Kriisiviestinnällä olisi voitu pelastaa paljon jo ennen kuin päätettiin lingota koko pökäle tuulettimeen. Siinä vaiheessa kun tällainen tapaus tuli median tietoon, niin välittömästi keskitetään asian julkinen puiminen yhdelle henkilölle. Ja tämä henkilö on vastuussa siitä, mitä julkisuuteen kerrotaan. Mieluiten mahdollisimman suurilla natsoilla varustettu henkilö organisaation sisältä, esim. toimitusjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja. Ja jos osaamista kriisiviestinnästä ei ole, niin sitten joku osaava konsultti paikalle ohjeistamaan. Tässä vaiheessa kun viestintä on keskitetty yhdelle ihmiselle on myös kokonaisuus paremmin hallinnassa, kun ei tarvitse jännittää äyskäröinnin riittävyyttä samalla kun muut poraavat pohjaan lisää reikiä.
Tämän jälkeen selvitetään sisäisesti, mitä ihan oikeasti on tapahtunut ja miltä se näyttää ulospäin. Oman mielipiteensä koronasta ja siihen liittyvästä voi ihan hyvin muodostaa omissa pikku päissään, mutta yrityksen viestinnästä tällaiset on syytä pitää poissa, mikäli ne kulkevat vastavirtaan yleisen konsensuksen kanssa. Eli vaikka firman sisällä todettaisiin, että ”perusflunssa vaan”, niin sponsorit, yhteistyökumppanit ja suuri yleisö ei ehkä jaa tätä näkemystä. Tämän vuoksi tulee miettiä, minkälaisen kuvan tuo seikka, josta juuri jäätiin kiinni, antaa firman toiminnasta ulospäin. Nyt tilannetta on selitelty sillä, että ei tiedetty. Juridisesti tässä toimii sanonta, että ”olisi pitänyt tietää”. Ja kyllähän tuo asia varmasti olikin tiedossa, mutta nyt yritettiin ensin tällaista kevytversiota, että en mä voinut tietää, kun kukaan ei mulle kertonut.
Nyt mitään sisäistä selvitystä ei tehty, ja ilmeisesti siksi, että kaikki oli jo firman sisällä kaikkien tiedossa. Mutta medialle annetaan ihan päätön kommentti, että tää nyt on sisäisesti selvitetty ja parille tyypille annettiin kirjallinen varoitus. No biggie. Kunnes medialle valkenee, että tässähän ei nyt taas ollutkaan kaikki, vaan että urheilutoimenjohtaja on käyttänyt auktoriteettiaan ”käskiessään” alaikäiset pelaajat sairaina luisteluharjoituksiin. Tässä kohtaa ei ole väliä sillä, että käytti JRk sanoja ”mää käsken” tai ”sun on pakko” tai ”varo ettei vanhempies talo pala”, vaan olennaisinta on, että pelaajille on annettu voimakas signaali siitä, että eristyksissä ollessa voi hyvin käydä treenaamassa, vaikka paikalla olisi myös muita. Koska ”kilpailullinen etu”.
Sitten ison sponsorin lähtiessä (terveyspalveluita tarjoava yritys, joten ei varmaan mikään ihme) päävalmentaja kuittailee jostain Tapparasydämestä. Mikäli tämä puhe olisi suunnattu vain omille sidosryhmille se olisi voitu muotoilla vaikka näin: ”Seura on viime aikoina joutunut melkoiseen myrskynsilmään. Haluamme kiittää kaikkia fanejamme ja yhteistyökumppaneitamme saamastamme tuesta. Yhdessä me tästä noustaan.” Nyt viesti alkoi hyvin samansuuntaisesti, mutta sinne lipsahti se pakollinen ylimielinen sammakko sekaan: ”kun vauhti kiihtyy, niin paskat tippuu rattailta”. Edelleen, on ihan mahdollista, että tällä viitattiin vain faneihin. Mutta kriisiviestinnässä olennaista ei ole se, kenelle ja mitä kuvittelet sanovasi, vaan se miten koko suuri yleisö asian näkee. Nyt kommentti tuli pian ison sponsorin päätettyä yhteistyösopimuksen. Vähän huono hetki julistaa valtakunnanmediassa tapparasydämestä, jos kohteena oli vain fanit.
Yhteenvetona voisin siis sanoa, että kriisiviestinnällä olisi kierretty monen monta kuoppaa. Nyt siellä on neljä tyyppiä hämmentämässä soppaa ja kellään ei ole kokonaisuus hallinnassa. JRk pyytelee anteeksi sitä, että muut pahoittivat mielensä ja on pahoillaan siitä, että jäi kiinni. JT höpisee tapparasydämestä. Toimitusjohtaja kuittaa asiat siten, että sisäisesti on selvitetty ja näin ei tietty enää pääse käymään ja ihan kirjallinen varoitus annettiin. Samalla näytetään muulle kiekkoyhteisölle, että mikään ei lopulta muutu, kun samat koheltajat jatkavat hommissaan kuten ennenkin.
Ja ei, minulla ei ole tarpeen vaatia yhdellekään henkilölle potkuja. Mikäli seuran hallitus on sitä mieltä, että nämä henkilöt nauttivat hallituksen luottamusta ja että heidän panoksensa tuottaa enemmän hyvää kuin huonoa, ja että he toimivat seuran arvojen mukaisesti, niin päätös on heidän. Silloin ei toki kannata olla ihan kauhean ihmeissään, mikäli julkisuuteen muodostuu tietynlainen kuva seurasta.
