Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu

[Timbit]

Exn selvitystä olisi kaivattu jo tämän ketjun alkutaipaleella. Voiko asiaa enää selkeämmin ilmaista? Hatunnosto täältäkin, hienosti kerrottu.

Aion katsoa leffan toiseenkin kertaan ennenkuin sanon siitä mitään tiukempaa analyysia. Ehkä analyysi jää kokonaan tekemättä. Nautin elokuvan jokaisesta hetkestä. Tottakai siinä on asioita, joita olisin halunnut tehtävän toisin tai joita jäin kaipaamaan, mutta jos sille linjalle lähtee, niin koskaan ei ole mihinkään tyytyväinen. Nyt näin PJ & Co:n näkemyksen kirjasta, ja olen hyvin tyytyväinen näkemääni.

Enää ei selkäpiitä juokse hyy, kun muistelen ykkös-Nazgulin vertahyytävää kirkunaa. Koskaan ei ole pelkkä ääni saanut leffoissa aikaan samanlaista säväriä kuin se. Hui!

RoTK:n EE-versio tulee aikanaan toki hankittua, ja mahdollisesti samaa kanavaa pitkin kuin kahden ensimmäisen osan EE:t ;)

 

[Ex]

Kiva että kelpasi.

Tuo Korakin esittämä visio Harlinin sormusten herrasta saa kyllä pahemmat väreet selkäpiihin kuin yksikään Nazgulin kirkaisu... Hyi hirvitys! Lynkata se pitäisi tuollaisen tekeleen jälkeen! Ja melkein sinutkin koko idean esittämisestä...

Lukekaa myös kirja. Tämä ei ole käsky vaan suositus (käskyt eivät yleensä johda mihinkään). Se selventää aukot (ja Silmarillion loput). Kirjassa ei jäänyt epäselväksi Mordorin sotilaallinen mahti. Hetkeksikään. Esimerkiksi hyökkäys Morannonille (Mustalle Portille) oli tietoinen itsemurha - ainoana tarkoituksena pitää Sauronin Silmä jossain muualla kuin Morgulin tai Tuomiovuoren tienoilla. Sormuksen tuho oli hyökkääjien ainoa oljenkorsi.

Ja kyllä totta vie Nazgulit hyysivät kirjassa eri tavalla. Oli kerrassaan poikkeuksellista että Merri ja Eowyn yleensä pystyivät lyömään Noitakuningasta!

Sanottakoon leffoista nyt kuitenkin se, että hieman laskeva tendenssi niissä on ollut - liekö sitten johtunut ekan osan pelkojen hälventämisestä ja sitä kautta riman nousemisesta? Mutta katsoin eilen TTT:n EE:n (tarttuvia nämä lyhenteet) ja olihan se riettaasti parempi kuin leffaversio. Jopa Faramir yleni kusipäästä ihan okei hemmoksi.

Vaan pakko on sen verran Jacksonia mollata että Sarumanin tuho olisi pitänyt näyttää myös teatterissa (siirryin nyt jouhevasti RotK:iin). Kuusi minuuttia sinne tai tänne ei tunnu noissa mitoissa enää missään. Ja nyt yleisö on ihmeissään yhden avainhahmon puuttumisesta ja Lee käärmeissään loistavan roolityönsä pimittämisestä. Moka mikä moka. Sitä se väsymys teettää?

Jotenkin soisi EE-versioidenkin pääsevän joskus kankaalle. Mielellään samana päivänä...

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Ex

Vaan pakko on sen verran Jacksonia mollata että Sarumanin tuho olisi pitänyt näyttää myös teatterissa (siirryin nyt jouhevasti RotK:iin). Kuusi minuuttia sinne tai tänne ei tunnu noissa mitoissa enää missään. Ja nyt yleisö on ihmeissään yhden avainhahmon puuttumisesta ja Lee käärmeissään loistavan roolityönsä pimittämisestä. Moka mikä moka. Sitä se väsymys teettää?

Ehdottomasti samaa mieltä, muuten kelvollinen (itseasiassa ihan hyvä) leffa mutta tämä on sen merkittävimpiä kauneusvirheitä. Onneksi tuleva ee pelastaa paljon mutta siltikin, mielestäni tässä tapauksessa lasketaan aivan liikaa ee-version varaan, näin olellinen asia olisi pitänyt esittää myös teatteriversiossa.

vlad.

P.S. Ootte te muuten aikapoikia TSH-tietoutenne kanssa, kateeks käy.

 

[ms.qvist]

Tulipa mieleeni kun mjr tuolla aiemmin viittasi kirjan (TSH) kömpelöön kieleen, niin olisiko kenties mahdollista, että Tolkien tarkoituksellisesti kirjoitti kirjan hivenen "kömpelösti" eli kyse olisi kirjallisesta seikasta - jota muuten monet muutkin kirjailijat ovat onnistuneesti käyttäneet hyödykseen.

Selitän hivenen tarkemmin.

Ulkomuistista vertaillessani Hobbitia ja TSH keskenään väkisinkin mieleenio tulee eräs seikka jonka tähden Tolkien on voinut valita "kömpelön" kielen kirjallisena tehokeinona, mutta seikkaa jota kenties kiakki eivät ole hyväksyneet/ymmärtäneet. Hobbiti on tyylilajiltaan selkeästi, (mielipide), sadunomaisempi ja kerronnaltaan poikkeaa melkoisesti Sormusten Herrasta mutta senhän onkin kirjoittanut Bilbo eikä Frodo, joten jospa kirjailija nerouttaan on valinnut erilaiset "kirjoitustyylit" niin Bilbolle kuin Frodollekin, joka taasen kirjoitti Sormusten Herran. Ja, koska tarinoiden kirjoittajat on kaksi eri henkilöä, on kerrontatyylin poikettava toisistaan ja jospa tässä on syy sille miksi Frodon kirjoittama kirja on tavallaan "kömpelömmällä" kielellä kirjoitettu. Muistaakseni Gogol kirjoitti erään "kehityskertomuksen" jossa kertomuksen kieli kehittyi sitä mukaa mitä vanhemmaksi kirjoittaja tuli, joten jospa sittenkin Tolkien teki tietoisen valinnan tyylilajien suhteen?

Nyt joku joka on perehtynyt syvällisemmin Tolkienin tuotantoon voisi oikaista minua jos spekulaationi on tyystin väärä. Minua itseäni ei TSH:n kielellinen "kömpelyys" tai arkisuus lainkaan haitannut, ennemminkin pidin sitä lähes poikkeuksetta hyvänä seikkana. Aivan kuin kirjan olisi kirjoittanut nuori hobbitti, eikä varttunut vanhus jonka kielellinen nerokkuus olisi kehittynyt täyteen mittaansa.

Vai, tarkastelenko minä tätäkin asiaa jälleen kerran aivan nurinkurisesta vinkkelistä?

vlad.

 

[Teacup]

Ehkä tuo kirja pitäisi sitten vielä kerran yrittää lukea, pari kertaa se on jo ehtinyt luotaan pois työntää. Ihan hyvin on selvitetty näitä kysymyksiäni. Kuitenkin...

Eilen kävin elokuvan katsomassa ja minulla on selvä muistikuva siitä, miten nazgulit lähtivät taistelusta vasta Frodon laitettua sormuksen sormeensa. Aika myöhään. Ehkä he sitten yrittivät pyrähtää sinnepäin aiemmin, mutta ei todellakaan sattunut silmään. Ja kummasti Sauroniakaan ei jaksanut sormuksen seuraaminen enää kiinnostaa kun pieni vihollisjoukko ilmestyy porteille. Asiat toki tärkeysjärjestykseen... Eihän se sormus ollutkaan kun se kaikkein tärkein asia.

Gandalf juttukaan ei selviä. Kyllä hän nazgulit karkoittaa kun Faramirin joukot ovat kyseessä, mutta sitten kun paljon suuremmat ja tärkeämmät asiat ratkaistaan niin ei enää kiinnosta. Tai ehkä sitten Faramirin joukkoja jahtasi myös jokin näkymätön velho, mikä oikeutti käyttämään taikavoimia.

Ja kyllä se silti oudoksuttaa: "Sauron ei ota enää riskejä ihmisten kanssa" -> seuraavassa taistelussa: "ei sitä kannata kaikkia laittaa, kyllähän nuo riittää, kunhan ihmiset eivät saa ylimääräisiä vahvistuksia, otettakoon se riski".

Varjo:

Kyllä ainakin Gandalf taisi huutaa, että evakuoikaa naiset ja lapset sisemmälle turvaan kesken taistelun tms. Ehkä Gandalf sitten vain panikoi ja sekoili, jos kerran ei ollut paikkaa mihin evakuoida.

 

[varjo]

"Ja kummasti Sauroniakaan ei jaksanut sormuksen seuraaminen enää kiinnostaa kun pieni vihollisjoukko ilmestyy porteille. Asiat toki tärkeysjärjestykseen... Eihän se sormus ollutkaan kun se kaikkein tärkein asia."

No ei Sauronkaan ollut varma missä sormus oli, leffan mukaan tulkittuna hän ei käytännössä tiennyt mitään sormuksen sijainnista(korkeintaan sen että se oli Mordorin alueella jos hän tunsi sen, kirjan mukaan sormuksen sormeen pistäminen paljasti sijainnin aina Sauronille). Ja toisaalta Sauron ei välttämättä tiennyt että sormus aiottiin tuhota.

"Gandalf juttukaan ei selviä. Kyllä hän nazgulit karkoittaa kun Faramirin joukot ovat kyseessä, mutta sitten kun paljon suuremmat ja tärkeämmät asiat ratkaistaan niin ei enää kiinnosta. Tai ehkä sitten Faramirin joukkoja jahtasi myös jokin näkymätön velho, mikä oikeutti käyttämään taikavoimia."

Nazguleita vastaan saa käyttää voimia mutta kenties voimien käyttäminen oli hankalaa kun örkitkin rynnivät päin/Gandalf oli väsynyt voimien käyttämisestä.

Kenties kannattaisi yrittää nyt käsittää että kyse on fantasiasta jossa asiat toimivat hieman erilailla kuin normaalimaailmassa.
Jos minä fyysikkona pystyn katsomaan fantasiaa jossa TD:n lakeja rikotaan jatkuvasti niin luulisin että sinäkin kykenet jättämään epäolennaisuudet pois.
Puhumattakaan siitä että yrität siirtää leffan kuvaukselliset ongelmat tarinan syyksi, ota huomioon että tuotakin taistelua on leikattu varsin paljon mm. Gandalfin ja noitakuninkaan "keskustelu" on jätetty pois.

 

[hihhu]

Viestin lähetti Teacup
Ja kyllä se silti oudoksuttaa: "Sauron ei ota enää riskejä ihmisten kanssa" -> seuraavassa taistelussa: "ei sitä kannata kaikkia laittaa, kyllähän nuo riittää, kunhan ihmiset eivät saa ylimääräisiä vahvistuksia, otettakoon se riski".

Mikä osoittautuikin viisaaksi, kun ne kuolleet olisivat sitten niitanneet ne loputkin joukot. Hätäisempi voisi sanoa, että olisi nimenomaan ollut riski laittaa ne kaikki joukot sinne.

 

[Teacup]

"No ei Sauronkaan ollut varma missä sormus oli, leffan mukaan tulkittuna hän ei käytännössä tiennyt mitään sormuksen sijainnista(korkeintaan sen että se oli Mordorin alueella jos hän tunsi sen, kirjan mukaan sormuksen sormeen pistäminen paljasti sijainnin aina Sauronille). Ja toisaalta Sauron ei välttämättä tiennyt että sormus aiottiin tuhota."

Huomioni oli vain se, että se valokeila muuten haroi ympäri Mordoria, mutta sitten yht´äkkiä pysähtyi Frodon ja esillä olevan sormuksen päälle ja pysytteli siinä pitkään. Kuvittelin Sauronin huomanneen sormuksen, mutta ehkä se oli vain havainto oudosta liikkeestä tms. Taisit muuten varjo olla sinä, jos oikein muistan, joka jo sanoi että valokeila ei välttämättä ollut oikea ratkaisu, joten tämä kohta on jo siltä osin selitetty.

"Nazguleita vastaan saa käyttää voimia mutta kenties voimien käyttäminen oli hankalaa kun örkitkin rynnivät päin/Gandalf oli väsynyt voimien käyttämisestä."

Juu siis tähän nimenomaan hain vastausta, eli oliko kirjassa mahdollisesti selitetty tämä. Toki se silloin on ymmärrettävää jos väsymys tms. on syynä. Tietämätöntä vaan ihmetytti, että oliko logiikka vaan unohdettu.

"Kenties kannattaisi yrittää nyt käsittää että kyse on fantasiasta jossa asiat toimivat hieman erilailla kuin normaalimaailmassa.
Jos minä fyysikkona pystyn katsomaan fantasiaa jossa TD:n lakeja rikotaan jatkuvasti niin luulisin että sinäkin kykenet jättämään epäolennaisuudet pois.
Puhumattakaan siitä että yrität siirtää leffan kuvaukselliset ongelmat tarinan syyksi, ota huomioon että tuotakin taistelua on leikattu varsin paljon mm. Gandalfin ja noitakuninkaan "keskustelu" on jätetty pois."

Siis... en kritisoi sitä, ettei näin tapahdu oikeassa maailmassa. Ei fysiikan lakeja tarvitse noudattaa ja outoja hahmoja kautta ilmiöitä voi olla. Kyllä fantasia käy. Nämä jotkin kohdat vaan pistävät miettimään, että onko kyse logiikan puutteesta vai siitä että asiaa ei selitetä. Jos kyse on siitä, että elokuvassa ei vain suoraan jotain fantasiaperusteista syytä sanota niin silloin olen väärässä. Ja toivoisin asiantuntijoilta selventäviä vastauksia. Logiikkaa tosin voisi näiltäkin elokuvilta vaatia, se ei sulje millään lailla fantasiaa pois, sillä en kuitenkaan muuten pidä tätä minään "aivot narikkaan"-elokuvana. Charlie´s angelsit sun muut on asia ihan erikseen.

 

[varjo]

Huomioni oli vain se, että se valokeila muuten haroi ympäri snip....snip ollut oikea ratkaisu, joten tämä kohta on jo siltä osin selitetty.

Elokuvakikkoja, valitettavasti.

Logiikassa on välillä ihan Tolkienillakin heittoja, etenkin sotataktiikan suhteen mutta se onkin sitten aivan eri asia.

En ole eläessäni törmännyt aukottomaan kirjaan joten kenties tässä nyt kyse on joko siitä että tällaiset tavanomaista laajemmat/eheämmät kokonaisuudet hämmentävät niitä jotka eivät ole paljoa lukeneet tai sitten siitä että hypetys on saanut ihmiset luulemaan että kyseessä on joku Jumalallinen ilmestys.

Ja vielä kerran, teatteriversiot ovat silvottuja joten osa leffojen virheistä saattaa johtua ihan leikkauksesta.

 

[Teacup]

varjo:

"En ole eläessäni törmännyt aukottomaan kirjaan joten kenties tässä nyt kyse on joko siitä että tällaiset tavanomaista laajemmat/eheämmät kokonaisuudet hämmentävät niitä jotka eivät ole paljoa lukeneet tai sitten siitä että hypetys on saanut ihmiset luulemaan että kyseessä on joku Jumalallinen ilmestys."

Omalta kohdaltani voin sanoa saman, eli eipä aukottomia kirjoja kai ole olemassa. LOTRissa nyt vaan pistää todella reilusti normaalia enemmän silmään nuo jutut, en mitenkään tietoisesti etsi epäkohtia. Ja tässä siis vaan edelleen kyse elokuvista, ei kirjasta. Leikkauksesta en osaa sanoa mitään, jotenkin vaan en osaa kuvitella silpomista syyksi esittämini huomioihin.

hihhu:

"Mikä osoittautuikin viisaaksi, kun ne kuolleet olisivat sitten niitanneet ne loputkin joukot. Hätäisempi voisi sanoa, että olisi nimenomaan ollut riski laittaa ne kaikki joukot sinne."

Vielä hätäisempi voisi sanoa, että olisi todellakin kannattanut laittaa ne kaikki joukot sinne, sillä nyt ne suuret örkkilaumat menivät täysin hukkaan saamatta mitään aikaan... :-)

 

[Sparrow]

Viestin lähetti Korak
Minä olen henk.kohtaisesti nauttinut näistä leffoista. Kiitetään nyt kuitenkin Peter Jacksonia, New Line Cinemaa ja kumppaneita, että tästä tehtiin n. 12 tunnin elokuva ( siis EE:t).

En voi kuin yhtyä kiitoksiin. Sormuksen ritarit kaksi vuotta sitten vei minut aivan täysin mennessään, iski kuin tuhat volttia. Kaksi tornia ei iskenyt aivan samalla tavalla, mutta Kuninkaan paluu kaivoi minusta taas esiin sen pikkupojan, joka haltioituneena (ei kirjaimellisesti, huom) jämähtää leffateatterin penkkiin seuratakseen hienoa satua. Vaikka leffaversio RotK:sta onkin huomattavan paljon käynyt leikkauspöydällä, se antoi silti hienon päätöksen saagalle. Mitä todennäköisimmin EE räjäyttää sitten minun pankkini uudelleen.

Olen henk. koht. tehnyt niin, että ensin leffa, sitten kirja. Tapahtumat eivät nyt "aivan" menneet samassa järjestyksessä kirjassa/leffoissa, mutta eipä tuo minun tahtiani haitannut. Fiilikset taisivat joka kerralla olla toiset parilla kaverillani, joiden suista kuului jokaisen kolmen leffan aikana ja niiden jälkeen pärinää mm. leffojen paskuudesta. Taisin löytää itselleni sopivan suhtautumistavan Jacksonin upeisiin elokuviin, kun kerran mm. Kuninkaan paluu sai minut herkistymään. Lopun kohtaus, jossa vastakruunattu Aragorn toteaa hobiteille "my friends, you bow to no one" ja kumartaa, sai oikein silmät kostumaan. Tämä pikkupoika taisi vaikuttua. Eikä ihme, sillä sankaritarinat ym. ovat aina "osuneet" iästäni riippumatta.

 

[Ex]

Ensin Vladille:

Olen samaa mieltä noista tyylien erilaisuudesta. Jopa Silmarillion poikkeaa sitten taas kahdesta ensin mainitusta. Itsekin olen nauttinut niiden kaikkien lukemisesta, ja tunnelma on joka kerta huikea. Tolkien tosiaan vie lukijan Keski-Maahan.

Ja sitten mennään taas selittelyihin:

Niin kuin kirjassa mainitaan (ja TTT:n EE:ssä), Sauronin pahimmissa painajaisissakaan ei ollut käynyt mahdollisuutta että hänen vihollisensa haluaisivat tuhota Sormuksen. Sauron kun mittasi vastustajiaan vain yhdellä punnuksella: vallanhimolla. Sauron odotti vain että kuka hänen vastustajistaan ryhtyy uudeksi sormusherraksi (Elrond, Gandalf, Galadriel, Aragorn, Denethor...)

Tätä kuvitelmaa ylläpitääkseen Gandalf suositteli Aragornille sellaista esiintymistapaa kuin hänellä olisi ollut Sormus hallussaan. Näin Silmä pysyi kaukana Mordorista, jossa Sauronia vaani todellinen vaara kahden pienen hobitin muodossa.

Kaukana Mordorista Sormuksen käyttäminen ei ollut niin vaarallista (vrt. Bilbo joka käytti sitä mm. Säkinheimo-Reppulien välttämiseen), mutta mitä lähemmäs Mordoria mentiin sitä suuremmaksi riski kasvoi. Tosin kirjassa Samikin käytti hetken sormusta jopa Varjovuorilla (Lukitarin luolan jälkeen), mutta ymmärsi sentään ottaa sen pois ennen kuin astui Mordorin puolelle. Varjovuorilla Sauronin omat varjot ja näköesteet haittasivat Silmää, mutta Mordorissa ei olisi ollut mitään verhoa Sormuksen käyttäjän ja Silmän välissä.

Nähtävästi Sormuksen käyttö Varjovuorilla heitti vain häiriötä Silmälle, jota Sauron ei kyennyt tulkitsemaan. Niinpä kun sota oli meneillään muualla, Sauronin mielenkiinto siirtyi nopeasti jälleen sinne missä hän kuvitteli Sormuksen olevan: Aragornilla Lännen Päälliköiden johtajalla - jotka muuten taisivat paraikaa marssia joukkoineen kohti Mordoria. Siitä siis johtui se etteivät Frodo ja Sam paljastuneet. Kun he kapusivat Tuomiovuorelle, oli Morannonin taistelu jo käynnissä eikä Silmältä riittänyt huomiota minnekään muualle kuin Aragorniin. Frodo paljastui vasta sillä sekunnilla kun laittoi Sormuksen sormeensa. Silloin - ja vasta silloin - Sauronille valkeni vihollistensa juonet vailla verhoa, ja vihan ja pelon kouristaessa häntä Nazgulit lähtivät saman tien täyttä vauhtia kohti Sammath Nauria (Tulen Kammiota). Loppu on historiaa.


Gandalfin voimat olivat todellakin rajalliset. Niinpä hänen piti tarkkaan miettiä missä ja miten käytti voimiaan. Nazgulien torjunta oli erityisen kuluttavaa. Sivuhuomiona mainittakoon että Sauronin palvelijoista mahtavin oli Moriassa luuhannut balrog, josta ei muuten edes sanottu että 'Sauronin balrog', vaan 'Morgothin balrog'.


Jäikö jotakin vielä epäselväksi? Kysykää pois vaan, tämä aihe ei koskaan kyllästytä!

 

[mjr]

Viestin lähetti vlad
Tulipa mieleeni kun mjr tuolla aiemmin viittasi kirjan (TSH) kömpelöön kieleen, niin olisiko kenties mahdollista, että Tolkien tarkoituksellisesti kirjoitti kirjan hivenen "kömpelösti" eli kyse olisi kirjallisesta seikasta - jota muuten monet muutkin kirjailijat ovat onnistuneesti käyttäneet hyödykseen.

Selitän hivenen tarkemmin.

Ulkomuistista vertaillessani Hobbitia ja TSH keskenään väkisinkin mieleenio tulee eräs seikka jonka tähden Tolkien on voinut valita "kömpelön" kielen kirjallisena tehokeinona, mutta seikkaa jota kenties kiakki eivät ole hyväksyneet/ymmärtäneet. Hobbiti on tyylilajiltaan selkeästi, (mielipide), sadunomaisempi ja kerronnaltaan poikkeaa melkoisesti Sormusten Herrasta mutta senhän onkin kirjoittanut Bilbo eikä Frodo, joten jospa kirjailija nerouttaan on valinnut erilaiset "kirjoitustyylit" niin Bilbolle kuin Frodollekin, joka taasen kirjoitti Sormusten Herran.

vlad.

Tämä on erittäin hyvä huomio - itse asiassa Sormusten Herra alkaa ensisivuillaan hyvin Hobitin tyylisesti eli lastenkertomuksen sävyisenä, mutta hyvin nopeasti tarina tummentuu ja synkentyy. Ikäänkuin auringonpaisteesta siirryttäisiin tummaan varjoon. (Nämä alkusivut ovat monille muodostuneet suureksikin esteeksi kirjan lukemiselle, mutta kysymyksessä on aivan tietoinen ja vaikuttava tehokeino.) Oma huomioni ei kohdistunut niinkään tarinaan, joka on loistelias ja virtuoosimainen - kuten varjo aiemmin sanoi niin muutaman epäloogisuuden löytyminen 1500 sivun pituisesta erittäin monimutkaisesta tarinasta on hämmästyttävän vähän eikä paljon. Enkä siis puhu nyt elokuvan kömpelyyksistä - esim. harhautushyökkäyksen uskottavuus perustui sille että Aragorn oli aiemmin käyttänyt Orthancin kiveä ja riistänyt sen Sauronin hallinnasta, jolloin tämä oli tunnistanut yllättävän, uuden ja voimallisen vastustajan - eli Sauronin logiikalla, kuten Gandalf kirjassa toteaa, uhkarohkea hyökkäys Pelennorin jälkeen kertoi siitä mahdollisuudesta että uusi sormusherra olisi itsevarmuudessaan johtamassa muuten selittämättömän pienin voimin suoritettua iskua. Kirja on itse asiassa kauttaaltaan hämmästyttävän looginen ja perusteltu eikä epäloogisuuksia ole kuin aivan muutama pitkän matkan varrella.

Eli itse tarina on omasta mielestäni uskomattoman taitavasti muotoiltu ja tyylikin ei-modernille kerronnalle täysin sopiva, mutta kielen yksityiskohdat (lauseet, sanasto, rytmiikka, dialogin rakenne jne. jne.) ei niin rikkaita kuin suurimmilla kirjoittamisen mestareilla. Tämä näkyy alkuperäistekstissä melkoisen selkeästi ja kiistämättömästi - ja tuskin kysymys oli tietoisesta valinnasta vaan yksinkertaisesti Tolkienin rajoituksista. Sinänsä lohdullista ettei sentään aivan täydellisestä tuotoksesta ole kysymys, mutta tämä varaus ei mitenkään vaaranna sitä tosiseikkaa että kysymys on hämmästyttävästä mestariteoksesta, joka ei valitettavasti vain vieläkään mahdu edelleen vallalla olevaan kapeaan (ja läpeensä modernistiseen) määritelmään suuresta kirjallisuudesta.

Edit: typoja

 

[eh]

Kävin viikonloppuna katsomassa tämän päätösosan (kaiketi olisi prekuelikin tulossa, jos saavat Hobitin filmatisointioikeudet selvitettyä, näin taisi hra Jackson jossain kertoa) ja täytyy sanoa että teatteriversioista tämä oli minusta selkeästi ehein kokonaisuus. Ensimmäisen osan käsikirjoitus ei toiminut alkuunkaan (lähinnä tarinan ylenmääräisen lyhentelyn vuoksi, pidempi dvd-versio olikin jo vallan toista maata, vaikka muutama kohtaus kyllä Rankkivuon lautan ja Briin porttien väliin mahtuisikin...), toisessa (kirjasta omaksuttu) jatkuva hyppelehtiminen häiritsi, mutta tässä kolmannessa lähinnä suoraviivaisesti pyöritettiin tapahtumia eteenpäin. Tietysti voisi valittaa yksityiskohdista loputtomiin, mutta pitää muistaa kyseessä olevan vain yhden henkilön/työryhmän tulkinta.

Sarumanin jättäminen kokonaan pois oli minusta hyvinkin perusteltua, sen verran irrallinen tarina Konnun pelastaminen on. Ei muuten ollut Ryhmäteatterin taannoisessa Suomenlinnan kesäteatteriversiossakaan tuota episodia. Innolla kuitenkin odotan vähemmän lyhennettyä versiota tästäkin osasta.

Ex: olikos Balrog suoranaisesti Sauronin palvelija? Alunperinhän molemmat ovat samaa kastia - Maioja - ja molemmat Melkor houkutteli puolelleen...

 

[Ex]

Ei suoranaisesti. Vaan niin ainakin yritin myös sanoa tuossa ylempänä.

Kirjaan verrattuna Sarumanin poisjättäminen ei ehkä ollut niin paha, mutta nyt puhutaankin leffasta. Kahden aiemman osan avainhahmo ei vaan voi kadota tarinasta noin vain.

 

[mendieta]

Viestin lähetti op777
PS. Onko joku joskus ensin lukenut jonkun kirjan, sitten nähnyt elokuvan ja pitänyt elokuvaa parempana kuin kirjaa? Itse en ole suuremmin pitänyt minkään lukemani kirjan filmatisoinnista.

Tämä varmaan perustuu siihen, että jokaisen oma mielikuvitus on parempi kuin jonkun toisen. Itse en ole nähnyt yhtään leffaa josta olisin pitänyt enemmän kuin lukemastani kirjasta. Ja jos toisinpäin tekee, että ensin kattoo leffan ja vasta sitten lukee kirjan niin silloin henkilöt ja paikat ym. ovat samanlaisia kuin leffassa, ei hjuva.

Parempi, että joko lukee tai katsoo leffan, ainakin omalla kohdalla.

 

[janne68]

Tohon on sanottava että kummisetä on parempi elokuvana kuin kirjana.

Kuninkaan paluuseen, Sarumanin olisi pitänyt olla ehdottamasti mukana, varsinkin konnussa.

Legaloksen ja Gimlin lutkauksia olisi saanut olla enemmän.

Sitten huvittavin juttu, ensin kuvataan linnoitusta joka on kilometrin korkuinen?
Sitten kun viholliset pääsee sisään, ekasta portista niin yht äkkiä ne on melkein linnoituksen huipulla???

Kaiken kaikiaan Elokuvat kokonaisuudessaan olivat suurenmoiset.
Tykkäsin kuin hullu puurosta.

Eikun apina elokuvaa odotteleen.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti janne68

Sitten huvittavin juttu, ensin kuvataan linnoitusta joka on kilometrin korkuinen?
Sitten kun viholliset pääsee sisään, ekasta portista niin yht äkkiä ne on melkein linnoituksen huipulla???

Niin, johtuisikohan tosiaan niistä pätkityistä kohtauksista, jotka siihen EE:hen ovat tulossa?

 

[Ted Raikas]

Juu, eipä se Morian Balrog ollut Sauronin liittolainen varsinaisesti. Morian Balrog oli yksi maiareista, kuten Gandalf ja Sauronkin, joten tietyssä mielessä tasavertainen. Luultavasti Morian Balrog ja Sauron eivät toistensa varpaille olisivat astuneet missään vaiheessa, vaan omalla tahollaan tukivat toisiaan, tiettyä etäisyyttä pitäen - yhteisen mestarin kun omasivat. Mitään viittausta Sauronin ja tämän kyseisen Balrogin suhteeseen ei ole, toisensa tiedostivat varmasti.

Olen siis käsittänyt että Morian Balrog oli täysin oman itsensä valtias omassa valtakunnassaan. Morgothin pahaa tahtoa noudattava olento, pienemmässä mittakaavassa kuin Sauron. Morgoth todennäköisesti olisi ollut ainoa herra jota tämä sysimusta olento olisi kumartanut.

EDITTIÄ: Voisi kyllä itse elokuvasta heittää tänne mahdollisimman kattava mielipide piakkoin. Tosin mitään uutta kerrottavaa ei varmaankaan ole. Keskustelu on kyllä mielenkiintoista.

 

[mendieta]

Perjantaina kävin tsekkaamassa ko leffan ja tässä vähän fiiliksiä. Olen myös lukenut opuksen joskus pentuna ja nyt uudestaan, kun leffat tuli eetteriin.

Kuninkaan paluu lähti mielestäni vähän nihkeästi liikkeelle. Taustoihin käytettiin mielestäni liikaa aikaa. Alku oli myös hyvin sirpaleinen. Minas Tirith, Osgiliath, Rohanin mestat edestakaisin jonkin aikaa.

Koko elokuvasarjan ajan kestänyt Frodon vinkuminen alkaa pitemmän päälle ärsyttämään, mutta minkäs teet, kun se on kirjassakin suuressa roolissa ja sen esille tuominen ei kai onnistu muuten kuin toiston kautta. Minä en pidä TSH-kirjaa minään pyhänä ja koskemattomana teoksena, mutta silti ärsyttää tarinan muuttaminen. Kuolleiden armeijan mukana olo Minas Tiritihin taisteluissa oli mielestäni aivan turhaa. Ehkä kirjan mukainen kertomus olisi tuonut leffalle taas lisää pituutta, mutta mitä sitten. Lopun loppumattomista hehkutuksista tai alun turhan pitkästä referoinnista olisi voitu helposti napsaista.

"Sam go home" oli myös todella ärsyttävä kohta. Lukitarista sen sijaan pidin, vaikka hämy itse ei ehkä ollut niin auktoriteettinen kuin olin mielikuvitukselleni uskotellut.

Kokonaisuutena saaga oli kuitenkin mahtava. Kirjan mukaisia faktoja ei olisi saanut muuttaa (merkittäviä), mutta ymmärrän sen, että kässäri tehdessä on pakko tehdä kompromisseja.

Kun Rohanin ratsastajat tulivat tappelumestoille ja huusivat Theodenin johdolla "Death, death" niin siinä meni kyllä kylmiä väreitä selkää pitkin. Niin paljon hevosia...

 

[Fiesto]

No tänään päätin minäkin mennä massan mukana katsomaan tämän huikean trilogian viimeisen osan.

Nyt kun olen nämä kaikki kolme osaa nähnyt, voin sanoa, että ainakin minulle jäi hyvin tyhjä olo. Elokuva oli upea, eläydyin siihen joka solullani heti alusta alkaen...se veti vain mukanaan. Musiikki, näyttelijät (etenkin Aragorn) ja Keski-Maa eivät päästäneet ainakaan minua irti hetkeksikään elokuvan lumosta.

Kuninkaan paluu alkaa hieman sekamelskaisesti. Mutta ehkäpä tälle on oma tarkoitus. Esimerkiksi alkukohtauksessa, jossa Smeágol (Klonkku) ja hänen ystävä ovat kalassa ja he löytävät tämän sormuksen:
Ilmeisesti kohtauksen tarkoituksena on hieman selittää katsojalle (joka ei ole lukenut kirjaa) miten tämä sormus päätyy loppujen lopuksi Klonkulle. Sitähän ei suoranaisesti ole missään kohti trilogiaa selitetty järin tarkasti.

Tämän pienen "kankeuden" jälkeen elokuva lähteekin sitten vyörymään eteenpäin, kokoajan kiihtyvällä vauhdilla.

Nyt alkua ei ole pitkitetty liiaksi, vaan tapahtumat siirtyvät nopeasti Rohanin maille ja Minas Tirithiin. Heti alussa aletaan valmistautua sotaan. Kuninkaan paluussa pääpaino onkin enemmän taisteluissa, kuin Frodon mukana kohti Mordoria. Frodo on siis enemmänkin sivuroolissa, kun pääosan vie Aragorn.

Taistelut onkin toteutettu käsittämättömän taidokkaasti. Musiikki on valittu loistavasti, huiketa määrät ihmisiä, hevosia, örkkejä sun muita olioita salpaavat hengen alta aikayksikön.

Mendieta jo totesikin tämän "Death! Death!" huudon tyrmäävyyden Rohanin ratsastajien saapuessa Minas Tirithiin. Siinä kohtaa ainakin meikäläinen meni aivan sanattomaksi, kun valkokankaalla näkyy tuhansia miehiä, joiden silmistä näkee hurmion ja äänestä halun tappaa jokaisen örkin lähimmän mailin säteellä. Kun miehet lopulta pääsivät taistelemaan oli näky uskomaton. Örkit jäävät täysin hevosten alle, hevoset eivät hidasta vauhtiaan, vaikka örkit pyörivät jaloissa....

Taisteluista vielä sen verran, että hieman hyvää kuvaa näistä kohtauksista pilaavat kuolleet. Taisteluissa kuolleet pyörivät epämääräisinä vihreinä möykkyinä, ja saavat tuhoa aikaan. Nämä kuolleet olisi voinut suunnitella vielä hitusen paremmin, mutta muuten kohtaukset olivat upeita.

Frodo on muuttunut trilogian aikana iloisesta pienestä vekkulista, murheelliseksi pieneksi inisijäksi (sormuksen mahtia?).
Elokuvan loppupuolella Mordorissa hän näyttää aivan burn-outin kärsineeltä...no niin kyllä moni muukin.

Gimli ja Legolas olivat taas aivan omaa luokkaansa näissä letkautuksissa.
Erityisesti jäi mielen kohtaus, jossa Legolas tappaa norsun päällä hilluvat roistot norsuineen päivineen. Siinä sitten Gimli katsoo jonkin aikaa Legolaksen aikaansaannosta ja toteaa tyynesti:
"Tuo lasketaan sitten vain yhdeksi" (heillähän on aina kilpailua porukoiden tappomäärästä)
Siinä ei voinut kuin nauraa...=)

Ainut asia mitä jäin kaipaamaan elokuvasta oli Konnun puhdistus. Toivon hartaasti, että tämä tulee mukaan EE versiossa. Nythän Frodo ja kumppanit palaavat takaisin Kontuun, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Päällimmäinen ajatus, joka minulle tuli ensimmäisenä mieleen leffan lopuutua oli:
"Tässäkö se nyt on? Tähänkö se päättyy?"
Oli jotenkin sellanen tyhjä olo, kun enään ei voi odottaa vielä yhtä jaksoa kieli pitkänä vuoden ajan. No olipahan nautinto koko saaga, ja sehän on pääasia...

 

[ms.qvist]

Fiesto: Kuninkaan paluu alkaa hieman sekamelskaisesti. Mutta ehkäpä tälle on oma tarkoitus. Esimerkiksi alkukohtauksessa, jossa Smeágol (Klonkku) ja hänen ystävä ovat kalassa ja he löytävät tämän sormuksen:
Ilmeisesti kohtauksen tarkoituksena on hieman selittää katsojalle (joka ei ole lukenut kirjaa) miten tämä sormus päätyy loppujen lopuksi Klonkulle. Sitähän ei suoranaisesti ole missään kohti trilogiaa selitetty järin tarkasti.

Tässä nähdään, että makuja tosiaan on monia. Minua tämä rauhallinen alkuosa viehätti suuresti ja pidin sitä oikein hyvänä, jotenkin se kohtaus (kohtaukset) toivat oivallisella tapaa esille sormuksen tuhoatuattavan mahdin ja voiman. Kuinka vähästä Smeágol loppujen lopuksi joutuu sormuksen pauloihin ja kuinka kiihkeästi hän sitten haluaa sormuksen - Aarteen - itselleen.

Olikos se kaveri, jolta Klonkku sen sormuksen riisti nimeltään Deágol? (Epäolennainen tietohan tämä on mutta jäi vaivaamaan kun en ole aivan varma).

vlad.

 

[JimmyMac]

Viestin lähetti Fiesto
Mendieta jo totesikin tämän "Death! Death!" huudon tyrmäävyyden Rohanin ratsastajien saapuessa Minas Tirithiin. Siinä kohtaa ainakin meikäläinen meni aivan sanattomaksi, kun valkokankaalla näkyy tuhansia miehiä, joiden silmistä näkee hurmion ja äänestä halun tappaa jokaisen örkin lähimmän mailin säteellä. Kun miehet lopulta pääsivät taistelemaan oli näky uskomaton. Örkit jäävät täysin hevosten alle, hevoset eivät hidasta vauhtiaan, vaikka örkit pyörivät jaloissa....

Sama juttu täällä. Oli kyllä sanoinkuvaamattoman vaikuttava kohtaus se, jossa Theoden valoi taistelutahtoaan porukkaansa, sitten "Death!" -huudot ja päälle vielä örkkien yli vyöryminen tuhansien hevosten ja ratsastajien voimalla. Muutenkin melkoisen karismaattinen hahmo mielestäni tämä kuningas Theoden (Bernard Hill).

 

[Fiesto]

Viestin lähetti vlad

Olikos se kaveri, jolta Klonkku sen sormuksen riisti nimeltään Deágol? (Epäolennainen tietohan tämä on mutta jäi vaivaamaan kun en ole aivan varma).

Kyllä oli.

Minua taas jäi häiritsemään juuri tämä alkukohtaus, jossa Smeágol kutsuu Deágolia rakkaakseen. Kuvittelenko vain, vai sanoiko Smeágol oikeasti näin?
Tällöinhän nämä kaverukset olisivat selvääkin selvempiä homoja.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Fiesto

Minua taas jäi häiritsemään juuri tämä alkukohtaus, jossa Smeágol kutsuu Deágolia rakkaakseen. Kuvittelenko vain, vai sanoiko Smeágol oikeasti näin?
Tällöinhän nämä kaverukset olisivat selvääkin selvempiä homoja.

Siltähän se helposti voi vaikuttaa ja tuntua. Itseasiassa en muista nyt ihan tarkkaan millä tavalla Smeágol kutsui ystäväänsä, muistaakseni kyllä jollain aika voimallisella ja tunteikkaalla sanalla. Alunperin kun luin kirjaa luulin jonkin aikaa että Deágol oli naispuolinen henkilö. Jälkeenpäin minulle selvisi että asia ei ollut niin.

Homoja sitten, jaa-a? Mistäs sitä tietää, mutta toisaalta kyse oli hobiteista joilla kenties voi olla hieman erilainen suhtautumistapa toisiinsa, myös samaa sukupuolta oleviin. Kenties lämpö ja läheisyys ei ole heille niin epätavallista miestenkään kesken. Olihan Frodo ja Sam myös todella läheiset ystävykset, samoin Merri ja Pippin. Kirjojen ihmishahmot eivät ehkä niinkään, vaikka Aragorn esim. aika veljellisesti suhtautui moneen henkilöön. Tämäkin ehkä oli haltiaperintöä, sillä minun mielestäni haltiat suhtautuivat suht neutraalisti sukupuolieroihin, ainakin tälläinen vaikutelma syntyi. Kenties syynä se että haltiat olivat kauttaaltaan kauniita (feminiinisiä?). =)

Toinen maailmanaika, toisenlaiset olennot, toisenlaiset kujeet.