Eräs nainen, jonka olen tuntenut pitkään hyvin, oli nuorena kipakahko feministi. Ei erityisen vasemmistolainen, mutta sillain vähän kuitenkin kuten nuoret tuppaavat olemaan.
Hän opiskeli itselleen hyvän ammatin, meni töihin ja paiski hommia niska limassa. Erityisesti työn tarkkuus on aina ollut parasta a-luokkaa.
Nainen osti itselleen asunnon, ja miehensä kanssa yhdessä myöhemmin isomman jne...
Jostain syystä feminismi on karissut hänestä sitä mukaa, kun elämänkokemusta on tullut lisää. Nykyään hän, vaikka ei kokoomusta äänestäkään, kannattaa mm. Natoa.
Mistä tällainen kehitys johtuu? Väitän, että kuplasta. Ne henkilöt, jotka jumiutuvat samaan kuplaan nuoruuden kasvukumppaniensa kanssa eivät pysty kehittymään määräänsä enempää objektiivisina ajattelijoina. Siksi hoitajat luulevat tekevänsä maailman raskainta työtä ihan yksin. Siksi Emma Kari luulee olevansa sorrettu. Siksi lihansyöjäheteromieskarvaperseduunari luulee että häneltä ollaan kieltämässä kaikki kiva.
Se viiteryhmä, mihin itsensä sitoo ohjaa ajattelua paljon. Ihan oikeasti naisten sortamisen kokemus vähentyisi sillä, että sorrettu vähemmistö (Emma Karia lainaten) valtaisi nykyistä isomman kolon sortajien alueista sen sijaan että vaatisivat sortajia luovuttamaan oman alueensa resursseja sorretun vähemmistön käyttöön.
Tässä minun tasa-arvo-ohjelman kaksi pääteemaa:
-tehdään avioliiton aikaisesta eläkekertymästä puolisoiden yhteistä omaisuutta. Poikkeus edellyttäisi avioehtoa.
-siirretään kaikki jälkikasvuun liittyvät kustannukset työnantajalta Kelalle.