Haitallisten sukupuoliroolien vaikutusten karsimisesta samaa mieltä: kannustetaan tytöille teknillisiä opintoja ja rohkaistaan mm. oppimaan koodaamista jne. Ei aseteta kiintiöitä, tai valita ketään mihinkään virkaan ns. säälistä.
Kiintiöt ovat yleisellä tasolla asia, jota ihmiset pelkäävät enemmän kuin kannattaisi. Ei Suomessa tapahdu tuollaista mainitsemaasi sääliin perustuvaa valintaa.
THL:n sivuilta:
Suomessa ainoat lakisääteiset kiintiöt koskevat valmistelevia toimielimiä. Muualla maailmassa yleisempi sukupuolikiintiömalli on vaalien ehdokasasettelua koskeva kiintiö, joka voi olla säädetty perustuslaissa, vaalilaissa tai puolueiden omissa säännöissä.
Pörssiyhtiöistä:
Tällä hetkellä elinkeinoelämän tasa-arvoa vauhditetaan lainsäädännöllä jo seitsemässä Euroopan maassa (Norja, Islanti, Espanja, Ranska, Belgia, Italia, Alankomaat). Kiintiöistä on tehty päätös Saksassa ja niistä käydään keskustelua myös muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa.
Kiintiöillä voidaan myös pyrkiä lisäämään diversiteettiä. Jos koulussa 95% opettajista on naisia, voidaan katsoa, että miesten määrän lisääminen saattaisi monipuolistaa opetustoimintaa. Tämäkään ei tietysti tarkoita, että tehtävään valittaisiin epäpätevä henkilö.
En nyt ole ihan varma mihin viittaat yksittäisellä politiikkatoimella, mutta itse pyrin viestissäni tarkastelemaan tätä asiaa nimenomaan periaatteen ja ajattelumallin (mahdollisuuksien vs. lopputuloksen tasa-arvo) näkökulmasta, enkä minkään tietyn politiikkatoimen.
Siihen että tasa-arvopolitiikka on monimutkainen kokonaisuus, jossa tulee ottaa huomioon lainsäädäntö, oikeudenmukaisuus ja realiteetit. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ratkea millään yksittäisillä toimilla, vaan tavoitteita tulee lähestyä askel askeleelta.
Mutta onko tämä merkittävä yhteiskunnallinen ongelma tällä hetkellä? Missä rikotaan tasa-arvolainsäädäntöä ja onko se systemaattista?
Riippuu varmaan määrittelijästä. Työelämässä tapahtuu jatkuvasti laittomuuksia, joista vain murto-osa päätyy tuomioistuinten käsiteltäväksi. Kokonaisuuden kannalta lienee kuitenkin syytä todeta, että tasa-arvo toteutuu varsin hyvin.
Mielelläni lukisin tästä lisää, jos viitsit avata ajatusta, koska mielestäni sukupuolten välillä ei vallitse perusteetonta palkkaeroa tällä hetkellä. Mielestäni Suomessa on jopa liikaa vallalla ajattelu, jossa "samasta työstä maksetaan sama palkka", kun palkan pitäisi pystyä joustamaan enemmän tuottavuuden mukaan. Ehkä äitiyteen liittyvät kysymykset ovat lähimpänä palkkaepätasa-arvoa luovaa ilmiötä, mutta siitäkin päästäisiin eroon luopumalla mahdollisuudesta oleskella kotona lapsen kanssa yhteiskunnan piikkiin.
Erot eivät ole kovin suuria. Jos karsitaan ylityötunnit ja muut työehtosopimuksiin sidotut asiat pois, palkkaero kutistuu merkittävästi.
Enemminkin kiinnittäisin huomiota siihen, miksi miehet tekevät pidempää päivää, panostavat uraansa, pyrkivät elättäjyyteen jne. Uskoakseni tämä kehitys perustuu enemmän historiallisiin kehityskaariin ja työelämän rakenteeseen kuin biologisiin ominaisuuksiin. Tosiasiahan on, että jonkun on hoidettava lapset, vanhukset ja kodin ylläpito. Menneisyyden konventioista ja sukupuolirooleista johtuen valtaosa em. "palkattomasta työstä" lankeaa naisille, mikä taas näkyy työurissa, palkkakehityksessä ja eläkkeissä.
Tämän voi tietysti sanoa olevan ihmisten omassa päätäntävallassa. Totuus kuitenkin lienee, että tämä koko sukupuolierityinen ajatusmalli heijastuu kaikille yhteiskunnan aloille: varhaiskasvatukseen, koulutukseen, työnhakuun ja yritysten sisäisiin hierarkiohin. Muun väittäminen on mielestäni idealismia.
Olen varmaankin aiemmin todennut, että mainitsemiani epäkohtia ei tulla millään lainsäädännöllä korjaamaan. Kehitys tapahtuu omalla painollaan, kun menneisyyden huonot toimintamallit kuolevat pois uusien tilalta. Yhteiskunnalla on kuitenkin mahdollisuus vauhdittaa tätä kehitystä karsimalla vääränlaisia kannusteita (esim. kotihoidon tuki).