Laminaateissa käytetään kiveä tai metallia (en nyt muista kumpaa) siinä laminaattiseoksessa. Tarkoittaa sitä, että tavallisen puuterän saat pilalle nopeasti, olipa kyseessä pistosaha tai liukuva jiiri-/katkaisusaha. Metalliterää kehiin, jos konetta käytät.
Sirkkelin terä tosiaan tylsyy käytännössä saman tien, kun sitä vaan näyttääkin laminaatille. Mutta sillä voi siitä huolimatta sahata melko pitkään juurikin laminaattia. Puuhun se ei enää mene ollenkaan, mutta laminaattia se leikkelee tylsymisestä huolimatta. Tämä perustuu ymmärtääkseni siihen, että puuta sahattaessa hampaan kulman pitää olla terävä, jotta se katkaisee kuidut. Laminaatin sahaamisessa terän ei tarvitse leikata samalla lailla, vaan se ennemminkin vaan murskaa/kuluttaa materiaalia.
Jos siis jiirisahalla sahailee, niin ensin sahaa puiset listat (jos niitä on), seuraavaksi massalistat ja viimeiseksi laminaatin, niin voi pärjätä ilman uuden terän ostamista tai terän teroituttamista.
Laminaatin jiirisahoilla sahaamiseen markkinoidaan teriä, jotka kyllä yleensä on suunniteltu alumiinin sahaamiseen. Ne pysyvät vähän pidempään terävinä laminaattia sahatessa kuin tavalliset puuterät, mutta ihan sama juttu niissäkin: laminaatin sahaamisen jälkeen jos yrittää sahata puuta, niin sauhu vaan nousee, mutta mitään ei tapahdu.
Sen sijaan pistosahalla sahattaessa melkeinpä sama millä terällä sahaat. Jotkut käyttävät vain lattialaminaatille tarkoitettuja teriä, ne on vähän kestävämpiä ja siistijälkisiä. Itse olen aina sahannut kyllä ihan normaalilla keskikarkealla tai jopa karkealla puun sahaamiseen tarkoitetulla terällä. Sinnehän se leikkuujälki jää listan alle piiloon kuitenkin, eli ei mitään väliä jos vähän repii. Ja jos terä maksaa noin euron / kpl, niin ei haittaa vaikka jokusen terän joutuisikin heittämään urakan aikana roskiin.
Halpaa laminaattialeikkuria olen kokeillut ja siirryin nopeasti takaisin pistosahaan. Ehkä joku laadukkaampi ja tukevampi leikkuri olisi toiminutkin niin kuin pitäisi. Annan joka tapauksessa ääneni pistosahalle.
Tärkeimpänä vinkkinä sanoisin, että jos pontit ei mene toisiinsa herkästi ja siististi, niin jossain on vikaa. Ei kannata tehdä niin kuin yleensä tehdään, että lisätään vaan voimaa ja hakataan niitä väkisin yhteen.
En ole ammattilainen, mutta useammassa talossa olen ollut mukana talkoissa. Kerran oli halpaa laminaattia, josta piti mattopuukolla putsata pärskeet kaikista ponteista. Jos sitä ei tehnyt, niin liitos jäi väkisinkin irvistämään.
Vinyylikorkkilattiaa kun laitettiin, niin kolmen ihmisen voimin pompittiin ja hakattiin niitä pontteja kiinni - kunnes sitten viimeisen huoneen puolivälissä lopulta vähän vahingossa keksittiin, miten se asennus on tarkoitettu tehtäväksi. Vikat rivit olikin sitten aika helppoja. Olisi pitänyt vaan malttaa kokeilla ja selvittää tuo asennustapa heti aluksi eikä vääntää väkisin.
Toiseksi tärkein vinkki on puolestaan se, että sen pohjan on sitten syytä olla hyvin tasainen. Jos vähänkin tuntuu, että johonkin nurkkaan olisi ehkä tarttenut laittaa sittenkin yksi ylimääräinen kerros pehmustemuovia alle, niin laita se. Jälkikäteen vituttaa, kun joku kohta lattiasta keinuu tai narahtaa joka askeleella, eikä sitä koko lattiaa siinä vaiheessa enää aleta purkamaan, että sille voisi mitään.
Ja vielä: kannattaa käyttää ainoastaan lyöntityökaluja mitkä on tarkoitettu tuohon hommaan. Vaikka siinä käden ulottuvilla olisi joku muu kapine, niin luultavasti saat sillä vaan pontin pilattua tai aikaiseksi näkyvän lommon laminaatin pintaan.
