Taudinkuvana depressio

[Surukuku]

Oman sairautensa hyväksyminen oli ainakin minulla pitkä ja raskas prosessi. Se on ulkopuolisen vaikea ymmärtää kuinka vaikea joillekin on hyväksyä tälläiset sairaudet.

-Tinke-80

Näin yritin itsekin antaa ymmärtää...

Mt-sairauksien sairastaminen on aina, AINA erittäin subjektiivista eikä kukaan toinen voi perustellusti sanoa: "Tiedän, miltä sinusta tuntuu!"
Mutta - henkilö, joka sairastaa samaa sairautta voi kuitenkin kertoa edes sen oman tarinansa eli kuinka itse on kokenut sairautensa ja mitkä asiat ovat sen kestämisessä auttaneet - ei varmaankaan enempää.

Itse olen kokenut nk. vertaistuen aina jotenkin hyväksi omalle paranemisprosessilleni ja voinnilleni.

 

[thego]

.....

Siis kyllähän mä olen oppinu jo elämään tän sairauden kanssa, tiedostan et välissä vaan on paska fiilis ja se menee kyllä aina ohi jos vaan jaksaa taistella sen pimeyden läpi. Kymmenisen vuotta itelläki takana masennuksen kanssa ja oikeastaan se vaan alkaa jo kyllästyttää. Kun on tajunnu ettei tästä eroon pääse millään. Ei oo oikeastaan epätoivoinen, surullinen tai muukaan vastaava olo vaan ainoastaan väsyttää ja kyllästyttää.

Tänäänki tuli haettua vähän vinettoa Alkosta ja kattoa nyt miten käy. Ei oo onneksi sellanen "alkkis"- meininki et pitäis heti aamusta kiskoa kirkkaita vaan tänäänki aloittelin vasta tos iltapäivällä ja rauhassa oon tissutellu. Eihän tää hyvää tee, mut just nyt aivot kaipaa sitä alkoholia enkä mä jaksa taistella sitä halua vastaan.

Kolmen viikon päästä on aika päihdetyöntekijälle ja parin viikon päästä kaupungin velka- ja talous neuvojalle. Jännästi taas toi talous menny ihan kuralle vaikka olin kesän kokopäivätöissä ja olin juomattaki puolisen vuotta. Viittaa kyl edelleen aika vahvasti tää meininki siihen 2-suuntaiseen. Ei vaan oikein kiinnostais muuttaa lääkitystä ja toisaalta terapiaki tuntuu turhalta kun nää asiat on käsitelty jo miljoonaan kertaan.

 

[Uleåborgir]

Viittaa kyl edelleen aika vahvasti tää meininki siihen 2-suuntaiseen. Ei vaan oikein kiinnostais muuttaa lääkitystä ja toisaalta terapiaki tuntuu turhalta kun nää asiat on käsitelty jo miljoonaan kertaan.

Jos sinulla epäillään kaksisuuntaista, niin kannattaa muistaa, että masennuslääkitys voi puhaltaa maniat entistä parempaan roihuun. Ykköstyypin maniat sitten kyllä tyhjentävät serotoniini- ja dopamiinivarastostasi hyllyt, eivätkä ne sen jälkeen juuri ala täyttyä, vaikka söisi purkin masennuslääkkeitä päivässä. Maniaa voi verrata sikäli pitkään, pitkään känniin. Sikäli lääkitystä voi olla hyvä säätää.

Päätimme sairaalassa lääkärin kanssa lopettaa tyystin masennuslääkitykseni. Tämä lääkäri oli siitä veikeä herra, että hänen kanssaan saattoi neuvotella asioista. Neuvottelut kestivät parhaimmillaan kolme tuntia, ja hoitosuhteesta kehkeytyi niin hyvä, että ajanvaraus on aina järjestelykysymys. Tällaiseen luksukseen ei ikävä kyllä kaikilla ole mahdollisuutta. Omassa tilanteessani varmasti auttoi asenteeni hoitohenkilökuntaa kohtaan, joka oli monen muun potilaan tapauksessa vihamielinen, jopa agressiivinen. Myös asenteeni rauhoittavia kohtaan on äärimmäisen kielteinen. Niistä en olekaan apuja hakenut sitten viime huhtikuun. Tiedän mihin helvettiin ne ihmisen ajavat. Koukussa oleminen on siedettävää, mutta ei siitä irtautuminen. Luojan kiitos minun ei enää niitä tarvitse käyttää! 150 mg Seroquelia vuorokaudessa on nyt koko lääkepalettini. Tämä lääke ei vaikuta esimerkiksi ajokykyyn, eli ei ole ns. mömmö. Aivan luomuna en voi edetä, vaikka haluaisinkin, koska se olisi menoa sitten.

Nyt olen siinä tilanteessa, että oloni on suunnitellusti hivenen alavireinen, mutta myös toimintakykyinen. Ja ihan hyvä niin, vaikka se pöljältä saattaakin kuulostaa. Tähän kyyniselle kalskahtavaan ratkaisuun päädyimme lekurin kanssa. Toimintakyky riittää peruselämiseen. Olen edelleen kirjoilla yliopistossa, mutta ainakaan vielä en ole kyennyt varsinaiseen opiskeluun. Työkyvyttömänä olen ollut nyt kaksi vuotta. Toivon hartaasti, että saan kompensaatiot opinto-oikeuteen sairauslomatodistuksilla.

Tällä hetkellä yritän fyysisen kuntoni parantamisen kautta vaikuttaa sielun terveyteen. On peräti hämmästyttävää, miten esimerkiksi säännöllisellä ruokavaliolla - etenkin aamiaisella - tuntuu olevan suotuisa vaikutus. Ainakin se vähentää tuskaisuutta ja sitä kautta myös sitä osatekijää masennuksesta, joka johtuu tuskaisuudesta. Korsi keossa sekin. Mens sana in corpore sano, ainakin toisinaan.

Viinasten kanssa olen vetänyt matalaa profiilia. Ei sillä, ettenkö olisi napanderia silloin tällöin ottanut, mutta filmi poikki ja baariin -flänässä en ole ollut vuoteen. Luulen tuntevani sairauteni nyt sen verran hyvin, että rajat ovat löytyneet monella eri tasolla. Pidän sairauteni lähellä. Se on minulle kunnioitettava vihollinen. Silti joskus minusta tuntuu, että tämä vaiva on peräti jalo sairaus.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Luulen tuntevani sairauteni nyt sen verran hyvin, että rajat ovat löytyneet monella eri tasolla. Pidän sairauteni lähellä. Se on minulle kunnioitettava vihollinen. Silti joskus minusta tuntuu, että tämä vaiva on peräti jalo sairaus.

Jalo?

Olen tässä vältellyt viimeisen 15-17 -vuotta palaamista lanttumaakarin puheille. Aikanaan tuo psykologi - jolle itse vaatimalla vaatien vasta pääsin - totesi vain minun olevan yliempaattinen ja vain vähän liian impulsiivisen. Nyt tämä kohta vuoden täyttävä ero pitkä-aikaisesta parisuhteesta (vajaan 11v) ajoi lopulta valintojen ääreen, sillä tuon suhteen puolesta välistä saakka olen mennyt tasaista persmäkeä alaspäin. Tämän vuoden talvella oli valinnan paikka: joko elän tätä jo pitkään kestänyttä lankulla kävelyä kynnykselle saakka ja astun sen viimeisen askeleen, tai peräännyn lankulta ja sanon sille lankulle usuttaneelle "vitut!". Olen toki haistattanut itselleni jo useaan otteeseen, mutta lopulta se viesti sitten meni perille, kun erosta aiheutui työpaikkojen menettämiset ja entisestään huonompaan suuntaan kulkenut alkoholin käyttö. Totesin lopulta, ettei omat voimavarat enää riitä, kun yli puolet elämästäni olen taistellut samojen ajatusten ja tunteiden kanssa, enkä ole saanut edes erävoittoja muutamista valoisista hetkistä huolimatta.

Nyt on arasti käyty tunnusteluja mielenterveyshoitajan kanssa ja ensimmäinen psykiatrinkin kanssa käyty tapaaminen on takana. Sittemmin olen käynyt monen monta "kotiläksyä" ja mth:n (= mielenterveyshoitaja, käytän tuota lyhennettä mielelläni) toimittamia kyselyjä läpi. Marraskuussa olisi sitten seuraava aika psykalle, jota odotan kuin kuuta nousevaa, tai sitä kuuta joka törmää maahan.

Koskaan minua ei masennuksesta kärsiväksi ole todettu, enkä sellaiseksi itseäni koskaan haluaisi kutsua, kun en ole ammattilainen tuollaiseen diagnoosiin. Siksi olen arvuutellutkin pitkään, että vastaankos tähän ketjuun vai en, vaikka pitkään on tehnytkin mieleni.

ADHD:ta kuulemma epäilevät päällimmäisenä, mutta toisaalta tuohon epäilykseen pääsivätkin vain pintapuolisella tutkiskelulla. Mikäli joku ADHD löytyisikin niin se olisikin komiikkaa parhaimmillaan, sillä ei minun nuoruudessani tuollaisia tunnettu. Sitä oli joko vilkas ja huono koulussa, jolla joutui tarkkailuluokalle, tai vilkas ja hyvä koulussa, jolla pääsi aina pälkähästä.

Tuo ADHD-epäilys tuntuu varsin hauskalta, sillä pääsin nimittäin hoidon piiriin juuri silloin, kun olin alle viikko siitä palannut kahden kuukauden reissusta Euroopassa. Tein reissun yksin ja enimmäkseen polkupyörällä, joten onnistuminen maistui todella kulataiselta, kun nyt vihdoinkin sain jotain tehtyä ihan itse. Totta kait tuolloin elämä vielä vähän maistui ja oli jotain savuavien raunioiden päälle rakentunutta itsekuvaakin olemassa... mutta ei savua ilman tulta ja nyttemmin olen lähtöpisteessä.

Seuraava keskustelu mth:n kanssa olisi ensi viikolla ja epäilen tämän rouvan joutuvan haukkomaan henkeään sen suhteen, miten paljon sävy on tummentunut kuulumisissa. Ehkä jotain luottamuspulaakin olen ehtinyt rakentaa aiemmin luottamaani mth:a kohtaan ja pitänyt muuria yllä, ehkä.

Voimia muille.

 

[Uleåborgir]

Jalo?

Sanavalintani viitekehyksenä on monet urotyöt ja sairauden takana piilevä mieletön viisaus.

 

[Ted Raikas]

Lopetin (ilman lääkärille puhumista) essitalopraamin syömisen tuossa yli viikko sitten, vai olisiki puolitoista. Alkuun ei tuntunut, että olisi mitään muutosta, mutta viikonloppuna alkoi esiintyä hermoilua, stressaamista ja ärtymystä (toki noita on minussa muutenkin, mutta viimeaikoina hillitymmin). Myös outoa huimausta takaraivon seudulla. Sellaista ihan kuin aivot tahtoisi pompata pois paikoiltaan. Vippaa näkökentässä ja myös rintakehässä tuntuu kuin muljahtaisi samalla. Mielentila voi pomppia saman päivän aikana monia kertoja, ihan lyhyessä ajassa. Huomasin viimeyönä hikoilleeni.

Aluksi mietin, että poskiontelovaivoista johtuvaa, kun ne on tässä toki vaivanneet. Kävin tänään lääkärillä ja sen mukaan ei ole tulehdusta, turvotusta vaan. Kerroin huippailuista, mutta ei oikein nähnyt kunnolla yhteyttä tuohon poskionteloiden turvotukseen.

Sitten tänään iski ajatus, että jos se johtuu noista lääkkeiden lopettamisesta? Luin paketin mukana tulleen paperin ja siinä kyllä esitettiin millaisia oireita voi tulla, jos lopettaa liian pikaisesti. Viikon ajan kyllä laskin annostusta ennen kuin jätin kokonaan, mutta liekö se ollut liian lyhyt aika sitten.

Jos noista lääkkeistä iskee tälläisiä näin vahvoja ja ahdistavia vieroitusoireita, niin miten helvetin pahoja huumeita nuo mielialalääkkeet on?

Mietin kyllä aloittaa uusiksi, koska olo on vähintäänkin pelottavan tuntuinen. Eikä tosiaan ahdistuneet, katkerat ja vihaiset puuskat asiasta ainakaan helpompaa tee...

Ja minä kun kuvittelin, että voisin elää ilman noita saatanan lääkkeitä.

 

[ms.qvist]

Jos noista lääkkeistä iskee tälläisiä näin vahvoja ja ahdistavia vieroitusoireita, niin miten helvetin pahoja huumeita nuo mielialalääkkeet on?

En nyt ota suuremmin kantaa siihen kuinka pahoja huumeita mielialalääkkeet ovat, jotain niistä kuitenkin kertoo se, että niin mieliala- kuin myös psyykelääkkeitä käytetään päihdyttävässä tarkoituksessa joko ilman muita aineita tai niiden kanssa. Eli kyllä, niitä voi kutsua "huumeiksi", joskin laillisiksi sellaisiksi kunhan niiden nauttimiseen on asianomainen lupa.

Mutta nyt mieleni tekisi torua sinua hiukan, koska teit - ilmeisen tarkoituksellisesti - suurimman virheen minkä mieliala-/psyykelääkkeitä käyttävä voi tehdä, eli lopettaa lääkkeiden käyttö omatoimisesti keskustelematta siitä laisinkaan lääkärin kanssa.

Oikein teit siinä, että lopetit lääkkeiden käytön vähitellen, mutta ilmeisesti, tai oikestaan, käytit siihen aivan liian vähän aikaa. Kun minulta aikanaan lopetettiin SSRI-lääke, lääkkeen lopettamiseen käytettiin aikaa yli kuukausi. Eli kehoni ehti tottua siihen, että lääkeen käyttö lopetetaan, mutta ehtiikö keho tottua viikossa siihen, että lääkkeen käyttö lopetetaan? Ei välttämättä. Omien kokemusteni perusteella psyykelääkkeiden nopea lopettaminen tapahtuu aina valvotuissa olosuhteissa ts. osastolla tai vastaavassa ympäristössä. Olen päässyt seuraamaan sivusta henkilöitä joiden lääkitys on haittavaikutusten takia purettu nopeasti, ja vaikka samalla oli korvaava ahdistusta ja tuskaisuutta poistava lääke käytössä, lääkityksen purku tapahtui osasto-olosuhteissa reilun viikon aikana (samalla tietty koetettiin löytää korvaava lääke tilalle).

vlad.

 

[Surukuku]

...

Ja minä kun kuvittelin, että voisin elää ilman noita saatanan lääkkeitä.

On minullakin kokemusta omaehtoisesta SSRI-lääkeiden lopettamisesta, jopa niin, että heitin pois ne ihan laakista. Kärsin aika karmeat seuraukset ja olin ihan ilman lääkkeitä noin puoli vuotta, kunnes aloitin lääkityksen uudelleen MAO-estäjillä. Nyt olen jättämässä niitäkin pois juuri tuon sinunkin kuvitelmasi mukaisesti.

Olen täällä useasti kehoittanut mt-sairastuneita ja -sairaita turvautumaan lääkkeisiin ja terapiaan, koska ne ovat lähes ainoa portti edes jonkinasteiseen parantumiseen - ja olen edelleen sitä mieltä.
Itse, jo yli kymmenen vuotta masennuksesta kärsineenä, olen kuitenkin tullut tilanteeseen, jossa nauttimistani lääkkeistä ei enää ole mitään mitattavaa hyötyä enkä ole valmis enää vaihtamaan niitä esim. johonkin neurolepteihin, tms. "kovempiin aineisiin".
Olen alkanut pikkuhiljaa huomaamaan, että omat ajatukseni ovat huomattavasti voimakkaampia kuin mitkään lääkkeet. Voin siis hallita käyttäytymismallejani ja mielialojani jo ajatusteni voimalla ja taas toisaalta olen jo hyväksynyt sen, ettei minusta enää koskaan tule varsinaisesti "tervettä" eli elän elämääni osaksi sairauteni ehdoilla.

Silti - olen hoitomyönteinen, mutten enää turhan naivi. Olen mm. taasen lähdössä lyhyehköön terapiaryhmään, joka tarjoutui minulle lähes sattumalta ja toivon sieltä itselleni uusia ajatuksia ja voimia hallita sairauttani.

Tämä tilanteeni on pitkän prosessin tulos eli minä siis aion jatkaa elämääni ilman lääkkeiden tuomaa psykologista ja kemiallista apua. Se vaatii minulta uskoa itseeni (= psykologinen apu), terveitä elämäntapoja kuten ravinto, liikunta, jne. (= kemiallinen apu) ja kärsivällisyyttä kestää huonojakin aikoja, mutta yritetään nyt näin, kun on tuota tullut yritettyä jo lääkkeidenkin kanssa toistaiseksi ihan samalla menestyksellä.

 

[DTremens]

Sitten tänään iski ajatus, että jos se johtuu noista lääkkeiden lopettamisesta? Luin paketin mukana tulleen paperin ja siinä kyllä esitettiin millaisia oireita voi tulla, jos lopettaa liian pikaisesti. Viikon ajan kyllä laskin annostusta ennen kuin jätin kokonaan, mutta liekö se ollut liian lyhyt aika sitten.

Jos noista lääkkeistä iskee tälläisiä näin vahvoja ja ahdistavia vieroitusoireita, niin miten helvetin pahoja huumeita nuo mielialalääkkeet on?

Aivokemia on melko herkkä alue räpelöidä niin siksipä tuo muutos serotoniinitasoissa aiheuttaa liian nopeasti toteutettuna ties mitä oireilua. Kyllähän noiden essitalopramien ja muiden alasajoon menee aikaa aivan kuin niiden annosnostoihinkin. 2-4 viikkoa veikkaisin noin äkkiseltään mistään tietolähteestä tarkastamatta. Aloituksessa/annosta nostaessakin menee se 2-4 vko tehon (/muutoksen) ilmenemiseen niin jos/kun tasaantumisaika toiseen suuntaan mentäessä on samaa luokkaa ja mennään vaikkapa 20->10->5->0 (mg/vrk) tasoilla niin ottaahan se aikaa...

 

[Uleåborgir]

En nyt ota suuremmin kantaa siihen kuinka pahoja huumeita mielialalääkkeet ovat, jotain niistä kuitenkin kertoo se, että niin mieliala- kuin myös psyykelääkkeitä käytetään päihdyttävässä tarkoituksessa joko ilman muita aineita tai niiden kanssa. Eli kyllä, niitä voi kutsua "huumeiksi", joskin laillisiksi sellaisiksi kunhan niiden nauttimiseen on asianomainen lupa.

Hetkinen. En ainakaan minä ole kuullut, lukenut tai kokenut muitakaan aistihavaintoja siitä, että mielialalääkkeitä voisi käyttää "viihdetarkoituksiin".
Toivon että selität kirjoittamasi, koska joku voi vielä uskoa tuon. Eihän niitä voi mitenkään huumeiksi kutsua. Bentsot ja muut rauhoittavat ovat sitten erikseen. Ne ovatkin sitten niin hankalia, että niitä ei pitäisi kenenkään syödä.

 

[Ted Raikas]

Toivon että selität kirjoittamasi, koska joku voi vielä uskoa tuon. Eihän niitä voi mitenkään huumeiksi kutsua. Bentsot ja muut rauhoittavat ovat sitten erikseen. Ne ovatkin sitten niin hankalia, että niitä ei pitäisi kenenkään syödä.

En ole vlad ja en tiedä mitä hän tarkoitti, mutta itse tarkoitin huumeilla (ehkä hiukan kärjistäen) sitä, että jos olen syönyt noita lääkkeitä ja niiden lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, niin se kertoo sen, että olen toisin sanoen riippuvainen niistä. Tuo riittää itselläni siihen, että voin käyttää käsitettä: huume. Ei sen vaikutuksen tarvitse olla näkyvästi sekoittava, että olet ihan kuutamolla/tutkalla/sfääreissä.

 

[ms.qvist]

Hetkinen. En ainakaan minä ole kuullut, lukenut tai kokenut muitakaan aistihavaintoja siitä, että mielialalääkkeitä voisi käyttää "viihdetarkoituksiin".
Toivon että selität kirjoittamasi, koska joku voi vielä uskoa tuon. Eihän niitä voi mitenkään huumeiksi kutsua. Bentsot ja muut rauhoittavat ovat sitten erikseen. Ne ovatkin sitten niin hankalia, että niitä ei pitäisi kenenkään syödä.

Olet oikeassa, puhuin käytännössä läpiä pääni siten, että niillä (mielialalääkkeillä) olisi olemassa viihteellinen käyttötarkoituskin. Tietyssä mielessä niitä kai voidaan kuitenkin "huumeina" pitää, koska niillä pyritään vaikuttamaan ja vaikutetaan aivokemiaan ja kuten Ted Raikas totesi, niiden käytön lopettamien voi saada aikaan vieroitusoireita. Mutta joo, viihteelliseen käyttöön niistä ei ole, jollei nyt joku katso viihteelliseksi käytöksi sitä, että vetää parisataa kipaletta SSRI-lääkkeitä kerralla ja pääsee sen jälkeen vetämään lääkehiiltä kolme pullollista tai enemmänkin.

Bentsoista olen kyllä eri mieltä. Oikein käytettynä ne ovat ihan asiallinen tuki ja turva mt-ongelmaiselle mutta hyvin usein käyttö luisuu kontrolloimattomaksi ja niitä "popsitaan" makeisina. Olen päässyt eroon tästä "makeisvaiheesta" ja nyt minulla lääkepalettiini kuuluva bentso toimii oivallisena ahdistuksenpoistajana tarvittaessa otettuna.

vlad.

 

[Uleåborgir]

En ole vlad ja en tiedä mitä hän tarkoitti, mutta itse tarkoitin huumeilla (ehkä hiukan kärjistäen) sitä, että jos olen syönyt noita lääkkeitä ja niiden lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, niin se kertoo sen, että olen toisin sanoen riippuvainen niistä. Tuo riittää itselläni siihen, että voin käyttää käsitettä: huume. Ei sen vaikutuksen tarvitse olla näkyvästi sekoittava, että olet ihan kuutamolla/tutkalla/sfääreissä.

En kyllä edes kärjistämällä leimaisi tiettyjä entiteettejä huumeiksi vain siksi, että niiden nauttimisen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Muun muassa silmälasit voitaisiin hyvin laskea huumeeksi vain sillä perusteella. Tai jokin mainio tv-sarja. Tai äiten tissi. Sanaan huume liittyy niin sekavia ja kielteisiä mielikuvia, että sen kanssa tulisi olla varovainen. Onhan mikä tahansa huume kuitenkin vähintään yhtä vaarallinen kuin kauhea kannabis. Suomen sana vieroitus on muuten ihan hanurista mielestäni. En ole mikään englannin kannattaja, mutta sanat rehabilitation ja detoxification kertovat paljon enemmän kuin suomen hyvin kyyninen vieroitus.



E: vlad vastasikin viestini kirjoittamisen aikana.

 

[Uleåborgir]

Bentsoista olen kyllä eri mieltä. Oikein käytettynä ne ovat ihan asiallinen tuki ja turva mt-ongelmaiselle mutta hyvin usein käyttö luisuu kontrolloimattomaksi ja niitä "popsitaan" makeisina. Olen päässyt eroon tästä "makeisvaiheesta" ja nyt minulla lääkepalettiini kuuluva bentso toimii oivallisena ahdistuksenpoistajana tarvittaessa otettuna.

vlad.

Puoleltani voi olla hyvinkin luettavissa besserwisser-asennetta, koska kärsin nykyään ahdistukseni luomuna.

Bentso hoitaa oiretta oikein mainiosti. Mutta aijai sitä inhottavaa koukkua. Makeisvertaukseen palatakseni: vedätin tikkarin suustani. Voin sanoa, että pahalta tuntui. Mutta nykyisin priorisoin pään seinään hakkaamisen ja amok-tyyppisen iltalenkin pamin edelle. Koska ei pelkästään pami rauhoita, pami myös muuttaa persoonaa. Ja kuten sanoit: hyvin usein käyttö luisuu kontrolloimattomaksi. Eli melkein aina. Ollaan tilanteessa, jossa niin sanottu normaalitila saavutetaan bentsoilla. Eikä sekään ole normaalitila. Se on vain tunti-kaksi ennen nukkumaanmenoa, kun ei ahdista.

Onko se sitten hyvää elämää, kun vain pari tuntia vuorokaudesta on mieleltään kuin Risto Reipas? Pamien vaikutushan on se, että ahdistaa kyllä, mutta pamit sulkevat sen tietoisuudesta. Onko se sitten hyvä vai paha? Onko jees mennä hautaan jonakin toisena kuin minä on syntynyt? En tiedä, ainakaan en ole varma, mutta sen tiedän, että elämä kirkkaalla mielellä voi olla joko ihan älyttömän kivaa tai sitten ihan vitun hirviää.

 

[Ted Raikas]

No, vedän pois sanani siitä, että ne olisi huumeita. Säikäytti vaan, kun aloin kokea noita oireita. Vastaavaan en ole törmännyt koskaan, että oikeasti tarvitsen jotain ainetta, että pärjään. Edes alkoholin kanssa, jonka kanssa on välillä turhankin läheiset välit, ei ole tullut tuota. Eli en selviä, jollen vedä lisää.

No, olen nyt pienin annoksin alkanut ottamaan uudelleen tuota essitalopraamia ja onhan tässä pahimmat sekavuudet jo kaikonneet. Parempi olla leikkimättä jatkossa...

 

[ms.qvist]

Onko se sitten hyvää elämää, kun vain pari tuntia vuorokaudesta on mieleltään kuin Risto Reipas? Pamien vaikutushan on se, että ahdistaa kyllä, mutta pamit sulkevat sen tietoisuudesta. Onko se sitten hyvä vai paha? Onko jees mennä hautaan jonakin toisena kuin minä on syntynyt? En tiedä, ainakaan en ole varma, mutta sen tiedän, että elämä kirkkaalla mielellä voi olla joko ihan älyttömän kivaa tai sitten ihan vitun hirviää.

Haluaisin unohtaa sen ajan jolloin popsin temestaa kuin nallekarkkeja (temesta nyt taitaa olla eräs koukuttavimmista pameista), olo oli toisinaan kuin sfääreissä mutta tunne sen jälkeen kun lääkkeen vaikutus lakkasi oli toisinaan aivan kammottava, ja jos sitä tunnetta ei kestänyt, oli otettava pahaan oloon uusi temesta - tai alkoholia, jota tuolloin kului kohtalaisen paljon. Ja aivan kammottavalta tuntui se aika jolloin minut vierotettiin ensimmäisen kerran temestasta. Yhtä horkkaa ja tuskailua useampi viikko, kun aivot vaativat temestaa joka ikinen päivä. Lopulta se olotila päättyi ja pääsin päläkähästä - hetkeksi.

Mutta enkös ollut niin kuulapää noina aikoina, että onnistuin puhumaan lääkärin ympäri ja määräämään minulle uudelleen temestaa. Uudelleen sama rundi ja entiset kujeet. nappia naamaan jotta olisin pärjännyt töissä, nappia naamaan jotta olo olisi rauhottunut ja olisin nukahtanut. Ero edelliseen kertaan oli kuitenkin se, että alkoholi ei enää kuulunut kuvioihini ja kykenin jo jossainmäärin sietämään vieroitusoireita. Temesta otettiin pois lääkepaletistani im-yrityksen jälkeen "turvallisuussyistä". Ja kesti vuosia kunnes lääkärit luottivat siihen, että kykenen hallitsemaan lääkkeiden käytön, ja nyt palettiini kuuluu tarvittaessa otettavana opamoxin rinnakkaislääke (ei tule nimi mieleen, enkä jaksa käydä kaapilla katsomassa).

Mutta kieltämättä olen pohtinut samoja asioita kuin sinä. Toisinaan mietin sitä, että olenko minä minä kun nautin päivittäin neljää eri lääkettä ja kaikkiaan palettiini kuuluu nyt kuusi lääkettä, joista kaksi siis tarvittaessa otettavia. Toisaalta tiedän, että en olisi selvinnyt opinnoista ilman lääkkeitä, enkä kykenisi varmaankaan työskentelemään alalla jollen turvautuisi lääkitykseen. Jos juoksisin pitkin seiniä, olisin vaaraksi niin itselleni mutta myös muille ja tulevassa ammatissani minun on ajateltava myös näitä muita.

Bentsoissa on siis hyviä mutta niissä on myös huonoja puolia ja raja on kuin veteen piirretty viiva. Yksi harha-askel ja olet väärällä puolella ja lääkkeet voivat koukuttaa sinut matkaansa. Tämä on tiedossa mutta samalla kaiken aikaa on pelko siitä, että entäpä jos kohtaan niin suuren vastoinkäymisen, että suistun radaltani ja turvaudun jälleen bentsoihin (tai alkoholiin). Olisiko opeteltava elämään ilman bentsoja? Vaikea sanoa. Ei se mahdotonta olisi mutta vaikeaa se olisi. En kuitenkaan popsi niitä kuin nallekarkkeja, joten tämän näen positiivisena asiana jos aion jokus päästä eroon bentsoista.

vlad.

 

[Morgoth]

Kokeilin jo etsiä netistä faktaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja peliriippuvuuden (mahdollisesta) yhteydestä. Eli kysäistään vielä täältä, eli onko näillä todettu yhteyttä ja jos löytyy kokemuksia tai jotain tietoa netistä, niin mielelläni kuulisin!

http://troubleshumeur.ca/documents/...lems in Depressed and Bipolar Outpatients.pdf

 

[Tinke-80]

Pääsin tuossa syyskuun alussa työharjoitteluun mutta eikös sairaus halunnut sanoa sanansa tästä. Joten mitä todennäköisemmin joudun lopettamaan harjoittelun. Vituttaa kun pientä oravaa. Ollaan sitten saatana loppuelämä sairaseläkkeellä. Lisätään vielä sen verran että siinä vaiheessa kun sairaus alkoi oireilla töissä niin arvasin ettei tästä harjoittelusta tule mitään. Tuttu kuvio tässä on kyseessä eikä tämä ole mitenkään uutta, mutta vituttaahan tämä.

-Tinke-80

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Mitä helvettiä tarkoittaa "vakava masennus"? Miten siihen auttaa Escitalopram Actavis (10mg)?

 

[Worrell]

Ketipinor

Mulle sitten määrättiin tuota kyseistä lääkettä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Nyt olisi muutama kysymys tästä lääkkeestä. Lääkkeestä sanotaan, että alkoholin ja ketipinorin yhteisvaikutus saattaa aiheuttaa uneliaisuutta. Uskallanko käyttää pientäkään määrää alkoholia tuon lääkkeen kanssa? Kerrottakoon nyt, että todellakaan en aio jatkuvasti käyttää alkoholia kun on lääkitys, mutta jos silloin tällöin vetää lärvit, niin miten kannattaa ko. lääkkeen kanssa menetellä? Jätänkö annoksen ottamatta sinä päivänä suosiolla, jos alkoholia juon? Järki sanoo, että jättää silloin annoksen ottamatta, että ei tule täysin sekaisin oltua. Mutta jos joku osaa paremmin neuvoa miten menetellä, niin kertokaa toki ettei käy mitään yllätyksiä sitten.

Tuo lääke kuulostaa kyllä aika hurjalta noin niin kuin sivuoireiden suhteen. Onko muilla teistä konkreettista kokemusta lääkkeestä ja mitä kaikkia sivuoireita teille tuli? Mietin tässä vaan, että uskaltaako tuota lääkitystä tässä edes aloittaa, kun kaikenlaisia ennakkopelkoja on ja että pitäisikö vielä keskustella uudestaan lääkärin kanssa tuosta.

Mitä muuten tilanteeseen tulee, niin sairaslomalla ollaan ainakin tammikuun loppuun. Nyt mennään päivä ja askel kerrallaan eteenpäin ja koitetaan saada mies kuntoon.

 

[Aatos]

Uskallanko käyttää pientäkään määrää alkoholia tuon lääkkeen kanssa? Kerrottakoon nyt, että todellakaan en aio jatkuvasti käyttää alkoholia kun on lääkitys, mutta jos silloin tällöin vetää lärvit, niin miten kannattaa ko. lääkkeen kanssa menetellä? Jätänkö annoksen ottamatta sinä päivänä suosiolla, jos alkoholia juon? Järki sanoo, että jättää silloin annoksen ottamatta, että ei tule täysin sekaisin oltua. Mutta jos joku osaa paremmin neuvoa miten menetellä, niin kertokaa toki ettei käy mitään yllätyksiä sitten.

Tuo lääke kuulostaa kyllä aika hurjalta noin niin kuin sivuoireiden suhteen. Onko muilla teistä konkreettista kokemusta lääkkeestä ja mitä kaikkia sivuoireita teille tuli? Mietin tässä vaan, että uskaltaako tuota lääkitystä tässä edes aloittaa, kun kaikenlaisia ennakkopelkoja on ja että pitäisikö vielä keskustella uudestaan lääkärin kanssa tuosta.

Alkoholia ei tietenkään suositella lääkkeen kanssa. Ketiapiinia käytetään paljon alkoholistien hoidossa. Joidenkin kohdalla vähentää viinan himoa. Yhdessä nautittuna aiheuttaa tokkuraisuutta.

Minkälainen annostus ?

Itse olen ko. lääkettä käyttänyt nukkumiseen sekä bipohäiriöön kolmisen vuotta. Alkoholin olen jättänyt. Ja mulle lääke sopii aika hyvin. Haittavaikutuksia aika vähän..

Selosteesta kun lukee, niitä on aika paljon. Mutta täytyy muistaa että siihen kirjataan kaikki
haitat jota hiemankin epäillään. Vastuukysymykset nääs.



Ps.Tämän ketjun sivulla 32 on pari sanaa ko. lääkkeestä !

 

[DTremens]

Ketipinor (ketiapiini) kuuluu ns. epätyypillisten antipsykoottien kategoriaan. Sillä on vaikutuksia useisiin erityyppisiin reseptoreihin aivoissa ja sedaatio kuuluu yleisimpiin haittavaikutuksiin aikalailla kaikilla tämän tyyppisillä lääkkeillä. Tuo yhteisvaikutus tarkoittaa siis sitä että menet sekaisin pienemmästä määrästä alkoholia. (Alkoholi on keskushermostoa lamaava (=sedatoiva) aine). Ketiapiinin sedaatiovaikutus on voimakkaimmillaan hoidon alussa joten en suosittelisi perskännejä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana ainakaan. Ja muutenkin alkoholia ottaessa varovaisuutta ja itsensä tarkkailua, että miten paljon nyt "aivokemian muututtua" sitä viinaa kestät.

Oppikirjatasoista jorinaa löytyy Farmakologia ja toksikologia -kirjan verkkoversio osastolta III / 23.

 

[Surukuku]

Mulle sitten määrättiin tuota kyseistä lääkettä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön...

Ketiapiinilla (Ketipinor) pieninä annoksina (25mg) on erittäin voimakas antihistamiini- (unettava) vaikutus, joka täten estää hypotalamusta erittämästä elimistöä vireyttävää histamiinia - alkoholi vielä korostaa tuota vaikutusta eli yhteiskäyttö ei ainakaan ole mitenkään suositeltavaa.

Myös seuraavasta linkistä voit lueskella ko. lääkeaineesta enemmän: Ketiapiini
Lähde: Wikipedia

 

[Worrell]

25 milligramman annostus on kyseessä. Pitänee jättää alkoholin käyttö pois ensimmäisinä viikkoina ja jos alkoholia joskus tulee käytettyä, niin varmaan turvallisinta on, että ei sen päivän lääkitystä ota? Näin maalaisjärjellä ajatellen.

Pitää lueskella noita linkkejä ja katsoa tuolta aiemmalta sivulta tuota keskustelua tästä ko. lääkkeestä. Ensimmäinen mielialalääkitys kyseessä, niin olen vielä aika ummikko näiden kanssa, niin pitää ottaa hyvin selkoa asioista, että tietää mitä tuon lääkkeen kanssa uskaltaa tehdä.

Edit. Joo, pitää neuvotella kyllä vielä uudestaan lääkärin kanssa noista lääkkeistä. Saattavat aiheuttaa sydänvaivoja yms. En lähde ilman parempaa keskustelua tuota lääkettä käyttämään, kun suvussa muutenkin sydän- ja verenpaineoireita ja en ihmettelisi vaikka niitä tuosta sivuhaittana mulle tulisi.

 

[Vuokralainen]

25mg minäkin otan tuota Ketipinoria iltaisin unettomuuteen.
Olen alkoholiakin ottanut ja kyllä tulee sen jälkeen helposti nukuttua päivä, jos toinenkin eli en suosittele molempien käyttämistä.

Yksistään lääke on kyllä antanut melko hyvät unet ja alkoholin kanssa aivan liian hyvät.