Kehottaisin lukemaan koko artikkelin. Siellä todetaan mm. seuraavaa:
"Vanhempainvapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit. Isät eivät juurikaan käytä mahdollisuuttaan jakaa vanhempainvapaa äidin kanssa. Isäkuukauteen sisältynyttä kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata tai nykyisen yhdeksän viikon isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää 1–3 % isistä. Osuus ei ole muuttunut sitten vuoden 1995 (kuvio 1)."
"Kotihoidon tukea käytetään 89 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa lähes aina (98 %) oma vanhempi, joka lähes aina (97 %) on äiti."
Kotihoidontukijärjestelmää käytetään Suomessa poikkeuksellisen paljon, mikä aiheuttaa naisille katkonaisia työuria, heikentyneen tulo- ja urakehityksen sekä matalamman eläkkeen.
Miehet käyttävät kyllä "isäkuukautta" varsin aktiivisesti, mutta siihen se jääkin. Tämän jälkeen vastuu siirtyy naiselle, joka jää jopa vuosiksi kotiin. Ruotsissa näin ei toimita, vaan vapaat on jaettu tasaisemmin. Ruotsissa myös osa-aikatyö on paljon yleisempää, ja sitä käytetään laajalti vanhemmuusjakson tukemiseen.
Suomeenkin on ehdotettu erilaisia malleja, joissa kolmasosa tai puolet vapaista olisi kiintiöity isille. Tällaiset mallit eivät kuitenkaan mene läpi, sillä meillä on syvään juurtunut kotiäitimyytti, josta mm. persut ja kepu pitävät kynsin hampain kiinni.
Perhevapaat eivät tietystikään ole yksinään ratkaisu työllisyysasteen nostoon, vaan siihen tarvitaan kokonaisvaltainen poliittinen strategia. Suomessa on myös suuri joukko heikosti kouluttautuneita miehiä, jotka ovat vaarassa pudota pitkäaikaistyöttömyyden kuiluun. Työuria pitäisi yhtenäistää ja pidentää kummastakin päästä - luopumatta kuitenkaan korkeasta koulutusasteesta, jonka ylläpitäminen on siirtymässä yhä enemmän naisten varaan.