Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[dana77]

Samaan syssyyn vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 65% Huoltoriitatapauksista päätyy tuomioistuimessa Äidin hyväksi, 27% isän ja loput yhteishuoltajuuteen. Näin kertoo THL:n sivut

Itseasiassa löysinkin asiasta hieman kättä pidempää. Googlettelu paljasti, että huotajuusriitoja on vuodessa 800-900 kpl. Tämä siis tarkoittaa, että kun kun vuodessa on avioeroja 14 000 kpl, niin ylivoimaisessa enemmistössä avioeroissa lapsien huoltajuudesta ei tule kiistaa. Vaikka erotapauksissa miehet jäävät ilman huoltajuutta laskennallisesti parisataa kertaa vuodessa, niin isoon kuvaan nuo eivät kovin merkittävistä vaikuta.

 

[BlackWolf]

En ala etsimään tutkimuksia koska se ei tuolla reaalimaailmassa auta mitään, joten pohjaan empiriaan. Olen viikoittain tekemisissä lasten kanssa, joista osalla on normaalisti aikuisia vanhempinaan ja sitten olen tekemisissä avioerolasten kanssa. Ei, en voi vetää mitään suoraa yhtäläisyyttä, kun jokainen on yksilö. Sen voin kuitenkin sanoa, että lapset joilla on vain toinen vanhempi elämässään, tai joiden toinen vanhempi osallistuu vähemmän siihen kasvatukseen, yhteishuoltajuus yms. ovat selvästi useammin ns. hankalia tapauksia, kuin ne joilla on molemmat vanhemmat saman katon alla.

Ei voi yleistää, mutta jos pitäisi piirtää gaussin käyriä, niin niiden eroperheisten lapset asettuisivat eri kohtaan kuin tavallisissa perheissä kasvaneiden lapset. Vastaavasti en voi yleistää, mutta esim. Steiner koulusta on tullut erittäin huonoja liikkujia ja muutoinkin hankalia tapauksia jo useampia. Se ei tarkoita etteikö sieltä voisi tulla hyviäkin, se vaan tarkoittaa että keskimäärin se jakauma osuu eri asioihin.

Mutta siinä minun 5 senttiäni tästä, en ala vääntämään.

 

[Sanainen arkku]

En ala etsimään tutkimuksia koska se ei tuolla reaalimaailmassa auta mitään, joten pohjaan empiriaan. Olen viikoittain tekemisissä lasten kanssa, joista osalla on normaalisti aikuisia vanhempinaan ja sitten olen tekemisissä avioerolasten kanssa. Ei, en voi vetää mitään suoraa yhtäläisyyttä, kun jokainen on yksilö. Sen voin kuitenkin sanoa, että lapset joilla on vain toinen vanhempi elämässään, tai joiden toinen vanhempi osallistuu vähemmän siihen kasvatukseen, yhteishuoltajuus yms. ovat selvästi useammin ns. hankalia tapauksia, kuin ne joilla on molemmat vanhemmat saman katon alla.

Ei voi yleistää, mutta jos pitäisi piirtää gaussin käyriä, niin niiden eroperheisten lapset asettuisivat eri kohtaan kuin tavallisissa perheissä kasvaneiden lapset. Vastaavasti en voi yleistää, mutta esim. Steiner koulusta on tullut erittäin huonoja liikkujia ja muutoinkin hankalia tapauksia jo useampia. Se ei tarkoita etteikö sieltä voisi tulla hyviäkin, se vaan tarkoittaa että keskimäärin se jakauma osuu eri asioihin.

Mutta siinä minun 5 senttiäni tästä, en ala vääntämään.

Minun empiirinen kokemus päiväkotien maailmasta: jokaisella meillä on huonoja päiviä, suodaan se myös siis alle kouluikäisille. Mikko Alatalo on tehnyt siitä ihan hyvän biisinkin. Sitten on erilaisia temperamenttityyppejä, huomioidaan tämä vaihtelu myös (ja voidaan ottaa jo etukäteen huomioon, jos/kun joku nimimerkki kohta tulee sinun ja minun silmille ammattietiikkaamme kyseenalaistamaan, ok?). Sen jälkeenkin jää joukko lapsia, joilla on niin hankalaa tai paha olla, että konfliktit ovat päivittäisiä ja jopa usein päivässä toistuvia.

Karsitaan tästä porukasta lapset joilla on tai joilla epäillään olevan jonkinlaisia neuropsykologisia tuen tarpeita, aistitoimintojen yli- tai aliherkkyyttä tms.
Lasketaan jäljelle jäävät. Heitä on kourallinen. Karsitaan seuraavaksi porukasta ne, joiden kotitaloudessa elävien kaikkien alaikäisten lasten molemmat biologiset vanhemmat asuvat samassa osoitteessa.
Tadaa, todennäköisesti pääluku pysyi samana.

Tämä ei tarkoita, että kaikki ero-, uus- jne.perheiden lapset olisivat vaarassa. Mutta emmehän me oikeasti usko siihenkään, että lasi viiniä raskausaikana on sikiölle kohtalokas 100% varmuudella. Silti sen riskin ottamisen tuomitsemme, mikä on ihan oikein.
Poliittisen korrektiuden otsikon alla ei ole sopivaa kuitenkaan antaa edes hienonhienoa viestiä, että eroaminen asettaa lapsen tasapainoisen kehittymisen, minäkuvan kautta laajemminkin, vakavaan vaaraan.

Sanon sen siis epäkorrektisti: aikuisten itselleen, ja ryhmälojaalisti toisilleen suoma hedonistinen seksuaalisen ja muun itsensätoteuttamisen seuraukset ovat kusipäisintä mitä meidän kulttuurimme on saanut aikaan. Kusipäisyyttä. Ja ei, en ole sen yläpuolella. Tämän kusipääkulttuurin muutoksen avaimet ovat meidän itsemme hallussa. On varsin ilmeistä, että iso osa keinoista jäi valtaväestöltä kirkkoon, kun he sieltä kävelivät ulos. Tämä on metafora. Ihan vaan provosoituneimmille tiedoksi.

Jos ei enää halua mennä niitä keinoja sieltä kirkon löytötavaroista penkomaan, ne pitää keksiä uudestaan. Kusipäisyys vaan on ahneen ihmisluonteen, lähes meidän jokaisen siis, povitaskussa. Muka piilossa, mutta kyllä sen erottaa kun tarkkaan katsoo.

 

[Toxic Enema]

Minna Helle otti avioeron, kun tytär oli 3-vuotias: ”Moni on kertonut elämän muuttuneen helpommaksi, kun lapsi on vuoroviikoin toisen luona” Ex-valtakunnansovittelijakin on tämän perhemallin kannattaja. Valitettavasti lapsilta ei kysytä. Michael Monroe oli Hanoi Rocks-kirjan mukaan kiertänyt veljiensä kanssa olohuonetta "Pena takas himaan!"-kylttien kanssa.

 

[dana77]

Poliittisen korrektiuden otsikon alla ei ole sopivaa kuitenkaan antaa edes hienonhienoa viestiä, että eroaminen asettaa lapsen tasapainoisen kehittymisen, minäkuvan kautta laajemminkin, vakavaan vaaraan.

Minä kun en ole koskaan tuosta poliittisesta korrektiudesta välittänyt, niin ei minulle ole mikään ongelma sanoa että avioerot ovat varmasti lapsille usein huonoja juttuja. Silti eroaminen on monissa tapauksissa perusteltua ja oikeakin ratkaisu.

 

[Toxic Enema]

Tutkimusten mukaanhan 70 prosenttia eroista tapahtuu naisten aloitteesta ja usein mies on ällikällä lyöty, vaikka naiset sanovat eron olevan pitkän harkinnan tulos. Läheskään kaikki erot eivät johdu ryyppäämisestä, pettämisestä tai väkivallasta.

Kuinkahan suuri osa miesten aloitteesta tapahtuvista eroista johtuu toisesta naisesta? Mutulla noin 20 prosentissa...siis kaikista eroista.

 

[heavy]

Sen voin kuitenkin sanoa, että lapset joilla on vain toinen vanhempi elämässään, tai joiden toinen vanhempi osallistuu vähemmän siihen kasvatukseen, yhteishuoltajuus yms. ovat selvästi useammin ns. hankalia tapauksia, kuin ne joilla on molemmat vanhemmat saman katon alla.

Kenties perinnöllistä, kun vanhemmat ovat sellaisia etteivät tule keskenään toimeen, niin lapsetkin ovat hieman hankalampia tapauksia. Ja onhan sellaisiakin tapauksia että toinen vanhemmista lähtee lätkimään koska lapsi/lapset ovat kamalia...

 

[Tadu]

Tutkimusten mukaanhan 70 prosenttia eroista tapahtuu naisten aloitteesta ja usein mies on ällikällä lyöty, vaikka naiset sanovat eron olevan pitkän harkinnan tulos. Läheskään kaikki erot eivät johdu ryyppäämisestä, pettämisestä tai väkivallasta.

Kuinkahan suuri osa miesten aloitteesta tapahtuvista eroista johtuu toisesta naisesta? Mutulla noin 20 prosentissa...siis kaikista eroista.

Noh. Vaikka olisi naisen aloite, niin vika voi olla ihan yhtälailla miehessäkin. Varmaan aika fiftyfifty ne pahiksen roolit menevät.

 

[BlackWolf]

Minun empiirinen kokemus päiväkotien maailmasta: jokaisella meillä on huonoja päiviä, suodaan se myös siis alle kouluikäisille. Mikko Alatalo on tehnyt siitä ihan hyvän biisinkin. Sitten on erilaisia temperamenttityyppejä, huomioidaan tämä vaihtelu myös (ja voidaan ottaa jo etukäteen huomioon, jos/kun joku nimimerkki kohta tulee sinun ja minun silmille ammattietiikkaamme kyseenalaistamaan, ok?). Sen jälkeenkin jää joukko lapsia, joilla on niin hankalaa tai paha olla, että konfliktit ovat päivittäisiä ja jopa usein päivässä toistuvia.

Karsitaan tästä porukasta lapset joilla on tai joilla epäillään olevan jonkinlaisia neuropsykologisia tuen tarpeita, aistitoimintojen yli- tai aliherkkyyttä tms.
Lasketaan jäljelle jäävät. Heitä on kourallinen. Karsitaan seuraavaksi porukasta ne, joiden kotitaloudessa elävien kaikkien alaikäisten lasten molemmat biologiset vanhemmat asuvat samassa osoitteessa.
Tadaa, todennäköisesti pääluku pysyi samana.

Tämä ei tarkoita, että kaikki ero-, uus- jne.perheiden lapset olisivat vaarassa. Mutta emmehän me oikeasti usko siihenkään, että lasi viiniä raskausaikana on sikiölle kohtalokas 100% varmuudella. Silti sen riskin ottamisen tuomitsemme, mikä on ihan oikein.
Poliittisen korrektiuden otsikon alla ei ole sopivaa kuitenkaan antaa edes hienonhienoa viestiä, että eroaminen asettaa lapsen tasapainoisen kehittymisen, minäkuvan kautta laajemminkin, vakavaan vaaraan.

Sanon sen siis epäkorrektisti: aikuisten itselleen, ja ryhmälojaalisti toisilleen suoma hedonistinen seksuaalisen ja muun itsensätoteuttamisen seuraukset ovat kusipäisintä mitä meidän kulttuurimme on saanut aikaan. Kusipäisyyttä. Ja ei, en ole sen yläpuolella. Tämän kusipääkulttuurin muutoksen avaimet ovat meidän itsemme hallussa. On varsin ilmeistä, että iso osa keinoista jäi valtaväestöltä kirkkoon, kun he sieltä kävelivät ulos. Tämä on metafora. Ihan vaan provosoituneimmille tiedoksi.

Jos ei enää halua mennä niitä keinoja sieltä kirkon löytötavaroista penkomaan, ne pitää keksiä uudestaan. Kusipäisyys vaan on ahneen ihmisluonteen, lähes meidän jokaisen siis, povitaskussa. Muka piilossa, mutta kyllä sen erottaa kun tarkkaan katsoo.

Haluaisin olla hyvä ihminen ja kanssasi eriävää mieltä. Valitettavasti minä en vain pysty siihen. Tänään viimeksi olin vetämässä päiväkotiryhmälle pajaa ja lapset on todellakin erilaisia, niillä on hyviä, niillä on huonoja päiviä jne. mutta lähtökohtaisesti ne on kuitenkin lapsia. Joskus tuntuu tyhmältä sanoa, mutta lapsi on aika yksinkertainen olento, vaikka on samalla todella monimutkainen. Kyseessä on yksilö jolla ei lähtökohtaisesti ole ennakkoluuloja, ei mitään politiikkaa yms. agendojensa taustalla. Jos sillä on jano niin se osaa sen sanoa, toisin siis kuin eläimet, mutta se on silti hyvin riippuvainen perustarpeista. Nopeasti innostutaan, nopeasti tylsistytään, asiat osoitetaan aika pyyteettömästi, asiat sanotaan yleensä kuin ne on. Minä viihdyn lasten kanssa varmaan juurikin tuon takia. Joskus suututaan, joskus itketään, mutta silti voi olla ihan hauskaa.

Lasten kun ei tarvitse miettiä kimurantteja "mitä kirjoitin toisessa ketjussa" tai "minkä kuvan annan itsestäni" tyylisiä asioita ja aikuisten valta ja hierargia rakenteita. Eikä niiden aivot edes vielä kykyene sellaiseen ja hyvä niin. Valitettavasti me aikuiset vaan osataan olla täysiä kusipäitä. Kyllä, minä mukaanlukien. On nyt jonkun avioeron syy mikä tahansa ja kuka sieltä lähtikään kävelemään, saati miksi, ei edes pitäisi olla tässä se juttu. Vaan siinä, että oikeasti aikuinen ja ajatteleva yksilö, joka sen valinnan lapsista tekee, pitäisi, varsinkin länsimaissa, olla kykenevä ymmärtämään sen tekonsa seuraukset. Ei kellään ole aina kivaa, lapsien vanhemmilla ei varmasti edes suurinta osaa ajasta, mutta kun ne asiat pitäisi silti pystyä hoitamaan. Toiset sitten pystyy ja helvetin hyvä niin, hattu päästä! Jotenkin vain tuntuu aika ajankuvalliselta se, että nykyajan minä, minä yhteiskunnassa halutaan ne rusinat pullasta, mutta ei olla valmiita kantamaan sitä vastuuta omista teoista. On jo liiankin helppoa vaan luovuttaa, tai hylätä muut oman itsen takia.

Ja ei minä en erittele sukupuolia, seksuaalisia suuntaumuksia, uskontoja yms. tässä. Tarkoitan asiaa yleisesti. Jokaisella teolla on omat seuraumuksensa ja me kaikki tehdään virheitä. Mutta jos virheillä ei enää ole niitä seuraamuksia, niin mitä jää siitä koko ajatuksesta eräänlaisesta moraalista jäljelle? Tee mitä haluat ja aina pääset pälkähästä, sitäkö me haluamme lapsillemme osoittaa ja siten lapsia kasvattaa? Ehkä se on se seuraava asia mikä meidän pitää oppia, mutta toistaiseksi se suunta on ollut aika päinvastainen. Valitettavasti ne heikoimmassa asemassa olevat kokee sitten sen suunnan kaikkein karummin. Niillä ei ole kapasiteettia ymmärtää ja jäsennellä asioita, ne elää hetkessä, ota se niiltä pois ja suunta voi olla mitä vain. Sitten ihmetellään mihin maailma on menossa. No ilmeisesti siis hyvään suuntaan, ainakin kun kuuntelee porukan juttuja.

Kenties perinnöllistä, kun vanhemmat ovat sellaisia etteivät tule keskenään toimeen, niin lapsetkin ovat hieman hankalampia tapauksia. Ja onhan sellaisiakin tapauksia että toinen vanhemmista lähtee lätkimään koska lapsi/lapset ovat kamalia...

Minun on vaikea pitää esim. isähahmon puutetta kauhean perinnöllisenä, tai vastaavasti äitihahmon puutetta. Mutta jokainen tulkitsee asiat tyylillään.

Ja en väitä olevani mikään asiantuntija missään näissä asioissa. Minä yleensä kyllä uskon lasten omien vanhempien realistisia kuvauksia omista lapsistaan, varsinkin kun eivät puhu niistä positiiviseen sävyyn. Minä kun pyrin olemaan aina se positiivinen lapsien kanssa ja näkemään ne hyvät puolet ja kannustamaan niitä.

 

[Walrus21]

Minna Helle otti avioeron, kun tytär oli 3-vuotias: ”Moni on kertonut elämän muuttuneen helpommaksi, kun lapsi on vuoroviikoin toisen luona” Ex-valtakunnansovittelijakin on tämän perhemallin kannattaja. Valitettavasti lapsilta ei kysytä. Michael Monroe oli Hanoi Rocks-kirjan mukaan kiertänyt veljiensä kanssa olohuonetta "Pena takas himaan!"-kylttien kanssa.

Oletatko tuon artikkelin pohjalta, että Helle suunnitteli eroavansa lasten ollessa pieniä?

Mielestäni koko jutun oleellisin kohta on tässä: "Tämä on vaatinut paljon joustamista puolin ja toisin. Kun erosimme, sovimme, että lapsen etu menee aina edelle, emmekä hauku toisiamme lapsen kuullen. Ei ole kyllä tarvinnutkaan, päinvastoin.

Okei, otetaan naimisiinmeno pois, koska se nyt on ollut laskussa yleisestikkin, mutta väestönliiton sivuilta katsoessa yksinhuoltajien määrä kasvoi rajusti 80- ja 90-luvuilla, vuonna 2014 suomessa yli 20% perheistä oli yksinhuoltajaperheitä. Se mikä on myös muuttunut on avoparien osuus lapsiperheistä joka on noussut lähes samaa tahtia kun avioparit laskeneet (tosin voisin kuvitella tähän kategoriaan kuuluvan myös uusioperheet jossa toinen vanhempi ei ole biologinen).
Ikä ei sinänsä ole relevantti, toin sen vain esille koska se oli omaan tilanteeseeni relevantti.

Niin varmaan onkin noussut. Se ei tarkoita, että kehitys olisi huono. Riitaisa, väkivaltainen tai muutoin turvaton perhe on minun silmässäni huonompi järjestely kuin asumisero.

Edelleen minulle on epäselvää, mikä sinun pointtisi on tässä keskustelussa.


Huoltajuusasian suhteen on huomioitava, että naiset ovat huomattavasti useammin se läsnäolevampi vanhempi, jolle kasautuu perhevapaat ja muut lapsenhoitovelvoitteet. Se luonnollisesti kallistaa vaakaa äidin suuntaan, kun pohditaan, kummalle vanhemmalle lapsi sijoitetaan.

 

[BigRedCat]

Tunnen itsekin näitä tapauksia, joissa vaimo on lähtenyt ja sympatiat on näissä miesten puolella, mutta vielä enemmän noita yh-äitejä on joiden miehet ovat vain lähteneet. Niissä aika paljon kevyemmin syytetään äitiä, että miksi on ottanut sellaisen miehen ja hankkinut lapsia niin kevyeltä pohjalta.

Aika turhaa kai tällaisesta on väittelyä viritelläkään. Näitä surullisia tapauksia on molemmin päin ja kaikkia järki-ihmisiä moiset sylettävät sukupuolesta riippumatta. Ihan totta on, että tasa-arvon eteenpäinmeno näkyy naisten suhteellisen osuuden kasvuna näissä: Ei joskus ollut mitään mahdollisuutta lähteä nyrkin ja hellan välistä vaikka kuinka vähän olisi kiinnostanut sen oman perheen kanssa oleminen tai lasten kasvattaminen. Ei vapaus automaattisesti johda vain kaikkien kannalta hyviin asioihin, mutta tässäkin tapauksessa se on varmasti johtanut suurempaan hyvään kuin pahaan.

Omakin tuntumani on, että lapsiperheissä erotaan keskimäärin liian kevein perustein. Tämä ei tietty poista niitä toisen ääripään tapauksia, joissa olisi lapsillekin ollut parempi erota jo hyvän aikaa siten. Niitä taitaa kuitenkin olla vähemmän kuin moni ajattelee.

 

[Walrus21]

Tutkimusten mukaanhan 70 prosenttia eroista tapahtuu naisten aloitteesta ja usein mies on ällikällä lyöty, vaikka naiset sanovat eron olevan pitkän harkinnan tulos. Läheskään kaikki erot eivät johdu ryyppäämisestä, pettämisestä tai väkivallasta.

Niin eli naiset ovat keskimäärin tyytymättömämpiä suhteisiinsa. Mitä se sitten kertoo näiden yksin jäävien miesten tunneälystä, jos eivät havaitse edes kumppaninsa eroaikeita ennalta?

 

[Toxic Enema]

Eiköhän tuo nyt ollut osittain kontekstistaan irroitettu lainaus? (Siis ylempänä) Otsikon perusteellakin Helle hehkuttaa, kuinka paljon helpompaa vuoroviikkovanhemmuus on. Valitettavasti tuo vapaaviikko voi olla myös se lopullinen syy erota. Silloin ehtii harrastamaan ja päivittämään somea extreme-harrastusten parissa. Se mitä sanotaan toimittajille ei ole välttämättä koko totuus. Harvoin ero tapahtuu sulassa sovussa. Aika tyypillistä muuten Suomessa, että puolisoa haukutaan selän takana, vaikka oltaisiin yhdessäkin. Toiset ovat tässäkin asiassa tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

[BigRedCat]

Niin eli naiset ovat keskimäärin tyytymättömämpiä suhteisiinsa. Mitä se sitten kertoo näiden yksin jäävien miesten tunneälystä, jos eivät havaitse edes kumppaninsa eroaikeita ennalta?

Oletko sinä ihan tosissasi? Sovelletaanko samaa logiikkaa rakkaaseen naisen euroosi? "Niin eli miehille halutaan keskimäärin maksaa isompaa palkkaa. Mitä se sitten kertoo näiden halvemmalla työtä tekevien naisten älykkyydestä/neuvottelutaidoista/osaamisesta/x, jos ei saa työstään vaadittua isompaa korvausta?"

Ja ihan pahimpien väärinymmärtäjien varalta, en ehdota tässä että naisille tulee maksaa vähemmän/maksettaisiin vähemmän jostain mainitusta ominaisuudesta johtuen.

 

[Toxic Enema]

Palkkaerosta mieleen tulee viihteellinen Anne Moilasen ja Loka Laitisen väittely, jossa Loka totesi: "Mä muistan aikanaan Yleisradiossa naistoimittajat olivat kiukkuisia, että heille maksetaan täällä huonompaa palkkaa ja ne meni pääjohtaja Kiurulle valittamaan asiasta ja Kiuru oli ihmeissään ja se antoi laskea, niin ilmenikin, että naisille maksetaankin vähän parempaa palkkaa."

Voi olla todellisuutta monessa työpaikassa, jossa ei ole ylipalkattua ja yli-ikäistä miesjohtajaa.

 

[BigRedCat]

Niin. Minähän en tässä alun alkaenkaan kritisoinut tieteellisen tiedon todenmukaisuutta, vaan sitä, että tietoa käytetään poliittisiin tarkoitusperiin ymmärtämättä laaja-alaisempia vaikuttavia tekijöitä. Kaikki ihmisiin liittyvä tutkimus on aina myös arvolatautunutta. Luonnontieteelliset asiat ovat verifioitavissa, koska luonto ei ajattele tai harrasta itsereflektiota; luonto ei liiemmin myöskään muodosta kulttuurillisia konventioita tai materialistisia valtasuhteita.

Freud oli oman aikansa tieteilijä, jonka ajattelussa oli paljon puutteita ja jonka koko teoria pohjautui lähes kokonaan seksuaalisuuden käsitteen ympärille. Freud, kuten monet muutkin merkkihenkilöt, etabloivat uusia tieteellisiä läpimurtoja mutta olivat silti myös oman aikakautensa yhteiskunnallisten paradigmojen vankeja.

Freud ja Darwin ovat kumpikin olleet tieteenhistoriallisesti keskeisiä henkilöitä, mutta samalla heidän tutkimustuloksiaan on käytetty lukuisiin epätieteellisiin projekteihin. Päämääränä on tietystkin ollut hyväksikäyttää auktoriteettiaseman saavuttaneita teoksia omien teorioiden uskottavuuden lisäämiseksi.

Mitä tulee laajemmin tähän keskusteluun, niin kehottaisin tutustumaan myös yhteiskuntatieteellisen teorianmuodostuksen perusteisiin. Keskustelu ei hirveästi etene toteamuksella "kirjastosta löytyy tietoa".

Niin. Minäkään en sinua lainannut, mutta ilmeisesti tunsit piston sydämessäsi. Muistuttaisin kuitenkin, että Jatkoajan keskustelupalsta tuskin on paikka jossa kauheasti muodostetaan yhteiskunnallista teoriaa eivätkä lähdeviittausvaatimukset voi olla tieteellisen julkaisun tasolla. Tällöin päädytään tilanteeseen, jossa voidaan ilman lähteitä keskustella suurestikin muistinvaraisesti (kuten tiedemiehetkin) ja muistella aiemmin luettua argumentteja kerraten ja läpikäyden ja yhteistä pohjaa hyväksikäyttäen. Sitten kun jonkun asian paikkansapitävyydestä ollaan eri mieltä, koittavat molemmat osapuolet esittää mahdollisuuksien mukaan tukea kannalleen. Nythän kävi niin, että yksi kirjoitti jonkinsortin teoretisointia, kertoi opiskelleensa alaa ja lukeneensa aiheesta kirjoista, kun taas "vastaväittäjillä" ei ollut mitään muuta asiaa kun "ähää sulla ei ole lähteitä, hähää!" Tämä siis ilman mitään kannanottoa tai omaa synteesiä aihepiiriin liittyvästä (tieteellisestä) keskustelusta. Muutenkin aika paksua nimimerkiltä joka siteerasi taannoin "ulkomuistista" YK:n alaisten järjestöjen arviota tieteellisenä tosiseikkana, joka todellisuudessa olikin jonkun ihan muun järjestön epätieteellinen arvio.

Sinäkin voisit lukea Kari Enqvistin bloginpätkän, sen verran hyvin pari kohtaa kolahtaa: Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko! | Yle Uutiset | yle.fi

Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä...
Outoa tässä on se, että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estävän keitään muita laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdesta kulttuurista, josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on varattu yleisasiantuntijan rooli. Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämiehiä. He kertovat laajalla pensselillä, miten asiat ovat. Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä.

Sinustakin juuri sinä olet se, joka ymmärtää "laaja-alaisempia vaikuttavia tekijöitä" ja samalla koet näiden menevän muilta, eri mieltä olevilta, pahemman kerran ohi. Jatkan vielä parilla otteella, sillä nämä ovat minusta nykykeskustelussa tärkeitä huomioita:

Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.
...
Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdiskeleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä.

 

[Walrus21]

Oletko sinä ihan tosissasi? Sovelletaanko samaa logiikkaa rakkaaseen naisen euroosi? "Niin eli miehille halutaan keskimäärin maksaa isompaa palkkaa. Mitä se sitten kertoo näiden halvemmalla työtä tekevien naisten älykkyydestä/neuvottelutaidoista/osaamisesta/x, jos ei saa työstään vaadittua isompaa korvausta?"

Ja ihan pahimpien väärinymmärtäjien varalta, en ehdota tässä että naisille tulee maksaa vähemmän/maksettaisiin vähemmän jostain mainitusta ominaisuudesta johtuen.

Naiset ovat ihan tilastojenkin valossa tyytymättömämpiä suhteisiinsa. (Linkki: THL)

Edelleen: on mielestäni varsin omituista, että ero tulee jommalle kummalle osapuolelle täytenä yllätyksenä. Toki tällaisia harvinaisia tapauksiakin on puolin ja toisin, mutta väitän, että lähes aina kyse on heikosta kommunikaatiosta tai suhteen ylläpitämisen laiminlyönnistä.

En tiedä, miten "naisen euro" liittyy tähän keskusteluun, mutta kun kerta alotit, niin vastataan:

Sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa voidaan tarkastella eri kanteilta riippuen henkilön tasa-arvokäsityksestä tai preferenssistä. Mikäli kokee, että sukupuolten valtavirtaistamispolitiikka ja syrjimättömyysperiaate riittävät, kannattaa oletusarvoisesti nykyistä järjestelmää tai menneiden vuosikymmenten systeemiä. Tällöin voi kai puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta, kun kaikilla on de jure samat oikeudet. Vastaavasti, mikäli kokee pelikentän olevan lähtökohtaisesti epätasainen - kuten itse koen asiantilan - on luontevaa kannattaa toimia, jotka tasaavat puntteja. Tällöin taas puhutaan toteutuneesta tasa-arvosta tai sen eri variaatioista.

Kyse on poliittisista päätöksistä eikä niinkään absoluuttisista totuuksista. Tilastoja voi tarkastella usealta eri kantilta ollen silti "oikeassa" oman logiikkansa sisällä.

Niin. Minäkään en sinua lainannut, mutta ilmeisesti tunsit piston sydämessäsi. Muistuttaisin kuitenkin, että Jatkoajan keskustelupalsta tuskin on paikka jossa kauheasti muodostetaan yhteiskunnallista teoriaa eivätkä lähdeviittausvaatimukset voi olla tieteellisen julkaisun tasolla. Tällöin päädytään tilanteeseen, jossa voidaan ilman lähteitä keskustella suurestikin muistinvaraisesti (kuten tiedemiehetkin) ja muistella aiemmin luettua argumentteja kerraten ja läpikäyden ja yhteistä pohjaa hyväksikäyttäen. Sitten kun jonkun asian paikkansapitävyydestä ollaan eri mieltä, koittavat molemmat osapuolet esittää mahdollisuuksien mukaan tukea kannalleen. Nythän kävi niin, että yksi kirjoitti jonkinsortin teoretisointia, kertoi opiskelleensa alaa ja lukeneensa aiheesta kirjoista, kun taas "vastaväittäjillä" ei ollut mitään muuta asiaa kun "ähää sulla ei ole lähteitä, hähää!" Tämä siis ilman mitään kannanottoa tai omaa synteesiä aihepiiriin liittyvästä (tieteellisestä) keskustelusta. Muutenkin aika paksua nimimerkiltä joka siteerasi taannoin "ulkomuistista" YK:n alaisten järjestöjen arviota tieteellisenä tosiseikkana, joka todellisuudessa olikin jonkun ihan muun järjestön epätieteellinen arvio.

Sinäkin voisit lukea Kari Enqvistin bloginpätkän, sen verran hyvin pari kohtaa kolahtaa: Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko! | Yle Uutiset | yle.fi

Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä...
Outoa tässä on se, että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estävän keitään muita laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdesta kulttuurista, josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on varattu yleisasiantuntijan rooli. Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämiehiä. He kertovat laajalla pensselillä, miten asiat ovat. Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä.

Sinustakin juuri sinä olet se, joka ymmärtää "laaja-alaisempia vaikuttavia tekijöitä" ja samalla koet näiden menevän muilta, eri mieltä olevilta, pahemman kerran ohi. Jatkan vielä parilla otteella, sillä nämä ovat minusta nykykeskustelussa tärkeitä huomioita:

Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.
...
Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdiskeleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä.

Minä taas väitän, että luonnontieteiden rajaton soveltaminen ja biologinen determinismi ovat yksiä nettikeskustelujen suurimmista harha-askeleista. Kuten tätäkin palstaa selaamalla selviää, ihmiset vetävät luonnontieteellisistä löydöistä hätäisiä johtopäätöksiä yhteiskuntapolitiikkaan. Tällöin mennään kovin usein metsään.

Poliitikot voivat toki puhua mitä lystäävät; heillä on siihen kansalaisten mandaatti. Laura Huhtasaari, joka tuossa mainitaan, on erityisen sivistymätön hölmöläinen, mutta hänellä on vaaleissa saavutettu luottamus. Mitä tulee viihdetaiteilijoihin, niin en minä ainakaan heidän juttujaan ota kovin vakavasti, mikäli ne koskevat jotain muuta kuin heidän omaa osaamisaluettaan. Tämä on noin yleisestikin hyvä periaate. Poliitikoilla osaamisalueet ovat retoriikka ja tietojen prosessoimiseen vaadittava kyky.

Miksi otin asian esille, johtuu siitä, että edellä vedeltiin iloisesti mutkia suoriksi biologisten faktojen ja niiden yhteiskuntasovellusten suhteen. Siihen puutun nyt ja tulevaisuudessakin.

En tiedä, miksi jauhat vielä vegaani-ketjun keskustelusta. Taisit itse sen lopettaa; minä kyllä jaksoin vastailla, vaikka viestit olivat pitkiä ja polveilevia. Olen myös kykenevä myöntämään erehdykseni silloin, ku niitä ilmenee.

 

[Toxic Enema]

Ilmeisesti viittaat minuun tuolla "vedeltiin iloisesti mutkia suoriksi biologisten faktojen ja niiden yhteiskuntasovellusten suhteen". En vieläkään saa kiinni, mitä tuo edes tarkoittaa?

 

[Saxon-747]

Niin eli naiset ovat keskimäärin tyytymättömämpiä suhteisiinsa. Mitä se sitten kertoo näiden yksin jäävien miesten tunneälystä, jos eivät havaitse edes kumppaninsa eroaikeita ennalta?

Ei kerro yhtään mitään.


En toki ylläty että koitat tätäkin asiaa kallistaa miesten suuntaan.

 

[BigRedCat]

Naiset ovat ihan tilastojenkin valossa tyytymättömämpiä suhteisiinsa. (Linkki: THL)

Edelleen: on mielestäni varsin omituista, että ero tulee jommalle kummalle osapuolelle täytenä yllätyksenä. Toki tällaisia harvinaisia tapauksiakin on puolin ja toisin, mutta väitän, että lähes aina kyse on heikosta kommunikaatiosta tai suhteen ylläpitämisen laiminlyönnistä.

En tiedä, miten "naisen euro" liittyy tähän keskusteluun, mutta kun kerta alotit, niin vastataan:

Sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa voidaan tarkastella eri kanteilta riippuen henkilön tasa-arvokäsityksestä tai preferenssistä. Mikäli kokee, että sukupuolten valtavirtaistamispolitiikka ja syrjimättömyysperiaate riittävät, kannattaa oletusarvoisesti nykyistä järjestelmää tai menneiden vuosikymmenten systeemiä. Tällöin voi kai puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta, kun kaikilla on de jure samat oikeudet. Vastaavasti, mikäli kokee pelikentän olevan lähtökohtaisesti epätasainen - kuten itse koen asiantilan - on luontevaa kannattaa toimia, jotka tasaavat puntteja. Tällöin taas puhutaan toteutuneesta tasa-arvosta tai sen eri variaatioista.

Kyse on poliittisista päätöksistä eikä niinkään absoluuttisista totuuksista. Tilastoja voi tarkastella usealta eri kantilta ollen silti "oikeassa" oman logiikkansa sisällä.

Niin, kuten on tilastoja siitäkin että naiset keskimäärin ovat kiinnostuneempia esim. hoitotyöstä kuin johtotehtävistä. En tiedä mikä sokeus sinut on vallannut kun et pysty näkemään tapauksia analogisina. Voidaan ihan yhtä lailla todeta naisten suuremman eroprosentin ja tyytymättömyyden johtuvan valtarakenteista ja nähdä tämä ongelmana, mikäli sinun esimerkkiäsi noudattaen emme tyydy mahdollisuuksien tasa-arvoon. Voitaisiin siis todeta miehen eromahdollisuuden olevan 0,43 naisen eromahdollisuutta ja vaatia toimia tämän hirveän vääristymän korjaamiseksi.

Jostain kumman syystä sinä näet toisessa vain vapaan tahdon hyväksyttävän seurauksen ja toisen osapuolen oman vian, kun taas toisessa aktiivista puuttumista vaativan epätasaisen pelikentän.

Tietenkin olen samaa mieltä kanssasi että heikko kommunikaatio tuollaisten äkkierojen taustalla vähintäänkin usein on. Tosin se ei aina ole molempien osapuolien vika.

Minä taas väitän, että luonnontieteiden rajaton soveltaminen ja biologinen determinismi ovat yksiä nettikeskustelujen suurimmista harha-askeleista. Kuten tätäkin palstaa selaamalla selviää, ihmiset vetävät luonnontieteellisistä löydöistä hätäisiä johtopäätöksiä yhteiskuntapolitiikkaan. Tällöin mennään kovin usein metsään.

Poliitikot voivat toki puhua mitä lystäävät; heillä on siihen kansalaisten mandaatti. Laura Huhtasaari, joka tuossa mainitaan, on erityisen sivistymätön hölmöläinen, mutta hänellä on vaaleissa saavutettu luottamus. Mitä tulee viihdetaiteilijoihin, niin en minä ainakaan heidän juttujaan ota kovin vakavasti, mikäli ne koskevat jotain muuta kuin heidän omaa osaamisaluettaan. Tämä on noin yleisestikin hyvä periaate. Poliitikoilla osaamisalueet ovat retoriikka ja tietojen prosessoimiseen vaadittava kyky.

Miksi otin asian esille, johtuu siitä, että edellä vedeltiin iloisesti mutkia suoriksi biologisten faktojen ja niiden yhteiskuntasovellusten suhteen. Siihen puutun nyt ja tulevaisuudessakin.

Niin, tämä näkemys kenties olisi uskottavampi jos sitä esittäisivät sellaiset ihmiset jotka ovat matemaattisesti päteviä tai omaavat luonnontieteellistä osaamista. Yleensä se vaan vaikuttaa olevan kumpaakin vailla olevien ihmisten epätoivoinen yritys pitää kiinni asiantuntijuudestaan, vaikka matematiikan ja luonnontieteen sovellusalat on todettu aina vain laajemmalla alalla toimiviksi. Tähän tietenkin kuuluu esim. matemaattisen mallinnuksen rajojen tunnustaminen ja epävarmuuden huomiointi ja erityisesti sen olemassaolon noteeraaminen. Seikka, joka tuntuu usein ei-matemaattisilta yhteiskuntatieteilijöiltä jäävän täysin harkitsematta heidän maalatessaan kuvaa miten asiat ovat.

Tietenkin esim. yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyy sellaista kompleksisuutta, että mitään Newtonin mekaniikkaa siihen ei ole mieltä soveltaa. Kompleksisuuden tutkimus on kuitenkin edistynyt valtavasti, yllätys yllätys matematiikan ja luonnontieteiden parissa.

Siinä missä tuo huolesi on tietysti osin perusteltu, näen itse paljon suurempana murheena luonnontieteiden ja logiikan sivuuttamisen keskustelussa. Kaiken maailman huuhaata pidetään tasa-arvoisena teoriana kun uskotellaan itselle että kokijuus ja kokemus ratkaisee. Se mitä sinun tapaisiltasi keskustelijoilta kaipaisin, olisi sen tosiasian tunnustaminen että paljon nostamasi yhteiskuntatieteet ovat täysin alisteisia luonnontieteille. Jos kaksi teoriaa ovat ristiriidassa keskenään, tulee sosiaalitieteiden/humanististen tieteiden itsestäänselvästi antaa tilaa. Lopulta kaikki on vain karkeistettua fysiikkaa: Yhteiskuntatieteissä ilmenevät emergentit ilmiöt toimivat aivan nätisti fysiikan lakien piirissä. Kyllä tieteellä on hierarkia, ja on täysin selvää, että kemia toimii fysiikalle alisteisesti, biologia näille kahdelle ja yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet sitten kaikille edellämainituille.

Liittämäni kuva havainnollistaa asiaa humoristisella tavalla.

En tiedä, miksi jauhat vielä vegaani-ketjun keskustelusta. Taisit itse sen lopettaa; minä kyllä jaksoin vastailla, vaikka viestit olivat pitkiä ja polveilevia. Olen myös kykenevä myöntämään erehdykseni silloin, ku niitä ilmenee.

Tämäkin mutuilusi on yksiselitteisesti väärä. Keskustelu loppui sinun vastaamattomuuteesi, ei minun.

 

[Jesus Shaves]

Niin eli naiset ovat keskimäärin tyytymättömämpiä suhteisiinsa. Mitä se sitten kertoo näiden yksin jäävien miesten tunneälystä, jos eivät havaitse edes kumppaninsa eroaikeita ennalta?

Naisen ilmoittaessa eroaikeistaan hän on suunnitellut eroa keskimäärin noin kaksi vuotta ja yllätyksenä eroaikeet tulevat kolmelle neljästä miehestä. Mitä tuo sitten kertoo siitä ettei mies ole ymmärtänyt asioiden olevan noin huonosti - tai mitä tuo kertookaan siitä, että nainen ei ole ottanut asiaa esille ennen kuin on itsekseen käsitellyt asian? Miehillähän on korkeampi kynnys puhua tunteistaan kuin naisilla? Vai eivätkö miehet vaan tajua?

Tämä ei siis ole mikään "jokainen tapaus" vaan keskimäärin ja 2-vuotta ja 3/4 ovat väestoliiton lukuja.

Mikä tuossa linkittämässäsi THL:n "tyytyväisyys parisuhteeseen" mahtaa olla virhemarginaali? Kovin suuria eroja miesten ja naisten välillä ei näyttänyt olevan - naiset toki tuon mukaan tyytymättömämpiä kuin miehet. Yllättäen myös: Lapsiperheiden isät ovat jonkin verran äitejä tyytyväisempiä parisuhteisiinsa.

 

[Walrus21]

Niin, kuten on tilastoja siitäkin että naiset keskimäärin ovat kiinnostuneempia esim. hoitotyöstä kuin johtotehtävistä.

Korrelaatio kyllä löytyy. Sitä, mistä se johtuu, tuleekin sitten selvittää yhteiskunnallisen analyysin kautta.

En tiedä mikä sokeus sinut on vallannut kun et pysty näkemään tapauksia analogisina. Voidaan ihan yhtä lailla todeta naisten suuremman eroprosentin ja tyytymättömyyden johtuvan valtarakenteista ja nähdä tämä ongelmana, mikäli sinun esimerkkiäsi noudattaen emme tyydy mahdollisuuksien tasa-arvoon. Voitaisiin siis todeta miehen eromahdollisuuden olevan 0,43 naisen eromahdollisuutta ja vaatia toimia tämän hirveän vääristymän korjaamiseksi.

Jokainen suhde tulisi solmia ja ylläpitää vapaaehtoisuuden pohjalta. En näe ongelmaa eroamisessa, mikäli sellaiseen on halukkuutta.

Jostain kumman syystä sinä näet toisessa vain vapaan tahdon hyväksyttävän seurauksen ja toisen osapuolen oman vian, kun taas toisessa aktiivista puuttumista vaativan epätasaisen pelikentän.

Tietenkin olen samaa mieltä kanssasi että heikko kommunikaatio tuollaisten äkkierojen taustalla vähintäänkin usein on. Tosin se ei aina ole molempien osapuolien vika.

Yhteiskunnallisiin asioihin, kuten työehtoihin, syrjimättömyyteen ja politiikan ohjausvaikutuksiin tuleekin puuttua. Ihmissuhteet taas ovat vapaaehtoisuuteen perustuva elämän osa-alue, jonka kukin järjestää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Niin, tämä näkemys kenties olisi uskottavampi jos sitä esittäisivät sellaiset ihmiset jotka ovat matemaattisesti päteviä tai omaavat luonnontieteellistä osaamista. Yleensä se vaan vaikuttaa olevan kumpaakin vailla olevien ihmisten epätoivoinen yritys pitää kiinni asiantuntijuudestaan, vaikka matematiikan ja luonnontieteen sovellusalat on todettu aina vain laajemmalla alalla toimiviksi. Tähän tietenkin kuuluu esim. matemaattisen mallinnuksen rajojen tunnustaminen ja epävarmuuden huomiointi ja erityisesti sen olemassaolon noteeraaminen. Seikka, joka tuntuu usein ei-matemaattisilta yhteiskuntatieteilijöiltä jäävän täysin harkitsematta heidän maalatessaan kuvaa miten asiat ovat.

Nettikeskusteluja käyvät pääasiassa maallikot, joilla ei ole kattavaa ymmärrystä poliittisista tai yhteiskunnallisista toimintaperiaatteista tai syy-seuraus -suhteista. Se on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin. Yleinen tendenssi on pitää ainoina oikeina tieteenä "kovia tieteitä/luonnontieteitä", vaikka tosiasiassa ne ovat relevantteja vain silloin, kun tutkimuskohde asettuu tieteellisen mitattavuuden alueelle. Useimmiten ihmisiä tutkittaessa tällainen mittailu on kuitenkin huomattavan hankalaa, sillä emme kykene uusintamaan vaihtoehtoisia skenaarioita. Näin ollen voidaan ainoastaan tehdä oletuksia siitä, miksi jokin asiantila on kuten se on. Korrelaatiosta ei voida suht vaivatta johtaa kausaliteettia, kuten luontoa tai muuttumattomia ilmiöitä tutkittaessa.

Tarkoituksenani ei siis ole sanoa, etteivätkö matemaattiset menetelmät pätisi yhtä lailla yhteiskuntatieteissä. Niitä käytetään totta kai hyödyksi tutkimusta tehtäessä. Muuttujien määrä vain on kohtuuttoman suuri, jolloin lopputulokset ovat lähes poikkeuksetta riippuvaisia kysymyksenasettelusta, teoriasta ja metodista.

Siinä missä tuo huolesi on tietysti osin perusteltu, näen itse paljon suurempana murheena luonnontieteiden ja logiikan sivuuttamisen keskustelussa. Kaiken maailman huuhaata pidetään tasa-arvoisena teoriana kun uskotellaan itselle että kokijuus ja kokemus ratkaisee. Se mitä sinun tapaisiltasi keskustelijoilta kaipaisin, olisi sen tosiasian tunnustaminen että paljon nostamasi yhteiskuntatieteet ovat täysin alisteisia luonnontieteille. Jos kaksi teoriaa ovat ristiriidassa keskenään, tulee sosiaalitieteiden/humanististen tieteiden itsestäänselvästi antaa tilaa. Lopulta kaikki on vain karkeistettua fysiikkaa: Yhteiskuntatieteissä ilmenevät emergentit ilmiöt toimivat aivan nätisti fysiikan lakien piirissä. Kyllä tieteellä on hierarkia, ja on täysin selvää, että kemia toimii fysiikalle alisteisesti, biologia näille kahdelle ja yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet sitten kaikille edellämainituille.

Tästä olen fundamentaalisesti eri mieltä. Yhteiskunnalliset järjestelyt ratkaistaan politiikan kentällä, eikä mitään lopullisia totuuksia sen suhteen ole olemassakaan.

Logiikkaa pitääkin vaalia kaikilla tieteenaloilla, ja senpä vuoksi itse kullekin tekisikin hyvää lueskella filosofian perusteita.

Tämäkin mutuilusi on yksiselitteisesti väärä. Keskustelu loppui sinun vastaamattomuuteesi, ei minun.

Kommentoit sitä aiempaa keskustelua, joka alkoi muutenkin kiertää kehää. Lisäksi totesit, että "vastaat muuhun myöhemmin". Vastausta ei koskaan kuulunut, joten oletin, ettet ole enää halukas jatkaa debattia.

 

[Walrus21]

Naisen ilmoittaessa eroaikeistaan hän on suunnitellut eroa keskimäärin noin kaksi vuotta ja yllätyksenä eroaikeet tulevat kolmelle neljästä miehestä. Mitä tuo sitten kertoo siitä ettei mies ole ymmärtänyt asioiden olevan noin huonosti - tai mitä tuo kertookaan siitä, että nainen ei ole ottanut asiaa esille ennen kuin on itsekseen käsitellyt asian? Miehillähän on korkeampi kynnys puhua tunteistaan kuin naisilla? Vai eivätkö miehet vaan tajua?

Tämä ei siis ole mikään "jokainen tapaus" vaan keskimäärin ja 2-vuotta ja 3/4 ovat väestoliiton lukuja.

Mikä tuossa linkittämässäsi THL:n "tyytyväisyys parisuhteeseen" mahtaa olla virhemarginaali? Kovin suuria eroja miesten ja naisten välillä ei näyttänyt olevan - naiset toki tuon mukaan tyytymättömämpiä kuin miehet. Yllättäen myös: Lapsiperheiden isät ovat jonkin verran äitejä tyytyväisempiä parisuhteisiinsa.

En osaa sanoa. Muistelin entuudestaan naisien olevan tyytymättömämpiä, joten kaivoin ensimmäisen eteen sattuvan tilaston, joka vahvisti oletukseni. Varmasti parempaakin dataa on olemassa, mutta tuskin tutkimustulokset muuttuisivat radikaalisti. Tuossa kuvaajassahan jokaisessa ryhmässä tulokset ovat samansuuntaisia.

Lienee määrittelykysymys, mitä tarkoittaa "eron suunnittelu". Ihmiset yleensä tuppaavat tekemään elämänsä isot päätökset harkiten, joten mitä luultavimmin valtaosa tapauksista on seurausta pitkään jatkuneista ongelmista suhteissa.

Näiden seikkojen pohjalta otaksun, että useimmiten näissä eroon johtaneissa suhteissa toinen osapuoli ei koe hyötyvänsä suhteesta. Silloin on loogista ensin hakea muutosta keskustelun kautta. Jos keskustelu, hienovarainen vihjailu ja muut keinot eivät tepsi, tuloksena on yleensä ero.

 

[BileTooth]

Naiset ovat ihan tilastojenkin valossa tyytymättömämpiä suhteisiinsa. (Linkki: THL)

En tiedä, miten "naisen euro" liittyy tähän keskusteluun, mutta kun kerta alotit, niin vastataan:

Sinulla on aivan käsittämätön taito sivuuttaa täydellisiä analogioita, jotka osoittavat ristiriitoja ajattelussasi. @BigRedCat heitti analogian, jonka takia sinun on käytännössä pakko joko myöntää, että aiempi pointtisi oli epälooginen ja jopa epärehellinen, tai sitten myöntää, että "naisen euro" kertoo mielestäsi jotain naisten huonommuudesta. Tasan kaksi vaihtoehtoa, jos haluat olla loogisesti koherentti. Sen sijaan tykitätkin ilmoille tuohon analogiaan täysin liittymättömän pätkän sukupuolten välisen tasa-arvon kokemuspohjaisuudesta.

Haluaisin lähinnä tietää, oletko oikeasti sokea noille ajattelusi ristiriidoille vai teetkö tuon tahallasi sivuuttaaksesi tuollaiset argumentit, joita ei suoraan pysty kumoamaan? En edes kyselisi tällaista, jos et muuten vaikuttaisi niin fiksulta ja loogiseen ajatteluun kykenevältä ihmiseltä. Omakin argumentointi on nimittäin vahvempaa, jos kykenee tiedostamaan ja tunnistamaan omat kognitiiviset vinoumansa ja ajattelunsa ristiriidat mahdollisimman hyvin.

 

[TosiFani]

Tässä on malliesimerkki tyhmän leikkimisestä. Se etten osaa nimetä Principiaa tai kykene sitä linkittämään ei tarkoita etteikö Newtonin liikkeen lait toimisi tai ettei niihin perustuville puheilleni olisi katetta. Ymmärtäisin tuon tyylin jos olisi edes olisi yritetty itse ensin tutustua lainatun nimimerkin mainitsemaan keskusteluun.

Teeskentelemällä että mitään mitä ei itse ole lukenut tai mitä ei suoraan tarjottimella ojenneta luettavaksi ei ole olemassa saa varmaan hyvin pysyttyä kuplassaan, mutta mitään tekemistä tuolla ei ole järkevän debatin kanssa. Melkoinen kontrasti ihmisiin joita kiinnostaa miten asiat todella makaavat.

Leikin yhtä tyhmää kuin @Toxic Enema kin. Hänen tapansa nostaa yksittäinen tutkimus esiin ja vetää sen pohjalta pitäviä johtopäätöksiä, on tieteellisen tutkimuksen pahoinpitelyä. Hänen esille nostamastaan aiheesta on tehty paljon tutkimusta ja niiden perusteella Toxicin johtopäätökset on liian yksikertaistavia.