Jos äärimmäiseen tasa-arvoon halutaan mennä, niin silloin esimerkiksi urheiltaisiin kaikki yhdessä ja ainoassa sarjassa.
Tämä on se kaikkein perinteisin tapa kilpailla, ja kilpailumuotona se edelleen esiintyy useassa lajissa. Valtaosa yksilölajeista ja useat joukkuelajit ovat sellaisia, että miesten sarjat ovat (periaatteessa(*)) avoimia sarjoja, ja sitten on erikseen rajoitetummat sarjat, joissa on omat rajoituksensa osallistumisoikeudelle: esim. juniorisarjat (U16, U18, U20) ja niin edelleen.
Monissa voima- ja kamppailulajeissa on olemassa "superraskas" sarja, jossa painolle ei ole ylärajaa. Sen sijaan alemmissa painoluokissa osallistumisoikeutta rajoittaa ottelijan massa.
Pitkäksi syntyneellä on erilainen ruumiinrakenne kuin lyhyellä. Silti pitkät saavat kilpailla samassa sarjassa koripallossa, korkeushypyssä, kolmiloikassa, pituudessa...
Lähdetäänpä purkamaan tätä asiaa tuon edellä esitetyn perusteella.
Ensin, useassa lajissa tosiaan on olemassa avoin sarja. Sitä kutsutaan miesten sarjaksi, koska, no arvattavasti lajin huipulla on paljon miehiä. Noissa lajeissa saattaa olla omia erikoisempia sarjoja, esimerkiksi siis junioreille ja muille.
Nyt äärimmäisen tärkeä huomio tässä asiassa on tämä: esimerkiksi vaikkapa painonnoston tai nyrkkeilyn suhteen painosarjoista puhuttaessa viitataan usein jonkin tietyn instituutin painosarjoihin. Olympialaisissa on omansa, ammattilaiskehissä omansa ja niin edelleen.
Tämä tarkoittaa, että vaikka esimerkiksi koripallossa tai korkeushypyssä ei ole olympialaisissa pituussarjoja, on täysin mahdollista luoda koripallosarja, jossa tällaiset ovat, esim. erikseen sarjat alle 160 cm, alle 180 cm ja sitten "avoin" 180+ sarja (vrt. nyrkkeilyn ja vastaavien superraskaat sarjat). Nyt vain tällä hetkellä koripallossa on vain tuo yksi "avoin" pituussarja, mutta se voidaan muuttaa, jos nähdään tarpeelliseksi.
Sarjojen erottaminen avoimesta sarjasta - siis esimerkiksi alle 90-kiloiset erotettuna superraskaasta sarjasta - on lajin harrastajien harteilla.
Miksi esimerkiksi vaikkapa olympianostossa tai nyrkkeilyssä on päädytty painosarjoihin? Siksi, kun pelkän massan ja kisan voittamisen välillä on voimakas korrelaatio. Sen enempää olympianostossa kuin nyrkkeilyssäkään käytännössä mikään tekninen etevyys ei riitä kompensoimaan painoeroa. Jossain vaiheessa alettiin sitten haluta, että myös vähän kevyemmillä kavereilla olisi mahdollisuus kisata keskenään, etteivät siis kaikkein raskaimmat kaverit kahmisi mitalisijat voima- ja kamppailulajeissa.
Naisten sarjat ovat usein olleet vastatuulessa, ja varsinkin lajeissa, joissa naiset ja miehet voivat helposti kilpailla keskenään, siis joka ikinen yksilölaji (korkeushyppy, uinti, juoksu, keihäänheitto, painonnosto, yms).
Nyt kuitenkin on niin, että miesten ja naisten välillä on sellaisia fysiologisia eroja, jotka korreloivat voimakkaasti lajissa pärjäämisen kanssa. Aivan kuten painosarjojen kanssa, jossain välissä alettiin haluta, että naiset kisaisivat omassa sarjassaan, siis samaan tapaan kuin kevyemmät miehet kisaavat omassa sarjassaan vaikkapa painonnostossa tai nyrkkeilyssä, ja ihan samasta syystä eli että fysiologinen ero korreloi liian voimakkaasti pärjäämisen kanssa.
Tämä täsmälleen sama asia pätee myös juniorisarjoihin. Ja sekä juniorisarjoissa, painosarjoissa että naisten sarjoissa on sellainen erikoisuus, että olet kyllä (yleensä) vapaa kisaamaan siinä kovemmassa sarjassa. Jääkiekossa 16-vuotias saa pelata miesten MM-kisoissa, mutta 24-vuotias kaveri ei saa pelata U20 MM-kisoissa. Naiset saavat pelata miesten MM-joukkueissa, mutta miehet eivät saa pelata naisten MM-joukkueissa. 60-kiloinen kaveri saa osallistua olympianoston 80-kiloisten sarjaan, mutta 80-kiloinen ei saa osallistua 60-kiloisten sarjaan.
No, miksi vaikkapa korkeushypyssä ei ole pituussarjoja? Ei sille ole mitään muuta syytä kuin vain lajin harrastajien ja lajiliittojen oma halu. Käytännössä tällaisia sarjoja voi aivan hyvin olla paikallis-, seura- tai harrastajatasolla, ne eivät vain ole kansallisten tai kansainvälisten kisojen virallisia sarjoja. Jos lajiväki näkee hyväksi, että korkeushyppyyn kannattaisi luoda pituussarjat, sitten ne luotaisiin.
Lisäys: on lajeja, joissa vaikkapa paino tai sukupuoli ei korreloi kovin vahvasti pärjäämisen kanssa. Esimerkkeinä olkoot ammunta, ratsastus ja eurooppalainen miekkailu. Näissä kisataan "sekasarjoissa", ts. ei ole olemassa kuin yksi avoin sarja kaikille osallistujille.
Hyvä. Pidetään tässä sellainen tauko, että mitä mieltä olet esityksestä tähän saakka? Korreloiko paino, ikä ja sukupuoli esimerkiksi olympianoston ja nyrkkeilyn tulosten kanssa?
Kun lajissa on erotettuna jokin tällainen jako tai porrastus (sukupuoli, paino, ikä), niin se määräytyy fysiologisten tekijöiden perusteella.
Useimmissa lajeissa näiden fysiologisten tekijöiden muuttamiseksi on olemassa sallittuja ja kiellettyjä keinoja. Sallitut keinot ovat mm. harjoitteleminen ja oikeanlainen ravinto. Kiellettyjä ovat esimerkiksi steroidit, hormonit, monet lääkkeet (esim. betasalpaajat ammunnassa), ja niihin kuuluu myös monet kirurgiset toimenpiteet.
Jos urheilijalla on lääketieteellinen tila, jonka takia hänen hoitoonsa kuuluu jokin kielletty lääketieteellinen operaatio (lääkkeet, suorituskykyä parantava leikkaus), hän ei yleensä enää ole edustuskelpoinen. Toisin sanoen, vaikka saattaisi olla tauteja, joihin hoitona olisivat anaboliset steroidit, tuo lääketieteellinen diagnoosi ei silti oikeuta osallistumaan vaikkapa painonnostoon tai nyrkkeilyyn ainakaan kilpatasolla.
Tämä asia on toki veteen piirretty viiva, josta käydään keskustelua jatkuvasti. Osoittamatta sormea yhtään mihinkään suuntaan, niin astman hoitoon käytetyt hapenottokykyä lisäävät lääkkeet ovat ainakin osittain sallittuja monissa lajeissa, kunhan niille on diagnoosi. Pistoriuksen "jousijalat" myös herättivät kovaa keskustelua siitä, missä menee raja proteesien käytössä urheilussa.
Lääketieteellinen operaatio ei myöskään yleensä oikeuta sarjan vaihtoon. Polvileikkauksesta toipuva 80-kiloinen nyrkkeilijä ei voi osallistua 60-kiloisten sarjaan, vaikka se sillä hetkellä voisikin olla hänelle parempi ja tasaväkisempi sarja kuin omanpainoisten kanssa kilpailu.
Hyvä. Olemmeko vielä samaa mieltä?
Transurheilijoita koskevassa keskustelussa ei siis ole kyse identiteetistä eikä transvihasta. Kaikkein kuumin peruna on miehen murrosiän läpikäyneen transnaisen osallistumisoikeus naisten sarjaan. Tällä hetkellä lajissa kuin lajissakin keskustellaan siitä, mikä on osallistumisoikeuden edellytys. Monissa lajeissa se on esim. testosteronin määrä, joka yksinään on huono indikaattori fysiologiasta, mutta se on ollut suht yksinkertainen tapa määritellä asia. Se ei ole oikeudenmukainen, koska naiset, joiden luontainen testosteronitaso on tavanomaista korkeampi, eivät ole oikeutettuja osallistumaan naisten sarjoihin.
Transmiesten osallistuminen miesten sarjaan on tavallaan mutkatonta. Tavallaan, koska miesten sarjoissa testosteronilisät ovat kuitenkin kategorisesti kiellettyjen keinojen listalla. Toisaalta, miehen alhainen testosteronitaso viittaa steroidien käyttöön.
Kaikkein kuumin keskustelu käydään niissä lajeissa, joissa sukupuolen aiheuttamat fysiologiset erot ovat kaikkein selvimmät, eli siis voima- ja kamppailulajit. Näistä kaikkein kuumin keskustelu on täyskontakti-kamppailu-urheilussa, koska niissä liian iso fysiologinen ero on hengenvaarallista. Yhä edelleen ihmisiä kuolee ottelukehiin, vaikka he ovat fysiologisesti (painolta, sukupuolelta) tasavertaisia. Näissä lajeissa miehiä ja naisia ei virallisissa kisoissa yleensä matchata keskenään missään tapauksissa, eikä niissä yleensä matchata eripainoisia ihmisiä keskenään.
Noissa lajeissa on hyvin mahdollista, että transurheilijalle ei yksinkertaisesti vain löydy sarjapaikkaa, fysiologia ei riitä miesten sarjaan, mutta on liian dominoiva naisten sarjaan.
Kerroit lukeneesi tutkimuksia, olisin niistä kiinnostunut. Tähän päivään saakka olen päässyt lukemastani aineistosta sellaiseen käsitykseen, että sukupuolenkorjaus miehestä naiseksi (murrosiän jälkeen) kyllä heikentää fysiologiaa mieheen nähden, mutta tietyt fysiologiset edut säilyvät, esim. luusto, rasvakudos, lihaskudos jne.
Yleensä rajana pidetään murrosikää, mutta ihmisillä sukupuolen aiheuttamat fysiologiset erot alkavat kehittyä jo varhaisemmassa vaiheessa. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole niin merkityksellisiä, kuin murrosiässä koettu muutos.
