Jos olet todella tätä mieltä, on näkökulmasi aika erikoinen. Kaiken julkisuudessa olleen perusteella se "omaa agendaansa ajava uskonsoturi" kun on tässä tapauksessa ollut nimenomaan tuo graduntekijä, ja juuri se oman agendan pamflettimainen julistus vailla mitään tieteellisiä lähteitä kyseisen gradun suurin ongelma.
Kävin nyt huvikseni lukemassa tuosta gradusta sen ainakin julkisuudessa ongelmallisimmaksi leimatun osuuden, eli ilmeisesti tuo intersektionaalisuutta lännessä käsittelevä osuus. Teksti vilisee "woke-väkeä" ja "social Justice warrioreita" (pelkästään tällaisten termien käyttö syö uskottavuutta aika lailla) kohtaan suunnattua kritiikkiä ja kovia väitteitä intersektionaalisuutta ja marxilaisuudesta, joille on vaikea uskoa löytyvän mitään tieteellistä pohjaa, mutta tämän arvioinnin jätän sen osaavien tehtäväksi. Lähteitä on kasapäin, vaan harvoin noihin viitataan sillä tavalla, että viitteestä kävisi ilmi se, missä kohtaa tällaisia väitteitä ko. lähdemateriaalissa esitetään. Itse en ihmistieteiden puolella edennyt kuin kandiin saakka, mutta väitän kyllä, että pelkästään paperin viittauskäytännöistä olisi tullut porua meillä jo kandisemmassa, ja gradu on ihan toisen painoarvoluokan työ.
Kompetenssini ei riitä arvioimaan lähteiden tasoa, mutta luotan minua valistuneempien arvioihin siitä, etteivät lähteet ole kovin tieteellisiä vaan ennemmin jotain amerikkalaisen laitaoikeiston porinaa - koko teksti on ainakin ihan sen mukainen. Kuin lukisi Breitbartia. Ja sitten se maallikon silmäänkin ilmiselvä asia: koko useamman kymmenen sivun sepustus (siis tämä länttä käsittelevä osio) ei tosiaan liity millään tavalla Itä-Aasian tutkimukseen. Kirjoittaja aloittaa kappaleen Intersectionalism in the West toteamalla, että intersektionaalisella feminismillä on ollut valtava vaikutus Japanissa, joten siksi tässä pitää nyt käsitellä ko. suuntausta lännessäkin - ja käyttää seuraavat 20 sivua toistellen laitaoikeiston argumentteja wokesta ja haukkuen social justice warrioreita. Tämän pidemmälle en itse jaksanut. Harmi, juuri kun tekijä oli pääsemässä itse asiaan, vihdoin jossain 50. sivun tienoilla.
Erikoista on myös se, että tutkielman metodologia esitellään ihan viimeisenä ennen varsinaista analyysiosuutta - yleensä tämä on ollut tapana tehdä heti tutkimuskysymysten asettamisen jälkeen, tai ainakin tällainen mielikuva minulle on näistä ihmistieteistä jäänyt. Ei tämä siis vaikuta rakenteellisesti tai tekstin tasoltaankaan mitään priimaa olevan, kielellisesti ainakin yksi ala-arvoisimpia lukemiani akateemisia papereita.
Tuntuu ja näyttää juuri siltä, että tutkielman tekijä on nimenomaan halunnut tuoda sitä omaa agendaansa työhön välittämättä siitä, sopiiko se aiheeseen vai ei ja onko koko agendalle mitään tieteellisiä perusteita. Etkös sinä,
@Ck, juuri tällaisesta ollut huolissasi?
Tutkielma löytyy luettavaksi alla olevasta linkistä, jos nyt joku muukin tästä niin paljon kiinnostui.
www.utupub.fi
