En kai minä ole väittänyt, että ihmiskunnan kehitys olisi aukottoman lineaarista voittokulkua? Lähinnä olen esittänyt, että tiedon määrä ja ymmärryksemme ympäröivästä todellisuudesta kumuloituu, jolloin on mahdollista tehdä järkevämpiä valintoja. On sitten toinen asia, mukautuuko ihmiskunta ja poliittinen järjestelmä uudenlaisiin toimintatapoihin. Nythän näyttäisi siltä, että ihmiset lokeroituvat omiin narratiiveihinsa; tällöin systeemiä on helppo manipuloida - ja manipuloidaankin, kuten USAn viimeisimmät vaalit osoittivat.
Kun otit esille populismin ja illiberaalin demokratian, niin nehän nimenomaan nojaavat konservatiivisuuteen; niin Venäjä, Turkki, Unkari kuin Trumpin Yhdysvallatkin pyrkii tuhoamaan saavutettuja liberaalin demokratian yksilönoikeuksia. Tilalle pusketaan uskontoa, sukupuolisegregaatiota ja valikoitua meritokratiaa.
Mitä tulee mainitsemiisi filosofeihin, niin Rawlsin A Theory of Justice on itse asiassa aika voimakkaassa ristiriidassa perinteisen jenkkiliberalismin kanssa. Rawls nimittäin esittää, että tuloerot ovat oikeutettuja vain silloin, kun seuraavat ehdot täyttyvät:
1) tuloerot hyödyttävät kaikista heikoimmassa asemassa olevia
2) perusvapaudet täyttyvät.
Näihin päädytään, kun ihmiset tekevät abstrahoidun "tietämättömyyden verhon" takana päätöksiä yhteiskunnan järjestämisestä. Kun asiaa peilaa vallitsevaan todellisuuteen, olemme aika kaukana Rawlsin ideaaleista: ihmisten elämä määrittyy pitkälti vanhemmilta perityn aseman perusteella. Lähinnä Pohjoismaissa on onnistuttu lisäämään sosiaalista liikkuvuutta, mutta sekin on vaatinut aika voimakkaita positiivisia tasa-arvotoimia.
En tietystikään ole liberaali, jos mittatikuksi otetaan 1800-luvun laissez-faire tai mikä tahansa 1900-luvun libertaariliikkeistä. Puhunkin liberaaliudesta yleisenä asennoitumisena tasa-arvoon ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Ja mitä nyt tuossa edellä yrität selvästi myös implikoida, on tämä kyllästymiseen asti toistuva kulttuurimarxismi-tematiikka, jota nykypäivän uuskonservatiivit syöttävät vähän jokaiseen keskusteluun. Se on sellainen yleinen hokkus pokkus -temppu, jolla saadaan tämänkin forumin johtavat oikeistoliberaalit näyttämään uusmarxilaisilta punavihermädättäjiltä. Ihan riippumatta siitä, puhuttiinko talouspolitiikasta ensinkään.
Kiitos vastauksestasi vaikka se viuhuukin ohi maalistaan. Puhut hokkuspokkustempuista mutta heität itse savuverhona laissez-faire ja uuskonservatiivileimoja. Edelleen suositan sinulle ihan tuon juttusarjan lukemista. Tällöin huomaisit myös Economistin nostaneen esille nuo mainitsemasi epäkohdat esim. Yhdysvalloissa. Juttusarjan päätteeksi julkaistiin erittäin tervetullut essee liberalismin päivittämiseksi nykyaikaan ja sitä koskeva manifesti, joka löytyy täältä: A manifesto for renewing liberalism
Economistin näkemys on kaukana mistään "laisser-faire" -ajatuksista (huom. en ole itsekään laissez-faire-libertaari) mutta se nojaa klassiseen liberalismiin eikä yritä verhota illiberaaleja suuntauksia liberaaleiksi. Otan manifestista pari pätkää:
We were created 175 years ago to campaign for liberalism—not the leftish “progressivism” of American university campuses or the rightish “ultraliberalism” conjured up by the French commentariat, but a universal commitment to individual dignity, open markets, limited government and a faith in human progress brought about by debate and reform.
...
Liberalism emerged in the late 18th century as a response to the turmoil stirred up by independence in America, revolution in France and the transformation of industry and commerce. Revolutionaries insist that, to build a better world, you first have to smash the one in front of you. By contrast, conservatives are suspicious of all revolutionary pretensions to universal truth. They seek to preserve what is best in society by managing change, usually under a ruling class or an authoritarian leader who “knows best”.
An engine of change
True liberals contend that societies can change gradually for the better and from the bottom up. They differ from revolutionaries because they reject the idea that individuals should be coerced into accepting someone else’s beliefs. They differ from conservatives because they assert that aristocracy and hierarchy, indeed all concentrations of power, tend to become sources of oppression.
Minusta tässä on erinomaisesti kiteytetty jako, jossa sinä et tunnu asettuvan liberaaliin "alhaalta ylös"-ajatusmaailmaan, vaan ennemminkin "vallankumoukselliseen" sanelevaan tematiikkaan, jossa haluat pakottaa omat arvosi "tyhmille ja taantumuksellisille" esim. lainsäädännöllä asenteita muokaten. Ts. haluat sanella ylhäältä alaspäin. Minusta tämä on voimakkaassa ristiriidassa liberalismin peruspilareiden kanssa olivatpa sinun arvosi ja tarkoitusperäsi sitten kuinka jaloja ja "liberaaleja" noin yleensä.