Taudinkuvana depressio

  • 559 769
  • 2 094

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
...

"Asioilla on tapana järjestyä" ja "mikä ei tapa, vahvistaa". Ja vitut!

...

Korvaisin tuon ylemmän ensimmäisen väittämän virkkeellä:
"Kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa!"

MUTTA - asioilla on tapana järjestyä AINA jotenkin eli aika kuluu ja asiat järjestyvät sen myötä vääjäämättä: joskus myönteisesti, joskus kielteisesti riippuen tilanteesta ja katsantokannasta, mutta AINA ne järjestyvät jotenkin.

Mielestäni (= olen oppinut) tuossa ko. virkkeessä sanalla "järjestyä" on neutraali tendenssi, ei siis positiivinen tai negatiivinen

...

Edit. Onpa mulla fiksu terapeutti. Soitti mulle ja kertoi huolestuneensa myös mahdollisista viivytyksistä ja oli siksi varannut mulle ajan toiselle lääkärille jo keskiviikolle. Vähän helpotti.

No - tällä kertaa asiat järjestyivät tilanteeseen nähden kohdallasi hyvin, mutta muitakin vaihtoehtoja oli ilmeisesti olemassa.
 

Metukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Omasta tilanteestani olen kertonut tuossa naisasiat-ketjussa.
Tällä hetkellä on suuri huoli pään kasassa pitämiseksi. Olen aina ollut taipuvainen masennukseen, alakuloinen enkä ole osannut nauttia mistään paitsi 3 promillen humalassa. Nyt on koko maailma kääntynyt kertaheitolla ylösalaisin.
Syön mirtazapinia ja Peratsinia nukkumaan mennessä. Sitten ylensä herään kolmen aikoihin pyörimään tähän painajaiseen ja otan Opamoxia jota menee päivälläkin. Kun normaali ihminen herää painajaisesta, minä herään painajaiseen.
Käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla sekä psykiatrian erikoislääkärillä. Laittavat minut psykoterapiaan sekä menen Miessakki-yhdistyksen edustajalle keskustelemaan ja liityn eroryhmään. Käytännössä tässä on edessä oman identiteetin uudelleen luominen. Olin liikaa ex-vaimon varassa ja riippuvainen. Nyt pitää selvittää kuka minä olen.
Taustalla on tyhjä ja virikkeetön lapsuus yhdistettynä turvattomuuteen sekä epävarmuuteen. Kaikki tämä on johtanut exässä roikkumiseen, kun miehen pitäisi tukea naista eikä toistepäin. Tämä kaikki söi tuon suhteen.
Lasten takia on pakko yrittää jatkaa eteenpäin. Ilman heitä todennäköisesti rasvaisin köyttä.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat

Itse asiassa olet jo varsin selvästi astunut tielle, joka kertoo sinulle matkasi varrella, kuka sinä oikeastaan olet - onnea matkaan!

PS. Harha-askelia, pakittamista ja pysähtelyä on turha pelätä ja miettiä etukäteen - niitä tulee, mutta nekin osaltaan kertovat sinusta jotakin.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Tässä sitä taas yö valvottu, kun tänään olisi vuorossa psykiatrilla käynti. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin tapaan tämän psykiatrin ekaa kertaa, kun oma psykiatrini jäi etuajassa äitiyslomalle.

Ajatukset pyörii taas päässä ja mistään ei saa kiinni. Jännittää niin pirusti ja mietyttää miten käy kuntoutustuen jatkohakemuksen kanssa. Nykyinen kuntoutustuki päättyy 31.8.
Tullut yö lueskeltua netistä muiden kohtaloista kuntoutustuen jatkon kanssa. Olis pitänyt pysyä niiltä sivuilta pois.
Ei tämä reilussa vuodessa juurikaan paremmaksi ole muuttunut.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Jotenki elämä tuntuu niin helvetin hyvältä tällä hetkellä ja tän muuton ansiosta pääsin eroon niin monesta negatiivisesta tekijästä elämässäni.

Samoissa merkeissä mennään edelleen. Lenkkeily tuli pitkästä aikaa aloitettua tossa heinäkuun alkupuolella ja alkoholia ei oo vielä menny tippaakaan. Oiskohan tuo jotain 140-150 kuivaa päivää takana. Täs välis nyt käväs yks muija pyörähtämässä joka meinas taas pistää pään sekaisin, mut onneksi vältyttiin pahimmilta henkilövahingoilta. Pikkasen meinas tehdä mieli vetää perseet jos rehellisiä ollaan. Näköjään sitä kuitenkin on nykyään sen verran varmalla pohjalla tän pään kanssa ettei ihan pienestä mee kaikki vituiksi. Tai no kyllähän sellanen olo oli pari päivää, mutta sen verran on tullu koettua et pysty tarpomaan väkisin läpi ku ties et tää on vielä aika pientä ja menee kyllä ohi muutamassa päivässä.

Jos tota muuttoa miettii niin kyl mä uskon et se oli yks suurimmista syistä et ollaan päästy tähän tilanteeseen. Joku voi puhua siitä et lähdetään ongelmia pakoon, mut mä näen tän niin et se entinen asuinkunta oli niin täynnä paskoja muistoja ja oikeastaan kaikki elämäni pahimmat hetket sijoittuu siihen paikkaan, tavalla tai toisella. Nyt on ihan oikeasti pystyny aloittaan elämän ikäänkuin alusta, pala kerrallaan rakentaa sellanen elämä minkä oikeasti haluaaki. Tässä mielessä ois fiksua pitää ne naiset toistaiseksi poissa ja katella niitä hommia sitten kun on kaikki muut palaset paikoillaan.

Mirtaa vedän edelleen iltaisin. Muutama yö tullu nukahdettua ilman, mutta joka kerta siinä on ollu joku toinen ihminen seurana joka osaltaan rauhoittaa tätä ajatusmaailmaa. Itekseen kun on niin ne ajatukset tuppaa lentämään ympäri seiniä eikä ne ainakaan vielä rauhoitu ilman lääkettä. Eikä täs mikään kiire ole niitä lopettaa vaikka oishan tuo hienoa pitkästä aikaa pystyä sanomaan itelle et mulla menee ihan saatanan hyvin enkä tarvi mitään lääkkeitä siihen.
 

Morgoth

Jäsen
lentämään ympäri seiniä eikä ne ainakaan vielä rauhoitu ilman lääkettä.

Joko vain kuvittelen, mutta itsestäni tuntuu että nämä lääkkeet tekevät jotenkin 'tyhmemmäksi' ja aiheuttavat ihmeellisiä muistikatkoksia. Nuo ehkä ovat vain kuviteltuja, kun on lukenut 'liikaa' keskustelupalstoja. Jatkuva ärsyyntyneisyys on myös ikävää.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Joko vain kuvittelen, mutta itsestäni tuntuu että nämä lääkkeet tekevät jotenkin 'tyhmemmäksi' ja aiheuttavat ihmeellisiä muistikatkoksia. Nuo ehkä ovat vain kuviteltuja, kun on lukenut 'liikaa' keskustelupalstoja. Jatkuva ärsyyntyneisyys on myös ikävää.

Minullakin on hyvin usein sellaisia tuntemuksia, että aivan kuin kävisin "hitailla kirroksilla". Olen melkoisen varma siitä, että lääkityksellä on osasyynsä tähän asiantilaan. Päivittäin kun on otettava useampaa kolmiolääkettä ja muutenkin jokapäiväinen arsenaali pitää sisällään neljää lääkettä (ja kahdeksaa pilleriä/kapselia), lisäksi on tarvittaessa otettavien listalla bentsoa ja erästä toista rauhoittavaa lääkettä. Vaikka ottaisin lääkkeet illalla aikaisin, on seuraavana aamuna veltto olo todella pitkään. Monena päivänä joudun potkimaan itseni liikkeelle ja olotila on hyvin turhautunut. Ärtyneisyyttä minulla ei pahemmin ilmene, toisinaan hermokontrollin pikaista menoa jos jokin asia ei mene putkeen.

vlad.
 

Morgoth

Jäsen
Minullakin on hyvin usein sellaisia tuntemuksia, että aivan kuin kävisin "hitailla kirroksilla".

Oletko huomannut myös muistissa ongelmia?

tarvittaessa otettavien listalla bentsoa ja erästä toista rauhoittavaa lääkettä.

Uuden työpaikan työterveyslääkäri kysyi lääkityksestä ja tenttasi unirytmistä jatkuvasti, vaikka en sanonut edes halaistua sanaa siitä. Ongelmia kun ei juurikaan ole sen suhteen. Hypomaniassa 3-4 tuntia/yö riittää aivan mainosti, mutta muuten nukun normaalit 7-9 tuntia yössä. Bentsoja olen yleensä ottanut ahdistuksen lisäksi orastavaan hypomaniaan.

Uusi työterveyslääkäri oli kovasti sitä mieltä että ketiapiiania (!) bentsojen tilalle?! Hämmästyin, koska bentsot ovat vain 'sivulääke' ja lopulta niitä ei edes mene isoja määriä. Ketiapiinihan on akuuttiin masennukseen ja maniaan?

Miten usein käytte lääkärissä ei-akuutteina jaksoina? Tarpeen mukaan tai kun reseptit on loppu? Itsellläni on reseptit täksi vuodeksi.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Pitkään olen arponut,että kirjotanko tähän ketjuun ja nyt sen sit aattelin tehdä.

Eli jo viime keväänä pohdin,että liekkö tässä on masennukseen vaipumassa kun koulu ei oikein sujunut ja muutenkin vitutti kokoajan. Silloin mulla (vielä)oli kuitenkin ihana tyttöystävä, jonka kanssa pystyi jakamaan näitä asioita. Tässä kesän kynnyksellä tyttöystävä päätti kuukauden nihkeähkön ajan päätteeksi sitten jättää mut (tästä olenkin kirjoitellut naisasiat-ketjuun aika paljon) ja tuntui että maailma murtuu siihen paikkaan.

Tuon eron jälkeen on ollut todella vaikeaa kiinnostua mistään ja vitutus on kaikkea kohtaan on vaan lisääntynyt. Eli jos keväällä vitutti, niin se pysyi aisoissa koska onnellisuus parisuhteen ansioista voitti vitutuksen. Kun tuo onnellisuus riistettiin pois, niin jäljelle luonnollisesti jäi vaan vitutus ja sen lisäksi mukaan tuli äärimmäinen ahdistus, ikävä ja kaipuu.
Tätä ahdistuneisuutta on nyt ilmennyt joka ikinen päivä (välillä voimakkaammin, välillä lievemmin) sen jälkeen kun ero tuli ja tämän johdosta olen oikeasti miettinyt,että voiko tässä nyt olla masennuksen oireet käsillä?

Netistä olen toki katsonut oireita ja osa niistä osuu kohdalleen, mutta osa taas ei. Joten on vaikea sanoa,että onko tässä vaan sydänsuruissaan ja kaipuussaan, vai oikeasti sairas. Olen sen verran skeptinen ollut aina masennuksen suhteen, että uskoisin kyseessä olevan ensimmäinen vaihtoehto. Mutta koska kiinnostumattomuus kaikkea kohtaan on sen verran suurta, niin asia ei olekkaan kuten skeptikkona haluisin uskoa.
En ole eläissäni ollut sairaslomalla töistä, mutta viime viikolla "jouduin" olemaan. En sen takia että olisin oikeasti ollut kipeä,en vaan yksinkertasesti jaksanut mennä töihin ja otin omaa lomaa kaksi päivää. Tämä juttu osaltaan sai mut taas miettimään,että mikähän se pääkopan tilanne sitten mahtaakaan olla? Myös kavereiden kommentit on saanu mut ajattelemaan, sillä normaalisti olen ollut iloinen, positiivinen ja sosiaalinen tapaus, mutta nyt mulla ei oo juurikaan kenenkään seura kiinnostanut ja mulla ei koskaan oo mitään hyvää sanottavaa kellekkään.

En ees tiä, mitä tällä kirjotuksella haen takaa ja tää on osittain varmaan aika sekavaakin, mutta haluisin ainakin kysyä, että mitä hyötyä ammatti-ihmiselle puhumisesta on? En oikeasti nää, että se auttaisi yhtään mitään koska ei kukaan voi viedä tätä pahaa oloa pois. Ja koska en usko,että olen oikeasti sairas, vaan pelkästään todennäköisesti edelleen murtunut erosta niin vielä vähemmän uskon,että kukaan pystyy mua tässä auttamaan, vaan kliseisesti ainoa apu on aika? Kohta kun kesä loppuu ja koulu taas alkaa, olisi mahdollista käydä YTHS:llä kysymässä, jos siellä joku psykologi tai mahollisesti sen jälkeen psykiatri voisi kuunnella? Mutta sanokaa te, että onko tuosta oikeesti jotain hyötyä ja jos on niin mitä? Jotenki koko homma kuullostaa höpötykseltä? Tietty se hyötyä tuosta ois sen takia, että tuommosen käynnin voisi liittää tulevaan selvityspyyntöön, jonka joudun Kelalle tekemään koska opintoja ei viime vuonna tullut tarvittavaa määrää.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets

Jos olet joskus omistanut onnen, ja nyt sen kadottanut, ollaan väärillä raiteilla. Ei onnea omisteta.

Itse en oikein osaa sanoa auttaisiko psyk. käynti. Itselläni olisi luultavasti auttanut, sillä pitkittynyt masennus ja ahdistus purkautui mulla aggressiivisena käytöksenä, joka johti psyk. osastoille. Joten jos siltä tuntuu, että syvempään ollaan menossa, niin vähintään sitten puhuu läheisille.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Jos olet joskus omistanut onnen, ja nyt sen kadottanut, ollaan väärillä raiteilla. Ei onnea omisteta.

Itse en oikein osaa sanoa auttaisiko psyk. käynti. Itselläni olisi luultavasti auttanut, sillä pitkittynyt masennus ja ahdistus purkautui mulla aggressiivisena käytöksenä, joka johti psyk. osastoille. Joten jos siltä tuntuu, että syvempään ollaan menossa, niin vähintään sitten puhuu läheisille.

Oon toki puhunutkin läheisille, mutta en missään vaiheessa siitä,että voisin olla masentunut. He ovat itse tähän päätelmään kyllä tulleet, että jonkinasteinen "tilanne" mulla ois päällä. Jotenkin vaan tää kaikki tuntuu niin turhalta ja semmoselta, ettei mitään ratkaisua tai vastausta ole?

Pitää katsoa, jos koulun taas alettua menisi juttelemaan näistä asioista "oikeasti". Ensimmäiset kerrat ei ilmeisesti maksa mitään, joten siinä ei tuhlaa korkeintaan omaa aikaansa. Skeptinen oon vaan tuon suhteen, että siitä mitään oikeaa hyötyä olisi. Siksi täältä kyselen, että miten se hyöty ilmenee jne.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Uusi työterveyslääkäri oli kovasti sitä mieltä että ketiapiiania (!) bentsojen tilalle?! Hämmästyin, koska bentsot ovat vain 'sivulääke' ja lopulta niitä ei edes mene isoja määriä. Ketiapiinihan on akuuttiin masennukseen ja maniaan?

Siis bentsot pois ja neurolepti tilalle? Huh heijaa. Vaikuttaisi tämä lääkärisi kuuluvan niihin lekureihin, joiden mielestä kaikki rauhoittavat ovat perseestä. Neuroleptien aiheuttamiin neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt. Tästä on omakohtaista kokemusta, mulla kun alkoi musti pätkiä ihan kunnolla parin kuukauden säännöllisen (1x25 mg/ilta) Ketipinor -lääkityksen jälkeen. Juuri tästä vähän aikaa sitten oli jossain juttua, valitettavasti en muista missä, että ainakin pidempiaikainen antipsykoottisen lääkkeen syöminen voi johtaa peruuttamattomiin muutoksiin aivoissa. Alzheimerin riskistä siinä mainittiin, jos nyt oikein muistan. Niin ja tietenkin, kun dementoituneille vanhuksille näitä syötetään turvallisena ja vaivattomana lääkkeenä, niin unohdetaan, että todellisuudessa lääkitys nopeuttaa dementian kulkua. Joka tapauksessa, noiden kanssa pitäisi antipsykootteja säännöllisestikin syövän ihmisen olla tarkkana ja vaatia lääkäriltä hyvät perustelut tuohon lääkitykseen. Ehdotus korvata bentsot ketiapiinilla on mielestäni lähellä naurettavaa, mutta enhän minä lääkäri olekaan. Horjuvan terveyteni kanssa olen naimisissa ja se on lisännyt huomattavasti kiinnostusta selvittää, että mikäs perkeleen pilleri se tämä uusi nyt sitten on.

Tosin enhän minä tiedä nimimerkki Morgothin sairaskertomusta ja lääkehistoriaa, mutta onhan tuo nyt käsittämätöntä ehdottaa neuroleptia bentsodiatsepiinin tilalle. Bentsot ovat oikein käytettynä (tästäkin on kokemusta) hyvä ja turvallinen täsmälääke, enkä näin amatööripohjalta näe ainuttakaan järkevää syytä niiden korvaamiseksi ketiapiinilla, tai millään muullakaan neuroleptilla.

*edit*

Niin, jos pari sanaa omasta tilanteesta ja lääkityksestä. Keväällä kesää kohden tultaessa kaikki alkoi taas muuttua paremmaksi, vaikka venlafaksiinin tiputinkin lääkepaletista pois. Siitä alkoi vaan tulla se sama tuttu "aivan sama, ei kiinnosta, millään ei oo väliä" -tunne. Ei periaatteessa vituttanut eikä ahdistanut, tuntui vaan, että elämästä on sahattu terävät kulmat pois. Saatoin voida tuon lääkityksen aikana paremmin kuin pitkään aikaan, mutta tuollaista turtunutta tunnetta en suostu ottamaan. Nyt ei muuta lääkitystä ole, kuin 2x300 mg pregabaliinia päivässä ja satunnaiset bentsot päälle. Vaikka eipä niitä ole kesän aikana paljoa kulunut. Olo on suhteellisen hyvä, luulisin masennuksen jo poistuneen taka-alalle, mutta joku ahdistuneisuushäiriö tjsp. tässä nyt on vaivana, kun toisinaan tuntuu vaan niin helvetin nihkeältä. Diagnooseja on iso liuta ja niistä masennuksen selättäminen on tietenkin isoin asia, vaikka liuta muita diagnooseja (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus jne.) jäljelle jääkin. Psyka-aika on taas ensi viikolla kesän tauon jälkeen, enkä usko, että mulla hänelle hirvittävästi kerrottavaa on. Lääkitys tuntuu hyvältä näin, olo on kai niin lähellä normaalia, kuin se mulla nyt on mahdollista.

Sairasloma loppuu lokakuun viimeinen päivä ja kovasti ponnistelen sen eteen, että tuon jälkeen pääsisin Petreaan laitosmuotoiseen työkokeiluun tai mikä olikaan. Josko sieltä aukeisi uusia latuja suksittavaksi. Mä en halua kuntoutustuelle, en työkyvyttömyyseläkkeelle, en. Vaikka terveys reistailee, en saatana suostu kolmekymppisenä ottamaan eläkepapereita käteen. Tosin, jos pääsen tosissaan yrittämään työllistymistä ja siitä sitten jostain syystä jääkin jälleen luu käteen, tulen hajoamaan pieniksi palasiksi ja varmaankin masentumaan uudelleen, kuten tapana on ollut. Mutta sitä huolehditaan sitten jos sen aika tulee, siihen asti ei voi kuin yrittää parhaansa.
 
Viimeksi muokattu:

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Orvolle sen verran et mitä sulla on hävittävää? Käyt vaikka kerran juttelemassa jonku ammattilaisen kanssa ja jos se ei oo sun juttus niin sit et mee toista kertaa. Ite kuljin nelisen vuotta nuorten päihdeklinikalla juttelemassa asioistani, masennuksesta, alkoholista, töistä, parisuhteista ja ihan mistä vaan. Jos ei muuta niin ainaki sieltä saa puolueettoman näkökulman asioihin ja ainaki itellä monesti autto kuulla tietyt asiat "ei-läheisen" ihmisen suusta. Omalla kohdalla suurin apu oli siinä et aloin ymmärtämään miksi koen asiat sillä tietyllä tavalla ja minkä takia mä olen nyt tänä päivänä just tälläinen ihminen. Opin senki et mä en tosiaankaan voi antaa elämän vaan rullata omia raiteitaan vaan mun on pakko aina välistä pysähtyä miettimään et missä mennään ja pitääkö nyt muuttaa jotain et pysyis pää vielä kasassa. Ja aika hyvin saatiin terapiassa myös käännettyä mun pessimistä asennetta enemmän optimistiseen suuntaan. En väitä et mä ihan terve tai "normaali" vieläkään olisin, mutta olen siinä kunnossa et pystyn pitämään oman elämäni kasassa jos niin haluan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Oletko huomannut myös muistissa ongelmia?

En tiedä onko kyse varsinaisesti muistiongelmasta, mutta sen olen huomannut, että keskittyminen vaatii nykyään todella suuria voimainponnistuksia - mikä tietty tuottaa opiskellessa ongelmia. Vuosia sitten, lääkityksen muuttuessa, tiedostin kyllä muistamattomuutta, kenties olen sitten oppinut elämään sen kanssa vaikka lääkityksen pohja on edelleen sama (deprakine, lamictal, olanzapin), uutena on tullut sertralin. Nämä tarvittavat on sitten opamox ja truxal, ja nekin ovat olleet paletissani jo vuosia.

Miten usein käytte lääkärissä ei-akuutteina jaksoina? Tarpeen mukaan tai kun reseptit on loppu? Itsellläni on reseptit täksi vuodeksi.

Eksoten alueella mt-potilaiden avohoito koki radikaalin muutoksen ja siinä lääkäritapaamisia ajettiin jonkin verran alas. Käytännössä säännölliset lääkäritapaamiset taitavat olla vain akuuttipotilailla (avossa), kuntoutustukipotilailla, päiväsairaalapotilailla - minä kuulun sitten totaaliseen väliinputoajajoukkoon, jolla ei ole edes varsinaista terapiatapaamista erikoissairaanhoitajan kanssa - tosin entinen hoitajani järjesti epäviralliset tapaamiset vuoden loppuun saakka. Sen jälkeen olen käytännössä tyhjän päällä, jos ongelmia tulee, on hakeuduttava joko a) terveyskeskukseen b) psyk.polille, josta ohjataan jatkohoitoon c) ensiapuun.

Reseptien uusinta tapahtuu siten etten tapaa lääkäriä. Vien ne mt-toimintoon, jossa ne viikossa uusitaan ja sitten käyn noutamassa ne. En siis tapaa tässäkään tapauksessa lääkäriä. Nyt minulla on iteroidut reseptit, joista osassa lääkkeitä riittää vielä ensivuoden puolelle. Käytännössä lääkehoito on aika olemattomalla pohjalla.

vlad.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Orvolle sen verran et mitä sulla on hävittävää? Käyt vaikka kerran juttelemassa jonku ammattilaisen kanssa ja jos se ei oo sun juttus niin sit et mee toista kertaa.

Käyn varmaanki kysymässä mahdollisuutta päästä puhumaan, niin sillähän se tosiaan selviää. Tässä vaan etukäteen pohdiskelin, että mikä se puhumisen voima oikein on ja mihin se perustuu?
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Käyn varmaanki kysymässä mahdollisuutta päästä puhumaan, niin sillähän se tosiaan selviää. Tässä vaan etukäteen pohdiskelin, että mikä se puhumisen voima oikein on ja mihin se perustuu?

Minulle psykiatri sanoi viime viikolla, että terapia vaatii sinulta paljon enemmän kuin terapeutilta.
Olen kyllä tähänkin asti ollut erittäin vastaanottavainen hoidolle, mutta tuon lausunnon jälkeen vielä vastaanottavaisempi.

Se siis perustuu sinun omaan tahtoon.
 

Morgoth

Jäsen
Siis bentsot pois ja neurolepti tilalle? Huh heijaa. Vaikuttaisi tämä lääkärisi kuuluvan niihin lekureihin, joiden mielestä kaikki rauhoittavat ovat perseestä.

Ei ole ensimmäinen, joka itselläni on tullut vastaan. Onko tämä yleisempää sitten työterveyslääkäreillä? Jo edellisen työpaikan työterveyslääkäri oli nyrpeä, koska psykiatri jota hän suositteli ja jolle kirjoitti lähetteen oli määrännyt mm. bentsoja mulle. Lopulta en edes käytä bentsoja paljon ja välillä menee yli kuukausikin ilman yhtään bentsoa. En ole mitenkään bentsoja koskaan edes pyytänyt erityisemmin. Todennut vain kysyttäessä, että ovat todella hyvä 'täsmälääke'.

Ketiapiini ja bentsothan ovat ihan lääkkeitä?! Käytetäänkö ketiapiinia unilääkkeenä? Eiköhän siihenkin tarkoitukseen ole parempia lääkkeitä ja kaiken lisäksi en kärsi edes mistään unettomuudesta! Oliko hän sitten sitä mieltä, että ketiapiini poistaa ahdistuksen ja bentsojen tarpeen? Maalikkona tuntuu aika omituiselta. Tosin olen tehnyt periateellisen päätöksen, että mieliala lääkityksessä kuuntelen vain psykiatria.

Neuroleptien aiheuttamiin neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt.

Olen myös ymmärtänyt, että neurolepteillä on ikäviä sivuvaikutuksia ja voimakas painonnousu taitaa olla yleistä? Litium ja valporaatit taitavat taas olla raskaista mununaisille ja maksalle. Deprakinestä (natriumvalporaatti) oli juttua joskus psykiatrin kanssa, mutta todettiin että tarvetta ei ainakaan sillä hetkellä ole.

En todellakaan halua syödä mitään tuollaisia ilman ihan suurta tarvetta.
 
Viimeksi muokattu:

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ei ole ensimmäinen, joka itselläni on tullut vastaan. Onko tämä yleisempää sitten työterveyslääkäreillä?

En tiedä onko yleisempää, löytyy sitä suorastaan fanaattista bentsovastustusta myös psykiatrien joukosta. Omani joskus perusteli bentsojen vaihtamista mirtatsapiiniin sillä, että "ei vankilassakaan määrätä bentsoja" ja kun "niillä on sitten katukauppa-arvoa". Eli perusteluja joihin on tottunut jossain keskustelupalstalla, ei niinkään psykiatrin vastaanotolla. Ei vaihtunut lääkitys, vaihtui psykiatri.

Ketiapiini ja bentsothan ovat ihan lääkkeitä?! Käytetäänkö ketiapiinia unilääkkeenä?

Ketiapiinia käytetään väsyttävän vaikutuksensa takia (liian) usein unilääkkeenä. Suurina annoksina se sitoo dopaminergistä järjestelmää aivoissa, mihin käsittääkseni perustuu lääkkeen käyttö mm. skitsofrenian hoidossa. Kuitenkin ketiapiini, kuten kaikki muutkin antipsykootit voivat aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja sen takia näiden käyttö tulisi rajoittaa vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon.

Matalilla annoksilla (alle 25 mg) ketiapiini toimii pääasiassa histamiinina, josta käsittääkseni se väsyttävä vaikutus tulee. Kun hoidetaan sitten vaikka bipoa tai skitsofreniaa, on annostus jopa kymmenkertainen.

Edelleenkään en ymmärrä ollenkaan, että miksi harvoin tarvitsemasi ja hetkessä auttava bentsodiatsepiini pitäisi korvata neuroleptilla. En keksi yhtään hyvää syytä, en vaikka miten mietin.
 

Aatos

Jäsen
. Kuitenkin ketiapiini, kuten kaikki muutkin antipsykootit voivat aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja sen takia näiden käyttö tulisi rajoittaa vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon.

.

Aika kova väite – löytyy Wikipediastakin – tuo aivovaurioväite. Ei ollenkaan niin yksiselitteinen kuin teksti antaa ymmärtää. Ja neurolepteissä on valmisteesta riippuen suuria eroja. Lisäksi pienellä annoksella esim. unilääkkeenä asialla ei ole mitään merkitystä käytännössä.




Tutkimuksia asiasta löytyy aika paljon. Laitetaan tähän pieni tiivistelmä yhdestä Meta-analyysista.

Yhdysvaltain lääkintäviranomainen on 17 dementiaan liittyvän psykoosin lumekontrolloidun hoitotutkimuksen (aktiiveina lääkkeinä käytettiin aripipratsolia, olantsapiinia, ketiapiinia tai risperidonia; potilaita yhteensä 5 016) meta-analyysissa todennut toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvän 4.5 %:n kuolleisuuden, lumeryhmässä kuolleisuus oli 4.6 %. Meta-analyysissa ei tullut esille erityistä kuolleisuutta selittävää syytä tai mekanismia.
· Tutkimuksen laatu: tasokas
· Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Näistä kun eritellään Risperidon ja Ketiapiini, tilanne on Ketiapiinille 3-0.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Aika kova väite – löytyy Wikipediastakin – tuo aivovaurioväite. Ei ollenkaan niin yksiselitteinen kuin teksti antaa ymmärtää. Ja neurolepteissä on valmisteesta riippuen suuria eroja. Lisäksi pienellä annoksella esim. unilääkkeenä asialla ei ole mitään merkitystä käytännössä.

En kiistä ollenkaan tutkimuksen tulosta, mutta ei kai esim. Ketipinorin tuoteseloste sattumalta ole kaikenlaisia mörköjä täynnä? Tosin niinhän se on kaikissa lääkkeissä.

Mulle jo pieni annos Ketipinoria säännöllisesti toi muistikatkoja ja olon, että käyn hitaalla. Ja annos oli siis vain 25 mg illalla väsyttäväksi lääkkeeksi. Satunnaisesta käytöstä ei ole kokemusta, tuntuu vaan omituiselta tuo lääkevaihto bentsoista ketiapiiniin. Tosin nimimerkki kertoi ottavansa bentsoja tarvittaessa orastavaan maniaan, tuohon tarkoitukseen ketiapiini on maalaisjärjellä ajateltuna parempi kuin joku bentso, mutta ihan satunnaiseen ahdistukseen tai ahdistuskohtaukseen uskoisin vaikka Opamoxin tai Diapamin olevan parempi vaihtoehto kuin Ketipinor.
 

Aatos

Jäsen
En kiistä ollenkaan tutkimuksen tulosta, mutta ei kai esim. Ketipinorin tuoteseloste sattumalta ole kaikenlaisia mörköjä täynnä? Tosin niinhän se on kaikissa lääkkeissä.

Tuoteseloste on melkein kaikissa lääkkeissä aikamoinen. Tulee väkisinkin mieleen että kysessä on lääkefirman vastuunvälttäminen. Joskus miettinyt että minkälainen lääkkeeksi määrättävän konjakin tuoteseloste olisi?

Mulle jo pieni annos Ketipinoria säännöllisesti toi muistikatkoja ja olon, että käyn hitaalla. Ja annos oli siis vain 25 mg illalla väsyttäväksi lääkkeeksi. Satunnaisesta käytöstä ei ole kokemusta, tuntuu vaan omituiselta tuo lääkevaihto bentsoista ketiapiiniin. Tosin nimimerkki kertoi ottavansa bentsoja tarvittaessa orastavaan maniaan, tuohon tarkoitukseen ketiapiini on maalaisjärjellä ajateltuna parempi kuin joku bentso, mutta ihan satunnaiseen ahdistukseen tai ahdistuskohtaukseen uskoisin vaikka Opamoxin tai Diapamin olevan parempi vaihtoehto kuin Ketipinor.

Useinhan tuo väsymys menee ohi, mutta onhan se melkoinen subjektiivinen haitta jos muisti pätkii.

Bentsot ovat tehokkaita oikein käytettynä loistavia lääkkeitä. Varmaankin parhaimmillaan satunnaiseen kohtaukseen. Ikävää että lääkkeita oikein käyttävät ihmiset kärsivät väärinkäyttäjistä.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Mä oon nyt vähän halolla päähän lyöty.

Söin noin vuoden verran Oxaminia lähinnä iltaisin unen turvaamiseksi. Tunsin kuitenkin, että se aiheutti voimakasta riippuvuutta. Viime viikolla sitten aloitettiin vaihto-operaatio, jossa kyseinen lääke vaihdetaan Ketipinoriksi annoskoon ollessa 25mg.
Minulle kyllä Psykiatri vakuutteli Ketipinorin olevan paljon parempi lääke kuin Oxamin ja takaavan paljon paremman ja luonnollisemman unen.
Kun nyt näitä kommentteja täältä on lukenut niin ei taas oikein tiedä mihin uskoa.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Söin noin vuoden verran Oxaminia lähinnä iltaisin unen turvaamiseksi. Tunsin kuitenkin, että se aiheutti voimakasta riippuvuutta. Viime viikolla sitten aloitettiin vaihto-operaatio, jossa kyseinen lääke vaihdetaan Ketipinoriksi annoskoon ollessa 25mg.

Sanotaan niin, että henkilökohtaisesti en halua Ketipinoria käyttää paitsi poikkeustapauksissa. Se kyllä tipauttaa minut tehokkaasti, mutta nuo aiemmin mainitsemani muistikatkot ja muut kallistavat kielteiselle kannalle. Vielä kun on neurologinen perussairaus, niin ei tee mieli syödä mitään, joka edes mahdollisesti aiheuttaa pysyviä hermo tms. -vaurioita. Eli paasasin vähän liikaa omalta kantiltani, vaikka en kantaani muutakaan.

Antipsykoottinen lääke

Ketiapiini

Akuutti: SUOMI - PSYKOOSILÄÄKITYKSEN DDR!

Neuroleptit, miksi niitä määrätään kaikille? - Keskustelut - Tiede.fi

Tuossa nyt joitain linkkejä, Tiede.fi:n keskustelua en kyllä muuta kuin vilkaissut, tuo vanha Akuutin juttu taas oli aika mielenkiintoinen, tosin jo seitsemän vuotta vanha.

*edit*

Olipa muuten aika paska juttu Yleltä tuo Akuutin raportti huutomerkkeineen. Aihe mielenkiintoinen, toteutus ala-arvoinen.

Niin ja piti vielä sanoa, että kyllähän ketiapiinikin riippuvuutta aiheuttaa, tosin ei yhtä vahvaa kuin esim. bentsoilla on tapana.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös