No, veli mjr, asia taitaa olla melko lailla matemaattinen.
Ei vain taida olla yhtään sellaista nimitystä, joissa tasavallan presidentti poikkeaisi toimivaltaisesta hallituksen/valtioneuvoston/toimivaltaisen tahon yksimielisestä nimitys- tai virkaesityksestä. Vasta 1970-luvun nimityksiin asti palatessa aletaan huomata, että hallitus tai muut toimivaltaiset nimitystahot ovat lähinnä keskustelukerhon roolissa ja presidentin tahdon mukaisen ehdotuksen sai hoitaakseen se, joka sattui olemaan kulloinkin eniten selvä. Kelpoisuus- ja pätevyysvaatimukset ja tasa-arvo saivat huutia, kun korkeimpien virkojen osalta nimityksiä hoidettiin lähinnä lypsymentaliteetilla.
Myös roskalehdissä oli mainintoja siellä täällä tästä asiasta, jossa verrattiin tilannetta nimellä ja mainitusti Kekkoseen, joten asia ei ole ihan pelkästään minun näkemykseni varassa.
Toisekseen, et näytä ymmärtävän oikeusjärjestystä siltä osin, että omaksutuilla käytännöillä ja oikeusperiaatteilla voi olla konkreettista juridista merkitystä, aivan lain kirjaimeen verrattavassa merkityksessä.
En kuitenkaan väitä, että Halosen omia lausumia olisi tullut tulkita supistavasti tai että niille olisi tullut antaa tuoreen perustuslain tulkinnan kannalta maan tapaan tai kirjoittamattomaan perustuslailliseen traditioon verrattava vaikutus (hänhän siis eksplisiittisesti rikkoi sitä vastaan, mitä tuli kirjanneeksi viralliseen nimityspäätökseen), mutta lainsäätäjän tahdon syrjäyttäminen, oikeuslähdeopista huolimatta, ei mene oikeuskirjallisuudessa enää ihan yhtä helposti läpi, kun Halonen asian itse varmasti näki.
Hmm, päättelen tästä kaunopuheisesta vuodatuksesta, ettet itse asian suhteen kiistä tuota kommenttiani. On tietysti itsestäänselvän groteskia verrata Halosen riisutun presidentti-instituution kontekstissa tekemää yksittäistä päätöstä Kekkosen vähintään yli vuosikymmenen kestäneeseen sisäpoliittisen vallan räikeään väärinkäytöön. Se on niin suhteeton vertaus, että tuntuu omituiselta edes korjata sitä, mutta ei nyt sentään niin omituiselta kuin ylipäänsä esittää sen. Tai ehkäpä sana, jota etsimme tässä, on omituisen sijasta tarkoitushakuinen. Mitä sitten tulee siihen, että on harvinaista kävellä nimitysasiassa hallituksen yksimielisen esityksen yli, niin voi kommentoida, että on harvinaista, että hallitus valitsee tulevansa ylikävellyksi. Yleensä nämä asiat sovitellaan kulisseissa etukäteen, jolloin toinen osapuoli - tai kumpikin - välttyy kasvojen menetykseltä. Sitä miksi nyt ei näin tehty, voi vain arvella.