Taudinkuvana depressio

[janbo]

Melkoista yksinpuhelua tämäkin ketju taas, mutta menkööt.

Hyvä että kirjoitat tänne(kin). Äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa, koska olen alkanut vahvasti epäilemään ystävälläni kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Osaisitko sinä tai joku muu antaa vinkkejä, miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi edetä? Kannattaako kissa nostaa pöydälle nimenomaan depressiivisempänä kautena? Minkälaisia reaktioita on odotettavissa?

 

[Aatos]

Oon vähän ihmeissäni et mitäs helvettiä ja mietin et onko kellään muilla vastaavia kokemuksia? Normaalisti tosiaan vaan yksinkertaisesti sulkeudun ja odotan et aika kuluu ja et se vaihe menee itsestään ohi. Nyt tuntuu siltä, et oikeasti auttaa kun antaa vaan sen pahan olon vallata ja vieläpä puhuu asiasta jonkun ihmisen kanssa.

Mulla oli vaan ei enää.

Ja samalla tavalla olin mukamas kovin kiireinen ja siksi en ollut ihmisiin yhteydessä. Ja tyypillisesti en puhunut fiiliksistäni kenenkään kanssa.

Psykoterapiassa puhutaan tässä kohtaa kamppailustressistä jolloin ihminen koittaa sulkea ja vältellä ikäviä tunteita. Loppujejn lopuksi tuo kamppailu kuluttaa psyykettä ja toimii ikäänkuin vahvistimena tunteille. Lopputuloksena vielä huonompi fiilis.


On kyllä mukavaa todeta että tuo taakse jäänyttä elämää.. Mutta harjoittelua vaatii pyytää apua vaikka siitä todellisuudessa ei ole minkäänlaista haittaa - useinmiten päinvastoin.

A

 

[Morgoth]

Osaisitko sinä tai joku muu antaa vinkkejä, miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi edetä? Kannattaako kissa nostaa pöydälle nimenomaan depressiivisempänä kautena?

Tietämättä miten jyrkkiä ylä- ja alamäkiä ystävälläsi on niin kaikkivoivassa ja kaikkitietävässä vaiheessa tuollaiset puheet ainakin menevät ohi kuin vesi hanhen selästä. Omista ihmissuhdetaidoista pitkälle riippuu ja keksiikö mistä nauruista vetää ja miten läheisiä olette ja oletteko jutelleet tuollaisesta ennen yms. Sitä vaikeampaa jos toinen ei koe tarvitsensa apua/hoitoa.

 

[Worrell]

No niin, maanantaina tuli sitten käytyä ensimmäistä kertaa psykiatrian erikoislääkärin ja psykologin juttusilla. Oli huomattavasti vaikeampaa keskustella kuin mitä lääkärin kanssa ensimmäistä kertaa. Tosin tämä johtunee siitä, että hetkellisen mielialan parantumisen jälkeen, olen taas vaipumassa sinne syvimpään ihmismielen helvettiin. Jossa on pari kertaa jo käyty.

Pystyin kuitenkin pääpiirteittään kertomaan elämäni tapahtumista, mikä oli mielestäni ihan hyvä juttu. Hieman vain kyllä pelottaa, että tulevissa tapaamisissa revitään varmaan kaikki haavat taas auki. Otti meinaan todella koville jo se, että ei tarvinnut mihinkään kaikkein syvimpään purkautua. Mutta kaippa tämä kuuluu tähän prosessiin. Tästä tullee pitkä ja kivinen tie, mutta eipä tuo auta, saanpahan ainakin sitä apua, jota olen kaivannut jo kauan.

Huomenna menen sitten kaksisteen tämän toisen hemmon juttusille. Nyt tehdään todellinen alkukartoitus muutamalla käynnillä ja katsotaan sitten, että mihin suuntaan tästä lähdetään asian kanssa menemään. Lääkitystä eivät vielä minulle määränneet, joten diapameilla mennään pahimpien hetkien yli. Sain myös ison nipun erinäisiä kysymyksiä täytettäväksi. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ne edelleen veikkailevat, mutta tuokin asia selvinnee kunnolla vasta tulevaisuudessa.

Aamupalan jälkeen voisi koittaa jaksaa lähteä kiertämään Jyväsjärveä kävellen ympäri. Kävellessä saa aina jotenkin mieltä keveämmäksi, kun saa miettiä rauhassa asioita.

 

[banaaninviljelijä]

Kun vaan tohtisin, niin menisin terveyskeskukseen. Työterveyslääkäriin tohtisin mennä, mutta meidän firmassa on niin saatanan vammainen systeemi, että pitää pyytää yksikönvastaavalta lupa mennä työterveyslääkäriin, niin en voi mennä sinnekään. Alkoholismia, pariinsuuntaan olevaa, masennusta ja univaikeuksia olisi epäiltyjen listalla.

 

[tant gredulin]

Kun vaan tohtisin, niin menisin terveyskeskukseen. Työterveyslääkäriin tohtisin mennä, mutta meidän firmassa on niin saatanan vammainen systeemi, että pitää pyytää yksikönvastaavalta lupa mennä työterveyslääkäriin, niin en voi mennä sinnekään. Alkoholismia, pariinsuuntaan olevaa, masennusta ja univaikeuksia olisi epäiltyjen listalla.

Tohdi ihmeessä! A-klinikkakin voisi auttaa, sillä todennäköistä on että nuo kaikki liittyvät yhteen ja samaan vyyhteen.

 

[ms.qvist]

Katottiin tuossa jokin aika koululla dokkari (nimeä en muista), jossa käsiteltiin lääketeollisuuden roolia lääkityksessä ja "sairauksien luomisessa". Kenties olette nähneet ko. dokkarin.

No sen jälkeen jonkin aikaa mietin, että missä määrin osa omista diagnooseistani johtuu lääkäreiden "korruptiopalkkioista" - niiden rooli Suomessakin on edelleen suuri vaikka muuta tahdotaan uskotella (alaa tuntevan lausuntona). 2000-luvun alun muotidiagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sitä annettiin monissa maissa jopa sellaisille asiakkaille/potilaille, joiden tunneskaalan vaihtelut tosiasiassa olivat aivan normaaleita mutta lääkäreiden ja etenkin lääkeyhtiöiden masinoimien voimien perusteella tunneskaalojen voimakkaat heitot - olivatpa ne lyhyitä tai pitkiä - merkitsivät lähes aina sairautta. Niinpä kysyn itseltäni: Olenko sairas oikeasti vai onko diagnoosini ns. muotidiagnoosi? Missään nimessä en tarkoita, että kaikki bibo-diagnoosit ovat muotidiagnooseja mutta kuinka moni on sellainen, kuinka moni johtuu lääkeyhtiöiden masinoimista kampanjoista ja ulottuvatko nämä kampanjat myös Suomeen saakka?

Tietenkään en viitsisi ryhtyä muuttamaan lääkitystäni omatoimisesti, koska on mahdollisuus, että omat luuloni ja tuntemukseni ovat väärät. Sen kuitenkin oireiden ja kaiken muun perusteella voin tunnustaa, että persoonallisuushäiriö minulla on - siitä ei pääse mihinkään mutta onko siinä kaikki - onko diagnoosi bibosta oikea vai muodin aikaansaama illuusio?

vlad.

 

[Aatos]

Katottiin tuossa jokin aika koululla dokkari (nimeä en muista), jossa käsiteltiin lääketeollisuuden roolia lääkityksessä ja "sairauksien luomisessa". Kenties olette nähneet ko. dokkarin.



Tietenkään en viitsisi ryhtyä muuttamaan lääkitystäni omatoimisesti, koska on mahdollisuus, että omat luuloni ja tuntemukseni ovat väärät. Sen kuitenkin oireiden ja kaiken muun perusteella voin tunnustaa, että persoonallisuushäiriö minulla on - siitä ei pääse mihinkään mutta onko siinä kaikki - onko diagnoosi bibosta oikea vai muodin aikaansaama illuusio?

vlad.

Saman dokkarin katsoin ja oli ihan hyvää settiä.

Kuitenkin väitän että psykiatrian lääkäreistä aika harva (ehkä joku?) menee "muodin mukana."

Mutta uskon - ja tiedänkin - että somaattisen puolen henkilökunnassa on joitakin innokkaita. Silti täytyy varoa yleistämästä..

Mutta kunhan vain psykiatri hoitaa mielensairauksia, asiat on melko hyvällä mallilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kun vaan tohtisin, niin menisin terveyskeskukseen. Työterveyslääkäriin tohtisin mennä, mutta meidän firmassa on niin saatanan vammainen systeemi, että pitää pyytää yksikönvastaavalta lupa mennä työterveyslääkäriin, niin en voi mennä sinnekään. Alkoholismia, pariinsuuntaan olevaa, masennusta ja univaikeuksia olisi epäiltyjen listalla.

Onpas outo systeemi. Jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, niin pykälien mukaan sinun ei tarvitse kertoa kenellekään lääkäriin menosi syytä.

Käynnin jälkeen työpaikalle mahdollisesti toimitettava sairauslomatodistus on eri asia, mutta sekin on tietysti luottamuksellista tietoa. Toinen voi olla työnantajan nimiin tehtävä vakuutuskorvaushakemus. Tämän prosessin hoitaa yleensä vakuutusyhtiö palveluna, mutta pienemmissä firmoissa papereita käsittelee joskus joku sihteerin tapainen tai sitten lähin esimies. Tällaisetkin tiedot tulee käsitellä luottamuksellisena.

Sen ymmärrän että omalle esimiehelle ilmoittamista voidaan edellyttää ennen työterveyslääkärille menemistä, mutta luvan edellyttäminen kuulostaa varsin arveluttavalta. Puhumattakaan siitä, että vaivoja vaadittaisiin eriteltäväksi esimiehelle, joka sitten "ammattimaisesti" arvioi, annetaanko lääkärille menemiseen armeliaasti lupa vaiko ei. Eihän teillä sentään noin pimeä meininki ole?

Listaamasi vaivat ovat luonteeltaan sellaisia, että lääkärillä käynti olisi mitä suurimmassa määrin perusteltua. Sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta.

 

[banaaninviljelijä]

Onpas outo systeemi. Jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, niin pykälien mukaan sinun ei tarvitse kertoa kenellekään lääkäriin menosi syytä.

Käynnin jälkeen työpaikalle mahdollisesti toimitettava sairauslomatodistus on eri asia, mutta sekin on tietysti luottamuksellista tietoa. Toinen voi olla työnantajan nimiin tehtävä vakuutuskorvaushakemus. Tämän prosessin hoitaa yleensä vakuutusyhtiö palveluna, mutta pienemmissä firmoissa papereita käsittelee joskus joku sihteerin tapainen tai sitten lähin esimies. Tällaisetkin tiedot tulee käsitellä luottamuksellisena.

Sen ymmärrän että omalle esimiehelle ilmoittamista voidaan edellyttää ennen työterveyslääkärille menemistä, mutta luvan edellyttäminen kuulostaa varsin arveluttavalta. Puhumattakaan siitä, että vaivoja vaadittaisiin eriteltäväksi esimiehelle, joka sitten "ammattimaisesti" arvioi, annetaanko lääkärille menemiseen armeliaasti lupa vaiko ei. Eihän teillä sentään noin pimeä meininki ole?

Listaamasi vaivat ovat luonteeltaan sellaisia, että lääkärillä käynti olisi mitä suurimmassa määrin perusteltua. Sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta.

Meillä on oikeasti noin perseestä systeemi. Kerran marssin kysymättä lupaa, niin valitusta tuli.... Ja kerran taas eivät perhanat uskoneet, että tulin kesken päivää sairaaksi ja pakottivat lääkäriin, että lääkäri toteaa, joo on kuumetta.
Suurin ongelma on unettomuus, mikä pistää minut ryyppäämään joka laittaa taas masentumaan ja masennus pistää unettomaksi ja kierre on valmis.... Pitää huomen aamulla kysyä sitten sitä perhanan lupaa käydä lääkärillä...

 

[Vuokralainen]

Työnantajalle tai työnantajan edustajalle ei todellakaan tarvitse kertoa lääkärillä käynnin syytä. Jos sitä kyselevät, niin kerro sen olevan henkilökohtainen.
Myöskään työpaikalle toimitettavassa lääkärintodistuksessa ei tarvitse näkyä koodia, mistä selviää sairasloman syy. Minulle psykiatri on tulostanut työpaikalle toimitettavan lääkärintodistuksen ilman koodeja. Koodit ovat Kelaa ja vakuutusyhtiötä varten.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Meillä on oikeasti noin perseestä systeemi. Kerran marssin kysymättä lupaa, niin valitusta tuli.... Ja kerran taas eivät perhanat uskoneet, että tulin kesken päivää sairaaksi ja pakottivat lääkäriin, että lääkäri toteaa, joo on kuumetta.
Suurin ongelma on unettomuus, mikä pistää minut ryyppäämään joka laittaa taas masentumaan ja masennus pistää unettomaksi ja kierre on valmis.... Pitää huomen aamulla kysyä sitten sitä perhanan lupaa käydä lääkärillä...

Kuulostaa epäterveeltä meiningiltä. Lääkäri sen tietysti arvioi oletko sairas ja työkyvytön. Mitä helvettiä siihen tarvitaan jotakin työpaikan kontrolliporrasta väliin sekoilemaan, koska eivät esimiehet kuitenkaan päätä kenenkään saikkujen saamisesta tai saamatta jäämisestä. Jos kyse on tosiaan "luvasta", niin mielestäni työnantaja ylittää tuossa kohtaa toimivaltansa. "Ilmoitus", kuten sanoin, on asia erikseen. On ihan OK vaatimus että työntekijä kertoo menevänsä lääkäriin, mutta se ei todellakaan ole OK jos joku ei-lääkäri ottaa asiakseen arvioida työpaikalla onko lääkärillä käyntiisi aihetta ensinkään (siitäkin huolimatta että kyseinen kollega tai esimies sattuisi jopa olemaan laillistettu lääkäri).

Ymmärrän tietysti että joillakin työpaikoilla luvattomat poissaolot ja puolivillaisesti hankitut sairaslomat voivat olla jonkinlainen ongelma. Jotain teillä on kuitenkin touhussa pielessä, jos jengiä ei voi edes lääkäriin päästää normaalin luottamuksen vallitessa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Työnantajalle tai työnantajan edustajalle ei todellakaan tarvitse kertoa lääkärillä käynnin syytä. Jos sitä kyselevät, niin kerro sen olevan henkilökohtainen.
Myöskään työpaikalle toimitettavassa lääkärintodistuksessa ei tarvitse näkyä koodia, mistä selviää sairasloman syy. Minulle psykiatri on tulostanut työpaikalle toimitettavan lääkärintodistuksen ilman koodeja. Koodit ovat Kelaa ja vakuutusyhtiötä varten.

Ymmärtääkseni jos näitä koodeja sattuisi kuitenkin näkymään lanketeissa, niin tällaisia papereita käsittelevillä oman työpaikan henkilöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus työntekijän sairauden yksityiskohdista. Sairauden laadusta ei voi noin vaan marssia kertomaan edes toimarille tai lähiesimiehelle, eikä tietysti muillekaan.

 

[Morgoth]

Ymmärtääkseni jos näitä koodeja sattuisi kuitenkin näkymään lanketeissa, niin tällaisia papereita käsittelevillä oman työpaikan henkilöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus työntekijän sairauden yksityiskohdista.

Luultavasti jos ei halua noita koodeja näkyviin niin sellaisen työpaikan ilmapiiri on 'täysin perseestä' jolloin ei halua mitään tuollaista päätyvän työnantajan tietoon. Miksi se koodi on siinä lääkärintodistuksessa? Todistus menee lopulta Kelalle ja työnantajan saa sitä vastaan Kelalta rahaa. Byrokratian vähentämiseksi se laitetaan siihen suoraan jolloin sama kappele käy Kelalle sekä työnantajalle?

 

[Vuokralainen]

Luultavasti jos ei halua noita koodeja näkyviin niin sellaisen työpaikan ilmapiiri on 'täysin perseestä' jolloin ei halua mitään tuollaista päätyvän työnantajan tietoon.

Tämä on se syy omalla kohdallani.
Kuten aiemmin olen tänne kirjoitellutkin, niin työnantajani jopa pyysi b-lausuntoa nähtäväksi. En näyttänyt.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Luultavasti jos ei halua noita koodeja näkyviin niin sellaisen työpaikan ilmapiiri on 'täysin perseestä' jolloin ei halua mitään tuollaista päätyvän työnantajan tietoon.

Niissä työpaikoissa joissa olen itse työskennellyt on aika avoimesti puhuttu työntekijöiden ja esimiesten välillä arkaluonteisistakin sairauksista. Avainasia on se, ettei työntekijää patisteta paljastamaan sairauksiensa syitä, mutta avoimuus antaa tähänkin mahdollisuuden. Reilua ja asiallinen ilmapiiri mahdollistaa senkin, että työntekijä voi puhua esimiehilleen kipeistäkin asioista ilman pelkoa absurdeista seurauksista. Jos näin ei ole, niin vaikkapa mielenterveys- tai alko-ongelmien esiintuominen voi olla turhan haastavaa.

 

[banaaninviljelijä]

Yritin tilata aikaa lekurille, niin marraskuun puoleen väliin menee. No, sanoin asiasta esimiehelle ja silleen samalla kysyin kiertoteitse sitä lupaa mennä työterveyslääkäriin, niin tuumas vaan, että kait sinä otit sen ajan sinne marraskuulle...... Jep. Syynkin kyllä mainitsin, nyt olen ihan kohta valvonut parivuorokauta ja aamulla takaisin töihin, vittu, ei meinaa jaksaa enää, vaan pakko se on.. Elatusvelvollisen on yritettävä.

 

[thego]

Sen kuitenkin oireiden ja kaiken muun perusteella voin tunnustaa, että persoonallisuushäiriö minulla on - siitä ei pääse mihinkään mutta onko siinä kaikki - onko diagnoosi bibosta oikea vai muodin aikaansaama illuusio?

Itse olin kyllä siinä mielessä onnekkaassa asemassa aikanaan kun eksyin nuorten päihdeklinikalle jossa terapeutilleni lääkkeet olivat aivan viimeinen vaihtoehto. Ehkä jotain toista kautta olisi voinut tulla jo bipo- tuomio ja kaikenmaailman pillerit kouraan ja varmasti oisin purematta nielly sen kaiken. Nyt on tavallaan ollut pakko oppia vaan elämään itsensä kanssa, tekemään jopa radikaaleja päätöksiä jotta se oma pää pysyis jotenkin kasassa. Helvetin raskastahan tää elämä on välissä, mutta se on oikeastaan vaan helpottanu pikkuhiljaa. Vois jopa sanoa, et meen askel kerrallaan kohti sitä tilaa jossa pystyn huolehtimaan itsestäni kaikista parhaiten.

Kirjoittaminen on kyllä nyt maistunut, voidaan puhua melkein pakkomielteestä. Eilen tuli sellainen ahaa- elämys lenkillä kun tajusin miten mä kirjoitan tän. Aika maanista tekstiä. Mutta ideahan on saada tää joskus valmiiksi ja vaikka omakustanteena painan ne muutamat kappaleet jotka annan sit parille tärkeälle tyypille elämässäni.

Parille koululle laitoin sähköpostia nyt opiskelupaikoista ja hainkin erääseen koulutukseen. Tuntuu vaan kyllä tällä hetkellä ihan mahdottomalta ajatukselta istua joku 6-8tuntia, viitenä päivänä viikossa jonkun pöydän/pulpetin äärellä ja kuunnella kun yksi ihminen puhuu siellä edessä. Tosin sama koskee töitäkin. En oikeastaan vieläkään oo varma, et mikä työ mulle sopis.

 

[Metukka]

Omaa tilannetta siis eroa olen selvittänyt aiemmin naisasiat-ketjussa.
Nyt alkaa iskeä masennus. Tai on sitä aina ollut vähän alakuloinen luonne, mutta nyt ollaan aika pohjilla. Mikään ei tunnu miltään eikä kiinnosta. Herään joka yö klo 4-5 välillä enkä saa unta ellen ota Opamoxia. Sen seurauksena ei sitten pääse millään sängystä ylös. Lisäksi päivisin tulee pelkotiloja ja ahdistusta, melkein paniikkikohtauksia. Opamoxeja meneekin ihan päivittäin - ei hyvä sekään jos niihin jää koukkuun. Kävin viime viikolla lekurissa ottamassa kaikki mahdolliset veriarvot jotta näkee onko henkisen tuskan lisäksi ollut vaikutusta fyysiselle puolelle. Hikoilen yöt ja ravaan kusella koko ajan.
Pahinta kuitenkin tuo heräily ja heti alkaa ajatukset junnaa päässä ja kroppa käy kierroksilla. Psykoterapiaan pääsen ensi kuussa. Toivottavasti siitä on apua, mutta se on pitkä prosessi ja sitä ennen pitäisi jaksaa käydä töissä ja pyörittää arkea. Toivottavasti tästä pääsee joskus yli ja pystyy nauttimaan elämästä.

 

[banaaninviljelijä]

Noin. Sain sentäs sairaslomaa ja univaikeuksiin lääkettä ja keskiviikkona on oikein työterveyslääkäri, vituttaa vaan, kun joutuu näin vaikesti nämä kaikki tehdä. Nyt ainakin yli viikko vapaata, ellei työterveyslääkäri pukkaa sitten kerralla enemmän, koska minulla on entuudestaan univaikeuksia ja siitä johtuvaa masennusta taustalla.... Parempi jo tämäkin, kuin ei mikään..
Nim. Valvominen ei tuota ongelmia, nukkuminen kylläkin.

 

[thego]

Noin. Sain sentäs sairaslomaa ja univaikeuksiin lääkettä

Mitä lääkettä sait? Omalla kohdalla tuo Mirtatsapiini on toiminut aivan loistavasti eikä alun jälkeen niitä sivuvaikutuksiakaan ole näkynyt. Käsittääkseni tää on just hyvä lievään/keskivaikeaan masennukseen ja nukahtamisvaikeuksiin. Toki oon jo aika helvetin riippuvainen tästä lääkkeestä, mutta ennemmin mä pillereitä vedän ku valvon joka saatanan yö jonneki 5-6 asti.

Muuten onki sit taas kaikki ihan yhtä paskaa ollu viime aikoina. Perinteistä mikään ei tunnu miltään ja jotenki turhaa taas koko elämä. Pari kertaa kävi mielessä et olisin käyny viinaa hakemassa ja vetäny sit vaikka ranteet auki alkoholin voimalla. Selvinpäin en kuitenkaan uskaltais edes yrittää.

Viime yöki oli varsin kummallinen. Kymmenen aikaan nukkumaan, heräsin ekan kerran joskus 3:40 ihan virkeänä ja mietin jo hetken et keittäis kahvit ja nousis tähän päivään. No menin vielä takas nukkumaan ja heräsin seitsemän aikaan kun kello soi. Sit oli vaan sellanen olo et miks vitussa mä edes heräisin kun eihän mulla oo mitään syytä siihen.. no tuli nukuttua viel pari tuntia päälle.

Kirjaa oon kirjoittanu oikeastaan joka päivä ja sain nyt selvyyden siihen missä muodossa sen kirjoitan. Kun tuli stressattua alkuun ihan turhaan sitä, et miten sen sais parhaiten myytyä kustantajalle/lukijalle, mutta eipä tuolla oo paskankaan väliä. Vedän sen omalla tyylillä alusta loppuun (jos siis jaksan) ja painatan sit vaik omakustanteena X- kappaletta. Tosi terapeuttista hommaa ja jännä huomata miten sitä lähtee ajatukset vaeltelemaan ihan eri suuntiin kuin mistä alunperin alkoi kirjoittamaan. Aika skitsoa tekstiä oikeastaan.

 

[banaaninviljelijä]

Mitä lääkettä sait? Omalla kohdalla tuo Mirtatsapiini on toiminut aivan loistavasti eikä alun jälkeen niitä sivuvaikutuksiakaan ole näkynyt. Käsittääkseni tää on just hyvä lievään/keskivaikeaan masennukseen ja nukahtamisvaikeuksiin. Toki oon jo aika helvetin riippuvainen tästä lääkkeestä, mutta ennemmin mä pillereitä vedän ku valvon joka saatanan yö jonneki 5-6 asti.

Juuri tätä samaa. Lääke on tuttua edellisen yötyön ja eron ajoilta. Sivuvaikutuksena saatanan paha maku suussa. Viime yönä tuli kiskottua semmoiset 10-11 tuntia unta kupoliin ja eilen nukuin päivällä oikeat luomupäikkärit. Kumpiakaan unia en nukkunut heräilemättä miljoonaa kertaa, mutta olen kuitenkin nukkunut ja jo tämä on auttanut mielialaan aika paljon, vaikka en minä nyt riemusta kiljukkaan, niin pahimmat aatokset on kadonneet. Voipi olla, että huomenna tulee taas yötyökielto, ollut ennenkin.

 

[Morgoth]

Mirtatsapiini on toiminut aivan loistavasti eikä alun jälkeen niitä sivuvaikutuksiakaan ole näkynyt.

Tuotakin tuli kokeiltua jossakin vaiheessa. Lihoin kuukaudessa yli 5 kiloa ja ruokahalu oli luokkaa aivan järjetön ja syöminen lähes pelkkää ahmimista. Sain ainakin aavistuksen miltä ahmimishäiriöseltä tuntuu, jos ei muuta. Söin valehtelematta niin paljon että olo oli lopulta niin kamala että lähes oksensin. Tuleeko tuo kaikille sitten tuollaisena niin en tiedä, mutta painonnuosu taitaa kuulua sivuvaikutuksiin jotka eivät lähde pois. Tosin painnonnousu ei ole harvinaista psyykelääkkeissä. Tosiaan tuo lääke väsytti todella paljon ja nopeasti sen ottamisen jälkeen.

 

[Metukka]

Tuotakin tuli kokeiltua jossakin vaiheessa. Lihoin kuukaudessa yli 5 kiloa ja ruokahalu oli luokkaa aivan järjetön ja syöminen lähes pelkkää ahmimista. Sain ainakin aavistuksen miltä ahmimishäiriöseltä tuntuu, jos ei muuta. Söin valehtelematta niin paljon että olo oli lopulta niin kamala että lähes oksensin. Tuleeko tuo kaikille sitten tuollaisena niin en tiedä, mutta painonnuosu taitaa kuulua sivuvaikutuksiin jotka eivät lähde pois. Tosin painnonnousu ei ole harvinaista psyykelääkkeissä. Tosiaan tuo lääke väsytti todella paljon ja nopeasti sen ottamisen jälkeen.

Laihduin kesällä eron takia 8kg. Nyt syön tuota Mirtazapinia ja kilot tulleet takaisin. Kaikenlainen roskaruoka ja makea etenkin suklaa maistuu ihan liikaa. Etenkin iltaisin kun pillerin on ottanut ja se alkaa vaikuttaa, niin jääkaapilla tulee ravattua yhtenään. Tosin tuo makeanhimo on päällä koko ajan ja varmaan johtuu siitä, että hakee mielihyvää kun muuten vituttaa koko ajan.
Exä ilmoitti tänään olevansa avoliitossa. 3kk sitten muutti pois. Teknisestihän ei voi edes olla avoliitossa, kun harkinta-aika päällä joten pelkkää vittuiluahan tuo taas on.

 

[banaaninviljelijä]

Exä ilmoitti tänään olevansa avoliitossa. 3kk sitten muutti pois. Teknisestihän ei voi edes olla avoliitossa, kun harkinta-aika päällä joten pelkkää vittuiluahan tuo taas on.

Viimeisin exä oli avovaimo, erottiin toukokuun lopussa, ilmoitti jo tuossa kuukausi sitten olevansa kihloissa ja raskaana. Nopeaa toimintaa. No, itsehän lähdin. Toisaaltaan olen hänen puolestaan onnellinen, mutta toisaaltaan vituttaa.
Tuo makea himo, josta olette maininneet, sen en usko tulevan minulle, koska en ole koskaan tykännyt makeasta. Ruoka on eri juttu se.