Kyllä arvon
@Walrus21 hyvä kirjoituksestasi/kirjoituksistasi jää hieman sellainen olo, että oletkohan kuitenkaan oikeasti liberaali. Toisekseen mitä nyt kirjoituksiasi muistan, kovin valikoivasti suhtaudut itsekin "uusiin tutkimussuuntauksiin tai akateemiseen tietoon". Mitä liberalismiin tulee, The Economist julkaisi aiheesta erinomaisen juttusarjan. Mieleen nousi kaksi osaa:
The prophets of illiberal progress
"The philosopher Isaiah Berlin summed it up in his book on Marx: “Socialism does not appeal, it demands.”
...
Liberalism, by contrast, does not believe it has all the answers. That is possibly its greatest strength."
Three post-war liberals strove to establish the meaning of freedom
"Under positive liberty the state is justified in helping people overcome their internal, mental vices. That lets government decide what people really want, regardless of what they say. It can then force this on them in the name of freedom. Fascists and communists usually claim to have found a greater truth, an answer to all ethical questions, which reveals itself to those who are sufficiently adept. Who, then, needs individual choice? The risk of a perversion of liberty is especially great, Berlin argued, if the revealed truth belongs to a group identity, like a class or religion or race."
"Rawlsianism certainly provides little to support identity politics. Today’s left increasingly sees speech as an exercise in power, in which arguments cannot be divorced from the identity of the speaker. On some university campuses conservative speakers who cast doubt on the concepts of patriarchy and white privilege, or who claim that gender norms are not arbitrary, are treated as aggressors whose speech should be prevented. The definition of “mansplaining” is evolving to encompass men expressing any opinion at length, even in writing that nobody is compelled to read. Arguments, it is said, should be rooted in “lived experience”.
This is not how a Rawlsian liberal society is supposed to work. Rawls relied on the notion that humans have a shared, disinterested rationality, which is accessible by thinking about the veil of ignorance, and is strengthened by freedom of speech. If arguments cannot be divorced from identity, and if speech is in fact a battleground on which groups struggle for power, the project is doomed from the outset.
Rawls thought that the stability of the ideal society rests on an “overlapping consensus”. Everyone must be sufficiently committed to pluralism to remain invested in the democratic project, even when their opponents are in power. The polarised politics of America, Britain and elsewhere, in which neither side can tolerate the other’s views, pushes against that ideal."
Näkemyksesi maailman väistämättömästä muutoksesta "parempaan suuntaan" muistuttaa huomattavasti enemmän ensimmäisen linkin illiberaaleja ajattelijoita kuin liberaaleja. Kun nostat katseesi ylemmäs, voit myös todeta maailman menevän monelta osin autoritaarisempaan ja populistisempaan suuntaan, joka ei tietenkään minustakaan ole rahtustakaan positiivinen asia. Kuitenkin maailmaa muokkaavat eri voimat hyvinkin erilaisiin suuntiin, eikä kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siitä ketkä ovat "muutokseen kykenemättömiä" ja pyrkivät jarruttamaan "väistämätöntä kehitystä", ja onko tällainen jarruttaminen välttämättä huono asia.
On selvää että myös edistyksen ja identiteettipolitiikan nimissä on helppoa lipsua kauas liberalismista, vaikka mielestään "vapauttaisikin" ihmisiä. Tuo ylläkin esitetty vedenjakaja vetoamisen ja vaatimisen välillä on monessa suhteessa kuvaava. Myös Economist täysin oikein nostaa esille sen epäkohdan, että nykyään päivän polttava keskustelu on liikaa tyrmistystä ja liian vähän järkiperäistä loogista argumentointia. Tyrmistyneenä sitten yleensä esitetään kovasti vaatimuksia.
En kai minä ole väittänyt, että ihmiskunnan kehitys olisi aukottoman lineaarista voittokulkua? Lähinnä olen esittänyt, että tiedon määrä ja ymmärryksemme ympäröivästä todellisuudesta kumuloituu, jolloin on mahdollista tehdä järkevämpiä valintoja. On sitten toinen asia, mukautuuko ihmiskunta ja poliittinen järjestelmä uudenlaisiin toimintatapoihin. Nythän näyttäisi siltä, että ihmiset lokeroituvat omiin narratiiveihinsa; tällöin systeemiä on helppo manipuloida - ja manipuloidaankin, kuten USAn viimeisimmät vaalit osoittivat.
Kun otit esille populismin ja illiberaalin demokratian, niin nehän nimenomaan nojaavat konservatiivisuuteen; niin Venäjä, Turkki, Unkari kuin Trumpin Yhdysvallatkin pyrkii tuhoamaan saavutettuja liberaalin demokratian yksilönoikeuksia. Tilalle pusketaan uskontoa, sukupuolisegregaatiota ja valikoitua meritokratiaa.
Mitä tulee mainitsemiisi filosofeihin, niin Rawlsin A Theory of Justice on itse asiassa aika voimakkaassa ristiriidassa perinteisen jenkkiliberalismin kanssa. Rawls nimittäin esittää, että tuloerot ovat oikeutettuja vain silloin, kun seuraavat ehdot täyttyvät:
1) tuloerot hyödyttävät kaikista heikoimmassa asemassa olevia
2) perusvapaudet täyttyvät.
Näihin päädytään, kun ihmiset tekevät abstrahoidun "tietämättömyyden verhon" takana päätöksiä yhteiskunnan järjestämisestä. Kun asiaa peilaa vallitsevaan todellisuuteen, olemme aika kaukana Rawlsin ideaaleista: ihmisten elämä määrittyy pitkälti vanhemmilta perityn aseman perusteella. Lähinnä Pohjoismaissa on onnistuttu lisäämään sosiaalista liikkuvuutta, mutta sekin on vaatinut aika voimakkaita positiivisia tasa-arvotoimia.
En tietystikään ole liberaali, jos mittatikuksi otetaan 1800-luvun laissez-faire tai mikä tahansa 1900-luvun libertaariliikkeistä. Puhunkin liberaaliudesta yleisenä asennoitumisena tasa-arvoon ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Ja mitä nyt tuossa edellä yrität selvästi myös implikoida, on tämä kyllästymiseen asti toistuva kulttuurimarxismi-tematiikka, jota nykypäivän uuskonservatiivit syöttävät vähän jokaiseen keskusteluun. Se on sellainen yleinen hokkus pokkus -temppu, jolla saadaan tämänkin forumin johtavat oikeistoliberaalit näyttämään uusmarxilaisilta punavihermädättäjiltä. Ihan riippumatta siitä, puhuttiinko talouspolitiikasta ensinkään.
Tästä seuraa, että eläinten lopettamiseen on syytä kiinnittää huomiota, mutta mikään syy se ei ole lihansyöntiä lopettaa.
Tällä taas ei ole mitään tekemistä eettisyyden kanssa.
On siis varsin perusteltuja ekonologisia ja ravitsemustieteellisiä syitä välttää lihansyöntiä, mutta eettisiä perusteita siihen ei ole. Tai toki jos ajattlee, että lihansyönnin ekologisista vaikutuksita seuraa inhimillistä kärsimystä toisille ihmisille, niin ehkä sitten, mutta tämä nyt on logiikkaana samaa tasoa kuin se että vegaanien tulisi pidättäytyä autoilusta sillä fossiiliset polttoaineet ovat valmistettu eläinperäisestä aineksesta eli tarkemmin sanottuna dinosaurusten fossiileista.
Aika usein huomaa, että lihansyöntiä vastustavien ihmisten kanssa nämä argumentit tuntuvat kovasti sekaantuvan, mikä ei vaikuta kovin tieteelliseltä suhtautumistavalta.
Totta kai sille on eettisiä perusteita. Sinäkin ilmeisesti hyväksyt ajatuksen, että kärsimystä pitää pyrkiä minimoimaan. Logiikkasi on ristiriitainen, sillä jos eläimen hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä, voitaisiin tuotantoeläimiä kiduttaa kuoliaiksi tai kohdella kuin käyttöesineitä (mitä toki myös jossain määrin tehdäänkin). Näin ei kuitenkaan toimita, sillä sen katsotaan olevan epäeettistä.
Minusta on ihan ok, jos joku toteaa itsekkyyssyistä syövänsä lihaa joka päivä. Silloinpahan hän on rehellinen. Enemmän minua kummastuttaa se suuri joukko ihmisiä, joka ei ymmärrä ajattelunsa epäloogisuutta.
Maailman voi jaotella moneen eri tapaan. Ennen se oli varmaan konservatiivit vastaan liberaalit. Itse kasvoin tähän jaotteluun. Mutta maailma on muuttunut. Nykyään vastakkain ovat ideologisella tasolla enemmän "totalitaarit" ja liberaalit, ja vihervasemmiston seasta löytyy varmasti molempia. Liberaaliarvot (yksilön vapaudet yms.) ovat nykyään lähempänä konservatiiveja, jotka pyrkivät säilyttämään nykyisiä rakenteita, kuin näitä totalitaareja, jotka pyrkivät muuttamaan maailmaa, mutta rajoituksien ja kontrollin kautta... esimerkiksi poliittisen korrektiuden muodossa. Sanan- ja ilmaisunvapaus ovat liberaalien kulmakiviä ja parhaillaan niitä tallovat eniten vasemmistototalitaarit, jollaiseksi olin kirjoituksiesi perusteella lukenut sinut.
Joku joskus sanoi minulle, että hän on liberaali, koska hän on feministi. Mutta feministit (kuten vihervasemmistokin) ovat jakautuneet kahtia - liberaaleihin ja äärivasemmistoon. "Liberaalifeministit" tukevat yksilönvapauksia ja tasa-arvoa kaikille yksilöille rodusta, sukupuolesta ja kulttuureista riippumatta, ja kiitos heille - siihen ollaan pitkälti päästy, vaikka työtä vielä on. Heidän mottonsa on perustunut enemmän naisen voimaan, kuin naisen uhriasemaan, jota tämä "äärivasemmisto" on pyrkinyt pitämään yllä vierittämällä syytä näkemiinsä patriarkaalisiin rakenteisiin tai käytösmalleihin (esim. manspaining, manspreading). He haluavat enemmän muutosta ja poistaa erityisesti miehisyyttä yhteiskunnasta, jonka näkevät negatiivisena voimana (toxicmasculinity). Totalitaareja heistä tekee erityisesti se, että he jyräävät yhteiskuntamuutosta, vaikkei heidän näkemyksensä ole kovin suosittua, edes naisten keskuudessaan. Mutta nämä on enemmän toisen ketjun juttuja. Tämä ketju lienee enemmän sananvapaus vs. poliittinen korrektius.
Sananvapaus ei koskaan maailmanhistoriassa ole ollut nykyisellä tasolla. Suomessakin tätä mannaa on nyt maisteltu muutama vuosikymmen. Feministit eivät ole sananvapaudelle sen suurempi uhka kuin mikään muukaan taho. Etkö muuten huomaa sitä koomista ristiriitaa, että tuossa edellä linkitetyssä YLEn (julkinen taho, yleisradiolakia noudattava instituutio) jutussa toimittaja Ukkola on se, joka närkästyy muiden harjoittamasta sananvapaudesta? Ukkola on se, joka viikosta toiseen motkottaa, kuinka pahat punaviherfemakot kirjoittavat kriittisiä artikkeleita ja pyrkivät tuomaan omia näkökulmiaan esiin. Hän haluu itse asiassa padota julkista keskustelua, koska se ei ole hänen mielensä mukaista.
Feministit ovat toki jakautuneet eri fraktioihin. Suurin porukka on liberaalifeministit, joiden feminismi on aika valikoivaa saavutettujen etujen turvaamista ja sukupuolen häivyttämistä. Sitten on erikseen intersektionaalinen feminismi, joka perustuu useiden valtasuhteiden risteämiseen ja sen pohjalle rakennettuun yhteiskunta-analyysin. Tämän lisäksi on pieni joukko radikaalifeministejä, joista osa on marxilaisia, osa anarkistisia ja osa muita ääriliikkeitä edustavia.
Edelleen: konservatismi on nimenomaan status quo'n ylläpitämistä. Koska status quo edustaa isänvaltaa, uskonnollisia traditioita, valkoisen länkkärin saavutettuja etulyöntiasemia sekä taloudellista periytyvyyttä, feminismi on tässä mielessä voimakkaan liberaali voima. Näin on toki ollut viimeiset 300 vuotta.