Niin - netti on täynnä mitä ihmeellisimpiä kuviteltuja ja kokemusperäisiä juttuja näistä neurolepteistä lääkkeenä eli pelkästään netistä saatavan tiedon perusteella onkin vaikeaa muodostaa kovin objektiivista kuvaa mistään, mutta monesti ei ole mitään muuta.
Tuo on kyllä niin totta, netistä löytyy kaikenlaista. Joskus sitä luulee ottaneensa jostakin asiasta hyvinkin selvää ja tämä tuhoutuu kolmessa sekunnissa kun psyka sanoo että pyh, eihän se noin ole. Siinä potilaan ominaisuudessa ja kompetenssilla on hankala lähteä väittämään vastaan. Näissä netistä löytyvissä jutuissa pitää tietenkin muistaa sekin, että lääkkeet vaikuttavat yksilöllisesti, joku sopii jollekin mutta kaikki ei sovi kaikille.
Kaikille joiden neuroleptejä mä olen täällä kauhistellut:
Kokeilkaa ihmeessä. Ei se varmaan kuolemaksi ole ja saattaahan siitä olla apua. Pitkäaikaissairaana en osaa edes asettua "terveen" ihmisen asemaan, olen kai (oikeutetustikin?) tottunut saamaan sellaista lääkehoitoa, jonka koen itselleni parhaaksi. Mutta tarkkailkaa kuitenkin olotilaa, muistia, koordinaatiota jne. Pienet vihjeet sieltä kyllä kertovat, mikäli silloinen lääke olisi ehkä syytä vaihtaa. Toisaalta, jos kykenee elämään sivuvaikutusten kanssa, niin mikäs siinä.
Noita lääkkeitä mulle on kertynyt aika liuta ja kaikki iteroituvilla, sähköisillä resepteillä.
- Opamox 30 mg (tarvittaessa 1-2 kpl 1-3 krt/pvä ahdistuksen hoitoon)
- Atarax 25 mg (1 tarvittaessa unta parantamaan)
- Rivatril 0,5 mg (1 tarvittaessa unta parantamaan)
- Ketipinor 25 mg (1 tarvittaessa nukahtamiseen)
- Stilnoct 10 mg (1 tarvittaessa nukahtamiseen)
- Propral 10 mg ( tarvittaessa 1-2 kpl 1-3 krt/pvä ahdistuksen hoitoon)
- Lyrica (2x300 mg päivässä, aamuin illoin, ahdistuksen ja kivun hoitoon)
- Tramal 50 mg (tarvittaessa 1-4 kapselia päivässä kivun hoitoon)
- Sirdalud 2 mg (1-3 kpl tarvittaessa lihasspasmien hoitoon)
Saattaa olla, että unohdinkin jotain ja tuossa ovat vain nyt käytössä olevat lääkkeet, jo kokeiltuja ja huonoksi havaittuja on varmaan ainakin kolminkertainen määrä. Ja joo, noita holtittomasti vetämällä saa monenlaisia riippuvuuksia riesakseen. Järkevällä käytöllä ei kuitenkaan ole ongelmaa. Reseptien annosmäärät ovat mielestäni vähän yläkanttiin, mutta mieluummin niin, että lääkkeitä on liikaa kuin liian vähän. Kuitenkin, kun tuollaista lääkemäärää pyörittää, niin siinä sivussa tulee ensinnäkin luettua paljon lääkkeistä ja lääketieteen uutisista, mutta myös kuunneltua ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Neurologian polilta löytyy infuusiopäivinä aina joku jututettava ja vaikka ihmisten kokemukset toki ovatkin subjektiivisia, voi niitä silti kuunnella ja niistä ottaa vinkkiä.
Niin ja syönhän mä sitten vielä kalanmaksaöljyä ja vitamiineja, varsinkin D-vitamiinin nykyiset saantisuositukset, jotka ovat päin persettä, ylitän päivässä 6-kertaisesti. Että näitä luonnontuotteita, jotka on todettu hyviksi perussairauden hoidossa, on kyllä käytössä.
