Vähän viiveellä tartun tähän. Pahoittelut. Mutta mikä tuo tahallisten väärinymmärrysten määrä kyseisessä tekstissä on? En oikein löydä ainuttakaan. Sarkasmia ja provosoivaa sävyä löytyy tuttuun tyyliin, mutta muuten hienosti rakennettu näkemys identiteettipolitiikkaa ja intersektionaalisuutta vastaan yksilökeskeisen maailman kuvan puolesta. Tietenkin se kirpaisee jos itse kokee ihmisten lokeroimisen hyödyllisenä, mutta jos on tekstin kanssa eri mieltä, niin on hyvä tuoda esiin myös se näkemysero.
Enbusken teksteissä on aina sama premissi:
Suomi on tasa-arvoinen maa ja ketään ei syrjitä, koska laki ja korkeat ihanteet sanovat niin.
Miten taas feminismi - ja esimerkiksi tämä hallitus - näkee asian: Suomessa on de jure mahdollisuuksien tasa-arvo, mutta luutuneista asenteista ja yhteiskunnan rakenteeseen vakiintuneista käytännöistä johtuen mahdollisuuksien tasa-arvo ei de facto toteudu kaikilta osin.
Ratkaisu: kannustetaan erilaisia aliedustettuja ihmisryhmiä johtotehtäviin; harjoitetaan maltillisesti positiivista diskriminaatiota, jos se on mahdollista; edistetään yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa syrjinnän tunnistamisen ja siihen reagoimisen.
Enbuske ei joko ymmärrä tätä kuviota, tai sitten hän tietoisesti esittää tyhmää saadakseen meheviä kärjistyksiä. Epäilen jälkimmäistä.
Lisäksi veikkaan, että hän jättää tietoisesti avaamatta, mitä positiivisella diskriminaatiolla tarkoitetaan. Jos ajatellaan vaikkapa komissaarin virkaa, niin eihän sen suhteen ole lähdetty nimittämään pystymetsästä epäpätevää naista. Sen sijaan on todettu, että koska ehdolla on sekä päteviä naisia että päteviä miehiä (ok, tästä varmaan voi kiistellä), valitaan tällä kertaa nainen. Jos Urpilainen (ja varauksin Kumpula-Natri) eivät olisi käytettävissä, Brysseliin lähtisi Heinäluoma. Aivan kuten vihreät valitsivat Haaviston, koska hän oli ainoa järkevä vaihtoehto tuolloisessa tilanteessa.
Korostan kuitenkin, että kyse on nimenomaan yhteiskunnallisesta analyysista. Jos ajattelee, että mikään ei koskaan tai missään hidasta naisten urakehitystä, on tietysti luontevinta vastustaa kaikkia mahdollisia tasa-arvo-instrumentteja.
Itse näen, että näillä Rinteen puheilla "tasa-arvoisimmasta hallituksesta" on lähinnä symbolista arvoa. Rinne haluaa osoittaa omille äänestäjilleen, että naisvaltaisen puolueen johtaja kannattaa progressiivista tasa-arvopolitiikkaa. Sinällään tuossa ministerijaossa ei ole mitään yllättävää, koska hallituksessa on tällä kertaa puolueita, joiden äänestäjistä enemmistö on naisia.
Toki tuossa Enbusken kirjoituksessa on kaupan päälle aivan järjetön määrä olkiukkoja, mutta niitä tuskin on syytä tässä käsitellä. Varmaan jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, miksi ministeriksi ei rekrytoida Kontulan ostarilta mustaa homoa, vaan valinta tapahtuu ehdolla olevasta ja muodollisesti pätevästä hakijaryhmästä.