauden verran lokakuun loppuun asti. Tuon jälkeen tullut oltua ns. "tyhjän päällä". Vaikka pidinkin kovasti työstäni ei juurikaan ole ollut motivaatiota lähteä vielä takaisin normaaliin yhteiskuntaan. Olen nauttinut työttömänä olostani ja itsekseni olosta kovasti. Joulukuun alussa alkoi psyyke hajota ja pahemman kerran. En uskaltanut nukkua koska pelkäsin kuolevani nukkuessa, pelkotiloja sydänkohtauksesta tai keuhkojen pettämisestä (tupakoin kohtuuttoman paljon) tuli myös valveilla ollessa. Terveystarkastuksessa otettiin kokeet ja kaikki oli kunnossa, mitä nyt tietysti kehotettiin liikkumaan enemmän, vähentämään/lopettamaan tupakointi sekä pudottamaan painoa (lievä ylipaino). En ole alkoholisti vaikka silloin tällöin tuleekin viikonloppuisin ryypättyä vähän raskaammalla kädellä.

EDIT: Unohtui mainita että Imovanen kylkiäisenä oli Mirtazapin 15 mg 1 kpl illassa unettomuuteen/mielialoihin. Aiemmin oli käytössä myös Sepram 20 mg mielialoihin. Molemmat lopetettiin toimimattomina.
 
Viimeksi muokattu:

DTremens

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings, PattU, Wolves, Patriots
...sekä Citalopram 20 mg 1 kpl vuorokaudessa mielialoihin...

...Aiemmin oli käytössä myös Sepram 20 mg mielialoihin...

Sama lääkeaine molemmissa - Sitalopraami. Suomessa kauppanimet: Cipramil, Sepram sekä Citalopram X [X= tehtaan nimi].
 

Morgoth

Jäsen
Miten helvetissä tuosta lääkkeestä pääsee ikinä eroon, jos ilman sitä ei saa nukutuksi silmällistäkään?

Itseäni ainakin häiritsee jo pelkkä ajatus, että nukkumista ei tule mitään ilman lääkkeitä. Ylipäätään jonkinlainen lääkevastaisuus on nuossut pintaan vaikka yhdessä vaiheessa olin jopa lääkehakuinen. Auttaahan ketiapiini myös jonkinlaiseen levottomuuteen, joten siinä mielessä lääke hoitaa kahta asiaa. Periaatteessa kai ketiapiinilla voisi korvata myös Lamictalin (hyvä lääke, mutta helvetin kallis) kokonaan. Liihottaako ketiapiini paljon? Siis joillakin yli 300mg annoksilla?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
En uskaltanut nukkua koska pelkäsin kuolevani nukkuessa, pelkotiloja sydänkohtauksesta tai keuhkojen pettämisestä (tupakoin kohtuuttoman paljon) tuli myös valveilla ollessa.
Kuulostaa aika lailla tutulta. Samanlaisia juttuja ollut myös. Toki omalla kohdalla täytyy sanoa, että tulee ehkä juotua turhan usein ja sen jälkiseuraamukset sitten lisää kaikenlaisia ahdistus- ja pelkotiloja. Tarkoitus olisikin pyrkiä vakaasti vähentämään juontia, sekä määriä että varsinkin päiviä. Useamman päivän putki ei todellakaan tee hyvää henkiselle viretilalle.

Itse en kyllä tupakoi, joten siltä puolin ei tule mitään.

En sitten tiedä mitä mahdollista tekemistä moisilla asioilla voisi olla esim. paniikkihäiriön kanssa? Olen ymmärtänyt, että siihen voi liittyä tuollaisia tuntemuksia.

Joka tapauksessa pelko omasta kuolemasta ja erinäisistä kohtauksista on ollut tuttu vieras tässä viime vuosina. Olen antanut itseni ymmärtää, että siihen voi liittyä myös tyytymättömyys omaan itseen. Siinä, ettei ole tarpeeksi vahva ja sisukas, ei saa riittävästi aikaan ja ole hyödyllinen itselleen ja muille.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Liihottaako ketiapiini paljon? Siis joillakin yli 300mg annoksilla?

Liihottanut en ole juuri missään aikoihin ja viimeisen puolentoista vuoden aikana olen lihonut noin 20kg. Jee!
En tiedä johtuuko lääkkeistä vai totaalisesta romahtamisesta vai sekä että. Lääkäri yrittää selittää ettei lääke lihota, vaan se toimii siten, että saan mielihyvää jostain ja otan sen syömisestä, kun voisin ottaa sen jostain muualtakin. Paskaa, sanon minä.
 
Viimeksi muokattu:

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itsellä on aika melkoinen lääkitys päällä ollut jo useamman vuoden. On Levozinia unettomuuteen (0,5 - 1 taplettia illalla ennen nukkumaan menoa, yleensä otan puolikkaan), Mirtazapinia (30mg/1 tabu illalla ennen nukkumaan menoa) unettomuuteen ja masikseen, Citalopramia (2x10mg kun herään, määrätty julkisten tilanteiden pelkoon/paniikkioireisiin), Zyprexa (10mg/yksi kun herään ja illalla kaksi kpl eli päivän lääkitys yht. 30mg, harhaluuloisuuteen on tämä määrätty ja osin ehkäisemään psykoosin puhkeamista) ja Lyrica (2X300mg/vuorokausi, hermosärkyyn ja ahdistuneisuuteen).

Eli nappeja menee päivässä aika monta ja silti tuo lääkitys ei tunnu pelaavan toivotulla tavalla. On masista välillä, tosin Mirtazapin hoitaa sitä kohtuu hyvin. Eniten rassaa tuo harhaluuloisuus johon tuo Zyprexa ei pure kovinkaan hyvin. Kuvittelen välillä ihan hulluja juttuja, niistä pitäisi päästä eroon, mutta ei se lääkkeen vaihtamallakaan välttämättä onnistu, voi vaan pahentaa asiaa. Vituttaa vaan suunnattomasti kun ei lääkkeet tepsi niinkuin pitäisi. Tosin pahimman olon nuo lääkkeet kyllä viepi, että kyllä tässä saattaisi olla pahemmassakin jamassa jos noita lääkkeitä ei söisi.

Tartteisin ehdottomasti rauhoittavia, mutta en vissiin saa vahvan huumetaustan takia. Ainakin näin oli kun viimeksi lääkärin pakeilla kävin. Ja siitä ei ole pitkä aika sinällään. Yksityiseltä varmaan natsaisi, mutta ei ole yksin kertaisesti varaa tilata aikaa. Lyrica mulla on jo yksityiseltä hommattuna ja se kyllä pahimmat ahdistukset vie pois, hyvä lääke täytyy sanoa. Mutta ei se silti vähennä esim. kaupassa käynnin tuskaa. Tai lievittää osin, mutta silti sinne on vaikea mennä. Kauhea ahdistus vaan puskee päälle kun ajatuskin kauppaan tai jonnekin muualle olisi mentävä asioita hoitamaan. Minusta onkin tullut ns. mökkihöperö kun en missään liiku enkä kavereita näe tai ketään muutakaan. Ahdistaa prkl. Kohta vuoden olen linnottautunut yksiööni ja koko ajan pihalle meno tulee vaikeammaksi. Nyt on kuntouttavaa työtoimintaa mietitty niin jos se jeesais kun pääse ihmisten ilmoille, kuhan sen työpaikka vaan löytyisi.

Kait tää tästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös