Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Mediakuutio]

Aika harvoin kuulee esitettävän, että perheiden joissa on lapsia yli 4 kpl ei tulisi kannustaa kotihoitoon kun lausua ei ehditä lohduttamaan, nulahtelevat jne. Jostain syystä tämä on ongelma vain päivähoidossa

Jos lapsia on kotihoidossa 4kpl ovat he hyvin todennäköisesti eri ikäisiä keskenään ja omaavat näin ollen erilaiset tarpeet.

Olen asian ennenkin sanonut, mutta omien lapsien kohdalla todennut että lapset ovat todella erilaisia. Toinen oli niin kova menemään ettei suorastaan suostunut istumaan sylissä, vaikka vanhempana sitä olisi jopausein toivonut ellei ollut mitään sattunut. Nuorempi oli toisenlainen ja hänen kohdallaan olisi kotona pidempäänkin oleminen ollyt ihan eri tavalla perusteltua.

Lapset voivat todellakin olla hyvin erilaisia. Silti tietyt peruslainalaisuudet pätevät. Lainaus aiemmassa viestissä linkkaamastani jutusta:
”Ajatellaan herkemmin, että lapsen kasvaminen on hyvin yksilöllistä ja unohdetaan lapsen kehityksen lainalaisuudet ja kehitystehtävät. Esimerkiksi minän kehityksestä ja sosiaalisuudesta tiedetään paljon eivätkä tietyt lainalaisuudet muutu muuksi, vaikka perheet miten toivoisivat.”

Missähän tuo kumoutuminen on muuten osoitettu? Ja mikähän on se tulotaso, jolloin vanhemmat ovat yhtä hyviä hoitamaan lapsiaan yhtä hyvin kuin päiväkodit? Olen varovaisen optimistinen, että kuulun siihen ryhmään.

Se on osoitettu alla linkatussa jutussa, jossa itseasissa tuo tutkija Erola kertoo sen itse:
”Se katoaa, kun vanhempien koulutuksen lisäksi otetaan huomioon myös vanhempien työllisyys ja tulot. Myös tämä selviää itse tutkimuksesta, arvioi Erola.”
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/pr...illa-joudutaan-liian-suureen-ryhmaan-24139789

Tutkimuksessa tarkastellaan lasten menestymistä koulussa ja etenemistä eri koulutusasteilla. On jo ollut tiedossa, että korkeakoulutettujen ja hyvin työelämässä menestyneiden lapset pärjäävät keskimääristä paremmin.

 

[dana77]

Jos lapsia on kotihoidossa 4kpl ovat he hyvin todennäköisesti eri ikäisiä keskenään ja omaavat näin ollen erilaiset tarpeet

Tästä ollaan samaa mieltä. Voidaanko siis todeta, että jos lapsia on paljon niin silloin päivähoito on heille parempi vaihtoehto kuin kotihoito noin keskimäärin?

Lapset voivat todellakin olla hyvin erilaisia. Silti tietyt peruslainalaisuudet pätevät. Lainaus aiemmassa viestissä linkkaamastani jutusta:
”Ajatellaan herkemmin, että lapsen kasvaminen on hyvin yksilöllistä ja unohdetaan lapsen kehityksen lainalaisuudet ja kehitystehtävät. Esimerkiksi minän kehityksestä ja sosiaalisuudesta tiedetään paljon eivätkä tietyt lainalaisuudet muutu muuksi, vaikka perheet miten toivoisivat.”.

Tämä on mielestäni ristiriitaista. Toisaalta tutkija sanoo, että vanhemmat eivät ymmärrä lapsien tarpeita ja tunnista kehitysvaiheita, mutta sitten kuitenkin heidän toimisensa kasvattajina on parempi kuin ammattilaisten jotka ne tunnistavat ja ymmärtävät.

Se on osoitettu alla linkatussa jutussa, jossa itseasissa tuo tutkija Erola kertoo sen itse:
”Se katoaa, kun vanhempien koulutuksen lisäksi otetaan huomioon myös vanhempien työllisyys ja tulot. Myös tämä selviää itse tutkimuksesta, arvioi Erola.”
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/pr...illa-joudutaan-liian-suureen-ryhmaan-24139789

Tutkimuksessa tarkastellaan lasten menestymistä koulussa ja etenemistä eri koulutusasteilla. On jo ollut tiedossa, että korkeakoulutettujen ja hyvin työelämässä menestyneiden lapset pärjäävät keskimääristä paremmin.

Nyt joudun nostamaan kädet ylös. Niin tuossa lukee ja mielestäni se on selkeästi ristiriidassa toisaalla mainitun että Kaikki ryhmät hyötyivät -kanssa.

 

[Mediakuutio]

Tästä ollaan samaa mieltä. Voidaanko siis todeta, että jos lapsia on paljon niin silloin päivähoito on heille parempi vaihtoehto kuin kotihoito noin keskimäärin?

Riippuu aina tilanteesta. Kärjistäen vähintään alle kaksi vuotiaiden on hyvä olla kotona jos mahdollista, sillä sen ikäiset eivät saa sieltä päiväkodista mitään mitä kotoa ei saisi. Toki vaatii sen, että kotona ei katsota pelkästään Netflixiä vaan touhutaan normaalisti.

Tämä on mielestäni ristiriitaista. Toisaalta tutkija sanoo, että vanhemmat eivät ymmärrä lapsien tarpeita ja tunnista kehitysvaiheita, mutta sitten kuitenkin heidän toimisensa kasvattajina on parempi kuin ammattilaisten jotka ne tunnistavat ja ymmärtävät.

Tällä toki viitataan myös varmasti vanhempiin lapsiin. Kuitenkin pienen lapsen vanhemmat esimerkiksi usein perustelevat, että lapsi menee päiväkotiin juuri vuoden täyttäneenä opettelemaan sosiaalisia taitoja. Vuoden ikäisellä ei ole mitään valmiuksia oppia sellaista päiväkotiympäristössä ja sen ikäinen tarvii lähinnä turvallisuutta ja läheisyyttä sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään turvallisessa kodinomaisessa ympäristössä. Päivähoidossa henkilökunnalla ei ole aikaa huomioida tuon ikäistä riittävästi.

Lisäksi valitettavasti vanhemmat nykyään antavat usein lapsille liikaa vastuuta ja valtaa, mutta tämä ei toki liity varsinaisesti päivähoitoon.

Jos minä saisin päättää niin lopettaisin kotihoidontuen ja lisäisin ansiosidonnaisten määrää 24kk asti. Nuo vapaat sitten voitaisiin jakaa 8+8+8 tai vaikka 12+12. Jos lapsella olisi vain yksi vanhempi niin voisi olla koko 24kk.

 

[dana77]

Vuoden ikäisellä ei ole mitään valmiuksia oppia sellaista päiväkotiympäristössä ja sen ikäinen tarvii lähinnä turvallisuutta ja läheisyyttä sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään turvallisessa kodinomaisessa ympäristössä.

Tällaista ensimmäistä väitettä ei ole todistettu missään.

 

[Mediakuutio]

Tällaista ensimmäistä väitettä ei ole todistettu missään.

Myönnetään, muotoilin huonosti. Jotain voi oppia.

Siis tarkoitan nyt päiväkotiympäristöllä tyypillistä kahdentoista (voi olla enemmänkin) alle 3-vuotiaan lapsen ryhmää. Siellä ei noin pienellä sosiaaliset taidot ideaalisti kehity vaan agressiivisuudella pärjää ja stressitasot ovat korkeat. Jos tuon ikäinen lapsi on kymmenen tuntia päivässä hoidossa niin nuo tasot eivät edes välttämättä laske ollenkaan normaalille tasolle päivien välillä. Tuon ikäisten sosiaalisten taitojen opetteluun paras paikka on siis yleensä koti. Sitten lähempänä kahta vuotta ja sen jälkeen alkaa noista muista lapsista olla kunnolla hyötyäkin.

Ja jottei jäisi epäselväksi niin pidän varhaiskasvatusta erittäin hyödyllisenä tarpeeksi vanhoille lapsille ja siihen pitäisi panostaa lisää.
Suuntaa antavasti
- Alle 2v kotona
- 2v varhaiskasvatuksessa tai kotona ja kerhotoimintaa yms lisäksi
-3v viimeistään varhaiskasvatuksessa

 

[Mediakuutio]

Niin siis tässä puhutaan imetysikäisestä vauvasta. Lienee kaikkien yhtäläinen mielipide, että imetysajan olisi lapsen parhaaksi olla sen henkilön hoidossa joka imettää. Useimmiten tämä henkilö on äiti. Mutta miten tämä biologinen etu esiintyy imetysajan jälkeen? En siis tässä yritä jääräpäisesti kieltää tällaisen edun olemassaoloa. Ihmettelen vain kuinka suuri ja todellinen tämä etu on, ottaen huomioon että evoluutio ei ole ihmisten käyttäytymistä tähän malliin ajanut.

Joo eihän se varmasti loppuelämää kestä. Kuitenkin johtuen tuosta ensimmäisen vuoden aikana syntyneestä syvästä suhteesta, voi äidin ja lapsen suhde olla erityinen vielä pidempäänkin. Jos vastuu lapsesta kuitenkin on vuoden jälkeen tasainen niin voisi kuvitella tilanteen myös tasoittuvan tuonkin osalta.

 

[teppana]

Joo eihän se varmasti loppuelämää kestä. Kuitenkin johtuen tuosta ensimmäisen vuoden aikana syntyneestä syvästä suhteesta, voi äidin ja lapsen suhde olla erityinen vielä pidempäänkin. Jos vastuu lapsesta kuitenkin on vuoden jälkeen tasainen niin voisi kuvitella tilanteen myös tasoittuvan tuonkin osalta.

No miten se biologinen etu sitten esiintyy? Tuo kuvailemasi tunneside kuulostaa täysin olosuhteiden muovaamalta eikä biologiselta käsikirjoitukselta. Onko olemassa jonkinlaista tutkimusta jonka perusteella meissä ihmisissä on jokin biologinen ominaisuus joka keskiarvolta tekee äidistä parhaan mahdollisen kasvattajan lapselle? Yritän vain ymmärtää tätä väitettä, koska se ei sovi ollenkaan käsitykseemme evoluutiosta. Yhteinen vastuu lapsien kasvattamisesta on ollut osa ihmiskuntaa siitä saakka kun ensimmäiset heimot muodostettiin. Jos olisi jokin biologinen etu siitä, että lapsen kasvattaa hänen oma äitinsä eikä muut, olisi ihmiskunta siirtynyt sellaiseen malliin.

 

[dana77]

Siis tarkoitan nyt päiväkotiympäristöllä tyypillistä kahdentoista (voi olla enemmänkin) alle 3-vuotiaan lapsen ryhmää. Siellä ei noin pienellä sosiaaliset taidot ideaalisti kehity vaan agressiivisuudella pärjää ja stressitasot ovat korkeat. Jos tuon ikäinen lapsi on kymmenen tuntia päivässä hoidossa niin nuo tasot eivät edes välttämättä laske ollenkaan normaalille tasolle päivien välillä.

Joillakin kehittyy, joillakin ei eikä näytetty ole stressitasokaan koskisi kaikkia. Itse hieman ihmettelen puheita kymmenen tunnin päivistä. Kahdeksasta neljään se normiaika on ja siitä päikkärit vie pienimmillä pari tuntia. Ei se mahdotonta että joku olisi pidempäänkin, mutta ei tuolla ollut silloin yksikään. Paikka ei paljoa aiemmin auennut ja meni pian sen jälkeen kiinni.

 

[Sanainen arkku]

Hauska esimerkki yhteiskunnallisesta keskustelusta, jossa
-keskustelu aloitetaan yksittäisen esimerkkitapauksen (Saarikko) käyttämisenä aasinsiltana.
-keskustelu siirretään yleiselle tasolle
-esimerkkitapaus "vapautetaan" ja hän/se yksityisellä tasolla hyväksynnän.
-keskustelu jatkuu "mutta silti..."

Kukaan ei tule ajatelleeksi, että sama kierto olisi mahdollinen minkä tahansa vastaavan esimerkin tasolla. Silti "armahdus" ei toteudu yleisellä tasolla, koska "mutta silti".

 

[Sanainen arkku]

Myönnetään, muotoilin huonosti. Jotain voi oppia.

Siis tarkoitan nyt päiväkotiympäristöllä tyypillistä kahdentoista (voi olla enemmänkin) alle 3-vuotiaan lapsen ryhmää. Siellä ei noin pienellä sosiaaliset taidot ideaalisti kehity vaan agressiivisuudella pärjää ja stressitasot ovat korkeat. Jos tuon ikäinen lapsi on kymmenen tuntia päivässä hoidossa niin nuo tasot eivät edes välttämättä laske ollenkaan normaalille tasolle päivien välillä. Tuon ikäisten sosiaalisten taitojen opetteluun paras paikka on siis yleensä koti. Sitten lähempänä kahta vuotta ja sen jälkeen alkaa noista muista lapsista olla kunnolla hyötyäkin.

Ja jottei jäisi epäselväksi niin pidän varhaiskasvatusta erittäin hyödyllisenä tarpeeksi vanhoille lapsille ja siihen pitäisi panostaa lisää.
Suuntaa antavasti
- Alle 2v kotona
- 2v varhaiskasvatuksessa tai kotona ja kerhotoimintaa yms lisäksi
-3v viimeistään varhaiskasvatuksessa

Vähän oikaisuja...
Alle kolmevuotiaiden ryhmässä yli 12 lasta on äärimmäinen, ja hyvin lyhytkestoinen poikkeus. Väittäisin kokemani perusteella, että vaikka karsittaisiin pienimmän tarpeen päivät (esim. joulun välipäivät) pois, jää keskiarvo lähemmäs yhdeksää kuin kymmentä lasta. Toisaalta myöskään aikuisten keskimääräiset työtunnit eivät ole lähellekään 3x 7h45min / päivä vaan jokaista poissaoloa ei pystytä (eikä tarvitsekaan) paikkaamaan 1/1.

Pienillä lapsilla esiintyy agressiivisuutta myös kotona. Sitä vaan pidetään yleisesti "normaalina" koska (nyt ollaan topicin ytimessä) siitä ei voi osoittaa yleensä ketään sormella. Lapset saattavat purra jo siksi, että hampaiden tulo ärsyttää. Muistetaan, että koira on noin 1,5 vuotiaan lapsen tasolla kognitiivisesti. Se on hyvä mittari.

Tiivistyksesi on sinällään oikean suuntainen, mutta tarpeeton. Näin siksi, että yksilöllinen hajonta (hyvin haavoittuvassa) vertailuryhmässä on niin suurta, että kaikki yleistävä sääntelyyn tähtäävä ohjaus on hanurista.

Poliittisista puolueista asiaa katsoo lapsen näkökulmasta ehdottomasti parhaiten Keskusta ja KD.

Vaimoni sanoi aamulla: on järjetön ajatus, että hänen pitäisi olla enemmän lojaali omalle sukupuolelleen kuin omalle lapselleen.
Viisas, lapseton nainen.

 

[TosiFani]

Ihmisen historiassa nykymuotoinen äitiys on ollut olemassa hyvin lyhyen ajan. Agraariyhteiskunnassa lapset kasvatti ne, jotka eivät pellolle tai navettaan "kelvanneet".

 

[teppana]

Vaimoni sanoi aamulla: on järjetön ajatus, että hänen pitäisi olla enemmän lojaali omalle sukupuolelleen kuin omalle lapselleen.
Viisas, lapseton nainen.

Tarkoittiko hän siis sitä, että äidit jotka laittavat lapsensa hoitoon pieninä mennäkseen töihin tekevät sen koska haluavat olla lojaaleja omalla sukupuolelleen? Kuulostaa aika omituiselta.

 

[Walrus21]

Minusta tuossa kolumnissa, josta tämä keskustelu sai alkunsa, oli seuraava pääpointti:

Lapsia kasvaa tasapainoisiksi kansalaisiksi hyvin erilaisissa vanhempainvapaamalleissa. Suomen kotihoidon tuki on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Useimmissa maissa äidit hoitavat lapsiaan kotona 3-12 kk ja palaavat tämän jälkeen työelämään.

Mikäli jolla kulla on raskauttavaa todistusaineistoa sen puolesta, että esim. ruotsalaiset, islantilaiset tai tanskalaiset lapset voivat kotihoidon tuen puutteen vuoksi huonommin kuin suomalaiset, astukoon esiin.

 

[Sanainen arkku]

Tarkoittiko hän siis sitä, että äidit jotka laittavat lapsensa hoitoon pieninä mennäkseen töihin tekevät sen koska haluavat olla lojaaleja omalla sukupuolelleen? Kuulostaa aika omituiselta.

Ei. Lähinnä kommentoi tuota hesarin toimittajan aivopierua ja sen takana olevaa arvojärjestystä.

Muuten: kaikkein pienimpien päivähoidossa olevien lasten (minun näkökentästäni katsoen, ei sisällä esim. Espoota) äidit ovat huomattavan usein sairaanhoitajia. Ei siis mitään jakkupuku-uraa luovia naisia, vaan jatkuvasta, akuutista työvoimapulasta kärsivän alan keskituloisia duunareita.

 

[dana77]

Nykyään päivähoidossa ollaan pidempiä, kuin 8 tunnin pätkiä yleisesti. Eikä tosiaan missään 8-16 haarukassa painella, vaan monet päiväkodit ovat auki yötä päivää

Siitä on jo kolme vuotta kun aikaa kun viimeksi olen tuolla asioinut, joten voihan se olla että asiat ovat nykyään ihan toisin. Silloin kyseinen päiväkoti oli auki juuri niinkuin kerroin. Tiedän toki että sellaisiakin päiväkoteja on, joissa yötyötä tekevien lapset voivat käydä. Varmasti niitä on useampiakin.

 

[teppana]

Ei. Lähinnä kommentoi tuota hesarin toimittajan aivopierua ja sen takana olevaa arvojärjestystä.

Muuten: kaikkein pienimpien päivähoidossa olevien lasten (minun näkökentästäni katsoen, ei sisällä esim. Espoota) äidit ovat huomattavan usein sairaanhoitajia. Ei siis mitään jakkupuku-uraa luovia naisia, vaan jatkuvasta, akuutista työvoimapulasta kärsivän alan keskituloisia duunareita.

Sairaanhoitajat tekevät myös usein vuorotyötä ja tällöin joutuu varmasti turvautumaan vuoro-päiväkoteihin. Sitten kun vielä ottaa huomioon että miespuolisten lääkäreiden toiseksi yleisin aviopuoliso on sairaanhoitaja (yleisin on lääkäri) on näiden vanhempien aivan pakko turvautua päiväkoteihin.

Olen kummisetä neljä kuukautta vanhalle tytölle. Tytön äiti on todennäköisesti pakotettu menemään töihin kun ansiosidonnainen äitiysloma päättyy. Ei se mukava tilanne ole, mutta minkäs teet?

 

[Sanainen arkku]

Siitä on jo kolme vuotta kun aikaa kun viimeksi olen tuolla asioinut, joten voihan se olla että asiat ovat nykyään ihan toisin. Silloin kyseinen päiväkoti oli auki juuri niinkuin kerroin. Tiedän toki että sellaisiakin päiväkoteja on auki, joissa yötyötä tekevien lapset viivat käydä. Varnasti niitä on useampiakin.

@T1971
Vuorohoidon tarve on kyllä lisääntynyt. Silti (edelleen oma näkökulmani vain) ylivoimaisesti suurin osa lapsista saapuu päiväkotiin välillä 7:50-8:15 ja ylivoimaisesti suurin kotiinlähtöaalto on 16:00-16:20 välillä.

Kyllä tästä varmasti dataakin on. Eniten päivähoitoaikoja pidentää pitkät työmatka-ajat. Kun tämänhetkinen havaintopaikkani on Uudellamaalla, niin aika pieni joukko siellä tuntuu omassa asuinkunnassaan työskentelevän.

Voisin kertoa tähän ketjuun tuhat eri esimerkkiä monesta eri ympäristöstä, mutta kai tänne muutakin pitää sopia kuin yhden jätkän höpinöitä päivähoidosta. Sanon vaan sen, että parasta on jättää perheille valinnanvapautta, ja tukea heitä toimimaan mahdollisimman hyvin koko perheen hyvinvointia ajatellen.
Ja sen poliittisesti epäsuositun asian, että kaikki tässäkin ketjussa mainitut ongelmakohdat ovat täysin lillukanvarsia sen rinnalla, millaista yksityistä ja yhteiskunnallista vahinkoa lapsiperheiden vanhempien eroista aiheutuu. Aivan lillukanvarsia.

 

[Sanainen arkku]

Sairaanhoitajat tekevät myös usein vuorotyötä ja tällöin joutuu varmasti turvautumaan vuoro-päiväkoteihin. Sitten kun vielä ottaa huomioon että miespuolisten lääkäreiden toiseksi yleisin aviopuoliso on sairaanhoitaja (yleisin on lääkäri) on näiden vanhempien aivan pakko turvautua päiväkoteihin.

Olen kummisetä neljä kuukautta vanhalle tytölle. Tytön äiti on todennäköisesti pakotettu menemään töihin kun ansiosidonnainen äitiysloma päättyy. Ei se mukava tilanne ole, mutta minkäs teet?

Tosin toinen puoliso tekee usein päivätyötä. Tästä seuraa, ettei vuorohoitoa tarvita, ja se että päiväkotipäiviä näillä lapsilla on usein vain 2-3 viikossa mikä on hyvin kohtuullinen rasitus.

 

[teppana]

Tosin toinen puoliso tekee usein päivätyötä. Tästä seuraa, ettei vuorohoitoa tarvita, ja se että päiväkotipäiviä näillä lapsilla on usein vain 2-3 viikossa mikä on hyvin kohtuullinen rasitus.

Koitin huvikseni googlailla vähän enemmän infoa päivähoidosta, mutta ilmeisesti lapsen päivähoitopaikka on salassa pidettävää tietoa enkä onnistunut löytämään esim. keskimääräistä hoitopäivän pituutta iän mukaan tai sitten vanhempien (tai mahdollisesti vanhemman) työtilannetta keskimäärin.

Kyllähän se aika hurjalta kuulostaa kun yksivuotias on hoidossa 7:45-16:15.

 

[Sanainen arkku]

Koitin huvikseni googlailla vähän enemmän infoa päivähoidosta, mutta ilmeisesti lapsen päivähoitopaikka on salassa pidettävää tietoa enkä onnistunut löytämään esim. keskimääräistä hoitopäivän pituutta iän mukaan tai sitten vanhempien (tai mahdollisesti vanhemman) työtilannetta keskimäärin.

Kyllähän se aika hurjalta kuulostaa kun yksivuotias on hoidossa 7:45-16:15.

Minä oikeastaan tarkoitin, että sillä välillä tavanomaisen päiväkodin täyttöaste on moninkertainen sen ulkopuoliseen aikaan. Mutta kyllä se monen lapsen kohdalla tietenkin tuota tarkoittaa. Harva ihminen suorittaa kahdeksantuntisensa päiväkodin naapurissa.

 

[Mediakuutio]

Joillakin kehittyy, joillakin ei eikä näytetty ole stressitasokaan koskisi kaikkia. Itse hieman ihmettelen puheita kymmenen tunnin päivistä. Kahdeksasta neljään se normiaika on ja siitä päikkärit vie pienimmillä pari tuntia. Ei se mahdotonta että joku olisi pidempäänkin, mutta ei tuolla ollut silloin yksikään. Paikka ei paljoa aiemmin auennut ja meni pian sen jälkeen kiinni.

Lapsilla on usein pidemmät päivät kuin aikuisilla johtuen työmatkoista.

Vähän oikaisuja...
Alle kolmevuotiaiden ryhmässä yli 12 lasta on äärimmäinen, ja hyvin lyhytkestoinen poikkeus. Väittäisin kokemani perusteella, että vaikka karsittaisiin pienimmän tarpeen päivät (esim. joulun välipäivät) pois, jää keskiarvo lähemmäs yhdeksää kuin kymmentä lasta. Toisaalta myöskään aikuisten keskimääräiset työtunnit eivät ole lähellekään 3x 7h45min / päivä vaan jokaista poissaoloa ei pystytä (eikä tarvitsekaan) paikkaamaan 1/1.

Riippuu toki paikkakunnasta yms mutta lasten poissaolot pyritään huomioimaan jo toiminnan suunnittelussa niin, että täyttöasteet suunnitellaan yli sadan prosentin. Yli 12 on toki poikkeus aina mutta sitäkin tapahtuu. Joissakin on jo lähtökohtaisesti 16 lasta ja 4 aikuista mutta tämäkin poikkeus. Kuitenkin myös suhdeluvut ylittyvät päiväkodeissa usein.

Pienillä lapsilla esiintyy agressiivisuutta myös kotona. Sitä vaan pidetään yleisesti "normaalina" koska (nyt ollaan topicin ytimessä) siitä ei voi osoittaa yleensä ketään sormella. Lapset saattavat purra jo siksi, että hampaiden tulo ärsyttää. Muistetaan, että koira on noin 1,5 vuotiaan lapsen tasolla kognitiivisesti. Se on hyvä mittari.

Tiivistyksesi on sinällään oikean suuntainen, mutta tarpeeton. Näin siksi, että yksilöllinen hajonta (hyvin haavoittuvassa) vertailuryhmässä on niin suurta, että kaikki yleistävä sääntelyyn tähtäävä ohjaus on hanurista.

Niin esiintyy ja siksi sillä siellä pienten lasten keskuudessa pärjääkin. Pointti oli se, että noin pienen päiväkotiin laittamista ei voi perustella lapsen edulla jos vaihtoehtona on normaali turvallinen kotihoito. Haittaa siitä kuitenkin voi olla. Vanhemmalla lapsella siitä taas on jo kuitenkin kiistatonta hyötyä.

 

[mutina]

Omana mielipiteenä kodinhoidontuen alle 3-vuotiaille vois vaikka kolminkertaistaa, ehkä sillä olisi positiivinen vaikutus tuohon suomalaisten syntyvyyteen. Moni äiti tai isä hoitaisi lasta pienenä kotonaan ja päivähoito on ainakin tilastojen varassa ihan hemmetin kallista kunnille

Ja jos palataan Saarikkoon, tai edes tasa-arvoon, niin miten kolmen vuoden kotona olo kompensoitaisiin muuten kuin taloudellisesti vanhemmalle tai vanhemmille?

Saarikko hoitanee lastansa kotona vuoden verran. Se ei suinkaan pätevöitä häntä lisää puolueen johtoon, vaan puolue jatkaa toimintaansa, uusia kykyjä nousee, tilanteet muuttuvat. Vuoden päästä uusi nouseva suunta uuden johtajan johdolla on jo löytynyt, tai edes suunta. Saarikko ei palaa nousevana kykynä, vaan joutuu uudelleen petaamaan tietänsä kohti johtoa. Jos Saarikko on kotona kolme vuotta, on hän käytännössä joutunut täysin ulkopuolelle sisäpiiristä, ei siellä paikka odota. Me voimme teoretisoida lapsen kehityksellä kuinka pitkään vain, mutta kotiin jäävä puoliso ei tee vain taloudellista uhrausta nyt ja eläkkeestään, hän myös menettää vuosia potentiaalista urakehitystä. Joillain aloilla se voi olla toisia merkittävämpi menetys.

Nykymaailmassa tietysti isälle isyysloman pitäminen voi olla suorastaan meriitti, sehän on valinta "perhearvojen" ja "tasa-arvon" suuntaan. Naiselle äitiyslomien pito ei samalla tavalla kasvata arvoa. Äitiyslomalla oleva nainen vain toteuttaa tässäkin ketjussa todettua biologista sidettään lapseensa.

 

[dana77]

Saarikko hoitanee lastansa kotona vuoden verran. Se ei suinkaan pätevöitä häntä lisää puolueen johtoon, vaan puolue jatkaa toimintaansa, uusia kykyjä nousee, tilanteet muuttuvat. Vuoden päästä uusi nouseva suunta uuden johtajan johdolla on jo löytynyt, tai edes suunta. Saarikko ei palaa nousevana kykynä, vaan joutuu uudelleen petaamaan tietänsä kohti johtoa. Jos Saarikko on kotona kolme vuotta, on hän käytännössä joutunut täysin ulkopuolelle sisäpiiristä, ei siellä paikka odota. Me voimme teoretisoida lapsen kehityksellä kuinka pitkään vain, mutta kotiin jäävä puoliso ei tee vain taloudellista uhrausta nyt ja eläkkeestään, hän myös menettää vuosia potentiaalista urakehitystä. Joillain aloilla se voi olla toisia merkittävämpi menetys.

Olet tässä oikeassa.

Potentiaalisen urakehityksen yksi osa on eläkekertymä jonka vaikutukset näkyvät vielä silloinkin kun Saarikon lapsi on ollut jo pitkään työelämässä.

Lisäksi jos Saarikon lapsi tyttö (ja poika myös), niin hän opettaa eteenpäin mallin että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia kun miehet ovat töissä. Lapsi ei ole ainoa joka tämän mallin sisäistää vaan myös työnantajat, jotka pohtivat nuorten naisten palkkaamista. Tämä vaikuttaa koko sukupuolen työllistymiseen ja sitä kautta kansantalouteen.

Ymmärrän pointin että korvatulehdukset aiheuttavat kustannuksia, mutta tämä on toiseen suuntaan miljardien kysymys.

 

[Sanainen arkku]

Ja jos palataan Saarikkoon, tai edes tasa-arvoon, niin miten kolmen vuoden kotona olo kompensoitaisiin muuten kuin taloudellisesti vanhemmalle tai vanhemmille?

Saarikko hoitanee lastansa kotona vuoden verran. Se ei suinkaan pätevöitä häntä lisää puolueen johtoon, vaan puolue jatkaa toimintaansa, uusia kykyjä nousee, tilanteet muuttuvat. Vuoden päästä uusi nouseva suunta uuden johtajan johdolla on jo löytynyt, tai edes suunta. Saarikko ei palaa nousevana kykynä, vaan joutuu uudelleen petaamaan tietänsä kohti johtoa. Jos Saarikko on kotona kolme vuotta, on hän käytännössä joutunut täysin ulkopuolelle sisäpiiristä, ei siellä paikka odota. Me voimme teoretisoida lapsen kehityksellä kuinka pitkään vain, mutta kotiin jäävä puoliso ei tee vain taloudellista uhrausta nyt ja eläkkeestään, hän myös menettää vuosia potentiaalista urakehitystä. Joillain aloilla se voi olla toisia merkittävämpi menetys.

Nykymaailmassa tietysti isälle isyysloman pitäminen voi olla suorastaan meriitti, sehän on valinta "perhearvojen" ja "tasa-arvon" suuntaan. Naiselle äitiyslomien pito ei samalla tavalla kasvata arvoa. Äitiyslomalla oleva nainen vain toteuttaa tässäkin ketjussa todettua biologista sidettään lapseensa.

Mitä ihmettä nyt? Eihän Saarikon vaihtoehdot ole työttömyys tai Kepun puheenjohtajuus. Hänellä on varsin hyvin palkattu työ, johon hän voi palata sopivaksi katsomansa jakson jälkeen.

Jännä juttu, että yhtäkkiä Kepun puheenjohtajuus onkin tavoittelemisen arvoinen askel uralla...Melkein sanoisin, että päinvastoin. Se saattaa sulkea ovia enemmän kuin avata niitä.

Siitä olen samaa mieltä, että eläkeasialle pitäisi tehdä jotain, ja se jotain on tämä: avioliiton aikainen eläkekertymä (ja kenties avopuolisoidenkin alkaen ensimmäisen lapsen syntymästä) pitäisi lukea puolisoiden yhteiseksi varallisuudeksi, kuten muukin varallisuus, ellei siitä erillisellä sopimuksella poiketa.

 

[Sanainen arkku]

Ymmärrän pointin että korvatulehdukset aiheuttavat kustannuksia, mutta tämä on toiseen suuntaan miljardien kysymys.

Poimin tämän vähän erilleen muusta. Usein sanotaan, että sairastunutta lasta jää kotiin hoitamaan äiti. Näin onkin. Se tuskin on niinkään isä / äiti kysymys, vaan pikemminkin kotiin jää (jos ja usein kun on mahdollista) se vanhemmista, joka on julkisella sektorilla töissä.

Tässä, ironista kyllä, tasa-arvoa edistää vuoroviikkovanhemmat. Lapsi kun saattaa sairastua yhtä todennäköisesti isä- kuin äitiviikoilla.