Koko kirjoituksesi edustaa nykyään paljon somessa levinnyttä erittäin tendenssimäistä kansallisradikaalia tulkintaa historiastamme. Suosittelen sen sijaan akateemista historiantutkimusta - esim. Tarkiaisen loistavaa Ruotsalaisuuden historia Suomessa ykkösosaa, mikä vetää hienosti ja analyyttisesti yhteen noita varhaisia vuosisatoja.
Kiitos viestistäsi. Se oli ihan rakentavasti koottu.
Tarkoitatko Kari Tarkiaisen Ruotsin Itämaata? Olen osittain sen lukenut, mutta olin vähän eri mieltä kanssasi johtopäätösten neutraaliudesta, jonka takia loput jäi lukematta. Kari Tarkiaisella oli mielestäni hallussa paljon hyviä faktoja, mutta tulkinnat eivät mielestäni olleet aina kovin kohdallaan. Mutta voin toki olla väärässä. Siitä on jo yli kymmenisen vuotta kun sitä aloin lukea. Paljon on kuitenkin muuta historiaa tullut luettua, hyvin laajalla spektrillä liki 30 vuoden ajan - osittain myös töitteni puolesta. Historia on eräänlainen heikko kohtani, eikä se rajoitu Suomen historiaan. Toki olen sitä mieltä, että sodan jälkeen (ymmärrettävistä syistä) suhdettamme Saksaan on yritetty vähätellä koristelemalla suhdettamme Ruotsiin. Ruotsin ajan historiaa tuli luettua jo niin varhaisessa vaiheessa, että tuoreempana on muistissa suomensukuisten kansojen historia, joka jäi minulta opiskeluvuosina aika pimentoon. Tämä voi toki heijastua näkökulmiini kun pohdin Suomen historiaa kokonaisuutena.
Ja olet oikeassa siinä, ettei ruotsalaiset ajaneet ketään ainakaan isommin pois asuttamiltaan rannikkoseuduilta. En mielestäni näin väittänytkään, vaikka ymmärrän miksi tällaisen kuvan voi saada. Keskustelun ydin oli siinä oliko suomalaiset osallisena kolonialismiin vai sen kohde. Argumentoidessani jälkimmäistä, tietyt asiat saattavat painottua värikkäämmin. Rannikot olivat viikinkien sotaretkien takia usein tyhjillään, joten sinne oli hyvä asettua asumaan. Mutta viikinkiaikojen poistuttua kristillisten kuningaskuntien myötä, nuo rannikkoseudut olivat niitä keskeisimpiä ja hedelmällisimpiä alueita, johon aiemmin viittasin siinä kolonialismi-rinnastuksessa. Ja mitä Ruotsin vallan ajan hyötyihin ja haittoihin tulee, niin samaa voi pohtia lähes jokaisen kolonialismin kohteena olleen maan kanssa (ja jotkut pohtivatkin). Itse en tätä lähde spekuloimaan.
Mutta juu... En oikein tiedä miksi kutsut minua kansallisradikalistiksi - en henkilökohtaisesti arvosta kansallismielisyyttä kovin paljoa - en Suomen, enkä Ruotsin suunnalta. Koen olevani individualisti, enkä siten kannata mitään kollektivismia. Tosin ymmärrän kansallisuusaatteiden arvon yhtenäisyyden luojana, joten en erityisesti niitä vastaankaan ole. En tiedä olenko itse tulkinnut sinua väärin, mutta itse olen puolestaan nähnyt sinut tietynlaisena aatteellisena kollektivistina, jonka takia olemme usein eri puolin argumentteja (tulkintaa joka voi olla väärääkin, mutta näin olen sen itse ajatellut). Ja ilmeisesti onnistuin jotenkin antamaan itsestäni melko kansallishenkisen kuvan kun radikalistiksi kutsuttiin, mutta jos haluat puida historiaa kanssani enemmän, tehdään se mieluummin yksityisviestein, niin ei ketju rönsyile ihan väärille urille. Ihan mielelläni vaihdan mielipiteitä kanssasi - yleensä perustelet näkemyksiä ihan mukavasti, etkä snaippaile "one-linereitä", joten se voisi olla rakentavaakin, mutta mielellään tosiaan kahden kesken. Keskusteluni usein rönsyilee niin paljon tajunnanvirtaa, että se tarjoaa paljon lillukan varsia, joihin muutkin voivat tarttua, eikä minulla ole aikaa käydä keskustelua useamman kanssa - tai karsia lillukanvarsia pois.