Taudinkuvana depressio

[HIFK]

Miksi sitten teet kouluavustajan hommia kun kerran et arvosta työtäsi laisinkaan? Se, että et arvosta työtäsi voi välittyä elein ja ilmein lapsillekin ja sekös voi vaikuttaa omalta osaltaan siihen kuinka he suhtautuvat sinuun tai kuinka he suhtautuvat koulunkäyntiin.

Siis omalla kohdallani en arvosta tuota työtäni, koska mitään miehistä ei ole taustalla. Tuo homma on todella naisvaltainen, eikä miespuolisia juuri ole. Senpä takia, kun en edes ole miesmäinen, niin tuo työ on aika huono vaihtoehto.

Muutenhan tuo homma on todella mielenkiintoista ja antoisaa.

 

[Muhkea]

Siis omalla kohdallani en arvosta tuota työtäni, koska mitään miehistä ei ole taustalla. Tuo homma on todella naisvaltainen, eikä miespuolisia juuri ole. Senpä takia, kun en edes ole miesmäinen, niin tuo työ on aika huono vaihtoehto.

Muutenhan tuo homma on todella mielenkiintoista ja antoisaa.

Ei jumalauta. Olet ainut henkilö maailmassa, joka ei viihdy työssä, joka on omasta mielestä todella mielenkiintoista ja antoisaa. Veti sanattomaksi.

PS: Inttikaverisi on homo, kun kaikki naiset haluavat olla hänen seurassaan.

 

[Hippi Hiiri]

Siis omalla kohdallani en arvosta tuota työtäni, koska mitään miehistä ei ole taustalla. Tuo homma on todella naisvaltainen, eikä miespuolisia juuri ole. Senpä takia, kun en edes ole miesmäinen, niin tuo työ on aika huono vaihtoehto.

Jos sinulla on munat, täytät kyllä miehen reiän. Olisin enemmän huolestunut mieleni liikkeistä kuin miesmäisyydestä tällä hetkellä, jos olisin sinä.

Masentuneet, jaksakaahan kamppailla. Muutamaa masentunutta olen saanut (joutunut) seuraamaan hyvinkin läheltä, eikä se todellakaan ole herkkua kenellekään. Pari näistä on kuitenkin onnistunut nousemaan alhostaan. Terapian kautta molemmat. Etsikää ja löytäkää se punainen lanka.

 

[ms.qvist]

Siis omalla kohdallani en arvosta tuota työtäni, koska mitään miehistä ei ole taustalla. Tuo homma on todella naisvaltainen, eikä miespuolisia juuri ole. Senpä takia, kun en edes ole miesmäinen, niin tuo työ on aika huono vaihtoehto.

Muutenhan tuo homma on todella mielenkiintoista ja antoisaa.

Pitääkö duunissa olla jotain miehistä taustalla ennenkuin voit arvostaa sitä? Entäpä jos arvostaisit sitä sen tähden, koska homma on todella mielenkiintoista ja antoisaa? Vaikka työ on kuinka mielenkiintoista ja antoisaa, mutta jos et arvosta sitä, hajottaa se lopulta sinut ja se että et arvosta sitä, paistaa jossain vaiheessa läpi ja välittyy lapsille, joita sinun tulee avustaa ja tukea.

Elät todella ristiriitaisessa maailmassa, et loputtomiin voi tehdä työtä mitä et arvosta vaikka se kuinka mielenkiintoista ja antoisaa olisikin. Kukaan ei jaksa tätä loputtomiin, et edes sinä vaan jossain vaiheessa tulee se raja vastaan - joillekin todella traagisella tavalla, tämä rehellisesti todeten. Opettele siis löytämään työstäsi arvostettavia asioita, opettele arvostamaan sitä tai tee itsellesi ja muille (lue: lapsille ja kollegoille) palvelus ja hakeudu toisen työn pariin. Pyri vaikkapa vartijaksi, niin saat upean univormun ja statusta koko rahan edestä...

vlad.

 

[Muhkea]

Pitipä kaivaa HIFK:n ensimmäinen avautumisviesti, jotta saadaan jotain järkeä tähän samaan jauhamiseen:

...
Muutenkin olen antanut itsestäni täysin ylikiltin kuvan, vaikka en sellainen olekkaan. Sellainen räväkkyys ja "miehinen meno" on kuitenkin siviilielämästäkin puuttunut. Alusta asti menin jotenkin lukkoon. En oikein puhunut kenellekkään, vaikka muuten minua on kuvattu henkilöksi, jolle pitäisi saada oma tv-sarja omille hauskoille jutuille.

Joka paikasta olen saanut palautetta hyvästä huumorintajustani, mutta tuolla en sitten ole saanut kerrottua kuin ehkä yhden hyvän jutun. Ja vaikea sitä on sitten myöhemmin enää korjata, kun muilla on kuitenkin se käsitys, mikä on.
...

En ole pitkä, komeaksi ei ole ketään sanonut eikä ihaillut, päinvastoin sanotaan, että on pikkupojan kasvot, fiksuksi ei ole ketään sanonut, päinvastoin minua pidetään yleisesti tyhmänä lähes joka paikassa missä minut tunnetaan, miehekkyyttä ei ole ollut juuri kenenkään silmissä, ei omissa eikä muiden, rahaakaan ei ole paljoa mitään, hurmaava en kykene olemaan, kun ei ole huumorintajua, eikä kovinkaan montaa oikeasti kiinnosta, mitä sanon, kun on tyhmät jutut, jne.

Just just, eli aluksi olit hyvin huumorintajuinen, mutta sittemmin olet kadottanut huumorintajusi. Lisäksi sait aiemmin kerrottua useita hyviä juttuja, eli et edes itse pitänyt itseäsi tyhmänä. Arvaapa mitä, HIFK? Jos pohjimmiltaan olet niin hauska, että sinun hauskoista jutuista voisi tehdä tosi-tv -sarjan, pillua saat niin ettei kyrpä kestä sitä menoa. Huumorintajuinen kouluavustaja saa jokaisen tytön kostumaan!

 

[eh]

HIFK:lla on kyllä selvästi sellainen(kin) ongelma, että perinteisillä sukupuolirooleilla on ajattelussa aivan liian suuri rooli. Älä alistu niihin, vaan luo oma "miehisyytesi"! Tuo "naismaisuuden" vähättelysi lähentelee jo naisvihaa. Samalla näytät vihaavan itsessäsi monia asioita.

Näitä oireita ja niiden syitä varmasti kannattaisi käsitellä jonkun ammattilaisen kanssa, me jääkiekkopalstan vertaiset tuskin osaamme kovin syvälle psyykkeesi uumeniin sinua johdatella.

Toki jos koet olevasi väärällä alalla, kannattaa asialle tehdä jotain. Toisaalta voi olla että ala on sinulle ihan oikea, et vaan osaa tällä hetkellä arvostaa itseäsi ja omia vahvuuksiasi riittävästi, että näkisit hyviä puolia (itsessäsi) työssäsikään.

(Ja tämä muuten menee niin pitkälle kyökkipsykologian puolelle, että nyt lopetan tähän.)

 

[Infamous]

Taas tätä. Annan nyt vielä viimeisen neuvon (omalta osaltani) jäsen HIFK:lle. Muistele niitä n. vuoden takaisia aikoja kun olit töissä varastolla (muistanko väärin?), ja jossa työtäsi arvostettiin. Tuolloin kirjoittelit Jatkoaikaankin ihan järkeviä, eikä jokainen viesti liittynyt itsesi mollaamiseen. Sen jälkeen tapahtuikin jonkin sortin napsahdus. Itse taisit töpeksiä jahkaamiseen tuon työpaikan, mutta ei sen takia kannata koko elämäänsä hukuttaa itsesääliin. Kyllä sullekin löytyy vielä paikka, jossa pystyt tuntemaan onnistumisen tunteita. Toivotaan että olet silloin oppinut virheistäsi joita teit varastotyöpaikan suhteen.

 

[Tadu]

Tuo homma on todella naisvaltainen, eikä miespuolisia juuri ole.

Omalla yläasteella (yli 10 vuotta sitten) oli muistaakseni kaksi koulunkäyntiavustajaa ja molemmat olivat miehiä. Poikkeusko vain?

 

[thego]

Pahinta tässä on täysi ymmärtämättömyys siitä, miksi on niin helvetin paha olla koko ajan ja jatkuva ahdistus päällä. Olen saanut asiat kuntoon elämässäni ihan hyvin ja periaatteessa suurempia huolia ei enää pitäisi olla. Miksi ei sitten tunnu siltä?

Ihan helvetin tutun oloinen kirjoitus. Tuo ymmärtämättömyys oli omalla kohdallani se pahin yksittäinen asia koko masennuksessa. Eikä siihen valitettavasti auttanut mun kohdalla mikään muu kuin terapia vaikka sinä et siihen uskokaan. Miksi et kuitenkin kokeilisi? Se vaatii kyllä tosi paljon avautua ihan tuntemattomalle koko elämästään eikä tuloksiakaan tule ihan hetkessä. Mutta entä jos on pienikin mahdollisuus saada sitä kautta apua niin miksi et kokeilisi? Omalla kohdallani ongelmat on alunperin lähteneet liikkeelle yläasteen kiusaamisesta yms. vanhoista asioista joita en oo ajatellukaan vuosikausiin. Kuitenkin terapian kautta sain auki vähän tätä kaikkea paskaa ja jossain vaiheessa koin sellaisen heräämisen et "miksi ihmeessä mä annan vieläki niin vanhojen asioiden vaikuttaa mun elämään?" Varoitan nyt vielä, että aloitin terapian vuonna 2007 ja vasta tämän vuoden puolella olen oikeasti alkanut parantumaan ja tajuamaan näitä asioita.

Lääkkeet eivät toimineet, vaihdettiin uusiin, lisättiin uusien annostusta, eikä toimi vieläkään. Tällä hetkellä olen kolmatta viikkoa saikulla ja huomenna aika lääkärille jälleen kartoittamaan tilannetta.

Kuinka kauan käytit niitä ensimmäisiä lääkkeitä? Varmaan lääkäri kertoikin, mutta niissähän menee oma aikansa ennen kuin mitään vaikutuksia näkee. Joidenkin lääkkeiden kohdalla vielä alkoholi voi heikentää tai voimista niiden vaikutusta. Osa lääkkeistä taas toimii eri tavalla eri ihmisillä ja kaikki ei sovi kaikille. Ehdottomasti suosittelisin myös alkoholin käytön vähentämistä. Darrassa kaikki tuntuu vaan taas piirun verran pahemmalta ja aina on vaaran jäädä ryyppy päälle. Jonka päätteeksi on taas ihan vitun paska olo.

....

Suksi ny ihan oikeasti jo vittuun tältä palstalta tai pysy siellä naisasiat- ketjuissa jossa ihmisten ongelmat on luokkaa "saanko pillua vai en". Depressio on oikeasti vakava sairaus ja täällä on paljon ihmisiä jotka haluavat keskustella näistä asioista tai etsivät apua ja neuvoja kohtalotovereiltaan. Sun paskat viestit ei tee mitään muuta kuin toistaa samaa vanhaa paskaa ja keskittyy vaan siihen miten paska ihminen sä oot ja kaikki muut on niin paljon parempia.

Ja vittu tulkoot vaikka saatana penaa tästä kirjoituksesta, mutta kyllä tässä vois jo yks jos toinenki (muut palstalaiset ja ne toiset) tajuta mikä tän kaverin meininki on.

 

[Realcowboy]

Erään henkilön ongelmat taitavat kuulua enemmänkin tämän ketjun piiriin.

Pakko-oireinen häiriö Wikipediassa.

 

[Vuokralainen]

Kyllä on niin hyvä fiilis siitä, kun tuli vaihdettua yksityiseltä kunnalliseen vaikkei nyt muuten niin kauhean hyvin menekään.

Jouduin jättämään vanhan sählyporukan, mikä oli työpaikan porukka. Ei vain voinut töiden mukanaan tuoman ahdistuksen takia siellä käymään. Tänään kunnallisessa kerrottiin, että heillä on meille kuntoutujille oma sählyporukka ja se koostuu lähinnä meistä lähes keski-ikäisistä äijistä, joten sehän pitää käydä katsastamassa josko siellä porukassa viihtyisi.
Minähän nuo työpaikan sähly- ja futisporukat kasasin ja järjestin niille tilat. Jatkossa niitä ei enää ole, kun kukaan ei ota sitä tehtäväkseen. Olkoot pelaamatta sitten.

Lisäksi nyt on aika varattuna kunnalliselle kuntoutusohjaajalle työkkärin ammatinvalinnanohjaajan lisäksi, jotta saisi mahdollisuudet koulutukseen tutkittua monelta kantilta.

Eniten jännittää ja ahdistaa tällä hetkellä tuo kuntoutustukihakemus, eli se miten sen kanssa käy. Jos sieltä tulee hylky niin pelkään kyllä romahtamista, kun ties keiden kanssa joutuu taas takautuvasti taistelemaan toimeentulostaan.

 

[Vuokralainen]

Työterveyslääkäri soitti tänään, että toimitusjohtajamme assari oli tänään soittanut hänelle ja pyytänyt nähtäväksi maanantaiksi minun B1-lääkärinlausuntoa.
Ei ihan onnistu. Vittu mitä paskaa.

Onneks huomisillaksi on luvassa mukavaa ohjelmaa.

 

[Jomppa_Koo]

Nauttikaa kaikki elämästä, joilla siihen on mahdollisuus. Itse en siihen pysty ilman alkoholia. Jatkuva vitutus ja ahdistus päällä. Voi vain katkerana miettiä mitä jotkut muut ihmiset puuhaa tälläkin hetkellä. Hienoa, kuukausi ja sitten inttiin.

 

[thego]

Nauttikaa kaikki elämästä, joilla siihen on mahdollisuus. Itse en siihen pysty ilman alkoholia. Jatkuva vitutus ja ahdistus päällä. Voi vain katkerana miettiä mitä jotkut muut ihmiset puuhaa tälläkin hetkellä. Hienoa, kuukausi ja sitten inttiin.

Pitäisköhän sun suosiolla jättää se intti väliin ettei käy niinku HIFK:lle? Saat sit loppuelämäs kirjoitella jatkikseen miten täydellinen inttikaveri sul oli joka saa kaikki naiset ja jolla on ainaki kymmenen Ferraria autotallissa.

 

[Jomppa_Koo]

Pitäisköhän sun suosiolla jättää se intti väliin ettei käy niinku HIFK:lle?

Ei pidä jättää väliin missään nimessä! Mulle on sanottu että "ei se oo mies eikä mikään, joka ei inttiä käy!" Tietenkin pitää yrittää tuota paskaa, vaikka kuinka vituttaa mennä inttiin ilman että on sosiaalista elämää intin ulkopuolella...

Nyt sen sitten näkee, että miten heikko ihminen pärjää kovassa paikassa.

 

[Morgoth]

Ei pidä jättää väliin missään nimessä! Mulle on sanottu että "ei se oo mies eikä mikään, joka ei inttiä käy!" Tietenkin pitää yrittää tuota paskaa, vaikka kuinka vituttaa mennä inttiin ilman että on sosiaalista elämää intin ulkopuolella...

Mitäköhän depressiota tuossa on? Eiköhän tuo ole enemmän nuoren angstia, joka on enemmän tai vähemmän normaalia?

 

[thego]

Mitäköhän depressiota tuossa on? Eiköhän tuo ole enemmän nuoren angstia, joka on enemmän tai vähemmän normaalia?

Sitä oon vähän iteki miettiny.. toisaalta ihmiset on erilaisia ja kokee nää asiat omalla tavallaan. Nuorempana itelläki tuntu kaikki pikkuasiat niin saatanan vaikeilta, mutta vähän sai uutta perspektiiviä asioihin kun vaikkapa neljä kuukautta meni niin ettei kämpältä poistunu muuten ku kaljakauppaan eikä halunnutkaan nähdä ketään ihmisiä. Tai kun oli 9kk sairaslomalla masennuksen takia koska ei yksinkertaisesti pystynyt mitään töitä tekemään.

Ehkä Jompalla on oikeita ongelmia, ehkä sil on vaan nuoren miehen kasvukipuja. Aika näyttää. Tosin lääkäriin kaveri ei varmaan ikinä uskalla mennä niin virallista diagnoosia on turha odotella.

 

[Morgoth]

Ehkä Jompalla on oikeita ongelmia, ehkä sil on vaan nuoren miehen kasvukipuja. Aika näyttää. Tosin lääkäriin kaveri ei varmaan ikinä uskalla mennä niin virallista diagnoosia on turha odotella.

Ei muiden ongelmia pidä vähätellä, varsinkaan kun niistä ei voi tietää, mutta jos noin kaksikymppinen valittaa että ei saa naista ja muutenkin ahdistaa tulevaisuus niin se on tiettyyn rajaan asti ihan normaalia. Hienoa jos tänne kirjoittaminen on tarpeeksi terapeuttista ja se riittää, mutta muuten kannattaa hakea ammattiapua.

 

[Jomppa_Koo]

Tosin lääkäriin kaveri ei varmaan ikinä uskalla mennä niin virallista diagnoosia on turha odotella.

Enkö? Onko lääke nimeltä Cipralex tuttu?

 

[Vuokralainen]

Huomenna taitaa tulla vuosi täyteen, kun ensimmäisen kerran diagnoosi vaikeasta masennuksesta tehtiin.
Nyt olen kunnallisessa akuuttiryhmässä ja käyn vielä kesän ajan kerran viikossa kyseisen ryhmän terapeutilla ja lisäksi seuraavan kuuden viikon ajan pienessä ryhmässä, minkä ideana on lievittää sosiaalisten tilanteiden pelkoa käymällä esim. yleisötilaisuuksissa jne... Ei uskoisi, että olen itse joskus jopa kouluttanut ihmisiä.
Elokuusta lähtien olisi tarkoitus vaihtaa akuuttiryhmän terapia yksilöterapiaan, mikä tapahtuisi kerran tai kaksi viikossa ja olisi pitkäkestoista eli saattaisi kestää tiivinä vuosien ajan.
Lääkkeistäkin olisi kerrottaavaa, mutta ehkä myöhemmin, kun jaksaa.

 

[thego]

Jospa tuota kirjoittelis pitkästä aikaa vähän väliaikareporttia, jos ei muiden iloksi niin itestä ihan mukava aina välistä käydä täältä ketjusta kattelemassa omia viestejä ja missä on milloinkin menty. Nyt reilu kaks viikkoa takana Tamperelaisena ja ihan pirun hyvin on mennyt. Pari huonompaa aamua/iltaa on tullu vastaan, mutta niitä nyt tulee aina pitkässä juoksussa. Jotenki elämä tuntuu niin helvetin hyvältä tällä hetkellä ja tän muuton ansiosta pääsin eroon niin monesta negatiivisesta tekijästä elämässäni.

Mirtatsapiinia käytän edelleen. Tuntuu kyllä et ilmanki pärjäis jo, mutta toisaalta pelottaa et tulee samat univaikeudet taas takaisin. Tän ansiosta saa aika hyvin unen päästä kiinni illalla. Pari kertaa tosiaan iskeny sellanen ahdistus/paniikki et on tehny mieli vaan vetä perseet olalle ja miettiä elämää uudestaan sit rapulassa, mutta enpähän toistaiseksi vielä oo sortunu. 70 kuivaa päivää takana ja toivottavasti reilusti lisää vielä edessä.

Miten muilla palstalaisilla?

 

[Morgoth]

Mirtatsapiinia käytän edelleen. Tuntuu kyllä et ilmanki pärjäis jo, mutta toisaalta pelottaa et tulee samat univaikeudet taas takaisin...Miten muilla palstalaisilla?

Melko tasaista itselläni ollut. Lieviä masennuskausia jolloin passiivisia itsetuhoajatuksia hiipii mieleen. Hieman huolestuttaa. että aina nuo ajatuksesta jostakin tulevat säännöllisesti esiin ja menevät pois. Suojaavia tekijöitä on oma lapsi, mutta osittain tuo kuuluu sairauden kuvaan...? II-tyypin bipot kai ovat aika yliedustettuja tuossa kategoriassa.

Lääkkeissä Lamictalin kanssa hieman sama juttu. Tuntuu, että ilmankin menisi, mutta luultavasti ei kuitenkaan tai masennusvaiheet voisivat olla pidempiä ja jyrkempiä. Jäähän niitä välillä ottamatta, mutta ei pitkiä aikoja. Benzoja menee silloin tällöin, mutta ei viime aikoina juuri.

 

[hihhu]

Jaahans. Paroksetiiniä lykättiin kouraan kausimasennukseen. Osaako joku tuosta jotain sanoa? Olo on muutenkin vähän wtf. Masennusta oli muuten tutkittu talvella, niin testit ja psykologit on käyty, mutta tuli aika puskasta tämä, kun menin valittamaan, että allergialääkkeillä saa muut oireet hyvin kuriin, mutta törkeästi väsyttää aina kesällä, että josko saisi sellaista allergialääkettä, että tehoaisi siihenkin. Kaksi käyntiä ja nyt on tuollaiset pillerit. Diagnoosina siis vissiinkin lievä masennus kesäisin ja talvisin, syksy ja kevät tarkoitus olla ilman lääkettä, kun ei ole tarvetta.

Ajattelin, että koitan pitää jotain fiilispäiväkirjaa, että voi sitten arvioida, että tekeekö tuo mitään. Noin muuten olo on kyllä lähinnä täysin hämmentynyt. Työt kuitenkin hoituvat ja perhekin. Lähinnä on vaan vittumaista kun aina väsyttää. Semmoinen oho, miten tässä nyt näin kävi-olo.

 

[Vuokralainen]

Nyt jo tietää ettei tarvi paljon nukkua tänä yönä.
Pää on sekaisin kuin seinäkello. Ahdistaa ja vituttaa.
Tais olla ihan liikaa tapahtumia tälle päivälle, kun terapiaryhmän kanssa käytiin oikein reissussa, vittu.
Nyt on pää täynnä ajatuksia ja yhdestäkään ei saa kiinni vaan ne vaan pyörii ja menee ympyrää. Tekis mieli porata kalloon reikä niin sihahtais ajatukset pihalle. Lobotomia tai jotain.
Onneks on heti aamulla kasilta yksilöterapia uuden terapeutin kanssa niin saa taas kaiken kertoa alusta asti uudestaan. Tän pitäis olla nyt pitkäaikainen terapeutti, mutta saas nähdä.
Viime kesän ja tämän kesän pyöräilytkin mennyt ihan vituilleen ja painoa tullut lisää. Toissa kesänä tuli sentään maastossa ja muualla fillaroitua yli 3000km, nyt taitaa olla takana jotain 300km. Vituttaa tuokin ja rankasti, kun pyöräily oli yksi syy miksi kesää taas odotti kovasti, mutta siihenkään ei sitten kykene.
Anteeksi taas purkaus, mutta tämä helpottaa hetkeksi.

 

[Vuokralainen]

Tänään piti mennä pitkään odottamalleni psykiatrin vastaanotolle. Se sitten peruuntui sairastumisen vuoksi(psykiatri jäämässä kohta äitiyslomalle).

Nyt ottaa aika rajusti päähän. Uutta aikaa ei vielä ole ja ei tietoakaan kuinka pian sen saa. Tämä aika oli tarkoituksella otettu tähän ajankohtaan, jotta vakuutusyhtiö ehtii käsittelemään ajoissa kuntoutustukihakemuksen ja keritään myöskin ajoissa katsomaan koulutus- tai muita kuntoutusvaihtoehtoja.
Vituiksi sit meni ja nyt ei olekaan taas mitään hajua saako ensi kuussa edes vuokrarahoja kasaan ja mistä.

"Asioilla on tapana järjestyä" ja "mikä ei tapa, vahvistaa". Ja vitut!

Hetken jo tuntuikin, että asiat olisivat menossa oikeaan suuntaan ja sitten tulee yksi tälläinen vastoinkäyminen, niin heti tulee totaaliromahdus ja usko kaikkeen häviää.
Onneksi huomenna on terapeutilla käynti.

Edit. Onpa mulla fiksu terapeutti. Soitti mulle ja kertoi huolestuneensa myös mahdollisista viivytyksistä ja oli siksi varannut mulle ajan toiselle lääkärille jo keskiviikolle. Vähän helpotti.