Niin minäkin. Olen yrittänyt löytää keskusteluita ja artikkeleita, joissa tämä pihalla olo voitaisiin todistaa, mutta useimmiten vaan tyydytään toteamaan, että asia ei ole näin. Näitä ei sitten sen enempää perustella.
Syy lienee siinä, että tämä evoluutiopsykologian, evoluutiobiologian, feminismin ja humanismin monitahoinen konflikti ei ratkea mihinkään yksittäiseen faktaan tai väittelyyn. Edes tieteen kentällä ei ole yksimielistä näkemystä keskeisistä ongelmakohdista.
Olen lukenut Petersonin menestyskirjan, jota joutui Turun kirjastopalvelussa jonottamaan puolisen vuotta. Kirja on enimmäkseen jonninjoutavaa pseudotieteilyä, jossa menevät iloisesti sekaisin muinaiset mytologiat, konservatiivinen maailmankuva sekä tarkoin valitut tieteelliset faktat. Self helppinä toimii varmasti joillekin syrjäytyneille nuorille.
Kannattaa kuunnella Petersonin ja Sam Harrisin välinen debatti, joka löytyy Youtubesta. Siinä Peterson puhutaan huolellisesti pussiin - joskaan hän ei sitä tietenkään myönnä.
Mediassa esiintyvät toimittajat ja haastattelijat häviävät useimmiten Petersonille, sillä he eivät perehdy hänen argumentaatiostrategiaan. Tässäkin kohtaa internet toimii hyvänä apuvälineenä. Peterson ja Halla-aho ovat hyvin samankaltaisia keskustelijoita: kummallakin on laaja tietopohja ja terävä pää. He pystyvätkin usein manipuloimaan keskusteluja niin, että niitä käydään heidän premisseilleen suotuisista lähtökohdista. Viimeksi tämä nähtiin Ylen tentissä, joissa Halla-aho vei selvin luvuin toimittajia sanomatta oikeastaan yhtään mitään rakentavaa.
Petersonin suosio perustuu siihen, että hän on löytänyt markkinaraon vellovasta identiteettipolitiikasta. Tässä mielessä hän ei hirveästi eroa vastapuolen Eskolinista, Timosesta ja kumppaneista, jotka messuavat varsin yksipuolista sanomaa vannoutuneelle kannattajakunnalleen.