Ihan en nyt tätä ymmärrä, että kun sanoin että mielestäni kiintiöt ovat huono asia, laitat minulle viittauksia kiintiöiden olemassaoloon.
Halusin tuoda esille, että kiintiöitä hyödynnetään jo nykyisin useissa verrokkimaissa ilman sen suurempaa kohua.
Sanoisinko, että siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla. Jos optimaalisista henkilövalinnoista joudutaan luopumaan kiintiöiden takia, on tulos epäoptimaalinen, mikä tarkoittaa sitä, että valinta on sääliin perustuvaa. Muutenhan parhaat olisivat paikoillaan ilman kiintiöitäkin.
Johtopäätöksesi perustuvat oletukseen, että kiintiöt johtaisivat epäoptimaaliseen henkilövalintaan. Näin ei kuitenkaan väistämättä ole. Yleisesti ottaen kiintiöiden funktiona ei ole epäpätevän tai huonomman ehdokkaan valinta, vaan se, että tasaväkisistä hakijoista valitaan jonkin vähemmistön edustaja. Tämä voi johtaa myös siihen, että valittu henkilö parantaa yrityksen/viran toimintakykyä syistä, jotka eivät liity osaamiseen vaan johonkin toissijaiseen syyhyn (esim. laajempi edustavuus).
Jos jonkun mielestä on olemassa hyväveliverkostoja tai vastaavia, jotka vääristävät valintoja, tulee puuttua (demokratian) prosesseihin, ei edelleenkään siihen lopputulosten tasa-arvoon – vaan mahdollisuuksien tasa-arvoon.
Demokraattinen prosessi ei automaattisesti pura epätasa-arvoa: kun ihmisten annetaan vapaasti äänestää, he saattavat perustaa päätöksensä ulkoisiin tekijöihin. Vaaleissa onkin enemmän kyse mielikuvista kuin faktoista.
Feministinen (ja yleisemmin vasemmistolainen) ajattelu suosii positiivisia vapauksia. Tällöin lähtöoletuksena on, että pelikenttä ei ole oikeudenmukainen. Jos ajatellaan tätä vaikkapa Suomen kontekstissa, niin mahdollisuuksien tasa-arvo edellyttää aika laajaa ja laadukasta kouluverkkoa. Suomalainen yhteiskunta onkin monilla mittareilla arvioituna "mahdollisuuksien maa", sillä meillä sosiaalinen liikkuvuus on ollut kärkitasoa maailmassa.
Yhdysvaltoja pidetään mahdollisuuksien tasa-arvon mallimaana, vaikka siellä menestyminen perustuu paljon enemmän vanhempien lompakkoon kuin Suomessa. Jos synnyt huonoon lähiöön köyhille vanhemmille, joudut huonoihin kouluihin etkä pääse yliopistoon. Vastaavasti jos vanhempasi ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia, pääset suhteilla tai rahalla laadukkaaseen opetukseen ja sitä kautta yhteiskunnan huipulle.
En minä tiedä, tarvitaanko tässäkään kiintiöitä. Jos rehtori/rekrytoija tietää, että monipuolisella henkilökunnalla saa tarjottua parempaa opetusta, hän varmaan tekee rekrytoinnit sen perusteella. Yksityisellä sektorillahan tätä ongelmaa ei ole, koska markkinat rankaisevat kyllä epäoptimaalisesti (lue esim. yksipuolisesti) toimivia yrityksiä varsin tehokkaasti. Ehkäpä tässä asiassa feministi ja kapitalisti voivat lyödä kättä.
Teet tässä oletuksen, että rekrytoija osaisi arvioida, kuka hakijoista on pätevin tehtävään. Rekrytoijat ovat kuitenkin vain ihmisiä, joilla on omat vajavaisuutensa. Usein oikean valinnan ennakoiminen on todella haastava, ellei jopa mahdoton, tehtävä.
Rekrytointiprosessi on myös siinä mielessä subjektiivinen prosessi, että asiaosaaminen sekoittuu kaikenlaisiin epäoleellisiin tehtäviin. Paras hakija voi jäädä jalkoihin, jos hän ei kykene myymään osaamistaan. Tätä ongelmakenttää pyritään tietysti karsimaan, mutta onko siihen osaamista ja resursseja? On ihan tutkittu tosiasia, että ulkonäölliset seikat vaikuttavat menestykseen työnhaussa. Oma lukunsa on sekin, että pelkän nimen perusteella ei pääse edes haastatteluun. Tämäkin on ihan arkipäivää monissa yrityksissä.
Onko mahdollista, että miehet vain ovat sellaisia? Luonnostaan. Menneisyyden kehityskaaria ei tietenkään voida väheksyä – on selvää, ettei naisten rooli yhteiskunnassa voi muuttua sormia napsauttamalla, vaikka tasa-arvo olisikin instituutioissa varmistettu. Tällä hetkellä Suomessa samasta työstä maksetaan samaa palkkaa ja naisten alhaisempi palkkataso johtuu siitä, että he haluavat tehdä töitä matalapalkkaisemmilla aloilla. Mielestäni tässä olisi se isoin asia, mikä voitaisiin korjata, eli kannustettaisiin naisia enemmän tekniikan alalle. Mitkään sairaanhoitajien palkkojen keinotekoinen nostaminen insinöörin palkan tasolle eivät tietenkään toimi, vaikka Tehy älyttömässä kampanjassaan sellaista vihjaileekin. Toisaalta ei pidä myöskään syyllistää naisia siitä, että he ovat hakeutuneet hoiva-aloille – jokaisen omaa valintaa tulee kunnioittaa.
Lihavoin väitteet, jotka haluan problematisoida. Ensinnäkään ei ole olemassa mitään staattista mieheyttä tai naiseutta, jota miehet tai naiset yleisesti edustaisivat. Aika usein on myös päädytty siihen johtopäätökseen, että vaihtelu ryhmien sisällä on suurempaa kuin ryhmien välillä; toisin sanoen esim. naiset ovat keskenään hyvin erilaisia ja voivat edustaa monenlaisia käyttäytymismalleja.
Toiseksi asiaksi nostan vapaan tahdon, joka on mielestäni sekin aika monitulkintainen ilmiö. Ihmiset toimivat ensisijaisesti sosiaalisten kannusteiden, odotusten ja opittujen taitojen varassa. Kun nämä toimintamallit ovat rakentuneet sukupuoliroolien varaan, on aika oletettavaakin, että käyttäytymisessä näkyy sukupuolikasvatuksen ja traditioiden vaikutus. Väitän myös, että ihmiset yliarvioivat "vapaan tahdon". Tutkimusten perusteella ihminen on aika kiinteästi sidoksissa elinympäristön tuottamiin rooliodotuksiin.
Minä en olisi huolissani yrityksen sisäisistä hierarkioista. Ahneet osakkeiden omistajat kyllä järjestelevät yrityksensä niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon voittoa pitkällä aikavälillä.
Samat tahot olivat aiemmin sitä mieltä, että naisia ei missään nimessä kannata ottaa työelämään mukaan.
Toisinaan ihmettelen, että miksi kukaan, jonka mielestä naiset ovat alipalkattuja, ei käytä tätä "markkinahäiriötä" hyväkseen ja perusta yritystä, joka työllistäisi enemmän naisia. Alle markkinahinnan olevalla työvoimallahan pitäisi takoa kovat voitot ja kun naisten kysyntä alkaisi nousta, nousisivat tietysti palkatkin. No... tämä ilmaisena bisnesvinkkinä ja tällaisena "put your money where your mouth is" -tyyppisenä heittona.
Erot sukupuoliryhmien välillä eivät ole kovin suuria. Diversiteettikin on ennemminkin lisämauste kuin täsmäratkaisu, joka korjaisi mahdolliset puutteet ammattitaidossa. Yritysten kannalta on järkevintä panostaa eniten paukkuja asiaosaamiseen. Voi olla, että pätevien hakijoiden joukosta ei edes löydy vaikkapa naispuolisia ehdokkaita.
Yleisesti ottaen on kuitenkin havaittu, että diversiteetillä voidaan saada positiivisia tuloksia. Näin ollen uskonkin, että yritysmaailman tulevaisuus tulee rakentumaan monipuolisen hallitusrakenteen varaan.
