-"Saman tutkinnon (DI) suorittaneiden naisten ja miesten työtehtävät poikkeavat toisistaan. Miehet työskentelevät useammin teollisuudessa ja naiset yliopistoissa ja valtion ja kuntien palveluksessa"
Yliopistomaailma on kaikille epävarma maailma. Siellä pitkän tutkijanuran tehneet miehetkin joutuvat taistelemaan pätkän toisensa perään.
Kun lisäksi tiedetään, että naiset eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin miehet, eivät ole valmiita uhraamaan työlleen yhtä paljon kuin miehet eivätkä tahdo ottaa yhtä paljon riskejä kuin miehet, niin mikä on ongelma? Kuinka todellinen ero on? Kuinka paljon siitä selittyy rakenteilla ja kuinka paljon sillä, että naisilla ei vain riitä potku kilpailussa biologisten tekijöiden vuoksi?
Sukupuolet eivät ole samanlaisia. Eroja on niin fysiikassa kuin henkisissä ominaisuuksissa. Sen kuin katsotte vaikka tapaturmatilastoja. Miehen biologia altistaa vaaralle, naisten biologia altistaa suojelulle. Ero näkyy jo tytöissä ja pojissa. Miehet kaahaavat, naiset eivät. Miehet syyllistyvät paljon useammin väkivaltaan kuin naiset. Miehet ovat perusolemukseltaan aggressiivisempia kuin naiset - myös työelämässä, mikä selittää heidän menestymistään. Nämä eivät ole rakenteellisia eroja vaan biologisia eroja.
Tutkimuksissa on selvinnyt, että naiset näkevät urassa ja etenemisessä samat edut kuin miehet, mutta samalla he näkevät uran tekemisessä enemmän haittoja kuin miehet. Näihin haittoihin kuuluvat mm. stressi, vähentynyt vapaa-aika, elämän epäsäännöllisyys, työn sitovuus ja mahdottomuus yhdistää uraan perhe ja muita läheisiä ihmissuhteita.
Sitten kun tulee vakuuttavia tutkimustuloksia, joissa suljetaan pois miesten ja naisten biologiset erot ja naisten tekemät itsenäiset valinnat, rupean uskomaan enemmän feministien väitteisiin. Niin kauan kuin naiset itsenäisesti valitsevat pehmeämmät arvot, perheen ja stressittömämmän elämän, en niele väitteitä rakenteellisesta syrjinnästä.
Kun erojen suuruutta mitataan, on mitattava myös sitä, kuinka paljon erosta selittyy naisten omilla valinnoilla. Jos nainen ei ole valmis uhraamaan elämäänsä uralle vaan kuvittelee pystyvänsä yhdistämään uran ja lapset, niin miksi siitä täytyy rakenteita syyttää? Eivät määrätietoisesti uraa tekevät miehetkään ole hyviä perheenisiä. Heillä on usein kotona pikkuvaimo, joka pyörittää lapsiperheen arkea ja mahdollistaa miehen uran tekemisen.
Samalla tavalla naisilla on mahdollisuus valita lapsilleen koti-isä, joka mahdollistaa naisen uran tekemisen, mutta ongelmaksi tässä nousee juuri se, että naiset usein tahtovat sekä täysipainoisen äitiyden että lapset. Kun tulee todellisten valintojen aika, niin siinä missä mies asettaa työn ensisijaiseksi ja pyrkii naista aggressiivisemmin kohti tavoitettaan, nainen asettaa lapset ja vapaa-ajan ensisijaiseksi. Se näkyy työsuhteiden kestoissa ja uralla etenemisessä.
Feminismi pyrkii valitettavan usein kääntämään naisten omat valinnat rakenteellisiksi ongelmiksi. Niitäkin on, mutta kun niitä tarkastellaan, ei tule katsoa tilastoihin vaan taustatarinoihin. Tilastot ovat huonoja selittämään yksilöiden elämänpolkuja. Ongelman ydin ei paljastu määrällisellä vaan laadullisella tutkimuksella, jossa seurataan yksilöitä.
Vaikka maailmasta on yritetty turvallisempi kuin koskaan ja vaikka kaikkea kontrolloidaan, niin silti biologiset tekijät edelleen näkyvät. Samat tekijät, jotka ohjaavat miehiä typerään käytökseen, ohjaavat heitä menestymään uralla. Jos yhteiskunnan kontrollointi poistettaisiin, käyrä palaisi samankaltaiseksi kuin se on alkupäässään. Biologisten tekijöidenvuoksi.
Tapaturmissa kuolleet.
https://goo.gl/E2MjXW