Kaipaisin todisteita, että ihmiset ovat tosiaan haluamalla halunneet heikommin palkattuihin tehtäviin ennenkuin leimaisin tuon sellaiseksi tekijäksi, johon ei voisi tasa-arvo-ongelmia liittyä esim äitiyden yksityisen puolen työnantajille aiheuttamien kustannusten myötä (julkkarillahan ei ole kenenkään omat rahat suoraan pelissä).
Julkisella puolella ovat hyvinkin omat rahat pelissä, tosin epäsuorasti. Verojahan jokainen työntekijä maksaa, ja sitä kautta omia verorahojahan siinä osin käytetään. Valitettavasti tämä ei tunnu koskevan puoluepoliittisesti valittuja ylempiä virkamiehiä ja päättäjiä, joilla ei tunnu aina olevan väliä mihin rahoja haaskataan, mutta ns. alemmat toimihenkilöt ovat monesti hyvinkin vastuullisia siitä, miten heille määritelty budjetti käytetään.
Minkälaisia todisteita mielestäsi kaivattaisiin siihen, että joku haluamalla haluaa heikommin palkattuihin tehtäviin kuten vaikkapa lastentarhanopettajaksi, kirjastonhoitajaksi, nuoriso-ohjaajaksi tai vaikkapa kulttuuri/liikuntatoimeen sen sijaan, että kaikki hakeutuisivat ja haluaisivat yksityisen sektorin superrahakkaisiin hommiin tuohta vuolemaan? Aika moni haluaa sukupuolesta riippumatta tehdä tuontyyppisiä töitä heikommasta palkkatasosta huolimatta, koska he kokevat kyseisillä töillä olevan merkitystä yhteiskunnalle - ja onhan näillä merkitystä yhteiskunnalle, koska yksityinen sektori ei kauaa pyörisi ilman julkisen puolen järjestämää infrastruktuuria eikä joka ainoaa ammattia voi yksityistää. Jokaisesta ei myöskään voi tulla lakimiestä, lääkäriä tai diplomi-insinööriä.
Se on sitten oma lukunsa, miten yhteiskunnassa näitä (monesti naisvaltaisia, mutta ei yksiselitteisesti naisten) ammatteja arvotetaan ja arvostetaan. Juhlapuheissa arvostetaan, palkka-asioissa näytetään pääosin persettä ja ihmisten kutsumusta "pehmeämmäksi" miellettyihin työtehtäviin käytetään hyväksi. Harva sitä jättää vaikkapa lapsia heitteille ja pistää perseen penkkiin lakkohurmoksessa, sen sijaan joku ahtaaja- tai paperimiesporukka voi näin tehdäkin milloin mistäkin syystä ja vetää lukuisia muita toimialoja mukanaan. Sitten tulee kovempi palkkakin.
Tässä on rakenteellinen ongelma joka osin määrittää myös naisten ja miesten palkkaeroja, ja mielestäni se on suurempi rakenteellinen ongelma kuin vaikkapa se, estääkö palomiehen kutsuminen palomieheksi valtaisaa määrää tyttöjä päätymästä kyseiseen ammattiin vai onko puhemiehen historiallinen titteli järkyttävän epätasa-arvon osoitus.