Enpä tiedä, uskonnolliset asiat eivät oikein ole tieteellisen tiedon piirissä eikä uskontoa voi ”kumota” tieteellä muuten kuin sen tietyn version ilmiöiden ja ennustusten kautta. Esim. on voitu kyllä osoittaa ennen niin mystisten luonnonilmiöiden noudattavan ennustettavia lakeja sen sijaan että esi-isäin henget ja tontut ohjailisivat niitä, tai että jumalan pitäisi puuttua taivaankappaleiden ratoihin jotta asiat pysyisivät järjestyksessä. Aina voi kuitenkin uskoa kaiken takana olevan jotain, kuten simulaation, jumalan, henkimaailman… Tiede on lähinnä kaventanut tämän tilan niin käytännön elämän kannalta merkityksettömäksi, että esim. kristinusko on menettänyt jalansijaa meillä.
Nykyään olen kuitenkin jokseenkin pessimistinen ihmisen suhteen. Tarve uskoa vaikuttaa hyvin sisäsyntyiseltä ja en ole erityisen vakuuttunut että new age -hörhöily ja muu vaihtoehtoishengellisyys manifestointeineen ja ”universumeineen” ja energiakivineen olisi jotenkin parempi juttu kuin maltillinen tapakristillisyys. Sitä eivät ole usein myöskään samaa ajattelumekanismia lainaavat aatteet kuten kansallissosialismi, fasismi tai kommunismi. En usko lajistamme olevan miksikään rationaalisiksi ateisteiksi (harvassa olevia yksilöitä lukuunottamatta), vaan lienemme tuomittuja ”uskojiksi” muodossa tai toisessa. Lisääntynyt tieto ei tätä kykene parantamaan, sillä emme pysty ottamaan sitä riittävän tehokkaasti vastaan ja onkin monelle helpompaa sulkea silmät vaikkapa rokotuksia koskevalta tiedolta ja uskoa ”luonnolliseen parannukseen”, hopeaveteen, kristalliin tai enkelihoitoihin. Usein toki paljon arkisemmin uskotaan johonkin asiaan tai aatteeseen vahvasti silkasta uskomisen tarpeesta.