Virmavirran mielipide on hänen omansa, eikä se muutu miksikään viralliseksi totuudeksi pelkästään sen takia, että mies nauttinee merkittävänä historiallisena reliikkinä lähes Raimo Ilaskiveen verrattavaa arvostusta.
Menneisyys on kuitenkin menneisyyttä, kuten ovat monet muutkin Virmavirran aikakauden poliittiset ilmiöt, puhumattakaan vanhasuomalaisuudesta.
Itse olen sitä paitsi tukenut Hautalaa ja vihreitä mm. retorisesti, siitäkin huolimatta, että he ovat useimmissa asioissa huomattavasti enemmän pihalla kuin demarit tai jopa täkäläisen median totalitaristisiin järjestelmiin indoktrinoituneet vanhan ja uuden liiton päätoimittajat ja toimittajat.
Keskustelua asioista esiintyy ja hyvä niin. Vasemmiston opportunistien, Skinnarin, kepun maaseutuosaston kannattaa tosin pitää kiirettä, jos aikovat Venäjän kelkkaan hypätä.
Maakuntasatraapeiltakin jää nimittäin sato korjaamatta niin kotimaassa kuin kaukomailla, sikäli kun äiti Venäjä joutunee palaamaan vielä nykyistäkin linjaa synkemmille vesille, koska luottamus maahan ja sen talouteen on katoamassa proksimaattisten tekijöiden (~ raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan romahtaminen, rahoitusmarkkinoiden kansainvälinen turbulenssi) lisäksi myös finaalisten tekijöiden osalta, siis lähinnä sekurokraattien vähemmän valistuneeseen
maailmankuvaan liittyvän kroonisen läpinäkyvyyden puutteen vuoksi.
Halosen selittely asian ympärillä ei juuri vakuuta, eikä toisaalta pelkällä anti-amerikkalaisuudella ja poikkeuksellisen sydämmellisellä luonteella pääse toivottavasti toista kertaa ihan kansankunnan kaapin päälle, ei siis ainakaan ulkoasiainministerin tai presidentin virkaan.
Muutoin olen sitä mieltä, että Palinin konformaaliset luonnehdinnat edes tälläkään, muita vastaavia hieman tasokkaammalla palstalla, eivät selvästi sisällä ensimmäistäkään validia tai muuten pelkän pintaroskan läpimenevää ajatusta, ei edes siihen liittyen, että mikä hän on naisiaan ja mistä hänen valinnassaan oli kysymys. Pelkkien demokraattiblogien ja puoluesidonnaisen median viestien toitottaminen suuna päänä "totuutena" ei ole pelkästään infantiilia, se on useimmiten indisio paljon vakavammista ongelmista maailman, politiikan, median eli viime kädessä ihmisten ja ilmiöiden auttavassakaan hahmottamisessa ja ymmärtämisessä.
