Hyvää tietoa on tullut kriisiviestinnästä. Nyt kuitenkin asiat toistavat itseään. Tapparan julkaisemat lausunnot ovat olleet valtaosan mielestä riittämättömiä ja huonoja. Jos nyt mennään sillä olettamuksella että Rautakorven työsuhdetta ei irtisanota, niin miten jatko hoidetaan kriisinhallinnan puolelta oikeaoppisesti? Vai onko sitä mahdollista hoitaa hyvin ilman irtisanomista (tai useampia)? Ja jos irtisanotaan, niin olen ymmärtänyt että liian myöhään sekin tapahtuisi.
Onko mitään mahdollisuutta mennä nykyisillä tiedoilla ja tehdyillä toimenpiteillä eteenpäin? Se että toistetaan kuinka olisi pitänyt toimia jne. ei ainakaan asiaa miksikään muuta. Vai haetaanko tässä jotain "painostusta" Jatkoaikaa lukevien päättäjien ja median suuntaan? Joka sekin toisten mielestä on huono asia koska pelätään oman seuran ja koko lajin imagon puolesta. Eli pitäisi pitää meteliä mutta olla hiljaa.
Asiat on totta kai selvitettävä perin pohjin ja monellakin taholla lienee selvittelyt käynnissä. Mutta eteenpäinkin olisi kuitenkin mentävä. Se on sitten otettava vastaan mitä tulee. Kyllähän tämä tapparalaisena vituttaa aivan suunnattomasti.
Onhan tässä näitä ehdotuksia tullut pitkin matkaa muitakin kuin "kaikille kenkää". Omat mielipiteeni tässä. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä: yksi, mielellään tässä ryvettymätön ja riittävän arvostettu henkilö on ainoa, joka vastaa mihinkään asiasta esitettyyn kysymykseen. Saisitteko Miki Leinosen vielä ukkosenjohdattimeksi? Jollei, niin sitten asemansa puolesta pj tai tj. Ko. henkilö myös oikeasti vastaa niihin yhteydenottoihin, eikä ryhdy mihinkään mediapimentoon. Vaikka sitten sanoakseen vakavalla äänellä, että on päätetty tehdä täysi selvitys koronatoimista seurassa, selvitys on menossa ja että seuran arvojen vastaisesti on toimittu.
Valitaan oikeat sanat. Ei puhuta hölmöilystä, väärinymmärryksestä tai mistään muustakaan, minkä voi ymmärtää asian vähättelynä. Tässä on toimittu annettujen viranomaisohjeiden vastaisesti, eikä sitä voi enää vastaan vänkäämällä muuttaa. Raskas henkilökohtainen arviointivirhe, seuran arvojen vastainen toiminta tai jokin vastaava voisi riittää.
Loput riippuvat sitten pitkälti siitä, mitä tässä yritetään saavuttaa. Jos uskotaan, että mitään muuta ei löydy, niin asia on helppo: nimetään taas riittävän arvovaltainen, seurasta riippumaton selvittäjä, esimerkiksi asianajaja, jonka suuntaan kyselyt voidaan myös osoittaa. Annetaan tehdä työnsä, eikä sotkeuduta siihen. Rautakorven astuminen sivuun kaikesta seuran toiminnasta, ainakin nimellisesti, selvityksen ajaksi voi auttaa antamaan kuvaa selvityksen riippumattomuudesta.
Jos taas yritetään varoa, ettei jokin tehty näe päivänvaloa, niin ollaan paljon heikommalla jäällä. Annetaan kuitenkin kuva vastaavasta selvityksestä, jolla ostetaan aikaa ja aletaan kuumeisesti miettiä, kuinka asia saadaan myös pysymään piilossa, tai mitä tehdään, jos se tulee esiin. Jos epämiellyttävät asiat kuitenkin pulpahtavat pintaan, on kyse lähinnä siitä, kuka lähtee ja kenen toimesta. Ei viestinnästä. Ylipäätään viestintä on vain yksi askel, ei ratkaisu.
Niin, ja jos on pakko pitää kiinni henkilöstä, tässä esimerkiksi Rautakorvesta, niin viimeinen viestinnän keino lienee sitten anteeksipyyntö, jossa henkilö on ymmärtänyt vakavan itsetutkiskelun kautta, että tässä on kasvun paikka ja että kärsii pakkomielteisestä (valitse jokin terapiaa kaipaava selitys) menestymisen tarpeesta, ja että jää sairauslomalle ryhtyäkseen työstämään ongelmaansa terapeutin avustuksella, ja uskovansa paluuseen entistä kokonaisvaltaisempana ihmisenä. Noin vain osittain huumorilla esitettynä.