Voit varmaankin osoittaa nämä minun radikaalit ajatukset ja totalitaristiset intentiot, kun ne mukaasi ovat niin ilmiselviä.
En ehdi etsiä sanomisiasi - varsinkaan, kun ne on ripoteltu useampaan eri ketjuun, joten tarjoan näkemystä mikä minulle on välittynyt. (Jos olen ymmärtänyt väärin, pahoittelen, mutta yleensä niitä syntyy, kun asettuu mielipiteineen jonkin puolesta ja jotain vastaan.)
Olen siis käsittänyt mielipiteeksesi feminismistä, että he pyrkivät poistamaan patriarkaalisia rakenteita yhteiskunnasta. Ja tämän kannalla käsittääkseni itsekin olet. Esimerkiksi #metoo on mielestäni radikaali-ilmiö, jonka tavoitteena on kaataa patriarkaalisia käytösmalleja, vaikka se vaatisi muutaman sivullisen maineen ja työuran. #metoo muistuttaa vihaista keskiaikaista soihtujoukkoa, joka repi ihmisiä toriaukealla julkiseen häpäisyyn. Nämä ovat radikaaleja ylilyöntejä erityisesti siksi, etten itse usko nykypäivän Suomessa olevan mitään patriarkaalisia rakenteita. Tätä yhteiskuntaa masinoi mielestäni kapitalistiset voimat, joita kiinnostaa pelkästää taloudellinen hyöty. Ja toisekseen uskon, että ihmisen syyllisyys tulisi osoittaa ennen tuomion langettamista. Ihmisen julkinen leimaaminen joksikin on jo tuomio itsessään. Se jättää pysyvän jäljen julkisuudessa työskentelevälle ihmiselle. Lisäksi tämä oletetun patriarkaalisuuden hutkiminen syyllistää turhaan nuoria teinipoikia, jotka jo nyt syrjäytyvät kasvavaan tahtiin työ- ja etenkin opiskelumaailmasta. Miehisyyttä ei pitäisi joutua häpeämään, vaikkei se sopisikaan yhteiskunnan ihannemuottiin.
Totalitarismia taas on mielestäni vastakkaisten mielipiteiden vaimentaminen - sanan- ja ilmaisunvapauden tukahduttaminen, johon tämä poliittinen korrektius on ensiaskel. Ja koska tunnut olevan täällä poliittisen korrektiuden puolella ja erityisen voimakkaasti esimerkiksi Ukkolaa vastaan, on agendasi ollut loogista luetella sananvapaudenvastustamiseen ja totalitarismiin... Vaikka harva sitä itsekään tulee ajatelleeksi. Nuo ovat kuitenkin negatiivisia käsitteitä. Toisen loukkaaminen ei ole koskaan kiva asia. Siinä olemme samaa mieltä. Mutta valitettavasti joku loukkaantuu aina. Eikä ole tasa-arvoa sanoa, että tätä ihmisryhmää saa loukata ja tätä ei saa. Monella tuntuu olevan myös sellainen käsitys, että väärässä olevilla ihmisillä ei tulisi olla samanlaisia oikeuksia, kuin oikeassa olevilla. Mutta oikea ja väärä ovat tulkinnanvaraisia käsitteitä, jotka ovat usein kulttuurisidonnaisia. Faktat ovat faktoja, mutta ideologisella tasolla absoluuttista totuutta ei ole. Sananvapaus ei ole absoluuttinen totuus. Minun yksilöliberaalistiseen ideologiaani se sopii, joten minulle se on totuus. Mutta sananvapaudenvastustaja on yhtä lailla oikeassa, jos se sopii hänen ideologiaansa.
Millä lailla olen kaventanut kenenkään sananvapautta? Tai tarkemmin ottaen: mitä resursseja minulla on siihen?
Sanna Ukkola on YLEn näkyvimpiä sanankäyttäjiä. Hänellä on moninkertainen määrä painoarvoa sananvapauskeskustelussa kuin minulla.
Tartutaan pitkästä tekstistä vielä tähän, koska selkeästi käsitit väärin. En ole väittänyt sinun kaventaneen kenenkään sananvapautta, mutta olet asettunut niiden puolelle, jotka ovat sitä tehneet. Minä olen asettunut Ukkolan puolelle - en hänen väiteltävissä olevan ammattitaitonsa vuoksi, vaan sen takia, että omalla ammattitaidollaan hän tuntuu haluavan samaa kuin minä. Sanan- ja ilmaisunvapautta.
Suurin erimielisyytemme lienee siitä, että mielestäsi Ukkola on tekopyhä, koska vastustaa sananvapautta vastustavien tahojen sananvapautta. Omasta mielestäni Ukkola ei ole tehnyt tätä. Hän on arvostellut tahoja, jotka ovat pyrkineet kaventamaan sanan- ja ilmaisunvapautta vaatimalla esimerkiksi taideteoksia poistettavaksi museosta loukkaavina. Ja näiden arvostelu ja sananvapauden käyttäminen on juuri sitä, miten näitä sananvapautta rajoittavia tahoja vastaan tulisi taistella. Ihmisillä on siis mielestäni oikeus vaatia loukkaavia tauluja poistettavaksi. Ja toisilla ihmisillä on oikeus taistella näitä ihmisiä vastaan, eikä se ole tekopyhää - vaan kiitettävää. Juuri sitä mitä sananvapaus kaipaa.
