Tai sitten he voisivat vaihtoehtoisesti tehdä kampanjan brittiläisille jossa naiset maksavat 71,4%, ausseille joissa he maksavat 76,3% ja ranskiksille, jossa he maksavat 83%, sillä he voivat kampanjansa suunnitella senkin mukaan mikä sukupuolten palkkaero on kokonaisuudessaan.
Tämän keskustelun logiikka tuo mieleen Speden pikkupojat-leffan: "sukupuolien välinen palkkaero samasta työstä on olematon, sitä paitsi se ero johtuu muutenkin siitä että naistet pyytävät 14% vähemmän paljon palkkaa".
Opiskelijoille, työttömille tai alle 18-vuotiaille olisi varmaan myös hyvä antaa vaikka 70 prosennin alennus, tienaavathan nämä ihmisryhmät aivan naurettavia summia verrattuna normaaliväestöön. Onhan se aika epäreilua.
Miesten ja naisten palkkataso ei tule koskaan olemaan sama. Miehet ja naiset tulevat tekemään erilaisia töitä erilaisia määriä niin kauan kuin ihmisillå on siihen vapaus.
Tällä hetkellä palkkaero samasta työstä näyttää olevan lähestulkoon niin hyvä kuin se vain voi olla, mutta toki nuo prosentit on hyvä eliminoida nollaksi.
Lähtökohtaisesti ihmisiä pitäisi kannustaa menemään sinne, minne ihmiset haluavat mennä taloudellisten ja henkilökohtaisten reaaliteettien puitteissa. Boldaamasi kohta voi olla kontekstista riippuen yhtä typerä väite, että 15-vuotiaita poikia täytyy kannustaa ja ohjata balettitanssin pariin entistä tehokkaammin. Se on suhteellisen turhaa, sillä ylivoimaisesti suurin osa ei halua balettitanssia harrastaa, joskin pienelle osalle se saattaa ola hyödyllistä, jos he eivät itse uskalla ottaa askelia sen suhteen eteenpäin.
Miksi ihmeessä naisia tulisi erikseen ohjata johtotehtäviin, jossa pitää työskennellä kymmenen tuntia seitsemänä päivänä viikossa? Hyvin harva henkilö tuollaista elämää haluaa, ja johtuen evolutiivisten valintaprosessien aiheuttamasta suuremmasta varianssista mm. eräiden persoonallisuuspiirteiden kohdalla, iso osa työnarkomaaneista on miehiä. Samoin suurin osa helvetin laiskoista ja saamattomista ihmisistä (eli normaalijakauman toisella puolella) olevista ihmisistä on miehiä. Tämän tuon siksi, ettei feministeillä (tai sinulla) ole mahdollista itkeä patriarkaalisesta ylivallasta.
Toki johtotehtäviin haluavia naisia on hyvä sinne kannustaa, mutta en ole kuullut, että tänä päivänä naisia systemaattisesti syrjittäisiin johtotehtävien suhteen. Mitä muistaakseni olen lukenut, niin naisia on suhteessa johtotehtävissä about saman verran mitä naispuolisia hakijoita johtotehtäviin on suhteessa miehiinä. Toki on mahdollista, että syystä tai toisesta naiset eliminoidaan joillain keinoilla pois pelistä jo ennen hakuetappia. Olen kyllä hieman skeptinen tuolle väitteelle, sen valossa, että työelämän ja akatemia suhteen naiset ovat varsin lahjakkaasti täyttäneet ne paikat, jonne haluavat mennä.
Sukupuolista syrjintää on vielä vaikka millä mitalla, mutta nykyisen tietoni valossa akatemiassa ja korkeasti koulutetuissa hommissa naisten syrjintä on todella vähäistä. Sanoisin, että mitä alemmas koulutusta ja sosioekonomisesta asemaa mennään, sitä enemmän työelämässä esiintyy sukupuolista syrjintää. Ylöspäin mentäessä se puolestaan vähenee. Aivan huipulla kilpailun on tosin niin kovaa, että sinne kasautuu enemmän persoonallisuuspiirteiden ääripäitä eli enemmän miehiä suhteessa naisiin. Se on biologista realismia.
On olemassa kahdenlaista tasa-arvoa: tasa-arvoinen mahdollisuus ja tasa-arvoinen lopputulos. Itse en kannata tasa-arvoa lopputuloksen suhteen, jos se tapahtuu mahdollisuuden kustannuksella, sillä sen on täysin epärealistista tapahtua samalla aikaa sekä mahdollisuuden että lopputuloksen suhteen muualla kuin Pohjois-Koreassa , ja todennäköisesti myös sielläkin suurimmalta osin. Mahdollisuus ja lopputulos ovat suuressa ristiriidassa keskenään suurin piirtein jokaisessa mahdollisessa asiassa, sillä lopputulosta manipuloitaessa myös mahdollisuus muuttuu yleensä suuntaan tai toiseen käytännössä aina jonkun eduksi. Mahdollisuuden ollessa kaikille sama eroja tulee myös aina olemaan lopputuloksen kannalta, sillä jotkut ovat kyvykkäämpiä, älykkäämpiä, ahkerampia tai nälkäisempiä menestyksen suhteen.