Melkoista yksinpuhelua tämäkin ketju taas, mutta menkööt.
Oon vähän ihmeissäni et mitäs helvettiä ja mietin et onko kellään muilla vastaavia kokemuksia? Normaalisti tosiaan vaan yksinkertaisesti sulkeudun ja odotan et aika kuluu ja et se vaihe menee itsestään ohi. Nyt tuntuu siltä, et oikeasti auttaa kun antaa vaan sen pahan olon vallata ja vieläpä puhuu asiasta jonkun ihmisen kanssa.
Osaisitko sinä tai joku muu antaa vinkkejä, miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi edetä? Kannattaako kissa nostaa pöydälle nimenomaan depressiivisempänä kautena?
Kun vaan tohtisin, niin menisin terveyskeskukseen. Työterveyslääkäriin tohtisin mennä, mutta meidän firmassa on niin saatanan vammainen systeemi, että pitää pyytää yksikönvastaavalta lupa mennä työterveyslääkäriin, niin en voi mennä sinnekään. Alkoholismia, pariinsuuntaan olevaa, masennusta ja univaikeuksia olisi epäiltyjen listalla.
Katottiin tuossa jokin aika koululla dokkari (nimeä en muista), jossa käsiteltiin lääketeollisuuden roolia lääkityksessä ja "sairauksien luomisessa". Kenties olette nähneet ko. dokkarin.
Tietenkään en viitsisi ryhtyä muuttamaan lääkitystäni omatoimisesti, koska on mahdollisuus, että omat luuloni ja tuntemukseni ovat väärät. Sen kuitenkin oireiden ja kaiken muun perusteella voin tunnustaa, että persoonallisuushäiriö minulla on - siitä ei pääse mihinkään mutta onko siinä kaikki - onko diagnoosi bibosta oikea vai muodin aikaansaama illuusio?
vlad.
Onpas outo systeemi. Jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, niin pykälien mukaan sinun ei tarvitse kertoa kenellekään lääkäriin menosi syytä.Kun vaan tohtisin, niin menisin terveyskeskukseen. Työterveyslääkäriin tohtisin mennä, mutta meidän firmassa on niin saatanan vammainen systeemi, että pitää pyytää yksikönvastaavalta lupa mennä työterveyslääkäriin, niin en voi mennä sinnekään. Alkoholismia, pariinsuuntaan olevaa, masennusta ja univaikeuksia olisi epäiltyjen listalla.
Meillä on oikeasti noin perseestä systeemi. Kerran marssin kysymättä lupaa, niin valitusta tuli.... Ja kerran taas eivät perhanat uskoneet, että tulin kesken päivää sairaaksi ja pakottivat lääkäriin, että lääkäri toteaa, joo on kuumetta.Onpas outo systeemi. Jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, niin pykälien mukaan sinun ei tarvitse kertoa kenellekään lääkäriin menosi syytä.
Käynnin jälkeen työpaikalle mahdollisesti toimitettava sairauslomatodistus on eri asia, mutta sekin on tietysti luottamuksellista tietoa. Toinen voi olla työnantajan nimiin tehtävä vakuutuskorvaushakemus. Tämän prosessin hoitaa yleensä vakuutusyhtiö palveluna, mutta pienemmissä firmoissa papereita käsittelee joskus joku sihteerin tapainen tai sitten lähin esimies. Tällaisetkin tiedot tulee käsitellä luottamuksellisena.
Sen ymmärrän että omalle esimiehelle ilmoittamista voidaan edellyttää ennen työterveyslääkärille menemistä, mutta luvan edellyttäminen kuulostaa varsin arveluttavalta. Puhumattakaan siitä, että vaivoja vaadittaisiin eriteltäväksi esimiehelle, joka sitten "ammattimaisesti" arvioi, annetaanko lääkärille menemiseen armeliaasti lupa vaiko ei. Eihän teillä sentään noin pimeä meininki ole?
Listaamasi vaivat ovat luonteeltaan sellaisia, että lääkärillä käynti olisi mitä suurimmassa määrin perusteltua. Sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta.
Kuulostaa epäterveeltä meiningiltä. Lääkäri sen tietysti arvioi oletko sairas ja työkyvytön. Mitä helvettiä siihen tarvitaan jotakin työpaikan kontrolliporrasta väliin sekoilemaan, koska eivät esimiehet kuitenkaan päätä kenenkään saikkujen saamisesta tai saamatta jäämisestä. Jos kyse on tosiaan "luvasta", niin mielestäni työnantaja ylittää tuossa kohtaa toimivaltansa. "Ilmoitus", kuten sanoin, on asia erikseen. On ihan OK vaatimus että työntekijä kertoo menevänsä lääkäriin, mutta se ei todellakaan ole OK jos joku ei-lääkäri ottaa asiakseen arvioida työpaikalla onko lääkärillä käyntiisi aihetta ensinkään (siitäkin huolimatta että kyseinen kollega tai esimies sattuisi jopa olemaan laillistettu lääkäri).Meillä on oikeasti noin perseestä systeemi. Kerran marssin kysymättä lupaa, niin valitusta tuli.... Ja kerran taas eivät perhanat uskoneet, että tulin kesken päivää sairaaksi ja pakottivat lääkäriin, että lääkäri toteaa, joo on kuumetta.
Suurin ongelma on unettomuus, mikä pistää minut ryyppäämään joka laittaa taas masentumaan ja masennus pistää unettomaksi ja kierre on valmis.... Pitää huomen aamulla kysyä sitten sitä perhanan lupaa käydä lääkärillä...
Ymmärtääkseni jos näitä koodeja sattuisi kuitenkin näkymään lanketeissa, niin tällaisia papereita käsittelevillä oman työpaikan henkilöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus työntekijän sairauden yksityiskohdista. Sairauden laadusta ei voi noin vaan marssia kertomaan edes toimarille tai lähiesimiehelle, eikä tietysti muillekaan.Työnantajalle tai työnantajan edustajalle ei todellakaan tarvitse kertoa lääkärillä käynnin syytä. Jos sitä kyselevät, niin kerro sen olevan henkilökohtainen.
Myöskään työpaikalle toimitettavassa lääkärintodistuksessa ei tarvitse näkyä koodia, mistä selviää sairasloman syy. Minulle psykiatri on tulostanut työpaikalle toimitettavan lääkärintodistuksen ilman koodeja. Koodit ovat Kelaa ja vakuutusyhtiötä varten.
Ymmärtääkseni jos näitä koodeja sattuisi kuitenkin näkymään lanketeissa, niin tällaisia papereita käsittelevillä oman työpaikan henkilöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus työntekijän sairauden yksityiskohdista.
Luultavasti jos ei halua noita koodeja näkyviin niin sellaisen työpaikan ilmapiiri on 'täysin perseestä' jolloin ei halua mitään tuollaista päätyvän työnantajan tietoon.
Niissä työpaikoissa joissa olen itse työskennellyt on aika avoimesti puhuttu työntekijöiden ja esimiesten välillä arkaluonteisistakin sairauksista. Avainasia on se, ettei työntekijää patisteta paljastamaan sairauksiensa syitä, mutta avoimuus antaa tähänkin mahdollisuuden. Reilua ja asiallinen ilmapiiri mahdollistaa senkin, että työntekijä voi puhua esimiehilleen kipeistäkin asioista ilman pelkoa absurdeista seurauksista. Jos näin ei ole, niin vaikkapa mielenterveys- tai alko-ongelmien esiintuominen voi olla turhan haastavaa.Luultavasti jos ei halua noita koodeja näkyviin niin sellaisen työpaikan ilmapiiri on 'täysin perseestä' jolloin ei halua mitään tuollaista päätyvän työnantajan tietoon.
Sen kuitenkin oireiden ja kaiken muun perusteella voin tunnustaa, että persoonallisuushäiriö minulla on - siitä ei pääse mihinkään mutta onko siinä kaikki - onko diagnoosi bibosta oikea vai muodin aikaansaama illuusio?
Noin. Sain sentäs sairaslomaa ja univaikeuksiin lääkettä
Mitä lääkettä sait? Omalla kohdalla tuo Mirtatsapiini on toiminut aivan loistavasti eikä alun jälkeen niitä sivuvaikutuksiakaan ole näkynyt. Käsittääkseni tää on just hyvä lievään/keskivaikeaan masennukseen ja nukahtamisvaikeuksiin. Toki oon jo aika helvetin riippuvainen tästä lääkkeestä, mutta ennemmin mä pillereitä vedän ku valvon joka saatanan yö jonneki 5-6 asti.
Mirtatsapiini on toiminut aivan loistavasti eikä alun jälkeen niitä sivuvaikutuksiakaan ole näkynyt.
Laihduin kesällä eron takia 8kg. Nyt syön tuota Mirtazapinia ja kilot tulleet takaisin. Kaikenlainen roskaruoka ja makea etenkin suklaa maistuu ihan liikaa. Etenkin iltaisin kun pillerin on ottanut ja se alkaa vaikuttaa, niin jääkaapilla tulee ravattua yhtenään. Tosin tuo makeanhimo on päällä koko ajan ja varmaan johtuu siitä, että hakee mielihyvää kun muuten vituttaa koko ajan.Tuotakin tuli kokeiltua jossakin vaiheessa. Lihoin kuukaudessa yli 5 kiloa ja ruokahalu oli luokkaa aivan järjetön ja syöminen lähes pelkkää ahmimista. Sain ainakin aavistuksen miltä ahmimishäiriöseltä tuntuu, jos ei muuta. Söin valehtelematta niin paljon että olo oli lopulta niin kamala että lähes oksensin. Tuleeko tuo kaikille sitten tuollaisena niin en tiedä, mutta painonnuosu taitaa kuulua sivuvaikutuksiin jotka eivät lähde pois. Tosin painnonnousu ei ole harvinaista psyykelääkkeissä. Tosiaan tuo lääke väsytti todella paljon ja nopeasti sen ottamisen jälkeen.
Exä ilmoitti tänään olevansa avoliitossa. 3kk sitten muutti pois. Teknisestihän ei voi edes olla avoliitossa, kun harkinta-aika päällä joten pelkkää vittuiluahan tuo taas on.