Tasa-arvo on todella monimutkainen asia.
Tasa-arvo sosiaalisena ilmiönä noudattelee samoja raadollisen ja itsekkään ihmisyyden polkuja kuin muukin inhimillinen koohkaus. Juttu menee suunnilleen näin.
1. Ihmisellä on kokemus arvoista, jotka hän kokee itselleen läheisiksi.
2. Ihminen pyrkii esittämään arvonsa objektiivisesti oikeina ja nimeää ne siksi myönteisesti. Tasa-arvo on sana, jolla on perinteisesti ollut myönteinen kaiku.
3. Sen jälkeen ihminen alkaa tarkastella asioita valikoiden nostaen esiin omaa näkemystään tukevia lähteitä ja mielipiteitä ja painaen piiloon ristiriitaista tietoa ja mielipiteitä. Tällä tunnemotivoidulla katsannollaan hän pystyy uskottelemaan itselleen olevansa objektiivisesti oikeassa, ikään kuin muiden yläpuolella. Tornistaan hän sitten nimeää, mikä on oikein ja väärin ja väheksyy "väärässä olijoita" pelkän kokemuksensa perusteella. Vaikka vastapuolella olisi tarjota tietoakin, niin tasa-arvotaistelijaa tieto ei kosketa, ei, vaikka se tulisi ammattitutkijalta.
Viime kädessä nykyisessä tasa-arvon määrittelyssä on kysymys tasa-arvon irvikuvasta, koska jälkimodernissa tasa-arvossa ei pyritä monipuoliseen ja erilaiset todellisuudet ja arvot huomioivaan keskusteluun ja käytäntöön, vaan sen sijaan tavoitteena on muodostaa näennäisobjektiivisesti määritelty tasa-arvon käsite, jolla puolustetaan yhtä ideologiaa sen sijaan että sallittaisiin ideologioiden moninaisuus ja ristiriitaisuus.
Suomalainen asevelvollisuus on ollut pysyvästi laissa jo liki 100 vuotta. Mies menee harmaisiin tai vankilaan. Tänä aikana tasa-arvon rintamalla on tapahtunut kaikenlaista. Voisi sanoa, että toisinaan tasa-arvokeskustelu on ollut suoranaista lillukanvarsissa kahlaamista.
Mutta vaikka energiaa ja resursseja on riittänyt vähäpätöisiin asioihin, niin sellaista feministisen lopputulosta tarkastelevan katsannon mukaan objektiivisesti räikeää epätasa-arvoista käytäntöä kuin miesten asevelvollisuus ei ole saatu lakkautettua.
Miksi ei? Ensiksikin siksi, että feministisessä tasa-arvokokemuksessa miesten asevelvollisuus ei monille ole ongelma. Se ei kosketa naisia eikä siksi herätä tunteita porukoissa, jotka tasa-arvokeskustelua määrittävät. Monet miehet taas edelleen kokevat, että velvollisuus mikä velvollisuus, paska nakki ehkä, mutta ne kuuluvat elämään. Monien miesten päissä paska nakki ei muutu kokemukselliseksi tasa-arvo-ongelmaksi.
Brittien mumsnetissä on kiihkeitä feministejä. Porukassa esiintyy avointa miesvihaa. Viha ei kohdistu kuitenkaan ainoastaan miehiin vaan myös transsukupuolisiin, BDSM-harrastajiin ja -tematiikkaan ja jonkin verran myös pornoon. Nuo kolme saavat keskustelussa toistuvan jyrkän tuomion. Eniten vihataan transsukupuolisia.
Silti mumsnetin feministit julistavat olevansa tasa-arvon asialla vääryyttä vastaan. Keskustelun yleissävyn perusteella kokemus on aito ja todellinen. Mumsnetin kokemus tasa-arvosta nyt vain on sellainen, että siihen kuuluu oleellisena osana joidenkin vähemmistöjen syrjiminen.
Kaikki tasa-arvoa näkyvästi ajavat eivät syrji yhtä avoimesti kuin mumsnetiläiset, mutta syrjivät kuitenkin.
Ounaksun, että todelliset tasa-arvon kannattajat ovat enimmäkseen hiljaa. Nykyinen tasa-arvokeskustelu siis vaientaa tasa-arvon. Tasa-arvon edistämisen sijaan taistellaan ideologisista voimasuhteista. Taistelu on vain nimetty väärin.